Bolivia palasi tielle kohti sosialismia

Evo Moralesin 1997 perustama laajapohjainen ryhmittymä nimeltään Liike kohti sosialismia (Moviemento al Socialismo, MAS) voitti Boliviassa sekä presidentin että parlamenttivaalit 18.10.2020. Siihen päättyi vajaan vuoden kestänyt kaappausdiktatuurin aika. Presidentti Evo Morales syrjäytettiin lännestä tuettujen oikeistovoimien vallankaappauksella marraskuussa 2019. Hän joutui lähtemään maanpakoon ensin Meksikoon, josta hän siirtyi Argentiinaan. Väliaikaiseksi presidentiksi julistautui silloin senaatin varapuhemies Jeanine Ãnez.

Lokakuun vaaleissa 55,1 prosenttia bolivialaisista antoi tukensa ensimmäisellä kierroksella MASin ehdokkaalle Luis Arcelle. Morales ei ollut vaaleissa ehdokkaana, ja Ãnez luopui ehdokkuudesta, kun ilmeni, että hänellä ei ole kanantusta. Toiseksi eniten ääniä, vain 28.8 prosenttia, sai oikeiston Carlos Mesa. Varapresidentiksi valittiin aymara-alkuperäiskansaan kuuluva kokenut poliitikko David Choquehuanca. Hän toimi vuosina 2006−2017 maan ulkoministerinä.

MAS vahvisti kannatustaan maan 130-paikkaisessa kongressissa, jonne se sai 75 edustajaa. 36-paikkaiseen senaattiin MAS saa myös enemmistön, 21 edustajaa.

Luis Arce oli ollut Moralesin hallituksen talousministeri 2006-2017 ja 2019. Hän on 57-vuotias ekonomisti, yliopisto-opettaja ja poliitikko, joka on suurimman osan urastaan omistanut virkamiestyölle valtion palveluksessa. Sen uran hän aloitti jo 1987 Bolivian keskuspankissa.

MAS-liikkeen talouspolitiikka Luis Arcen johdolla oli menestys kansan kannalta. Bolivian bruttokansantuote nousi 9 miljardista dollarista yli 40 miljardiin dollarin. Talous kasvoi keskimäärin viisi prosenttia vuodessa, mikä tekee Bolivian taloudesta eniten kasvaneen eteläisen Amerikan valtioista. Samaan aikaan Bolivia vähensi köyhien osuutta 38,2 prosentista 15,2 prosenttiin, kuten YK:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission (CEPAL) lähteet todistavat. Työttömyys saatiin laskemaan 8,1 prosentista 4,2 prosenttiin. Minimipalkka sen sijaan kohosi 60 dollarista 310 dollariin.

Arce astui presidentin virkaan 8.11.2020. Hän osallistui myös Äiti Maalle (Pachamama) ja esi-isille omistettuun perinteiseen seremoniaan Tiwanakussa, jossa hän vastaanotti alkuperäiskansojen tuen osoituksena vallankäyttäjien valtikan. Evo Morales palasi tämän jälkeen Argentiinasta Boliviaan miljoonien ihmisten riemusaatossa. Moralesilla ei kuitenkaan ole paikkaa maan hallituksessa.

Arce korostaa valtion satsaavan muun muassa biodieselin valmistukseen ja litiumin tuotantoon, mutta myös ruokaomavaraisuuteen, sähkön vientiin ja kaasuteollisuuteen. Hän painottaa, että Bolivia aikoo jatkossakin pitää luonnonvaransa valtion käsissä.

Onnittelut Bolivian kansalle kansan tahdon tärkeästä voitosta!

 

Ilmavoimien "ihme"

Helsingin Sanomat kertoo 2.9.2020 Puolustusvoimien tuoreesta Radio Kipinä -podcastista. Siinä Ilmavoimien operaatiopäällikkö Juha-Pekka Keränen kaavailee Suomen 60 HX-hävittäjän pudottavan 600 vihollisen hävittäjää.

”Jos pääsemme 1:n suhde 10:een, niin silloin se on kuusisataa hävittäjää tai pommikonetta tai mitä sieltä nyt tuleekaan sitten, joita pääsemme pudottamaan alas.” Keränen sanoo podcastissa. Podcastin vetäjä kapteeni Tommi Kangasmaa sanoo, että ”tämä pudotussuhde on sinänsä uusia asia, millä me tulemme ulos”. Tällä siis perustellaan hävittäjähankintaa.

Sillä lailla. Nyt ollaan armeijassa irti todellisuudesta – ja se kuulostaa vaaralliselta. Mitään perusteluja ei 600 viholliskoneen pudottamiselle kerrota. Miten ihmeessä yksi suomalainen hävittäjä pystyisi ampumaan alas 10 viholliskonetta ennen tuhoutumistaan? Epävarmaa on, ehtisikö hävittäjä edes kentältä ilmaan sitä ennen.

Armeijan piirissä lienee suosittua hokea vanhaa sodanaikaista sanontaa, että ”yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää”. Siitä kai se ”pudotussuhde” tulee eikä todellisuudesta. Tuo sanonta ei sitten silloinkaan pitänyt paikkaansa, kun sodan lopuksi se yksi suomalainen juoksi kannasta pitkin kiireellä pakoon kymmentä neuvostosotilasta. Tai ehkä tuli se yhdestoistakin.

Suomessa on paljon puhuttu ”talvisodan ihmeestä”. Nyt sitten ihmettelemän tätä ”ilmavoimien ihmettä” eli 600 alas ammuttua vihollishävittäjää.

Yksi paikkansa pitävä tietokin armeijan podcastissa oli. Strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen vahvistaa lähetyksessä, että hävittäjävalmistajien antamista tiedoista on paljastunut, ettei Suomi tule saamaan kymmenellä miljardilla eurolla alun perin suunniteltuja 64:ää uutta hävittäjää.

”Kaikkien tarjoukset 64:stä menivät pitkälti yli kymmenen miljardin”, Puranen sanoo. Nähtäväksi jää, tinkiikö ilmavoimat haaveistaan vai kaadetaanko veronmaksajien rahaa enemmän kuin 10 miljardia tähän hukkaputkeen. Ja tämän lisäksi tuulee varustelu- ja aseistuskulut, käyttö ja päivitykset, lentäjien koulutus ym kuluja, joita on arvioitu tulevan 60lle hävittäjälle niiden käyttöiän aikana 20 - 50 miljardia.

 Jos hävittäiä välttämättä halutaan, on arvioitu, että pieni Suomi pärjäisi rajavalvonnassa 4 hävittäjällä. Tässä on valtava, järkevä säästökohde

Onko USA:n hegemonia vain savijalkojen varassa?

Presidentti Vladimir Putin vieraili hiljattain Helsingissä työvierailulla. Suomen valtavirtamedia kohteli suurvallan presidenttiä ala-arvoisella tavalla, halveksien, pistellen ja tökkien. Journalismin pohjanoteeraus, eipä siitä sen enempää.

Mediaa diplomaattisemmin ei käyttäytynyt myöskään isäntä, presidentti Sauli Niinistö. Näin kuvasarjan presidenttien tiedotustilaisuudesta (jota myös katselin tvstä). Joka ikisessä kuvassa Niinistö mulkoili otsa rypyssä vihaisesti Putinia. Putinin kasvot olivat vakavat, ehkä vähän kyllästyneet välillä. Mutta ei hymyn häivettäkään kummankaan kasvoilla, missään vaiheessa koko vierailun aikana – ainakaan niissä kuvissa, joita näin.

Mitä oli tapahtunut siinä lyhyessä, vajaan tunnin kestäneessä kahdenkeskisessä neuvottelussa? Sitä emme tiedä. Työvierailuilla neuvottelut kestävät yleensä paljon pitempään. Arvailen Putinin keskeyttäneen Niinistön jorinat sanoen: ”Miksi jauhaisimme tässä taas samat asiat uudelleen, eiköhän mennä syömään?” Tarkoittaen, että kun umpiluuhun ei mikään mene läpi, niin antaa olla.

Ei siis hyvältä näyttäneet Putinin ja Niinistön välit. Tiedotustilaisuudessa Niinistö harjoitti (tapansa mukaan) neulanpistopolitiikkaa tökkien Putinia mm jätehuollosta. Näinhän sitä tehdään kutsutulle vieraalle?

Mutta sitten pääsi Niinistöltä iso valhe: ”Ei USA ole sijoittamassa Eurooppaan INF-sopimuksen kieltäviä ohjuksia.” Kohteliaasti Putin vastasi: ”Tätä en ole tiennytkään. Jos näin on, se on hyvä asia.” Näin ei asia kuitenkaan ole. Puolassa ja Romaniassa on valmiina USAn ns. ohjuspuolustusjärjestelmät, jotka on hetkessä muutettavissa ohjushyökkäysjärjestelmiksi. Sitä varten ne järjestelmät siellä ovat.

Ranskassa auringonpaistetta

Muutama päivä ennen Suomen vierailuaan Putin kävi presidentti Emmanuel Macronin vieraana Ranskassa, Macronin kesäasunnolla. Työvierailu siis sekin.

Kaikissa näkemissäni kuvissa molemmat presidentit ja myös rva Macron hymyilevät toisilleen aurinkoisesti. Jotain perin erilaista kuin Helsingissä oli siis tapahtunut Ranskassa. Noista keskusteluista Suomen mediassa tiedetään sen verran, että Macron oli moittinut kovia otteita Moskovan mielenosoituksissa. Siihen oli Putinin helppo vastata viitaamalla keltaliivien mielenosoituksiin, jotka ovat kestäneet jo 39 viikkoa ja joissa on kuollut 11 ihmistä ja loukaantunut noin 2500, ja myös putkaan vietyjä on tuhansia.

Tästäkin huolimatta Macron maalaili tapaamisen jälkeen tyytyväisenä uutta suurta talousaluetta, joka ”ulottuisi Lissabonista Vladivistokiin”. Eli EU:n ja Euraasian alueen talousyhteistyötä.

Hetkinen, mistä tämä on tuttu sanonta?

Vuonna 2010 Putin piti puheen, jossa ehdotti seuraavaa:

"Ehdotamme (EU:lle) yhtenäisen talousalueen perustamista, joka ulottuu Lissabonista Vladivostokiin. Tulevaisuudessa voisimme harkita jopa vapaakauppa-aluetta tai sitäkin syvempää taloudellista yhteistyötä. Lopputulos olisi koko mantereen kattava markkina-alue, jonka arvo olisi triljoonia euroja."

Saiko Putin siellä kesäasunnolla Macronin pään kääntymään puolelleen tässä asiassa? Ei se kyllä olisi ihme. Putinilla on aina hyvät perustelut. Tuohan olisi maailman suurin talousalue (ja sitä Putin haluaakin, vastapainoa USA:n hegemonialle). Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa.

Ongelma sijaitsee USA:ssa. Siellä syvä valtio ei hyväksy tällaista vahvaa kilpailijaa. Kaikkensa USA on tehnyt, että Eurooppakin jakaantuisi kahtia eikä siitä olisi vaaraa USA:n hegemonialle.

Venäjän eristäminen Euroopasta aloitettiin pian tuon Putinin 2010 puheen jälkeen. Synnytettiin Ukrainan kriisi ja hoidettiin vallanvaihto siellä. Sillä saatiin EU-maat hylkimään Venäjää ja vielä pakotettiin EU asettamaan talouspakotteita Venäjälle. USA:n hegemoniasta on kysymys myös Urainan kriisissä. Se kriisi oli täystuho Putinin haaveille suuresta euraasialaisesta talousalueesta. Toistaiseksi.

Mutta maailma on muuttumassa. Kiina on yhtä suuri talousmahti kuin USA ja Kiina kannattaa Euraasian liittoa. USA:n hegemonia vapisee savijaloillaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

RAUHANOPPOSITIO-RYHMÄN AVOIN KIRJE ULKOMINISTERI PEKKA HAAVISTOLLE:

Ulkoministeri Pekka Haavisto,

Rauhanoppositio-ryhmä on seurannut hämmästyneenä ja huolestuneena ensimmäisiä kommenttejanne maailman politiikasta ministerinä ollessanne.

Julkisuudessa olleet kommenttinne Iranin ja Yhdysvaltojen välisestä kriisistä ovat mielestämme kohtuuttomia. Vaaditte malttia Iranilta, mutta ette kriisin aiheuttajalta. ”Olemme viestittäneet malttia tässä tilanteessa eri tavoin Iranin nykyhallinnolle”, sanotte mediatietojen mukaan. Miksi ette vaadi malttia myös Yhdysvaltojen hallinnolta?

Yhdysvallat on jo pitkään uhkaillut Irania. Milloin Iran on uhannut hyökätä Yhdysvaltoihin? ”Iranin uhka” on täysin vailla todellisuuspohjaa. Äskettäin Yhdysvallat lähetti Iranin ilmatilaan kaksi vakoilulennokkia, joista toisen Iran ampui alas kuten ilmavalvonalla kaikissa maissa on oikeus tehdä. Hyökkäyksen ilmatilaan teki siis Yhdysvallat, ei Iran. Lisäksi Yhdysvallat teki tiettävästi kyberhyökkäyksen Iranin ilmapuolustusta vastaan.

Yhdysvallat sanoi yksipuolisesti irti Iranin kanssa solmitun Iranin ydinasevarustelua rajoittavan sopimuksen. Korostatte, että Iranin pitäisi pysyä sopimuksessa. Mielestämme pitää vaatia, että Yhdysvallat palaa tuon kansainvälisen sopimuksen piiriin. Iranin hyväksyntä on sellaiselle sopimukselle, jonka toinen puoli oli pakotteiden purkaminen Irania vastaan. Nyt Yhdysvallat lisäsi rankkoja pakotteita Iranille, joten Iranin syy pysyä sopimuksessa raukesi. Malttia pitäisi toivoa Yhdysvalloilta.

Toivotte, että Iran voitaisiin sitoa kansainsainväliseen yhteistyöhön. Iran valinnee itse kansainväliset kumppaninsa, joita sillä onkin, lähinnä Aasian ja Lähi-idän alueilla. ”Kaikkein vaarallisimmillaan Iran on eristäytyvä Iran”, sanotte. Iran ei eristäydy, vaan Yhdysvallat eristää sitä lännestä ankarilla talouspakotteillaan.

Rauhanvälittäjänä Suomi on tosiaan menettänyt asemansa, kuten sanotte. ”Muut Pohjoismaat, kuten Norja ja Ruotsi, ovat tätä mahdollisuutta käyttäneetkin hyvin aktiivisesti. Kyllä Suomi voi olla tässä samassa joukossa,” sanotte, aivan oikein.

Toivomme, että ministerikautenanne edistätte aktiivisesti Suomen ystävällisiä suhteita kaikkiin maihin, erityisesti naapurimaihimme. Hyvät suhteet kaikkiin maihin on pienen maan turvallisuuden tärkein tae. Vaadimme, että Suomea ei koskaan käytetä minkään maan isäntämaana hyökkäyssodassa. Kehitys siihen suuntaan pitää katkaista.

Kannatamme neuvotteluja ja diplomatiaa. Ja rauhaa toivomme kaikille kansoille,

Helsinki 27.06.2019

terveisin

Rauhanoppositio-ryhmä

(yhteystiedot)

Sitaattien lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10845043?fbclid=IwAR3dI3YzpImS7fHtLojXyaDCyhrd62nfrq0lOrep9Nh4o7Kj4_hSmgCFfm4

Sota-ajan sensuuri hiipii Suomeen?

Vuonna 2014 Suomeen perustettiin Mediapooli Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) yhteyteen. Kaikki Suomen vaikutusvaltaisimmat päätoimittajat eli Ylen, MTV:n, Sanoma-konsernin ja suurimpien valtavirtamedian lehtien sekä suurimpien kustannustalojen päätoimittajat/toimitusjohtajat ovat ”klubin” jäseniä. Mukana on myös Puolustusvoimien ja poliisin edustus.

Mediapooli kokoontuu säännöllisesti ja sillä on alaryhmiä, muun muassa sisältöryhmä. Nykyinen puheenjohtaja on Otava-konsernin toimitusjohtaja Alexander Lindholm ja sihteerinä Tero Koskinen, joka työskentelee Medialiitossa Eteläranta 10:ssä.

Mediapoolia rahoittaa HVK eli valtio.

Mediapoolin sivulla kerrotaan poolin tavoite kapulakielellä:

”Mediapoolin tavoite on turvata median toiminta Suomessa. Suomalainen tapa turvata huoltovarmuus elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyönä on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Poolin toiminnan ydin on tukea tiedonvälityksen teknistä varautumista kriisitilanteisiin ja varmistaa siten sananvapauden toteutuminen. Yksi Mediapoolin tehtävistä on edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä. Mediapoolia kiinnostavat myös informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöt.”

Ruotuväki-lehden haastattelussa 2.12.18 Alexander Lindholm sanoi:

"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Lindholmin mukaan Mediapoolin hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä.

Informaatiovaikuttamista siellä toden teolla käsitellään. Näyttää siltä, että Mediapoolin päätoimittajat päättävät, mitä tietoa mediassa Suomen kansalle jaetaan ja mistä vaietaan.

Huoltovarmuuskeskus

Huoltovarmuuskeskuksen sivulla sen tehtävä kuvataan kapulakielellä näin:

”Huoltovarmuuden keskeisin tavoite on turvata kriittisten infrastruktuurien, tuotannon ja palveluiden toimivuus siten, että väestön, talouselämän ja maanpuolustuksen välttämättömimmät perustarpeet pystytään täyttämään kaikissa olosuhteissa. Huoltovarmuus on perinteisesti merkinnyt materiaalien saannin varmistamista. Huoltovarmuustoiminnan painopistettä suunnataan entistä vahvemmin kriittisen infrastruktuurin toimintakyvyn varmistamiseen materiaalisen varautumisen lisäksi. Kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan perusrakenteita, palveluja ja niihin liittyviä toimintoja, jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi.”

Otapa siitä selvä, mitä tuo tarkoittaa.

Tavallisen kansan mielissä huoltovarmuuskeskuksen toiminta kuuluu sota-aikaan.

Nato turvaamassa Suomen huoltovarmuutta

Mediapoolin kanssa samoihin aikoihin Nato-maat perustivat Helsinkiin hybridiosaamiskeskuksen. Sen toiminta ja henkilöstö on suurimmaksi osaksi salaista, mutta on kai selvää, että hybridikeskus käy hybridisotaa eli tuottaa propagandaa ”vihollista” vastaan. Ei ole epäselvää, kuka Naton hybrissodankäynnin vihollinen on. Se käy ilmi myös Mediapoolin ohjaamista valtamedian uutisista.

HVK:n sivulta löytyy mielenkiintoinen kappale, joka kytkee Suomen huoltovarmuuden Natoon. Kappaleessa Kansainvälinen toiminta/Naton rauhankumppanuus sanotaan:

”Rauhankumppanuuden keskeisiin tavoitteisiin kuuluu sotilaallisen ja poliittisen yhteistyön ohella yhteiskunnan siviilisektoreiden valmius ja infrastruktuurien toimivuus. Siviilivalmiuden yhteistyössä kiinnitetään huomiota elintärkeiden hyödykkeiden sekä palveluiden tuotantoon ja logistiikkaan, infrastruktuuriin sekä valmiussuunnittelun systematiikkaan ja menetelmiin.”

HVK on siis yhteistyössä Naton kanssa ja sillä on myös oma edustaja Naton pääkonttorissa.

Huoltovarmuuskeskuksen (ja sen Mediapoolin) yläpuolella on vielä Turvallisuuskomitea. Se kuulostaa sota-ajan organisaatiolta. Se muodostuu ministeriöiden ja tasavallan presidentin kansliapäälliköistä ja sillä on oma sihteeristönsä. Jokin aika sitten kansliapäälliköt ilmoittivat, mitä seuraavan hallituksen on tehtävä. Esim. Yle ja Hesari julkaisivat kansliapäälliköiden viestin näkyvästi. Näin se käskytysketju kulkee.

Viime vuosina valtavirtamediamme uutissisällöt ovat yksipuolistuneet ja yhdenmukaistuneet. Kriittiset äänet on pyritty vaientamaan ja leimaamaan eri mieltä olevat valemedioiksi, Venäjän agenteiksi tai vihapuhujiksi. On näyttänyt siltä, että vaikutusvaltainen Mediapooli muodostaa käytännössä sensuurin, jollaista harjoitetaan yleensä vain sota-aikana.

Hybridiosaamista ja mediasensuuria

"Suomen ylikansallista suurpääomaa ja militarismia palvelevat oikeistopuolueet ovat muiden puolueiden passiivisuuden johdosta kyenneet pystyttämään Suomeen Yhdysvaltoja ja EU:n NATO-maita palvelevan sensuurin, josta tällä hetkellä näyttää olevan mahdotonta päästä eroon. Media pystyy jälleen ratkaisemaan eduskuntavaalit kuten presidentinvaalit NATOa tyydyttävällä tavalla ellei kansa herää ja äänestä oikein”, psykiatri, ex-kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari sanoo.

Pirkko Turpeinen-Saari piti alustuksen ”Miten Nato on muuttanut ja muuttaa Suomea” Igor Panarinin kirjan Hybridisodat julkistamistilaisuudessa 9.3.2019.

Noin kaksi vuotta sitten Helsinkiin perustettiin NATO-maiden hybridiosaamiskeskus. Sen tarkoituksena on sanottu olevan Venäjän oletetun hybridisodan vastainen toiminta. Millaista keskuksen toiminta on, siitä ei julkisuuteen kerrota. Sen johtajalta ja asiantuntijoilta media pyytää usein lausuntoja erityisesti Venäjää koskevissa asioissa.

Vuoden 2014 keväällä valtioneuvoston kanslia järjesti kansanedustajille seminaarin Venäjän hybridivaikuttamisesta. Keskeisten medioiden päätoimittajat yhdessä valtioneuvoston tiedottajan Markku Mantilan kanssa vastasivat ohjelmasta. Valtioneuvosto lähetti myöhemmin Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin 100 toimihenkilöä, tiedottajia ja virkamiehiä, oppimaan hybridisodan käyntiä.

Suomen virkamiesten ja median johtoporras on siis hyvin valmennettu hybridisodan käymiseen.

Mediapooli ohjaa mediaa

”Suomen valtavirtamedia, kustannustalot, Yleisradio ja MTV mukaan luettuna ovat muodostaneet Mediapooliksi ristityn yhteenliittymän, joka sitoutui myönteiseen yhteistyöhön NATOn hybridikeskuksen kanssa”, Turpeinen-Saari kertoi.

Mediapoolin tehtävänä sanotaan olevan ”media-alan huoltovarmuudesta huolehtiminen”. Sen puheenjohtajana toimi aluksi YLEn toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Tänä vuonna puheenjohtajaksi tuli Otava-konsernin toimitusjohtaja Alexander Lindholm.

”Tuntemattomalla prosessilla valtioneuvosto on kytkenyt valtion turvallisuuskomitean alaisen huoltovarmuuskeskuksen tähän mediapoolin ja hybridikeskuksen yhteenliittymään rahoittamalla mediapoolia. Siten käytännössä kaikki Suomessa toteutettava informaatio noudattaa NATOn tavoitteita. Mikäli näin ei ole, poikkeavan informaation voidaan katsoa uhkaavan valtion turvallisuutta”, Turpeinen-Saari totesi. ”Tämä yhteenliittymä muodostaa maahamme ennen näkemättömän valtiollisen sensuurin. Tämän sensuurin ideologinen johtaja on NATO. ”

Miten tähän on tultu?

Yhdysvallat aloitti presidentti Ronald Reaganin aikana erilaisten ”demokratiaa” edistävien järjestöjen perustamisen CIA:n rinnalle. Tarkoituksena oli luoda Yhdysvaltojen johtama maailma antamalla vallanhalulle ja ryöstötoiminnalle demokratian naamio.
George H. W. Bushin aikana Yhdysvallat lähti propagandan, taloudellisen kiristyksen, lahjonnan ja sotilaallisen voiman erilaisin yhdistelmin hajottamaan sosialistisia maita lähtien Puolasta sekä Neuvostoliitosta ja päätyen Jugoslavian liittovaltion pommittamiseen.
Haltuunotto- ja ryöstöprojekteja naamioimaan tarvittiin tehokasta korruptiota sekä median ja markkinointitoimistojen propagandaa.

”Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamisella oli valtava merkitys Suomessa. Koko se osa yhteiskuntaa, joka sodan jälkeen oli joutunut alistumaan hyvään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja painamaan natsiliittolaisuuden ihannoinnin taka-alalle, pääsi heittämään alistumisen taakan harteiltaan. Suojeluskunnat ja Lotta-järjestöt nousivat maan alta. Puolustusministeriksi noussut Elisabeth Rehn palautti asekätkijöiden kunnian.”

Suomen media ei tiennyt tai tietoisesti valehteli hajotettavien ja haltuun otettavien maiden kohtalosta. Se on kuvannut tapahtumien kulun Yhdysvaltojen ja NATOn silmälasien läpi.

Esimerkkejä mediapimennosta

Suomalaiset eivät ole mediastaan kuulleet Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettujen jihadistien ja uudelta mantereelta saapuneiden natsien käytöstä Yhdysvaltojen ja Euroopan keskeisten NATO-maiden tavoitteiden aikaansaamiseksi. Serbien holokausti on täysin tuntematon. Samoin kroaattien suorittama serbien kansanmurha ja etninen puhdistus Kroatian Krajinassa elokuussa 1995. Tämän etnisen puhdistuksen salaamiseksi Yhdysvallat nosti esiin valheellisen version Srebrenican tapahtumista.

Suomalaisille ei ole kerrottu jihadistien tuomisesta Tsetseniaan taistelemaan Venäjän hallitusta vastaan. Ei myöskään sitä, että Kosovon albaanit ehdoin tahdoin kieltäytyivät yhteistyöstä Jugoslavian valtionhallinnon kanssa samoin kuin kieltäytyivät osallistumasta demokraattisiin vaaleihin. Sen sijaan Yhdysvallat sekä Iso-Britannia, Ranska ja Saksa kouluttivat ja aseistivat KLA:n albaanitaistelijoita tavoitteenaan vallata Kosovo Yhdysvaltojen sotilastukikohdaksi. KLA oli aiemmin luokiteltu terroristijärjestöksi.

”Suomalaiset diplomaatit, entiset YK:n virkamiehet, ovat esiintymisillään Suomen mediassa vahvistaneet NATOn propagandaa. Heistä keskeisimpiä ovat presidentti Martti Ahtisaari sekä entinen puolustusministeri, YK:n Balkanin ihmisoikeusraportoijanakin toiminut Elisabeth Rehn. Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on toiminut Martti Ahtisaaren oikeana kätenä. Lisäksi kansanedustaja Pekka Haavisto on vähätellyt NATOn pommitusten merkitystä ja tuhoja”, Turpeinen-Saari kertoo.

Julkisuudessa on annettu kuva, että suomalaiset ovat olleet rauhanrakentajina Balkanilla. Tämä illuusio on tehnyt mahdottomaksi tarkastella, mitä Jugoslavian hajottamissodissa tapahtui.

Suomalaiset Jugoslavian pommitusten kätilönä

Kouriintuntuvimman panoksen NATOn hyväksi Suomi suoritti vuoden 1999 alussa, jolloin Jugoslavian hallitus oli pyytänyt Suomesta oikeuslääkäriryhmän tutkimaan Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrien ruumiita. Ruumiit oli koottu yhteen kaivantoon. ETYJ:n tarkkailijoiden yhdysvaltalainen puheenjohtaja William Walker väitti henkilöiden tulleen teloitetuiksi juuri siinä paikassa.

Ranskalainen TV-ryhmä oli kuvannut koko päivän tapahtumat ja toimittajat kirjoittivat selostuksensa muutaman päivän kuluttua. Mikään ei viitannut teloituksiin, vaan terroristien kylän takaisin valtaamiseen Jugoslavian hallituksen poliisien toimesta.

Oikeuslääkärit avasivat ruumiit yhdessä jugoslavialaisten ja valkovenäläisten kollegojen kanssa. Kun yksi avasi, toinen seurasi vieressä. Avausten jälkeen kaikki ryhmät olivat yksimielisiä, että henkilöitä ei ollut teloitettu.

Yhdysvallat oli odottanut tilaisuutta aloittaa Jugoslavian pommitukset. Presidentti Bill Clinton viittasi puheessaan hirviömäisiin tekoihin ja Rannan lausuntoon ja aloitti pommitukset.

Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto ikään kuin sementoi NATOn version todellisuudesta.

Toisenlainenkin totuus...

Elisabeth Rehn on lukuisissa TV-ohjelmissa vahvistanut NATOn propagandaa siitä, että muslimit ovat uhreja ja serbit syyllisiä Jugoslavian sotien tapahtumiin.

Presidentti Mauno Koivisto oli toista mieltä. Hän kirjoitti esipuheen teokseen Toisenlainen kuva Kosovosta. Hän toteaa: ”Minulle tuottaa edelleen vaikeuksia kuvata niitä tunteita, joiden vallassa jouduin seuraamaan NATOn toimesta suoritettua Jugoslavian ruhjomista vuonna 1999. Minä vihasin ja toisaalta ihailin sitä ammattitaitoa, jolla NATOn propagandistit orkestroivat Kosovon sodan tiedottamisen. Nyttemmin orkestrointia ei enää tarvita, se on jo tehnyt tehtävänsä. Serbien oletetusta syntilistasta on tullut mantra, jota automaattisesti luetaan. Olen halunnut vaikuttaa siihen, että toisenlainenkin totuus Kosovon sodasta saisi kirjan muodon.”

Euroopan unionin jäsenmaiden enemmistö kuuluu NATOon. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU:n kannat vain voimistavat tätä Suomeen iskostunutta NATOa myötäilevää todellisuutta. NATOn hybridiosaamiskeskus ja edellä mainittu sensuuri tekee tosiasiassa mahdottomaksi tuon sensuurin ulkopuolisen totuuden esilletuomisen ilman, että asianomainen menettää virkansa tai maineensa.

Painajaisuni

Minua pelottavat tulevat eduskuntavaalit. Miten median manipuloima Suomen kansa nyt taas äänestää? Nämä vaalit voivat olla Suomelle kohtalokkaat.

Meillä on menossa raju vaaleihin vaikuttaminen, vaikka valtavirtamedia siitä tekopyhästi varoittelee. Kokoomusomisteinen ja -johtoinen media, siis myös YLE, vaikuttaa tehokkaalla, ovelalla manipuloinnilla sinunkin ajatuksiisi. Ulkopuolisista vaikuttajista näen vain EU:n/Naton hybridisotakeskuksen, joka johtaa valtavirtamedian uutisointia. Nato siis vaikuttaa tuleviin vaaleihin.

Olen nähnyt painajaisunta. Unessa kokoomus voittaa vaalit, koska nykyhallitusta vastustavien äänet hajaantuvat yli kymmeneen sirpalepuolueeseen. Kokoomuksesta tulee pääministeripuolue, joka ottaa apupuolueekseen aatteelleen myötämieliset Perussuomalaiset ja Siniset. Perussuomalaisethan ovat nyt nousussa keskustasta pakenevien äänillä ja painajaisessani he ovat kolmen suuren puolueen joukossa.

Painajaisessa eduskuntaan valitaan sahuri-Hakkaraisen kaltaisia tyyppejä, jotka käyvät eduskunnassa vain painamasssa käskettyä nappia ja muutoin keskittyvät nautiskelemaan suuresta palkasta ja muista eduista.

Herään painajaisesta kauhun tunteeseen. Nykyinen sotaministeri saa jatkaa ministerinä 1930-luvun tyylistä sodan lietsontaansa. Ja Hakkaraisesta tulee kulttuuriministeri.

Mitä olisi tehtävä? Mikäpä minä olen neuvomaan, jokainen tutkikoon tätä asiaa sydämessään. Mielestäni eduskuntaan on nyt saatava sotapolitiikan vastustajia, aktiivisia rauhan edistäjiä. Kannattaa muistaa äänestyskopissa, että läpi päässeistä kansanedustajista valitaan seuraava hallitus, ei kenestäkään ulkopuolelle jäävästä.

Onko Suomi miehitetty?

Viime vuoden lopulla ilmestyi tärkeä kirja. Tietokirjailija Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa käsittelee niitä maanpetoksellisia ja perustuslain vastaisia toimia, joilla Suomi on hivutettu yhä lähemmäs Natoa ja Yhdysvaltoja 1990-luvun alusta alkaen. Mitään asiakirjoja tai sopimuksia ei ole käsitelty eduskunnassa, vaan asiakirjat ovat kenraalien, virkamiesten tai yksittäisten ministereiden laatimia ja allekirjoittamia, alkaen ”kumppanuussopimuksesta” vuodelta 1994 aina ”isäntämaasopimukseen” 2014 saakka ja Naton/USA:n sotaharjoituksiin sen jälkeen.

”Suomen asevoimat on nyt valjastettu lännen etuvartioksi Venäjää vastaan”, Sainio sanoo.

Naton kylkeen liittyminen alkoi 1992, kun Naton eräs kenraali ilmoitti Suomelle, että Suomi on nyt kutsuttu NACC:n (Naton organisaaatio) tarkkailijajäseneksi. Sitä yksipuolista ilmoitusta ei käsitelty eduskunnasssa. Siitä alkaen sama tyyli on jatkunut, kun Nato-suhteita on kehitetty eteenpäin. Vuonna 1994 Suomi liitettiin rauhankumppanuusohjelmaan virkamiesten tekemien laittomien päätösten perusteella. Samana vuonna Suomi osti 64 amerikkalaista Hornet-hävittäjää, jotka kytkivät Suomen ilmavoimat amerikkalaisiin järjestelmiin. Hävittäjähankintaa valmisteltiin salassa 1980-luvun lopulta alkaen, mutta se oli sentään pakko tuoda eduskuntaan.

”Rauhankumppanuus on sumuverho, jonka tarkoitus oli johdattaa Nato-jäsenyyteen. Niin on sitten käynytkin Itä-Euroopan kumppanimaille. Kumppaneista vain Suomi, Ukraina ja Georgia eivät vielä ole jäseniä.”

Afganistanissa osallistumme itse asiassa sotarikokseen sotimalla siellä Yhdysvaltojen koalitiossa. Tässä rauhankumppanuus -prosessissa, joka on johtanut monenlaisiin seurauksiin, ei ole kunnioitettu perustuslakia eikä parlamentarismia. Eduskunta on pidetty kokonaan pimennossa, koska ei ole haluttu tuoda julkiseen keskusteluun näitä asioita.

Suomi on Yhdysvalloille tärkeä alue. Täältä pääsee käsiksi Venäjän tärkeisiin strategisiin kohteisiin, Murmanskiin ja Pietariin. Sotilasvakoilun kannalta Suomi on erityisen tärkeä. Sotaharjoituksiin kuuluu osana myös vakoilu. Ei kannata ihmetellä sitä, että Yhdysvaltojen hävittäjät ja muu sotakalusto miehistöineen ovat täällä alkaneet ahkerasti pyöriä.

Pariisin rauhansopimus on voimassa

Hallitusten ohjelmissa mainittu Nato-optio on pelkkää hämäystä. Pariisin rauhansopimuksen perusteella Suomi ei voi koskaan liittyä Natoon. Ainakaan laillisesti, jos kansainvälistä sopimusta kunnioitetaan.

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään pykälää, joten se on voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliiset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Isäntämaasopimus ei ole Suomen valtion ja Naton välinen sopimus. Se on allekirjoittajien eli puolustusministeriön ja kahden Nato-organisaation välinen. Allekirjoittajana oli puolustusministeriön puolesta puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, jonka virkatehtäviin ei kuuluu Suomen valtiosopimusten allekirjoittaminen. Isäntämaasopimus on kuitenkin liitetty Suomen valtiosopimusten kokoelmaan.

Vieraan maan armeija johtaa sotaharjoituksia

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että Suomessa huhti-toukokuussa 2019 järjestettävä sotaharjoitus Bold Quest on Yhdysvaltain korkeimman sotilasjohdon johtama. Se on viimeisin osa lähentymiskuviota Yhdysvaltoihin. Jos vieraan valtion armeija johtaa Suomen sotaharjoituksia, voidaan kysyä, onko Suomi miehitetty.

Bold Questiin osallistuu noin 2200 sotilasta 20 maasta. Harjoitus ei ole suuri miesvoimaltaan, mutta alueellisesti se ulottuu koko Suomeen ja ulkomaille saakka. Puolustusvoimat kertoo sivullaan harjoituksesta näin:

”Suomessa järjestettävä tapahtuma on osa Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan omistamaa ja johtamaa Bold Quest- testaus- ja todentamistapahtumien kokonaisuutta, jonka tavoitteena on teknisen yhteensopivuuden ja toimintatapamallien kehittäminen maalla, merellä ja ilmassa toimivien järjestelmien välillä.

Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle. Lisäksi käytetään muita tarvittavia maa-, meri- ja ilmavoimien harjoitusalueita sekä varuskunta-alueita Sodankylän, Rissalan, Riihimäen ja Pansion alueilla.”

Suomi maksaa maksaa kulut, 4,5 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä hankitaan tiedustelu-, komento- ja viestintävälineitä ja ne jäävät Suomeen. Ilmeisesti korkeatasoista tiedusteluinfraa rakennetaan nyt tänne.

”Sallan korkeudelta on vedetty valokuitukaapelia itärajalle, mutta liikenneministeriö tai puolustusministeriö eivät tiedä siitä mitään. Ehkä paljastuu joskus, mitä se tarkoittaa,” Sainio huomauttaa.

Hämähäkinverkko Suomen ympärillä

Esko Seppänen kirjoitti blogissaan vuonna 2016: ”Kun Yhdysvallat on kutonut poliittisen hämähäkinverkon Suomen ympärille, on mahdollista, että Suomen natottaminen on muuttumassa USA:n ja Suomen kahdenväliseksi yhteistyöksi: ollaan korvaamassa Suomen kansan torjuma Nato-jäsenyys kahdenvälisellä sotilasyhteistyöllä USA:n kanssa.”

Sainion kirjan mukaan tämä on jo tapahtunut. Eikä nyt enää olla vain rauhankumppaneita, vaan ollaan myös Yhdysvaltojen sotakumppaneita Afganistanissa ja Irakissa. Lisäksi on alettu tottua siihen, että Suomen valtion alueella on vieraan vallan sotajoukkoja. Se on uusi normaali.

”Yhdysvaltain sotaväki on Suomessa joka hetki, mutta missä ja miten paljon, se on pääosin sotasalaisuus,” Sainio sanoo.

Sainion mukaan Natoon lähentymisessä on koko ajan ollut maanpetoksellista toimintaa, josta joidenkin pitäisi joutua tiilenpäitä lukemaan. Minne Suomi pommittaa -kirja onkin toimitettu Perustuslakivaliokunnan sihteeristölle valiokunnan käsittelyä varten. Aika näyttää, kuuluuko siitä koskaan mitään.

Sainio on tutkinut muun muassa ulkoministeriön arkistoja kirjaansa varten. Tärkeimmät asiakirjat on salattu 25 vuodeksi, joten nyt ovat 1990-luvun alussa salatut asiakirjat tutkijoiden käytettävissä. Sainio lupasi jatkaa tutkimuksiaan. ”Asiakirjoja vapautuu salauksesta joka päivä”, hän toteaa.

Marjaliisa Siira

Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa

Into Kustannus 2018, 208 sivua

Kysymyksiä kansanedustajaehdokkailleni

Eduskuntavaalit lähenevät. Vaalien teemoista on ollut keskustelua. Puolueiden puheenjohtajat ja media yrittävät tyrkyttää kansalle ajatusta: ”Nämä ovat ilmastonmuutosvaalit”.

Tämä ei ole ottanut tulta kansan parissa. Ilmastonmuutos on teema, josta kaikki puolueet ovat samaa mieltä. Ne voivat tällä teemalla valkopestä mainettaan: ”Me olemme tehneet kaiken oikein”. Kaikki puolueet ovat sulassa yhteisymmärryksessä hyväksyneet kaikki kansainväliset sopimukset ja lisäksi tehneet jo pitkälle yltäviä päätöksiä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi 2035.

Nyt näyttää siltä, että tulisi vanhustenhoitovaalit, mutta paljon voi vielä tapahtua. Tämä teema on siinä mielessä hyvä, että sen taustalla pilkottaa SOTE-sekoilu.

Kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa Natoa ja turvallisuuspolitiikkaa vaalien teemaksi. Siitä on vaiettu kahdella kielellä, kaikkien puolueiden ja median voimin. Seuraava eduskunta ja siitä valittava hallitus kuitenkin päättää muun muassa hävittäjähankinnoista vuonna 2021, Suomen sotilaiden osallistumisesta Naton sotiin ja ehkä Nato-jäsenyydestäkin.

Eduskuntaan on nyt saatava sotapolitiikan vastustajia, aktiivisia rauhan edistäjiä. Suomen ulkopolitiikka pitää kääntää puolueettomuuden suuntaan ja turvallisuuspolitiikka takaisin liittoutumattomuuden tielle.

Selvittääkseni, ketkä ehdokkaat ovat rauhan puolella, sotaa vastaan, laadin ehdokkaille 7 kysymystä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Aion niitä kysellä aina, kun ehdokkaita tapaan. Kysele sinäkin.

Tässä olen lisännyt kysymyksien alle oman pohdintani eli millaiset vastaukset mielestäni edistävät rauhantilaa Suomessa.

1. Kannatatko Nato-optiota?

Nato-optio pitää poistaa seuraavasta hallitusohjelmasta. Se on turha, koska Suomen ei pidä koskaan liittyä Natoon. Eikä se olisi mahdollistakaan. Pariisin rauhansopimus kieltää Suomen sotilaallisen liittoutumisen Saksan kanssa ja Saksa on Naton jäsen, joten emme voi Natoon liittyä. Laillisesti, eli rikkomatta kansainvälistä sopimusta.

2. Onko Pariisin rauhansopimus mielestäsi edelleen voimassa?

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen Eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään ainoaa pykälää. Se on siellä kokonaisena ja siis voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Suomi on kyllä rikkonut sopimusta pienin askelin moneen otteeseen, muun muassa hankkimalla pommituskapasiteettia ja JASSM-risteilyohjuksia Horneteihin. Venäjä ei ole protestoinut, koska haluaa säilyttää hyvät suhteet Suomeen. Jos protestoisi, pitäisi hankittu laiton sotakalusto luovuttaa sopijaosapuolille.

3. Kannatatko Suomen sotilaallista liittoutumista?

Suomen pitää pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen laittomasti solmimat sotilaalliset puolustussopimukset Nato-maiden kanssa pitää purkaa. Hyvät suhteet kaikkiin maihin on pienen maan paras turva.

4. Kannatatko isäntämaa- sopimusta?

Syyskuussa 2014 allekirjoitettu Isäntämaa -sopimus Naton kanssa on solmittu laittomasti, ohi eduskunnan. Se pitää tuoda eduskunnan käsittelyyn ja purkaa. Jos enemmistöä sen purkamiseen ei löydy, siihen on kirjattava ainakin ne kaksi ehtoa, jotka Ruotsin parlamentti on siihen liittänyt. Ensinnäkin Suomen alueen käyttämiseen Naton sotilasoperaatioiden isäntämaana pitää aina olla Suomen eduskunnan suostumus. Toiseksi ydinaseita ei saa kukaan tuoda Suomen maa-, meri- tai ilmatilaan.

5. Kannatatko uusia hävittäjähankintoja?

Suomen puolustus ei tarvitse hävittäjiä, koska Suomi ei aio (tiettävästi) minnekään hyökätä.

Kalliit hävittäjät tuhoavat Suomen puolustuksen. Ensinnäkin: Hävittäjät ovat puolustuksessa tehottomia ja hitaita. Rajavalvontaan niitä ei myöskään tarvita, koska siinä käytetään nykyään muun muassa lennokkeja tai muuta kevyempää kalustoa. Jos puolustusta halutaan vahvistaa, pitäisi hankkia ilmatorjuntaohjuksia.

Toiseksi: hankinnat ovat niin kalliita, että ne vievät kaikki rahat Puolustusvoimien muulta kehittämiseltä. Maavoimat, jotka ovat olleet Suomen puolustuksen selkäranka, jäävät rappiolle. Jos hankitaan 64 hävittäjää, kuten on ehdotettu, ne maksavat 7 – 10 miljardia euroa. Niihin tarvittavat risteily- tai muut ohjukset maksavat vähintään 1,5 miljardia (kuten edelliset ohjukset maksoivat). Hävittäjien huolto, päivitykset, ohjausjärjestelmät, lentäjien koulutus, harjoituslennot ja sotaharjoitukset maksavat arviolta 2 miljardia vuodessa. Hävittäjien elinkaaren aikana (noin 30 vuotta) ne tulevat varovaisen arvion mukaan maksamaan 70 – 80 miljardia euroa. Tämä tulee aiheuttamaan Suomelle todellisen kestävyysvajeen.

Kolmanneksi on muistettava, että Yhdysvallat on laajalla koulutustoiminnallaan lobannut Suomenkin kenraalikunnan ja huippuvirkamiehet Puolustusministeriössä omalle puolelleen. Yhdysvallat tyrkyttää Suomelle hävittäjiä omien etujensa ja omien sotiensa takia. Siellä niitä tarvitaan, ympäri maailmaa.

6. Kannatatko Nato-maiden sotaharjoituksia Suomessa?

Nato-maiden sotilaita, hävittäjiä, hyökkäysvaunuja, sotalaivoja ja vakoilukalustoa on tuotu Suomeen 2016 alkaen sotaharjoituksiin. Se on nyt uusi normaali. Sitä ennen Nato-kalusto sai käydä Suomessa vain rauhanomaisilla juhlavierailuilla. Puolustusministeriö perustelee sotaharjoituksia muun muassa isäntämaasopimuksella.

Ennen vuotta 2014 pärjättiin vuosikymmeniä vallan mainiosti pääasiassa kotimaisilla sotaharjoituksilla. Nato-maiden sotaharjoituksissa harjoitellaan Yhdysvaltojen ja Naton hyökkäyssotia eri puolille maailmaa. Niihin Suomen ei pidä osallistua, joten Nato-maiden sotaharjoitukset Suomessa voidaan lopettaa.

7. Millä tavalla mielestäsi Venäjä uhkaa Suomea?

Tämänpä haluaisin tietää! Median ja poliitikkojen rummuttama ”Venäjän uhka” on tyhjää puhetta vailla perusteita. Venäjä ei ole uhannut Suomea sodalla tai millään muullakaan tavalla. Venäjän johto haluaa hyviä suhteita Suomeen. Venäjä ei ole edes huomauttanut Suomelle Pariisin rauhansopimuksen rikkomuksista, jota koko lähentyminen Natoon on. Tästä huolimatta mielikuvituksellisella Venäjän uhkalla perustellaan asehankintoja, sotaharjoituksia ja kaikkea kasvavaa militarismia Suomessa.

Taustatietoa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta:

Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa

Into Kustannus 2018, 208 sivua

Pois sodan raiteilta rauhan rakentamisen tielle!

Viime vuosina Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kulkenut yhä kiihtyvällä vauhdilla sodan raiteita pitkin, raiteita joiden pääteasema on sota. Valtamedian kiihkeä infosota Venäjää vastaan osoittaa, mihin suuntaan aiotaan hyökätä. Monien mielestä ilmapiiri Suomessa muistuttaa paljon 1930-luvun ilmapiiriä, jolloin valmistauduttiin sotaan Saksan rinnalla. Nyt valmistaudutaan sotaan Naton rinnalla, vaikka kansan suuri enemmistö ei sitä halua. Maamme nykyjohto on unohtanut, että ystävälliset suhteet kaikkiin maihin ovat pienen Suomen paras puolustus.

Median ja poliitikkojen rummuttama ”Venäjän uhka” on tyhjää puhetta vailla perusteita. Venäjä ei ole uhannut Suomea sodalla tai millään muullakaan tavalla. Venäjän johto haluaa hyviä suhteita Suomeen. Sen kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus ovat huippuluokkaa. Suomessa Venäjän rajan läheisyydessä kuitenkin USA ja muut Nato-maat melskaavat jatkuvissa suurissa sotaharjoituksissa, mutta Venäjän johto ei ilmaise edes paheksuntaansa Suomea kohtaan.

Sotilasliitto Naton kylkeen liimautuminen on ollut virhe. Suomen ulkopolitiikka pitää kääntää puolueettomuuden linjalle ja turvallisuuspolitiikka takaisin liittoutumattomuuden tielle. On pysyttävä kokonaan erillään maailman suurimmasta sotilasliitosta Natosta.

Suomi ei tarvitse Nato-optiota, koska Suomen ei pidä missään olosuhteissa liittyä Natoon. Optio pitää siis poistaa hallitusohjelmasta. Emme tarvitse edes kumppanuutta sotilasliiton kanssa. 1990-luvulla solmittu kumppanuussopimus voidaan purkaa. Se voidaan aloittaa vetämällä sotilaat ja ns. sotilaskouluttajat pois Afganistanista ja Irakista.

Suomen pitää irtisanoa myös tuoreet sotilaalliset puolustussopimukset Nato-maiden kanssa. Naton kanssa solmittu ns. isäntämaasopimus pitää purkaa kiireellisesti.

Sotaharjoitukset Nato-maiden kanssa pitää lopettaa Suomen maa-, meri- ja ilmatilassa. Isäntämaasopimuksen varjolla Suomeen on tuotu Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden sotajoukkoja ja kalustoa moniin sotaharjoituksiin. Ennen isäntämaasopimusta vieraiden maiden armeijat ja sotakalusto eivät päässeet Suomeen. Isäntämaa-sopimuksen purkamisen jälkeen päästään normaaliin liittoutumattomuuden tilaan.

Nato ja EU ovat perustaneet Helsinkiin infosodan tukikohdan nimeltään Hybridiosaamiskeskus. Sen olemassaolo perustuu erilliseen lakiin, jota mikään eduskuntapuolue ei vastustanut. Se muistuttaa ulkomaisen armeijan (Naton) tukikohtaa siten, että sen toiminta ja henkilöstö ovat salaisia eivätkä ne ole Suomen demokraattisessa valvonnassa. Henkilöstö nauttii täydellistä syytesuojaa eli se on Suomen lain ulottumattomissa tekipä mitä rikoksia tahansa. Hybrisiosaamiskeskus on loukkaus Suomen itsenäisyyttä ja demokratiaa vastaan. 

Uusien hävittäjien hankinnasta pitää luopua. Ostettavaksi on kaavailtu 64 huippuhävittäjää, jotka tulevat maksamaan aluksi ainakin 10 miljardia euroa ja lisäksi elinkaarensa aikana ainakin 20 miljardia euroa lisää. Ne aiotaan varustella hyökkäyssotaan sopivilla ohjuksilla. Suomi ei tarvitse hävittäjiä, koska ne ovat maan puolustukseen sopimattomia nykyaikaisessa sodassa. Rajavalvontaan riittää vaatimattomampi lentokalusto ja maan puolustukseen sopivat esimerkiksi ilmatorjuntaohjukset.

Suomi uusii kiihtyvällä tahdilla aseistustaan myös muissa aselajeissa. Seuraavalle 10 vuodelle on jo nyt myönnetty normaaliin hankintabudjettiin 500 miljoonaa lisää rahaa asehankintoihin (hävittäjähankinnat ovat budjetin ulkopuolella). Merivoimat on tilannut neljän uuden monitoimikorvetin suunnittelun Rauman telakalta ja myös maavoimien kalustoa uudistetaan. Asevarustelussa pitää suuntautua vain maan puolustukseen eikä hyökkäyssotaan.

Suomen viimeisimmät hallitukset ovat aktiivisesti upottaneet Suomea syvälle sotapolitiikan suohon, jota hallitsee Yhdysvallat ja sen sotilaallinen käsikassara Nato. Suomen vetäminen sieltä ylös rauhanpolitiikan tielle on iso tehtävä. Nyt tarvitaan rauhanvoimia eduskuntaan!

"Venäjä on syyllinen - highly likely"

Kirjoitettu marraskuun 2018 alussa

Tänä vuonna länsimaissa on kehitelty runsaasti provokaatioita ja infosotakampanjoita Venäjää vastaan. Yhteisenä piirteenä niille on, että Venäjä julistetaan heti syylliseksi ikävään tapahtumaan, tutkimatta tapausta lainkaan.

Venäjä kiistää ja pyytää todisteita. Kun sitten aletaan tutkia, todisteita Venäjän syyllisyydestä ei löydy. On vain ilmaan heitettyjä väitteitä. Ja kohut kuivuvat kasaan, ennemmin tai myöhemmin.

Nämä todistamattomat syytökset jättävät kuitenkin ihmisten mieliin epäilyksen varjon – ja se on tietysti tarkoituskin. Usein syytös muuttuukin mediassa ajan mittaan totuudeksi, joka vain ohimennen mainitaan – esimerkiksi tyyliin ”Venäjä sotii Ukrainassa”.

Tänä vuonna maaliskuun alussa, juuri ennen Venäjän presidentin vaaleja, Britannian pääministeri Theresa May julisti Venäjän syylliseksi Sergei ja Julia Skripalin myrkytysyritykseen. Mitään ei asiassa tietenkään oltu tutkittu, koska May lausahti syytöksensä länsimaiden tv-kanavilla heti Skripalien jouduttua sairaalaan. Hän varusti lausumansa kuuluisaksi tulleella peräkaneetilla ”highly likely” eli erittäin todennäköisesti.

Venäjä vaati tietysti todisteita. Kun juttua alettiin penkoa, se alkoi saada yhä surrealistisempia, satiiriin sopivia piirteitä. Epäloogisuudet alkoivat lopulta olla ylivoimaisia propagandan tuottajille itselleen ja provokaatio alkoi kuivua kasaan. Skripalitkin pääsivät terveinä sairaalasta. Ilmaan jää roikkumaan kysymys: miksi media ei saa haastatella heitä?

Kuka hyötyy?

Loppuviimeksi kaikki viittaa siihen, että ”highly likely” brittien tiedustelupalvelu MI5 tai MI6 kehitteli koko tarinan (poliittisen johdon pyynnöstä tietenkin) ja myrkkykin saatiin tekopaikan lähistöllä sijaitsevasta Porton Downin vaarallisten aineiden tutkimuslaitoksesta. Tarkoitus oli ”highly likely” saada murhaajan viitta presidentti Putinin harteille ja myös hybridivaikuttaa Venäjän presidentin vaaleihin. Lisäksi saattoi olla tarkoitus kääntää kansan huomio pois omista Brexit-vaikeuksista. Motiivit siis olivat briteillä. Venäjällä ei ollut mitään motiivia ryhtyä moiseen hulluuteen vaalien edellä. Eikä koskaan. Kannattaa kysyä: kuka hyötyi?

Keväämmällä käynnistyi USA:ssa ajojahti Venäjän valtion omistamaa englanninkielistä tv-kanavaa Russia Todaytä (RT) vastaan. Yhtään RT:n muka esittämää ”valeuutista” ei kerrottu, syyteltiin vain ja vaadittiin kanavan sulkemista. Twitter sulki RT:n tilejä ja Google ja Facebook muuttivat algoritmejään siihen malliin, että RT:n jutut eivät tule esille hauissa. RT:llä esiintyneistä länsimaiden tunnetuista asiantuntijoista, tutkijoista ja poliitikoista tehtiin ”hyödyllisten idioottien” lista.

RT teki viime kesänä mahtavan työn jalkapallon MM-kisojen raportoijana 24/7. Vakituisina toimittajina raportoinnissa oli kuuluisa saksalainen ex-maalivahti Peter Schmeichel, enlantilainen ex-jalkapallotähti Stan Collimore ja tunnettu portugalilainen valmentaja José Mourinho, joka toimii edelleen Manchester Uniteden valmentajana. Upeita tv-esiintyjiä ja jalkapalloasiantuntijoita kaikki kolme.

RT jatkaa journalistisesti korkeatasoisena uutiskanavana ja haastattelee yhä uusia mielenkiintoisia ”hyödyllisiä idiootteja”.

Suomen surkeat yritykset

Suomikin toi kortensa kekoon Venäjän mustamaalaamisessa. Suomen yritykset olivat aika kömpelöitä, mutta ilmaan heitetty epäily jättää ihmisten mieliin kyllä jälkensä. Monet uskovat myös todistamattomia väitteitä.

Syyskussa tehty rynnäkkö Airiston Helmi -matkailupalveluyrityksen tiloihin loppui nolosti, kun 400 konepistoolein aseistettua poliisia, sotilasta, rajavartijaa ja virkamiestä ei löytänyt mitään sukellusvenetukikohtaa tai vastaavaa turvallisuusuhkaa Airiston Helmestä. Löytyi vain yksi talkkari, yksi virolaismies ja käteistä rahaa. Lisäksi poliisi takavarikoi useiden teratavujen verran turvakameroiden kuva-aineistoa, jota se tutkii edelleen. Siellä saariston linnut lentelevät katsojan ilona.

Marraskuun alussa Suomen pääministeri kohautti väittämällä, että Venäjä olisi häirinnyt NATOn sotaharjoituksen aikana GPS-signaalia Suomen Lapissa. Siellä tapahtui osa tuosta massiivisesta sotaharjoituksesta. NATOn hävittäjät lensivät Rovaniemeltä pohjoiseen ja itään.

Juha Sipilän lausunto sai julkisuutta lännen valtavirtamediassa. Sitä tuki Norjan ulkoministeriön kertomus, että häirintä oli lähtöisin Kuolan niemimaalta. NATO on kuitenkin itse aiempien sotaharjoitusten aikana häirinnyt GPS-signaalia harjoitusalueella.

Suomi kohkasi asiasta aikansa ja kutsui Venäjän suurlähettilään ”puhutteluun”. Siitä ei kerrottu julkisuuteen juuri muuta kuin että Venäjä haluaa todisteita. Mitään todisteita ei ole sittemmin tuotu julki.Hyvä, että pääministerimme ei ole muutoin puuttunut ulkopolitiikkaan koko virkakautensa aikana.

Ukrainan provokaatio Kertšin salmessa

Marraskuun lopulla toimeen ryhtyi Ukrainan presidentti Petro Poroshenko järjestämällä kunnon provokaation Kertšhin salmessa. Venäjää syytettiin aggressiosta, ja myös NATOn pääsihteeri lausahti asiasta. Viron pääministeri vaati Venäjälle pakotteita.

Odessasta lähti 25.11.2018 kaksi sotalaivaa sekä hinaaja kohti Krimin ja Venäjän mantereen välistä kapeaa Kertšin salmea. Päästyään Krimin edustalle ne pyörivät tuntikausia Sevastopolin laivastotukikohdan edustalla ja loukkasivat Venäjän aluevesirajaa. Tulostaan alueelle ne olivat ilmoittaneet ainoastaan kolme tuntia aiemmin.

Ukrainalaiset sotalaivat rikkoivat röyhkeästi kaikkia Kertšin salmen ylittämisestä sovittuja sääntöjä. Venäjän rannikkovartiostolle oli annettu vastuu salmen turvallisuudesta Ukrainan ja Venäjän yhteisellä sopimuksella vuonna 2007. Siinä oli sovittu, että salmeen tulosta pitää ilmoittaa kaksi vuorokautta etukäteen ja että laivojen pitää ottaa mukaan luotsi ja kulkuohjeet. Laivat ohjataan salmeen jonomuodostelmassa, vuorotellen kumpaankin suuntaan. Venäjän viranomaisilla on myös oikeus tarkastaa laivat ja niiden lasti.

Ukrainalaiset laivat eivät totelleet merivartioston pysähtymis- ja kääntymiskäskyjä. Ne eivät ottaneet mukaansa luotsia eivätkä noudattaneet kulkuohjeita. Ne eivät myöskään reagoineet varoituslaukauksiin. Jo yleiset meriturvallisuussäännökset vaativat merivartiostolta toimia, jos alukset eivät noudata turvallisuussäädöksiä ja ohjeita.

Venäjän merivartiosto joutui pysäyttämään laivat saartamalla ja pakotti ne lopulta ajamaan Kertšin satamaan. Miehistö pidätettiin rikkomusten takia. Venäjän viranomaisten julkistamalla videolla toisen laivan kapteeni kertoo, että ohjeet olla noudattamatta määräyksiä tulivat korkeimmalta taholta Kiovasta.

Tutkimuksisssa kävi ilmi, että laivat olivat täynnä ampumavalmiita aseita ja ammuksia. Tämä sopii ukrainalaisten aiempiin uhkauksiin räjäyttää Kertšin silta. Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n mukaan aseilla olisi voitu saada huomattavaa tuhoa aikaan.

Poroshenkon sitkeistä yrityksistä huolimatta tämäkin Venäjän mustamaalaus kuivahti kasaan valheellisuutensa takia.

Eliitillä peiliin katsomisen paikka

Tätä kirjoitettaessa valtavirtamedia syöttää meille ajatusta, että Ranskan keltaliivien kapina olisi Venäjän lietsomaa, jollei peräti masinoimaa. Twitterissä on kuulemma havaittu venäläisten ”botteja”, joissa innostetaan mellakointiin.

Tämä väite loukkaa ensi sijaisesti Ranskan kansaa. Ei siis uskota, että kansa itse osaisi nousta kapinaan eliittiä vastaan. RT:n haastattelemat mielenosoittajat Pariisin kaduilla tyrmäsivätkin ajatuksen täysin absurdina.

Keltaliivien protesti on selvästi uusliberalistisen politiikan ja koko EU-eliitin vastainen. Yle yritti pitkään sopertaa, että syy olisi vain polttoaineveron korotus. Siten Yle väheksyi mielenosoitusten poliittista merkitystä.

Keltaliivien vaatimusten tultua julki nähdään selvästi, että kysymys on koko EU:n harjoittamasta, kansaa halveksivasta talouspolitiikasta. Keltaliivit vaativat myös eroa EU:sta ja NATOsta. Protesteja on näkynyt ulkomaillakin, ainakin Belgiassa ja Hollannissa.

Sen sjaan että osoitetaan syyttävä sormi jälleen kerran Venäjään päin, pitäisi EU-herrojen nyt vihdoinkin katsoa peiliin ja miettiä, miksi kansa kapinoi.

War Machine: satoja miljoonia uhreja

Yhdysvaltojen toteuttama ”maailmanjärjestys” on aiheuttanut 20 – 30 miljoonan ihmisen kuoleman eri puolilla maailmaa vuoden 1945 jälkeen. Yksikään USA:n presidentti ei ole onnistunut hidastamaan tämän tappokoneen tahtia.

Viimeisimmässä strategisen puolustuksen asiakirjassa (2018) Pentagon (USA:n ulkoministeriö) määrittelee ”vapaan ja avoimen kansainvälisen järjestyksen” vihollisiksi Venäjän ja Kiinan, jotka Pentagonin mukaan rikkovat ”kansaivälisten suhteitten sääntöjä ja periaatteita”. Mutta kuka oikeastaan rikkoo sumeilematta kaikkia kansainvälisiä sääntöjä ja sopimuksia?

James A. Lucas on tehnyt professori Michel Chossudovskyn Global Research -keskukselle tutkimuksen, joka kertoo, että USA on vuoden 1945 jälkeen sotinut tai tehnyt vallankaappauksia yhteensä 30 Latinalaisen Amerikan, Aasian, Afrikan ja Euroopan maassa. Se kertoo, että USA:n armeija on suoraan vastuussa 10 – 15 miljoonasta kuolleesta, jotka ovat tulosta suurimmista sodista eli sodista Koreaa, Vietnamia ja Irakia vastaan.

USA on liittolaistensa kanssa yhdessä sotinut tai johtanut sotia/sijaissotia Afghanistanissa, Angolassa, Kongossa, Sudanissa, Guatemalassa ja monissa muissa maissa. Näissä sodissa arvioidaan kuolleen 10 – 14 miljoonaa ihmistä.

Kuolleitten lisäksi sodissa tulee haavoittuneita, jotka hyvin usein vammautuvat lopuksi elämäkseen. Haavoittuneita lasketaan olevan 10 jokaista sodassa kuollutta kohti. Tämä tarkoittaa, että USA:n sodissa haavoittuneita on satoja miljoonia.

Tämän lisäksi tulevat sotien epäsuorat vaikutukset ja niistä aiheutuvat kuoleman tuottamukset - nälkä, tautiepidemiat, pakkomuutot, orjuus, riisto ja ympäristövauriot. Vuodesta 1945 alkaen tähän päivään näistä USA:n sotien seurauksista ovat kärsineet sadat miljoonat ihmiset.

Verisin vallankaappaus maailmassa oli CIA:n 1965 organisoima Indonesian kaappaus. CIA antoi Indonesian murharyhmille listan 5000 ensimmäisestä kommunistista, jotka piti tappaa. Lopullista murhattujen määrää kaappauksessa ei osata sanoa, mutta arviot liikkuvat välillä 500 000 – 3 miljoonaa.

USA:n sotilaallinen imperialismi ilmenee jatkuvien sotien lisäksi myös ympäri maailmaa sijoitetuissa sotilastukikohdissa, joita on (laskutavasta riippuen) 800 – 1000. Näihin ei ole laskettu sotatoimialueilla olevia tukikohtia (Afganistan, Irak). Tukikohtien avulla USA hallitsee noin 150 maata maailmassa.

Vähäistä ei ole myöskään taloudellinen ja kulttuurinen imperialismi, jota USA on harjoittanut vuodesta 1945 alkaen. Esimerkkinä mainittakoon viihdekulttuuri, joka passivoi ihmisiä kaikkialla länsimaissa, ja lähes kaikissa maissa cocacola ja hampurilaiset saastuttavat ihmisten ruokavaliota.

Edellä kerrotun perusteella en usko, että usein kuultu lausahdus ”Venäjä on ihan yhtä imperialistinen maa kuin USA” pitää ollenkaan paikkaansa. Venäjä haluaa vain turvata omat rajansa ja elää niiden sisällä rauhassa.

Lähde:

From 1945 until today - 20 to 30 million people killed by the USA

by Manlio Dinucci, Voltairenet.org

ASEVARUSTELU PYSÄYTETTÄVÄ POHJOLASSA

Norjan ja Ruotsin rauhanaktivistien aloitteesta laadittu yhteispohjoismainen kannanotto Pohjolan militarisointia ja Natoa vastaan on iso tietopaketti siitä, mitä täällä tapahtuu sotavarustelurintamalla. Vetoomus on pitkä ja perusteellinen. Alla otteita siitä.

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun 24.7.2018 esittämä huoli Suomen ja Ruotsin lähentymisestä Natoon oli täysin aiheellinen. Erityisesti hän korosti viime toukokuussa solmittua puolustussopimusta USA:n, Suomen ja Ruotsin välillä.

Nato uhkaa sotiaallisesti yhä enemmän Venäjää kylmän sodan hengessä. Se järjestää jatkuvasti massiivisia sotaharjoituksia Itämeren maissa ja sijoittaa pysyviä joukkoja Puolaan, Balttiaan ja nyt myös Norjaan. Shoigu kertoi vain, että Venäjän on pakko oman turvallisuutensa vuoksi vastata Nato-maiden (ja myös lähellä Natoa olevien Suomen ja Ruotsin) sotilaalliseen varusteluun Venäjän rajoilla.

Kannanoton militarisointia vastaan ovat allekirjoittaneet useat kymmenet järjestöt Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Suomesta muun muassa isot rauhanjärjestöt eivät ole allekirjoittaneet, mutta Rauhanpuolustajat on julkaissut vetoomuksen nettisivuillaan (osoite alla) ja jakaa huolen Pohjolan militarisoinnista. Allekirjoittajina Suomesta ovat Rauhanpuolustajien Lapin piirijärjestö, Naiset Rauhan puolesta ja nyt myös SKP ja Kommunistien liitto.

Tukikohtia ja asevarastoja Pohjolaan

Vetoomuksessa todetaan, että sodan vaara kasvaa Pohjolassa samalla kun asevarustelu kiihtyy Naton johdolla.

Norjaan perustetaan USA:n laivastotukikohtia. Ryggen lentokenttä Mossin lähellä varustetaan Naton lentotukikohdaksi. Islannissa Keflavikista tuli USA:n sotilastukikohta 2016.

Yhteistyössä EU:n kanssa liikenneväylät, energiaverkostot, tietoverkot ja lainsäädäntö mukautetaan sotatila huomioon ottaen. USA:n sotilaiden läsnäolo Arlandan lentokentällä Ruotsissa on esimerkki tästä kehityksestä.

Pysyvien tukikohtien perustamiseksi Norjaan on otettu ensi askeleet. 300 USA:n merisotilasta on sijoitettu Vaernesiin Trondheimin lähelle ja toinen tukikohta on perusteilla.
Norjaan varastoidaan suurta määrää sotilaskalustoa amerikkalaisia varten. Kalusto on varastoitu isoihin tunturiluoliin muun muassa Tröndelagissa.

F-35-hävittäjät ja ydinaseet

Ensimmäiset F-35-hävittäjät ovat saapuneet Norjaan ja ovat saaneet tukikohdan Tröndelagin Örlandetissa. Muutaman vuoden kuluttua samanlaisia hävittäjiä sijoitetaan Tanskaan Saksan rajan läheisyyteen. Suomi harkitsee F-35-hävittäjien hankintaa.
Näillä lentokoneilla Pohjola on saanut hyökkäysaseen, joka voi kuljettaa ydinaseita ja risteilyohjuksia. Koneiden lentosäde mahdollistaa sen, että ne yltävät kohteisiin syvälle Venäjälle. F-35-hävittäjät muodostavat osan USA-johtoista Nato-lennostoa.

Pohjoismaita ei enää voi pitää rauhan valtioina.

Pohjolasta tärkeä osa Naton ohjuspuolustusta

Yhdysvaltojen ja Naton ohjuspuolustusta integroidaan osaksi Pohjolan sotilasjärjestelmiä.
Norjan Vardöön todennäköisesti vuoteen 2020 mennessä valmistuva Globus 3 -tutka tekee Pohjolasta tärkeän osan Naton ohjuspuolustusjärjestelmää. Sen kautta Pohjola saa johtavan roolin. Pohjoismaiden sopimukset Naton kanssa marraskuussa 2017 merkitsevät, että myös Suomen ja Ruotsin tiedustelumateriaali on Naton käytettävissä.

Itämeren alueen militarisointi tapahtuu monin tavoin. Vuodesta 2009 lähtien USA/Nato sekä Suomi ja Ruotsi ovat järjestäneet lentosotaharjoituksia Viron, Liettuan ja Latvian yllä sekä laivastoharjoituksia Itämerellä. Ruotsi on perustanut sotilastukikohdan Gotlantiin. Tanska suunnittelee uutta tiedusteluasemaa Bornholmiin. Norjan Hönefossissa on merkittävä keskus, josta käsin valvotaan puheluita ja sosiaalista mediaa.
Tanskan sotilasbudjettia on tarkoitus kasvattaa 20 prosentilla seuraavan kuuden vuoden aikana. Osa tästä on F-35-hävittäjien hankintaa. Tanskalaiset sotalaivat varustetaan ohjuksilla ja tutkilla sekä pidemmän päälle mahdollisesti myös ydinkärjin varustetuilla ohjuksilla. Miehittämättömät lennokit kuuluvat myös suunnitelmiin.
Nato on perustamassa 4 000 sotilaan sotajoukot Baltian maihin. Tanska on nimetty paikaksi, johon Nato-joukot kokoontuvat, mikäli sota Venäjän kanssa syttyy. Tätä varten perustetaan 20 000 sotilaan vahvuinen osasto turvaamaan logistiikkaa.

Suomi ja Ruotsi isäntämaina

Suomen ja Ruotsin isäntämaasopimukset Naton kanssa tarkoittavat, että isäntämaan kutsun saatuaan Nato voi harjoitella sotaa näissä maissa sekä uhata sodalla tai käydä sotaa kolmatta maata vastaan näiden maiden alueelta käsin. Suomi on kutsunut Yhdysvallat osallistumaan vuonna 2021 järjestettävään sotaharjoitukseen, joka tulee olemaan suurin koskaan Suomessa järjestetty harjoitus.
Maat ovat vuodesta 2013 lähtien joka toinen vuosi osallistuneet Arctic Challenge Exercise -nimiseen Naton lentosotaharjoitukseen. Ruotsin ja Suomen isäntämaasopimusta käytetään sotaharjoituksiin Nato-maiden kanssa. Tähän asti suurimpaan sotaharjoitukseen Ruotsissa – Aurora 17 – osallistuivat myös USA, Suomi, Norja, Ranska, Tanska, Viro ja Liettua.
Suomi ja Nato ovat aloittaneet laajan turvallisuusyhteistyön. Lokakuussa 2017 Jens Stoltenberg avasi Suomessa keskuksen kyberuhkia vastaan (www.hybridcoe.fi).
Ruotsi tekee yhteistyötä Riiassa olevan StratComin kanssa (Nato Strategic Communication Centre of Excellence).

Militarisointi etenee

11.12.2017 EU:n neuvosto päätti perustaa hankkeen puolustusalan pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä (Permanent Structured Cooperation – PESCO). Tarkoitus on yhdessä kehittää puolustusvalmiutta ja rahoittaa yhteisiä projekteja. Maat sitoutuvat asevarusteluun. 25 EU:n jäsenvaltiota osallistuu, mukaan lukien Suomi ja Ruotsi. Tanskalla on poikkeuslupa olla osallistumatta EU:n sotilasyhteistyöhön.
Vidselin testausalue NEAT (North European Aerospace Test range) sijaitsee Norrbottenissa. Se on Euroopan suurin testausalue uusille asejärjestelmille, miehittämättömille lennokeille, hävittäjille ja satelliiteista ohjattaville raketeille. Tällä alueella Israel ja USA ovat kehittäneet avaruudesta käsin ohjattuja asejärjestelmiään, esimerkiksi miehittämättömiä lennokkeja, joita Israel on käyttänyt hyökätessään Gazaan. Alueella on käyty paljon sotaharjoituksia kymmenen viime vuoden aikana.
Maailman suurin sateliittien signaalien vastaanottoasema Esrange sijaitsee lähellä Kiirunaa. Se tuottaa kuvamateriaalia strategisista alueista länsiliittoutuman sotilasviranomaisille. Kiirunassa on toinen kahdesta satelliitteja varten perustetusta Galileo-asemasta, jotka kuuntelevat satelliittisignaaleja ja vastauksia maa-asemilta. Ruotsin Lerkilissä on Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen maailman kolmanneksi suurin tiedusteluasema.

Viholliskuvien muodostumista pitää ehkäistä

Tänä päivänä valtiot käyttävät uhkaa, pelottelua ja erilaisia väkivallan muotoja saavuttaakseen lyhytnäköisiä, kansallisia päämääriään. Lopputulema voi olla, että kaiken tuhoaa ydinsota.

Ristiriidat pitää analysoida kaikkien osapuolten näkökulmista, ei uhkina vaan yhteisinä ongelmina, jotka tulee ratkaista kaikkia kunnioittaen. On tärkeää, että vältetään turhaa vastakkainasettelua. Tulee ehkäistä viholliskuvien muodostumista.
Ihmisten pelot mahdollistavat asevarustelun. Me suosittelemme vuoropuhelua joka tasolla, taloudellista ja kulttuurivaihtoa sekä diplomatiaa.
YK:n peruskirjassa kannustetaan rauhanomaisten keinojen käyttöön konfliktiratkaisuissa. Voimavarat tarvitaan ihmisten hyvinvointiin, ei sotaan ja tuhoon. Sodat johtavat pakolaisvirtoihin, kärsimykseen ja uusiin konflikteihin.

Meidän tulee yhdessä vastustaa Naton sotavalmisteluja. Meidän täytyy yhdessä osoittaa mieltä sotaharjoituksia ja asevarustelua vastaan.

Vetoomus kokonaisuudessaan:

https://www.rauhanpuolustajat.org/asevarustelu-pysaytettava-pohjolassa/?v=f0aa03aaca95

Kuka lietsoo sotilaallisia jännitteitä Itämerellä?

"Erilaisten uhka- ja viholliskuvien rakentaminen palvelee ainoastaan sotateollisuutta ja maailman ehtyviä luonnonvaroja tavoittelevia suuryrityksiä sekä epädemokraattista valtaa keskittävää maailmanjärjestystä tavoittelevia poliitikkoja."

Sitaatti on Naiset Rauhan Puolesta -verkoston tuottamasta mainiosta tietopaketista ”Itämeren militarisointi – uhka maailmanrauhalle”. Sen pääsanoma on, että Itämeren lisääntyneet jännitteet johtuvat länsimaiden ja NATO:n toimista sitä ympäröivissä maissa. Raportti on julkaistu vain netissä naisetrauhanpuolesta.org -sivustolla.

Lännen massiiviset, jatkuvat sotaharjoitukset Itämeren maissa ja sitä kautta lisääntynyt sotilaallinen liikehdintä Itämerellä eivät ole rauhaa, vaan jännitteitä lisääviä toimia. Raportissa todetaan, että ”lännen varustelu ja sotilastoiminta tähtää Venäjän motittamiseen”.

NATO tunkeutuu röyhkeästi itäänpäin

1997 allekirjoitettiin NATO:n ja Venäjän perussopimus keskinäisistä suhteista, yhteistyöstä ja turvallisuudesta. Silloin NATO vakuutti, että ”ei ole aikomusta sijoittaa merkittäviä sotilasjoukkoja Keski- ja Itä- Eurooppaan”. Suullisesti oli jo aiemmin, Varsovan liiton purkautuessa, annettu lupaus, että NATO ei lainkaan laajene itään päin.

Toisin kuitenkin kävi. NATO alkoi 1990-luvulla levittäytyä kohti Venäjän rajoja. Lähes kaikki Varsovan liiton entiset jäsenmaat ovat nyt NATO:n jäsenmaita. NATO:n huippukokous Varsovassa 2016 päätti vielä vahvistaa sotilaallista läsnäoloa uusissa itäisissä jäsenmaissa sijoittamalla myös pysyviä joukkoja Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. NATO on perustanut lisäksi ohjuspuolustusjärjestelmän Puolaan ja Romaniaan.

Helmikuussa 2017 vihittiin Zaganissa, Puolassa käyttöön ensimmäinen USA:n pysyvä sotilastukikohta Itä-Euroopassa kylmän sodan päättymisen jälkeen. ”Rautaprikaatissa” on 3500 sotilasta, 87 Abrams-taisteluvaunua sekä muita taisteluajoneuvoja ja varusteita.

Maailman sotilasmenojen vertailu

Siprin selvityksen mukaan maailman maat käyttivät vuonna 2017 sotilasmenoihin noin 1 436 miljardia euroa. Tästä noin kolmasosa on USAn sotilasmenoja ja 7 suurimman NATO-maan sotilasmenot ovat yhteensä lähes puolet, noin 48 prosenttia.

Siprin mukaan Venäjän sotilasmenot putosivat vuonna 2017 peräti 20 prosenttia vuoden 2016 tasosta. Venäjä käytti sotilastarkoituksiin vuonna 2017 noin 55 miljardia euroa, joka on kymmenesosa USA:n sotilasmenoista.

Vaikka Venäjä on pinta-alaltaan maailman ylivoimaisesti suurin maa, sen sotilasbudjetti oli vuonna 2017 vasta maailman neljänneksi suurin. USA:n ja Kiinan lisäksi myös Saudi-Arabia ohitti Venäjän. Samalla kun Venäjän sotilasmenot laskivat, maailman maiden yhteenlasketut sotilasmenot kääntyivät vuonna 2016 nousuun ja nousivat myös vuonna 2017. Kuka siis uhkaa ketä?

Massiivisia sotaharjoituksia

Mitä ovat Baltops, Saber Strike, Spring Storm, Iron Sword, Atlantic Resolve, Anakonda,

Black Eagle, Noble Jump, ACE? Nämä ovat USA:n ja NATO:n erityyppisiä sotaharjoituksia, joita on pidetty vuosittain Itämeren ympäristössä. Useimpiin näistä myös Suomi on osallistunut.

Harjoittelee tietysti Venäjäkin, mutta omien rajojensa sisällä eikä tuhansien kilometrien päässä rajoistaan kuten USA. Joka neljäs vuosi Venäjän läntisellä alueella järjestetään Zapad-harjoitus, ja mukana on myös Valkovenäjä. Tästähän media nosti viime vuonna hirveän metelin. ”Länsi” -harjoitus on siis vain joka neljäs vuosi, koska muut harjoitukset ovat kolmessa muussa ilmansuunnassa. Vuonna 2014 maaliskuussa Venäjän järjesti laivaston sotaharjoitukset Kaliningradin alueella ja 2017 oli Venäjän ja Kiinan yhteinen sotaharjoitus Itämerellä.

Mahtava on lännen ylivoima myös sotaharjoituksissa. Kuka siis uhkaa ketä?

Sotilastukikohtien saaristo

USA:lla on lähes 1000 sotilastukikohtaa vieraissa maissa. USA:n joukkoja tai muuta sotilaallista henkilöstöä löytyy noin 160 maasta tai alueelta. Saksa, Italia, Japani ja Korea ovat suurimmat isäntämaat. Iso-Britannia toimii mm. Etelä-Atlantilla ja Välimeren alueella. Ranska toimii Eteläisen Tyynenmeren alueella ja Afrikassa. Myös Natolla ja EUFORilla on tukikohtia yhteisten operaatioiden tueksi.

Venäjä on sotilaallisesti läsnä lähinnä sen rajoilla sijaitsevissa maissa: Abhasia, Armenia, Valkovenäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Etelä- Ossetia. Lisäksi Venäjällä on tukikohta Syyriassa ja Vietnamissa. Täydellinen sotilaallinen ylivoima on tässäkin mielessä länsiliittoumalla. Kuka siis uhkaa ketä?

Sota paitsi tappaa, myös saastuttaa ympäristön

Raportin loppuosa on omistettu sodan ja sotateollisuuden jälkiin saastuttajana ja myös ydinvoiman vaaroja käsitellään.

USA:n puolustusministeriö on maailman pahimpia saastuttajia. Siihen verrattuna minkä tahansa korporaation jalanjälki on kääpiömäinen. Vuonna 2014 Maureen Sullivan, entinen Pentagonin ympäristöohjelman johtaja, kertoi Newsweek -lehdelle, että hänen toimistonsa hoidettavana on 39.000 saastunutta aluetta (19 million acres) pelkästään USA:ssa.

“Maamme lähes jokainen sotilaskohde on vakavasti saastunut”, sanoo kohta eläkkeellä oleva kongressin jäsen John D. Dingell. ”Sotilaskohteet muodostavat eräänlaisen myrkyllisen saariston USA:n halki McClellan ilmavoimien tukikohdasta Kaliforniassa lähellä Sacramentoa, mistä löydettiin radioaktiivista jätettä, aina Massachusettsin sotilaalliseen reservaattiin Cape Codilla asti, joka on räjähdysaineiden ja rakettipolttoainekomponentin, perkloraatin, myrkyttämä.”

Tuorein kauhuesimerkki USA:n sotatoimien seurauksista on Irakin sota (2003), joka aiheutti laajan aavikoitumisen. Se lamautti merkittävän osan Irakin maataloudesta. USA:n käyttämä köyhdytettu uraani (Depleted Uranium = DU) aiheutti valtavan ympäristötaakan irakilaisille. Sekä irakilaisten että sodassa palvelleiden sotilaiden keskuudessa DU on aiheuttanut syöpää ja muita sairauksia. Irakin sota aiheutti myös valtavia hiilidioksidipäästöjä.

.

Karatšai-järvi on pieni järvi eteläisessä Ural-vuoristossa Venäjän Tšeljabinskin alueella. Järven lähellä sijaitsee Majakin atomiteollisuuslaitos, jossa on tuotettu radioaktiivista plutoniumia atomiaseisiin 1940-luvulta lähtien. Järveä on käytetty atomiteollisuuden radioaktiivisen jätteen kaatopaikkana. Sitä on lukuisissa artikkeleissa ja raporteissa kuvailtu maailman saastuneimmaksi paikaksi.

Itämeri Rauhan mereksi

Rapotti loppuu vaatimukseen: ”On aika kutsua koolle kaikkia Itämeren maita (ei USA) koskeva konferenssi Itämeren muuttamiseksi Rauhan mereksi – rauha ihmisten välillä ja rauha ympäristön kanssa. Itämeren alueesta on tehtävä esimerkki uudesta yhteistyökyvystä – askel kohti sellaista turvallista maailmanjärjestystä, joka kunnioittaa YK:n antamia päätöslauselmia ja tekemiä sopimuksia sekä kansalaisten perusoikeuksia”.

Erilaisten uhka- ja viholliskuvien rakentaminen palvelee ainoastaan sotateollisuutta ja maailman ehtyviä luonnonvaroja tavoittelevia suuryrityksiä sekä epädemokraattista valtaa keskittävää maailmanjärjestystä tavoittelevia poliitikkoja.