Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, sanoo eräs suomalainen sanalasku. Tämän katajaisen kansamme perinteessä on paljon luontoon liittyviä sanontoja, erityisesti metsään ja puihin. Metsän jumala Tapio onkin suomalaisten vanhin jumala. Älä polta päreitäsi, kun sanon, että metsäläisiä edelleenkin ollaan.
Tosin nykyisessä tehokkaitten klikkaajien hiiriyhteiskunnassa osa porukasta vieraantuu luonnosta ja itsestään. Masennuspillereitä ahmitaan kiihtyvällä vauhdilla. Siitä hyötyy eniten lääketeollisuus.
En väitä, että masennus ei olisi lääkintää vaativa sairaus monissa tapauksissa. Olen vain ihmetellyt erästä yhteensattumaa. Kun Suomen markkinoille tuli 1990-luvulla uuden sukupolven kalliita masennuslääkkeitä, joilla ei ole pahoja sivuvaikutuksia, Suomeen ilmestyi nopeassa tahdissa 300 000 masennusta sairastavaa. Taitaa nyt olla jo 600 000.
* * *
Viime vuosina on ryhdytty tutkimaan metsien terveysvaikutuksia. On havaittu, että ihmisen elpyminen stressitilasta on tehokkaampaa luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Ainakin Japanissa ja Tanskassa jo nyt käytetään masennuksen hoidossa ”metsäkylpyä”, jolla tarkoitetaan lääkärin määräämää oleskelua metsässä.
Luonnossa myönteiset tunnetilat voimistuvat, keskittymiskyky paranee, verenpaine ja pulssi laskevat ja lihasjännitys vähenee. Näitä hyviä vaikutuksia ei tee pelkästään kaunis maisema, liikunta ja raikas ilma. Metsässä ihminen altistuu monenlaisille kemikaaleille, joita puut ja muut kasvit erittävät. Tätä asiaa nyt tutkitaan maailmalla.
* * *
Tämä metsäinen joulusaarna johtuu siitä, että Helsingin kaupunkisuunnittelu antoi ikävän joululahjan Mustavuoren luontoalueen ystäville: alueelle valmistui äskettäin uusi asemakaavaluonnos. Siitä on nyt mielipiteitä laadittu siinä toivossa, että uudessa lautakunnassa kaikki eivät ole täysiä puupäitä tai käpyaivoja.
Kaupunkisuunnittelu Helsingissä menee kyllä päin honkia, jos se poistaa lähimetsät asukkaiden käytöstä. Tässä on kysymys myös siirrosta köyhiltä rikkaille. Lähiluonnossa liikkuminen on juuri köyhien harrastus, niiden joilla ei ole autoa, kesämökkiä eikä golf- tai lasketteluvarusteita. Mustavuoren ulkoilualueen päälle suunnitellaan sellaisia miljoonakämppiä, että tavallinen helsinkiläinen voi katsella niitä vain ulkoapäin. Luonto uhrataan rikkaille.
Lähden tästä katsomaan omaa joulukuustani. Se on noin 100-vuotias ja kasvaa Mustavuorella. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto, sanoo suomalainen. Toivon, että saan käydä sitä tervehtimässä myös tulevina jouluina.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Ruuhkaa kaavoittajan puheilla
Tänään oli Vuotalolla tavattavissa Etelä-Mustavuoren kaavaa piirtäneet arkkitehdit sekä vuorovaikutussuunnittelija Juha-Pekka Turunen, koko päivän. Pro Mustavuori-liike aiheutti ruuhkan kaavoittajan luo. Ehdotin, että mennään samaan aikaan klo 17 - 18 juttelemaan sinne ja 30 - 40 henkeä noudatti kutsua. Puheenvuoroja sateli ja taas kerran esitimme ne kymmenet perustelut, joita ennenkin on esitetty.
Ei mitään vaikutusta, tietenkään.
Esillä oleva uusi kaavaluonnos oli samantapainen kuin edellinenkin, joka kaatui lautakunnassa 14.2. tänä vuonna. Hiukan oli vähennetty pientaloja virkistysaleelta ja lisätty kerroksia Niinisaarentien varren kerrostaloihin. Sinänsä oikea suuntaus, mutta rakentamispaikka on täysin väärä, kuten taas totesimme.
Ei mitään vaikutusta, tietenkään.
Esillä oleva uusi kaavaluonnos oli samantapainen kuin edellinenkin, joka kaatui lautakunnassa 14.2. tänä vuonna. Hiukan oli vähennetty pientaloja virkistysaleelta ja lisätty kerroksia Niinisaarentien varren kerrostaloihin. Sinänsä oikea suuntaus, mutta rakentamispaikka on täysin väärä, kuten taas totesimme.
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
I have a dream
Seinälläni on roikkunut nyt 25 vuotta musta silkkiliina, johon on painettu kultavärillä Martin Luther Kingin kuva ja pätkä hänen kuuluisasta I Have a Dream -puheestaan, jonka hän piti Washingtonissa 28.8.1963, suuren ihmisoikeusmarssin päätösjuhlassa. Runollinen teksti alkaa näin:
"I have a dream that one day on the red hills of Georgia the sons of former slaves and the sons of former slaveowners will be able to sit down together at the table of brotherhood."
Puheen jokainen lause alkaa sanoilla I have a dream, minulla on unelma. Se on unelma ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, siitä että USA:ssa joskus entisten orjien ja entisten orjanomistajien jälkeläiset voisivat elää veljinä keskenään.
Vuonna 1963 tasa-arvo oli vain kaukainen unelma USA:n mustalle väestölle. Presidentin virasta tuskin kukaan edes unelmoi ennen kuin 1980-luvulla. Silloin presidenttiehdokkaaksi asettui pastori Jesse Jackson, joka jo 1960-luvulla osallistui Kingin rinnalla tasa-arvotaisteluun. Jackson ei päässyt silloin alkua pidemmälle.
Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi toteuttaa tietyn osan unelmaa - saman pöydän ääreen nyt istutaan, jopa Valkoisessa talossa. Jesse Jackson kyynelehti vuolaasti kuunnellessaan Obaman voittopuhetta, eikä ihme. Mieleen varmaan kohosi vanha ystävä, joka murhattiin unelmiensa vuoksi 40 vuotta sitten.
* * *
Vietin kesälomani elokuussa 1983 pohjoismaisten naisten kuukauden kestäneellä rauhanmarssilla USA:ssa. Reissussa oli yli 100 naista, väkeä kaikista Pohjoismaista. Myös Fär-saarilta oli ikimuistoisen rempseä delegaatio. Marssimme New Yorkista Washingtoniin, 500 kilometriä, ja vastustimme ydinohjusten sijoittamista Eurooppaan ja tietysti ydinaseita ylipäänsä. Sitä hikistä kesälomaa en unohda koskaan.
Rauhanmarssimme huipennus oli osallistuminen 28.8. mielenosoitukseen, joka pidettiin Martin Luther Kingin johtaman ihmisoikeusmarssin kunniaksi Washingtonissa Memorial -aukiolla. Paikalla tungeksi yli 300 000 ihmistä, joista noin 90 prosenttia oli mustia. He olivat saapuneet paikalle tuhansilla busseilla eri puolilta USA:ta. Juhlapuheen piti Jesse Jackson samalla paikalla, jossa Martin Luther King puhui 20 vuotta aikaisemmin.
Sen silkkiliinan olin ostanut matkan varrella Philadelphiassa, jossa tapasimme mustia naisaktivisteja. He keräsivät rahaa kampanjaansa, jolla pyrittiin samaan ihmiset rekisteröitymään äänestäjiksi. Mustan väestön keskuudessa rekisteröityminen oli siihen aikaan lähes olematonta, naiset kertoivat. Uskon, että Philadelphian sitkeät naiset ovat kampanjoineet kaikki nämä vuodet - ja tulos nähtiin vaaleissa.
* * *
Barack Obama kampanjoi sanalla muutos. Mikä se muutos on, jää nähtäväksi. Tärkein asia ei jenkeissä kuitenkaan muutu: todelliset vallanpitäjät. Ase- ja öljyteollisuuspohatat sekä Wall Streetin pörssihuijarit pysyvät vallassa, yhtä ahneina kuin ennenkin. Siihen käskyvaltaan on Obaman soviteltava oma muutoksensa.
"I have a dream that one day on the red hills of Georgia the sons of former slaves and the sons of former slaveowners will be able to sit down together at the table of brotherhood."
Puheen jokainen lause alkaa sanoilla I have a dream, minulla on unelma. Se on unelma ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, siitä että USA:ssa joskus entisten orjien ja entisten orjanomistajien jälkeläiset voisivat elää veljinä keskenään.
Vuonna 1963 tasa-arvo oli vain kaukainen unelma USA:n mustalle väestölle. Presidentin virasta tuskin kukaan edes unelmoi ennen kuin 1980-luvulla. Silloin presidenttiehdokkaaksi asettui pastori Jesse Jackson, joka jo 1960-luvulla osallistui Kingin rinnalla tasa-arvotaisteluun. Jackson ei päässyt silloin alkua pidemmälle.
Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi toteuttaa tietyn osan unelmaa - saman pöydän ääreen nyt istutaan, jopa Valkoisessa talossa. Jesse Jackson kyynelehti vuolaasti kuunnellessaan Obaman voittopuhetta, eikä ihme. Mieleen varmaan kohosi vanha ystävä, joka murhattiin unelmiensa vuoksi 40 vuotta sitten.
* * *
Vietin kesälomani elokuussa 1983 pohjoismaisten naisten kuukauden kestäneellä rauhanmarssilla USA:ssa. Reissussa oli yli 100 naista, väkeä kaikista Pohjoismaista. Myös Fär-saarilta oli ikimuistoisen rempseä delegaatio. Marssimme New Yorkista Washingtoniin, 500 kilometriä, ja vastustimme ydinohjusten sijoittamista Eurooppaan ja tietysti ydinaseita ylipäänsä. Sitä hikistä kesälomaa en unohda koskaan.
Rauhanmarssimme huipennus oli osallistuminen 28.8. mielenosoitukseen, joka pidettiin Martin Luther Kingin johtaman ihmisoikeusmarssin kunniaksi Washingtonissa Memorial -aukiolla. Paikalla tungeksi yli 300 000 ihmistä, joista noin 90 prosenttia oli mustia. He olivat saapuneet paikalle tuhansilla busseilla eri puolilta USA:ta. Juhlapuheen piti Jesse Jackson samalla paikalla, jossa Martin Luther King puhui 20 vuotta aikaisemmin.
Sen silkkiliinan olin ostanut matkan varrella Philadelphiassa, jossa tapasimme mustia naisaktivisteja. He keräsivät rahaa kampanjaansa, jolla pyrittiin samaan ihmiset rekisteröitymään äänestäjiksi. Mustan väestön keskuudessa rekisteröityminen oli siihen aikaan lähes olematonta, naiset kertoivat. Uskon, että Philadelphian sitkeät naiset ovat kampanjoineet kaikki nämä vuodet - ja tulos nähtiin vaaleissa.
* * *
Barack Obama kampanjoi sanalla muutos. Mikä se muutos on, jää nähtäväksi. Tärkein asia ei jenkeissä kuitenkaan muutu: todelliset vallanpitäjät. Ase- ja öljyteollisuuspohatat sekä Wall Streetin pörssihuijarit pysyvät vallassa, yhtä ahneina kuin ennenkin. Siihen käskyvaltaan on Obaman soviteltava oma muutoksensa.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Historiallinen vaalivoitto
Enpä muista koskaan iloinneeni USA:n presidentinvaalien tuloksesta niinkuin tänään, kun Barack Obama voitti ja reippaasti. Floridat jäi republikaaneilta tekemättä, kun valitsijamiesten määrä oli niin suuri.
Tai ehkä oli sopivaa antaa romahdustilassa oleva maa juuri tummaihoisen hoidettavaksi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut lykätä mission impossible naiselle.
Tällä valinnalla on kuitenkin merkitystä koko maailmalle ja eniten tietysti USA:n kansalle, monessakin mielessä.
Toisenlainen maailma on ehkä mahdollinen...
Tai ehkä oli sopivaa antaa romahdustilassa oleva maa juuri tummaihoisen hoidettavaksi. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut lykätä mission impossible naiselle.
Tällä valinnalla on kuitenkin merkitystä koko maailmalle ja eniten tietysti USA:n kansalle, monessakin mielessä.
Toisenlainen maailma on ehkä mahdollinen...
torstai 30. lokakuuta 2008
Työtä Mustavuoren puolesta
Puurtaminen kansalaisaktivistina jatkui jo tänään. Laadin Pro Mustavuori -liikkeen kannanoton Jouko Malisen (sd) juuri ennen vaaleja tekemiin valtuustoaloitteisiin Mustavuoren linnoitepolusta ja tykkipatteri 61:n aitaamisesta. Kannanottoni on nyt Mustavuori-listalla "lausuntokierroksella" ja paljon hyvää palautetta on tullut. Malinen ei ole vielä kommentoinut aloitteeseensa tekemiäni varauksia.
Lähinnä pelkään Helsingin kaupungin rakennusvirastoa. Sitä ei voi päästää herkkään lehtoluontoon, ei sinne päinkään, saati raivaamaan sinne polkuja isoilla työkoneillaan!
Lähinnä pelkään Helsingin kaupungin rakennusvirastoa. Sitä ei voi päästää herkkään lehtoluontoon, ei sinne päinkään, saati raivaamaan sinne polkuja isoilla työkoneillaan!
tiistai 28. lokakuuta 2008
Dagen efter
Sataa yhtenään, on pimeää ja mieli on surullinen vaalituloksesta. Suomi ei voi olla kovin ylpeä siitä, että muukalaisvihamielisyys eteni vaaleissa eniten.
Kovin ylpeä ei voi SKP:kään olla vaalituloksesta. Kun Helsinki-listat sai 2000 ääntä lisää edellisiin kunnallisvaaleihin nähden, niin muu Suomi menetti yli 1000 ääntä. Eduskuntavaaleihin 2007 verrattuna tulos on vielä surullisempi. Helsingissäpystyimme nipin napin keräämään Steen1:n pois sulaneet yli 1000 ääntä takaisin, mutta muu Suomi menetti yli 4000 ääntä. Paitsi Nokia, joka piti entiset kolme SKP:n valtuutettua. Onnea Nokialle! Ja Oulussakin tulos oli plussalla, kun viimeksi ei ollut yhtään ehdokasta.
Nyt olisi kyllä pikaisesti ryhdyttävä keskustelemaan yhteistyön muodoista kaikkien vasemmistolaisten kanssa. SKDL:n tyyppistä yhteistyöjärjestöä eivät kaikki kannata ja ainakin Pekka Saarnion mukaan Vasemmistoliitto ei ole siihen valmis. On ne vanhat juoksuhaudat, Saarnion mukaan. Odottaako Vasemmistoliitto jäämistä perussuomalaisia pienemmäksi puolueeksi ennen kuin yhteistyötä kannattaa harkita?
Kovin ylpeä ei voi SKP:kään olla vaalituloksesta. Kun Helsinki-listat sai 2000 ääntä lisää edellisiin kunnallisvaaleihin nähden, niin muu Suomi menetti yli 1000 ääntä. Eduskuntavaaleihin 2007 verrattuna tulos on vielä surullisempi. Helsingissäpystyimme nipin napin keräämään Steen1:n pois sulaneet yli 1000 ääntä takaisin, mutta muu Suomi menetti yli 4000 ääntä. Paitsi Nokia, joka piti entiset kolme SKP:n valtuutettua. Onnea Nokialle! Ja Oulussakin tulos oli plussalla, kun viimeksi ei ollut yhtään ehdokasta.
Nyt olisi kyllä pikaisesti ryhdyttävä keskustelemaan yhteistyön muodoista kaikkien vasemmistolaisten kanssa. SKDL:n tyyppistä yhteistyöjärjestöä eivät kaikki kannata ja ainakin Pekka Saarnion mukaan Vasemmistoliitto ei ole siihen valmis. On ne vanhat juoksuhaudat, Saarnion mukaan. Odottaako Vasemmistoliitto jäämistä perussuomalaisia pienemmäksi puolueeksi ennen kuin yhteistyötä kannattaa harkita?
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Äänestyspäivä
Sade piiskaa parvekelaseja, myrskytuuli taivuttaa vanhoja puita, litimärkä Suomen lippu oikenee myrskyssä ja lepattaa raskain liikkein.
Sissi Kiisseli ihmettelee elämänsä ensimmäistä kunnon myrskyä ja sen aiheuttamaa meteliä parvekeella. Se villiintyy siitä kiitämään myrskyn lailla parvekkeelta sisälle, pöydiltä tuoleille ja takaisin niin suurella voimalla, että kaikki tiellä oleva kaatuu tai putoilee. Se ei väistele. Jos Sissi olisi ihminen, se olisi kokonaan mustelmilla ja kuhmuilla. Tuleeko kissalle kuhmuja?
Illalla näemme, kenen äänestäjät ovat jääneet kotiin myrskyn vuoksi. Älä sinä jää!
Sissi Kiisseli ihmettelee elämänsä ensimmäistä kunnon myrskyä ja sen aiheuttamaa meteliä parvekeella. Se villiintyy siitä kiitämään myrskyn lailla parvekkeelta sisälle, pöydiltä tuoleille ja takaisin niin suurella voimalla, että kaikki tiellä oleva kaatuu tai putoilee. Se ei väistele. Jos Sissi olisi ihminen, se olisi kokonaan mustelmilla ja kuhmuilla. Tuleeko kissalle kuhmuja?
Illalla näemme, kenen äänestäjät ovat jääneet kotiin myrskyn vuoksi. Älä sinä jää!
torstai 23. lokakuuta 2008
Vanhojen viisaus
Ennen vanhaan oli itsestään selvää, että mummot äänestävät, ja vieläpä innokkaasti. Äänestysprosenttikin oli korkeampi kuin nykyään. Muun muassa kokoomuksen ehdokkaat kävivät kaikissa vanhainkodeissa kahvia tarjoamassa, se kannatti. Luulen, että enää eivät käy. Vanhukset on unohdettu "työn ja tekemisen meiningin" pyörteissä.
Kaduilla ihmisten kanssa jutellessa minua on järkyttänyt se, että ainakin joka toinen ohi kulkeva vanha ihminen sanoo, että hän ei ole enää pitkään aikaan äänestänyt, koska "ei siitä ole yhtään mitään hyötyä".
Kunnioitan vanhojen ihmisten kokemusta tästä yhteiskunnasta. He tuntevat nahoissaan, että edustuksellinen demokratia ei toimi. He ovat niin viisaita, että eivät enää usko vaalipuheisiin. He eivät koe voivansa vaikuttaa asioihin.
Olen saanut muutaman skeptisen ja vihaisen vanhuksen vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa äänestää valtuustoon ärhäkkä oppositio. Helsinki-listojen ehdokkaista he eivät olleet kuulleet, koska ehdokkaillamme ei ole tapetoitu kaupunkia emmekä me hymyile lehtienkään sivuilla. Eräs lupasi minulle masinoida koko vanhainkodin porukan äänestämään Helsinki-listoja.
Kaduilla ihmisten kanssa jutellessa minua on järkyttänyt se, että ainakin joka toinen ohi kulkeva vanha ihminen sanoo, että hän ei ole enää pitkään aikaan äänestänyt, koska "ei siitä ole yhtään mitään hyötyä".
Kunnioitan vanhojen ihmisten kokemusta tästä yhteiskunnasta. He tuntevat nahoissaan, että edustuksellinen demokratia ei toimi. He ovat niin viisaita, että eivät enää usko vaalipuheisiin. He eivät koe voivansa vaikuttaa asioihin.
Olen saanut muutaman skeptisen ja vihaisen vanhuksen vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa äänestää valtuustoon ärhäkkä oppositio. Helsinki-listojen ehdokkaista he eivät olleet kuulleet, koska ehdokkaillamme ei ole tapetoitu kaupunkia emmekä me hymyile lehtienkään sivuilla. Eräs lupasi minulle masinoida koko vanhainkodin porukan äänestämään Helsinki-listoja.
lauantai 18. lokakuuta 2008
Hymyilevä kaupunki
Koko kaupunki hymyilee nyt juuri sinulle. Kaikki paikat on tapetoitu toinen toistaan positiivisimmilla naamoilla, jotka katsovat sinuun ystävällisesti. Hei, olen juuri sinun puolellasi!
Metron liukuportaitten vieressä isoissa, kalliissa vitriineissä hymyilee hallituspuolueiden (kokoomus, keskusta, vihreät) naamoja. Mari Kiviniemen mannekiiniposeeraus on kaunein ja kaunis on Marikin. Osta minut! mainos viestii.
Oppositio on vallannut metrot: demareita demareiden perään, kaikki seinät täynnä ja välillä vähän Vasemmistoliittoa - mutta kyllä myös kokoomus ja vihreät matkustavat metrossa siellä täällä.
Lapsenlapseni kertoivat, että Vuosaaressa on jopa ison seinän kokoinen lakana Club Housen ulkoseinällä. Talon seinän kokoinen mainos, miksi niin iso? lapset ihmettelivät.
Pääväylien sillat on koristettu sillan mittasilla banderolleilla, joissa on vain nimi ja numero. Ja lehdille vaalit ovat kultakaivos.
Itse olen teipannut pari vanhanaikaista, mustavalkoista "seinälehteä" luvattomille paikoille. Niissä on asiaa - liian paljon, sanoi kaverini. Eihän vaaleissa asioilla kampanjoida, vaan rahalla ja mielikuvilla.
Toivoa, unelmia ja kauniita ihmisiä on kaupan vaalipäivään 26.10.saakka - sitten räjähtää kylmä arki naamalle. Muun muassa Helsingin ensi vuoden budjetti menee kaupunginhallituksen käsittelyyn vasta 27.10. (jostain syystä).
Kuin syksyinen rankkasade Helsingin budjetissa ropisevat alas "ihmisten yhteinen arki", "hyvät lähipalvelut", "vanhusten hyvä hoito" "koulujen riittävät resurssit" ja moni muu unelma.
Protestoi sinä äänestämällä kunnon oppositio valtuustoon!
Metron liukuportaitten vieressä isoissa, kalliissa vitriineissä hymyilee hallituspuolueiden (kokoomus, keskusta, vihreät) naamoja. Mari Kiviniemen mannekiiniposeeraus on kaunein ja kaunis on Marikin. Osta minut! mainos viestii.
Oppositio on vallannut metrot: demareita demareiden perään, kaikki seinät täynnä ja välillä vähän Vasemmistoliittoa - mutta kyllä myös kokoomus ja vihreät matkustavat metrossa siellä täällä.
Lapsenlapseni kertoivat, että Vuosaaressa on jopa ison seinän kokoinen lakana Club Housen ulkoseinällä. Talon seinän kokoinen mainos, miksi niin iso? lapset ihmettelivät.
Pääväylien sillat on koristettu sillan mittasilla banderolleilla, joissa on vain nimi ja numero. Ja lehdille vaalit ovat kultakaivos.
Itse olen teipannut pari vanhanaikaista, mustavalkoista "seinälehteä" luvattomille paikoille. Niissä on asiaa - liian paljon, sanoi kaverini. Eihän vaaleissa asioilla kampanjoida, vaan rahalla ja mielikuvilla.
Toivoa, unelmia ja kauniita ihmisiä on kaupan vaalipäivään 26.10.saakka - sitten räjähtää kylmä arki naamalle. Muun muassa Helsingin ensi vuoden budjetti menee kaupunginhallituksen käsittelyyn vasta 27.10. (jostain syystä).
Kuin syksyinen rankkasade Helsingin budjetissa ropisevat alas "ihmisten yhteinen arki", "hyvät lähipalvelut", "vanhusten hyvä hoito" "koulujen riittävät resurssit" ja moni muu unelma.
Protestoi sinä äänestämällä kunnon oppositio valtuustoon!
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Vaalikentillä kuultua
Tänään törmäsin Vuosaaren pohjoisella ostarilla Sipoon kokoomuksen kahvipöytään. Menin ystävällisestä kutsusta kahville ja juttelemaan. Mitäs te täällä, ihmettelin. No, he olivat kaapatulta alueelta, joten he valitsevat nyt ehdokkaita Helsingin valtuustoon.
Sipoolaisilla oli kova huoli lähipalveluista ja se oli Sipoon kokoomuksen ykkösteema. Terveydenhuoltoa pitää Lounais-Sipoosta lähteä hakemaan Itäkeskuksesta ja muualta Helsingin itäisistä lähiöistä. Matka on tosi pitkä.
Olin sipoolaisten kanssa samaa mieltä kaikista asioista paitsi puoluekurista. Suosittelin heille puoluekarkuruutta Helsingin kokoomuksen ryhmästä. Siitä olivat hiukan epävarmoja, voiko niin tehdä politiikassa. Kyllä voi, sanoin.
Muun muassa Sipoon kaavoituksen suhteen olimme tietysti samaa mieltä: tiivistä ja korkeaakin rakentamista raideliikenteen asemien ympärille, väliin maaseutumaista maisemaa ja pientaloja tietty myös.
Muuten: sipoolaiset sanoivat pelastaneensa Mustavuoren - taas yksi kunnian kerääjä lisää tässä asiassa! Piakkoin kaikki muut tahot ovat ilmoittaneet pelastaneensa Mustavuoren paitsi Pro Mustavuori -liike... emme ole näin väittäneet, koska Mustavuori ei edes ole vielä pelastettu Helsingin herrojen ahneudelta. Se on pelastettu vasta sitten, kun alue on kaavoitettu luonto- ja virkistysalueeksi.
* * *
Eilen vaaliautomme oli Vuosaaressa Mosaiikkitorilla. Nuori pariskunta tuli innokkaana tutkimaan ehdokasständiämme.
"Minulle tulee vaalikoneissa aina kommunistinen puolue", tyttö selitti. Vilpittömänä ja ennakkoluulottomana ihmisenä hän etsi itselleen ehdokasta samoin ajattelevista. Ja kyllä meidän persooonallisesta ja monipuolisesta joukostamme varmasti sopiva naama löytyi. Ei tyttö ainakaan valittanut, että eihän täällä ole ketään sopivaa.
Sipoolaisilla oli kova huoli lähipalveluista ja se oli Sipoon kokoomuksen ykkösteema. Terveydenhuoltoa pitää Lounais-Sipoosta lähteä hakemaan Itäkeskuksesta ja muualta Helsingin itäisistä lähiöistä. Matka on tosi pitkä.
Olin sipoolaisten kanssa samaa mieltä kaikista asioista paitsi puoluekurista. Suosittelin heille puoluekarkuruutta Helsingin kokoomuksen ryhmästä. Siitä olivat hiukan epävarmoja, voiko niin tehdä politiikassa. Kyllä voi, sanoin.
Muun muassa Sipoon kaavoituksen suhteen olimme tietysti samaa mieltä: tiivistä ja korkeaakin rakentamista raideliikenteen asemien ympärille, väliin maaseutumaista maisemaa ja pientaloja tietty myös.
Muuten: sipoolaiset sanoivat pelastaneensa Mustavuoren - taas yksi kunnian kerääjä lisää tässä asiassa! Piakkoin kaikki muut tahot ovat ilmoittaneet pelastaneensa Mustavuoren paitsi Pro Mustavuori -liike... emme ole näin väittäneet, koska Mustavuori ei edes ole vielä pelastettu Helsingin herrojen ahneudelta. Se on pelastettu vasta sitten, kun alue on kaavoitettu luonto- ja virkistysalueeksi.
* * *
Eilen vaaliautomme oli Vuosaaressa Mosaiikkitorilla. Nuori pariskunta tuli innokkaana tutkimaan ehdokasständiämme.
"Minulle tulee vaalikoneissa aina kommunistinen puolue", tyttö selitti. Vilpittömänä ja ennakkoluulottomana ihmisenä hän etsi itselleen ehdokasta samoin ajattelevista. Ja kyllä meidän persooonallisesta ja monipuolisesta joukostamme varmasti sopiva naama löytyi. Ei tyttö ainakaan valittanut, että eihän täällä ole ketään sopivaa.
Nukkuvien puolue istuu valtuustossa
Olen seuraillut pari viime vuotta, mitä Helsingin valtuustossa tapahtuu. Tai siis ei tapahdu. Olen järkyttynyt siitä välinpitämättömyydestä, millä valtuutetut siunaavat kumileimasimen tavoin sosiaali- ja terveyspalvelujen alibudjetoinnin, lähikoulujen ym. lähipalvelujen karsimisen, joukkoliikennemaksujen korotukset ja paljon muuta tolkutonta. Nukkuvatko valtuutetut?
Valtuustoon tarvitaan kunnon unilukkareita herättelemään valtuutettuja. Sinne tarvitaan lisää opposition ääniä Yrjö Hakasen lisäksi. Demokratia mädäntyy, jos ei ole kunnon oppositiota ja aika mädäntynyt demokratia Helsingissä jo on.
Helsinki on tehnyt viime vuodet voittoa satoja miljoonia euroja joka vuosi ja samalla rakentanut kallista Vuosaaren suursatamaa. Taseessa on saatavia miljardi euroa, velkaa on vain noin 700 miljoonaa euroa. Viime vuonna voitto tuli 363 miljoonaa.
En ehdota kaikkea kaikkea voittoa käytettäväksi palvelujen parantamiseen, mutta jo yhden päivän voitolla saisi paljon aikaan. Sillä voisi palkata 30 lähihoitajaa vanhusten hoitolaitoksiin vuodeksi (sosiaalikuluineen). Toisen päivän voitolla voisi palkata 20 - 30 koulukuraattoria, -psykologia tai -terveydenhoitajaa. Satsaamalla lapsiin ja nuoriin rahat kasvavat mielestäni suurempaa korkoa kuin määräaikaistileillä "laiskana" rahana makaamassa.
Muutaman kymmenen päivän voitolla voitaisiin antaa lapsille, nuorille ja yli 65-vuotiaille ilmainen joukkoliikenne.
Miksi näin ei tehdä? Miksi alibudjetointi siunataan vuodesta toiseen? Mukavasti voittoja niellyt Vuosaaren suursatama on pian valmis - mihin hukkaputkeen seuraavaksi upotetaan tulot, joita tulee ovista ja ikkunoista?
Valtuustoon tarvitaan kunnon unilukkareita herättelemään valtuutettuja. Sinne tarvitaan lisää opposition ääniä Yrjö Hakasen lisäksi. Demokratia mädäntyy, jos ei ole kunnon oppositiota ja aika mädäntynyt demokratia Helsingissä jo on.
Helsinki on tehnyt viime vuodet voittoa satoja miljoonia euroja joka vuosi ja samalla rakentanut kallista Vuosaaren suursatamaa. Taseessa on saatavia miljardi euroa, velkaa on vain noin 700 miljoonaa euroa. Viime vuonna voitto tuli 363 miljoonaa.
En ehdota kaikkea kaikkea voittoa käytettäväksi palvelujen parantamiseen, mutta jo yhden päivän voitolla saisi paljon aikaan. Sillä voisi palkata 30 lähihoitajaa vanhusten hoitolaitoksiin vuodeksi (sosiaalikuluineen). Toisen päivän voitolla voisi palkata 20 - 30 koulukuraattoria, -psykologia tai -terveydenhoitajaa. Satsaamalla lapsiin ja nuoriin rahat kasvavat mielestäni suurempaa korkoa kuin määräaikaistileillä "laiskana" rahana makaamassa.
Muutaman kymmenen päivän voitolla voitaisiin antaa lapsille, nuorille ja yli 65-vuotiaille ilmainen joukkoliikenne.
Miksi näin ei tehdä? Miksi alibudjetointi siunataan vuodesta toiseen? Mukavasti voittoja niellyt Vuosaaren suursatama on pian valmis - mihin hukkaputkeen seuraavaksi upotetaan tulot, joita tulee ovista ja ikkunoista?
tiistai 14. lokakuuta 2008
Maan hiljaisimmat
Katselin tv:stä jotain vaaliohjelmaa, jossa käsiteltiin erästä Suomen pahinta epäoikeudenmukaisuutta: omaishoitajien asemaa. Mieleeni palasi elävästi se järkytys, jonka koin haastatellessani omaishoitajia Stakesin Dialogi-lehteen.
Dialogi-lehdessä halutaan kertoa esimerkkien avulla hyvistä käytännöistä sosiaali- ja terveysalalla, joten minut lähetettiin peräti Seinäjoelle ja Nurmoon saakka raportoimaan, miten hyvin omaishoitajia siellä kohdellaan. Kohtelu täytti vierailuni hetkellä lain minimivaatimukset, mutta siitä huolimatta järkytykseni oli melkoinen.
Tässä ”esimerkillisessä” kunnassa omaishoitaja, joka oli itsekin vanhus, oli hoitanut liikuntakyvytöntä miestään kymmenisen vuotta ennen kuin hänet virallistettiin omaishoitajana. Toinen oli hoitanut täysin dementoitunutta 90-vuotiasta äitiään vuosikausia ilman yhtään ainutta vapaapäivää tai omaishoidon tukea. "Ajattelin, että tehtäväni on hoitaa äiti enkä tarvitse siitä palkkaa", sanoi toinen. Mutta kun oma jaksaminen alkoi olla hiuskarvan varassa, oli pakko pyytää apua.
* * *
Omaishoitajat ovat maan hiljaisimpia kaltoin kohdeltuja. Kunnat rikkovat lakia sumeilematta tässä asiassa. Laissa sanotaan, että omaistaan kokopäiväisesti tai osapäiväisesti hoitavat ovat oikeutettuja pieneen tai vielä pienempään tukeen sekä kolmeen vapaapäivään kuukaudessa.
Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa. Tästä luvusta puuttuvat vielä suvun vanhuksia oman työn ohella osapäiväisesti hoitavat ihmiset, jotka ovat kuitenkin koko ajan sidottuja vanhusten asioitten hoitamiseen. Omaishoidon tukea saa vain 30 000 omaishoitajaa - 270 000 on jätetty heitteille.
Kysymys ei ole vain siitä pikku rahasta, omaishoidon tuesta, joka on 100 - 400 euroa kuukaudessa kunnasta riippuen, vaan omaishoitajan aseman virallistamisesta. Silloin saa helpommin kotiapua, potilaan joskus päivähoitoon ja muiden palvelujen piiriin. Ennen kaikkea vasta sitten hoitaja katsotaan oikeutetuksi vapaapäiviin. Tosin vapaapäivät eivät läheskään aina toteudu. Kunta vain kylmästi ilmoittaa, että ei juuri nyt ole hoitopaikkaa.
Juttua tehdessäni huomasin kysymättäkin, miksi omaishoitajat eivät aja omia laillisia oikeuksiaan. He ovat niin uupuneita 24 tunnin työtaakkansa alla, että sellaiseen ei yksinkertaisesti jää voimia. Jos yli 70-vuotiaana nostelet halvaantunutta puolisoasi päivästä toiseen syömään, suihkuun ja vaipanvaihtoon, heräät yöllä hänen huutoihinsa ja kauppareissuissakin on paljon järjestelemistä, olet varmasti aika hiljainen ihminen. Etkä jaksa ryhtyä paperisotaan viranomaisten kanssa.
* * *
Hiljaiset omaishoitajat säästävät Suomen kunnille vähintään 15 miljardia euroa per vuosi, kun jokainen omaishoitaja säästää hoitotyöllään noin 50 000 euroa vuodessa (miinus ne pikku hilut, joita 10 prosenttia heistä saa).
Kuinka paljon mahtaa olla niitä sairasta puolisoaan hoitavia vanhuksia, jotka eivät edes tiedä, että he ovat omaishoitajia? Seinäjokelaiset kertoivat minulle juuri siitä - sana omaishoitaja oli heille tuntematon käsite ennen kuin he sattumalta, hakiessaan apua epätoivoiseen tilanteeseensa, törmäsivät asiaan. Miksi sosiaalitoimi ei kerro asiasta vanhuksille? Tai terveyskeskus?
Kaikki kunnat pitäisi haastaa oikeuteen omaishoitajien kohtelusta. Tätä oikeudenkäyntiä odotellessa voimme tehdä jotain. Jos tiedät jonkun hoitavan kroonisesti sairasta läheistään, kysy onko hän omaishoitaja. Jos ei, auta häntä paperisodassa.
Dialogi-lehdessä halutaan kertoa esimerkkien avulla hyvistä käytännöistä sosiaali- ja terveysalalla, joten minut lähetettiin peräti Seinäjoelle ja Nurmoon saakka raportoimaan, miten hyvin omaishoitajia siellä kohdellaan. Kohtelu täytti vierailuni hetkellä lain minimivaatimukset, mutta siitä huolimatta järkytykseni oli melkoinen.
Tässä ”esimerkillisessä” kunnassa omaishoitaja, joka oli itsekin vanhus, oli hoitanut liikuntakyvytöntä miestään kymmenisen vuotta ennen kuin hänet virallistettiin omaishoitajana. Toinen oli hoitanut täysin dementoitunutta 90-vuotiasta äitiään vuosikausia ilman yhtään ainutta vapaapäivää tai omaishoidon tukea. "Ajattelin, että tehtäväni on hoitaa äiti enkä tarvitse siitä palkkaa", sanoi toinen. Mutta kun oma jaksaminen alkoi olla hiuskarvan varassa, oli pakko pyytää apua.
* * *
Omaishoitajat ovat maan hiljaisimpia kaltoin kohdeltuja. Kunnat rikkovat lakia sumeilematta tässä asiassa. Laissa sanotaan, että omaistaan kokopäiväisesti tai osapäiväisesti hoitavat ovat oikeutettuja pieneen tai vielä pienempään tukeen sekä kolmeen vapaapäivään kuukaudessa.
Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa. Tästä luvusta puuttuvat vielä suvun vanhuksia oman työn ohella osapäiväisesti hoitavat ihmiset, jotka ovat kuitenkin koko ajan sidottuja vanhusten asioitten hoitamiseen. Omaishoidon tukea saa vain 30 000 omaishoitajaa - 270 000 on jätetty heitteille.
Kysymys ei ole vain siitä pikku rahasta, omaishoidon tuesta, joka on 100 - 400 euroa kuukaudessa kunnasta riippuen, vaan omaishoitajan aseman virallistamisesta. Silloin saa helpommin kotiapua, potilaan joskus päivähoitoon ja muiden palvelujen piiriin. Ennen kaikkea vasta sitten hoitaja katsotaan oikeutetuksi vapaapäiviin. Tosin vapaapäivät eivät läheskään aina toteudu. Kunta vain kylmästi ilmoittaa, että ei juuri nyt ole hoitopaikkaa.
Juttua tehdessäni huomasin kysymättäkin, miksi omaishoitajat eivät aja omia laillisia oikeuksiaan. He ovat niin uupuneita 24 tunnin työtaakkansa alla, että sellaiseen ei yksinkertaisesti jää voimia. Jos yli 70-vuotiaana nostelet halvaantunutta puolisoasi päivästä toiseen syömään, suihkuun ja vaipanvaihtoon, heräät yöllä hänen huutoihinsa ja kauppareissuissakin on paljon järjestelemistä, olet varmasti aika hiljainen ihminen. Etkä jaksa ryhtyä paperisotaan viranomaisten kanssa.
* * *
Hiljaiset omaishoitajat säästävät Suomen kunnille vähintään 15 miljardia euroa per vuosi, kun jokainen omaishoitaja säästää hoitotyöllään noin 50 000 euroa vuodessa (miinus ne pikku hilut, joita 10 prosenttia heistä saa).
Kuinka paljon mahtaa olla niitä sairasta puolisoaan hoitavia vanhuksia, jotka eivät edes tiedä, että he ovat omaishoitajia? Seinäjokelaiset kertoivat minulle juuri siitä - sana omaishoitaja oli heille tuntematon käsite ennen kuin he sattumalta, hakiessaan apua epätoivoiseen tilanteeseensa, törmäsivät asiaan. Miksi sosiaalitoimi ei kerro asiasta vanhuksille? Tai terveyskeskus?
Kaikki kunnat pitäisi haastaa oikeuteen omaishoitajien kohtelusta. Tätä oikeudenkäyntiä odotellessa voimme tehdä jotain. Jos tiedät jonkun hoitavan kroonisesti sairasta läheistään, kysy onko hän omaishoitaja. Jos ei, auta häntä paperisodassa.
torstai 2. lokakuuta 2008
Rahalla saa
Terveydenhuollon saatavuus on erilaista eri ihmisryhmillä. Rikkaat ja hyvätuloiset tietysti saavat rahalla palveluja välittömästi. Ne joille ei esimerkiksi 700 euron lasku magneettikuvauksesta tunnu missään, voivat käyttää pelkästään yksityisiä terveyspalveluja.
Työterveydenhuolto on ilmaista tai osittain ilmaista isommissa yrityksissä, jotka käyttävät yksityisten terveysasemien palveluja. Niistä ajan saa heti, koska jokainen potilas on varmaa rahaa lääkäriaseman kassaan.
Julkisen terveydenhuollon kurjistaminen on siis märkää rättiä suoraan päin eläkeläisten, työttömien, sairaiden, työkyvyttömien, itsenäisten ammatinharjoittajien kuten taiteilijoiden sekä opiskelijoiden naamaa. Opiskelijoille on järjestetty oma julkinen terveydenhuolto, mutta sitäkin on pikku hiljaa karsittu. Esimerkiksi Helsingissä ammatillisissa oppilaitoksissa yhdellä terveydenhoitajalla on vastuullaan keskimäärin 1000 opiskelijaa. Lääkäreitä on vain yksi 4300 opiskelijaa kohden Helsingin peruskouluissa ja jatko-opiskelupaikoissa.
Vanhat, sairaat, heikosti liikkuvat ihmiset tarvitsevat eniten terveyspalveluja - ja juuri heidät pakotetaan matkustamaan yhä kauemmas julkisen terveydenhuollon perässä. Mielenterveyspalveluita pitäisi olla helposti saatavilla, koska henkisesti pahoinvoiva ei jaksa jonottaa ja odottaa. Mutta esimerkiksi avohoitoon on Helsingissä jopa puolen vuoden jono. Hoitoa odotellessa kaikenlaista voi tapahtua.
Palvelut alas ajamalla Suomesta on tehty yhteiskunta, jossa ongelmien kohtaamat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua, mutta rahalla tietysti saa. Onko tämä tasa-arvoinen hyvinvointivaltio?
Työterveydenhuolto on ilmaista tai osittain ilmaista isommissa yrityksissä, jotka käyttävät yksityisten terveysasemien palveluja. Niistä ajan saa heti, koska jokainen potilas on varmaa rahaa lääkäriaseman kassaan.
Julkisen terveydenhuollon kurjistaminen on siis märkää rättiä suoraan päin eläkeläisten, työttömien, sairaiden, työkyvyttömien, itsenäisten ammatinharjoittajien kuten taiteilijoiden sekä opiskelijoiden naamaa. Opiskelijoille on järjestetty oma julkinen terveydenhuolto, mutta sitäkin on pikku hiljaa karsittu. Esimerkiksi Helsingissä ammatillisissa oppilaitoksissa yhdellä terveydenhoitajalla on vastuullaan keskimäärin 1000 opiskelijaa. Lääkäreitä on vain yksi 4300 opiskelijaa kohden Helsingin peruskouluissa ja jatko-opiskelupaikoissa.
Vanhat, sairaat, heikosti liikkuvat ihmiset tarvitsevat eniten terveyspalveluja - ja juuri heidät pakotetaan matkustamaan yhä kauemmas julkisen terveydenhuollon perässä. Mielenterveyspalveluita pitäisi olla helposti saatavilla, koska henkisesti pahoinvoiva ei jaksa jonottaa ja odottaa. Mutta esimerkiksi avohoitoon on Helsingissä jopa puolen vuoden jono. Hoitoa odotellessa kaikenlaista voi tapahtua.
Palvelut alas ajamalla Suomesta on tehty yhteiskunta, jossa ongelmien kohtaamat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua, mutta rahalla tietysti saa. Onko tämä tasa-arvoinen hyvinvointivaltio?
maanantai 29. syyskuuta 2008
Terveyttä lähimetsästä
Luonnontilaiset kaupunkimetsät ovat vilkkaasti käytettyjä ulkoilupaikkoja ja terveyden lähteitä. Metsiä käytetään ulkoiluun yleensä sitä enemmän, mitä lähempänä asutusta ne sijaitsevat. Ne toimivat lisäksi rakennetun ympäristön melusuojana, näköesteenä, pölynsitojana ja samalla pehmentävät ja kaunistavat maisemaa.
Metsien terveysvaikutuksia on ryhdytty tutkimaan. On havaittu, että ihmisen elpyminen muun muassa stressitilasta on luonnonympäristöissä nopeampaa ja tehokkaampaa kuin rakennetuissa ympäristöissä, joihin myös ihmisen rakentamat puistot kuuluvat. Luonnossa myönteiset tunnetilat voimistuvat, keskittymis- ja suoriutumiskyky paranee, verenpaine ja pulssi laskevat ja lihasjännitys vähenee.
Näitä hyviä vaikutuksia ei tee pelkästään kaunis maisema, liikunta ja raikas ilma. Metsässä ihminen altistuu monenlaisille kemikaaleille, joita puut ja muut kasvit erittävät. Niiden vaikutuksia nyt tutkitaan.
Japanissa on syntynyt käsite ”metsäkylpy”, jolla tarkoitetaan lääkärin määräämää oleskelua metsässä. Japanilainen professori Miyazaki on kokeissaan osoittanut, että metsässä oleskelu vaikuttaa lukuisiin ihmisen kehon toimintoihin aina sydämen toiminnasta hormoni- ja sisäeritykseen saakka.
Jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että luontoympäristö vaikuttaa elvyttävästi myös psyykkiseen hyvinvointiin. Muun muassa Tanskassa käytetään metsässä kävelyä terapiamuotona masennuksen hoidossa. Kunpa nuoret löytäisivät terveelliset metsäharrastukset!
Helsingissä on vielä jäljellä näitä ilmaisia ”lähiterveyskeskuksia”, mutta rakentaminen uhkaa monia virkistysalueita. Luontotyypeiltään monimuotoinen, arvokas Mustavuoren aluekin aiotaan raiskata rakentamalla.
Tällä hetkellä Helsingillä on käytettävissä runsaasti rakennusmaata. Keskustassa on Vuosaaren sataman vapauttamat alueet ja Lounais-Sipoossa lääniä riittää. Jäljellä olevat kaupunkimetsät pitää siis säilyttää kestävän kehityksen mukaisina lähivirkistysalueina, myös tuleville sukupolville.
Metsien terveysvaikutuksia on ryhdytty tutkimaan. On havaittu, että ihmisen elpyminen muun muassa stressitilasta on luonnonympäristöissä nopeampaa ja tehokkaampaa kuin rakennetuissa ympäristöissä, joihin myös ihmisen rakentamat puistot kuuluvat. Luonnossa myönteiset tunnetilat voimistuvat, keskittymis- ja suoriutumiskyky paranee, verenpaine ja pulssi laskevat ja lihasjännitys vähenee.
Näitä hyviä vaikutuksia ei tee pelkästään kaunis maisema, liikunta ja raikas ilma. Metsässä ihminen altistuu monenlaisille kemikaaleille, joita puut ja muut kasvit erittävät. Niiden vaikutuksia nyt tutkitaan.
Japanissa on syntynyt käsite ”metsäkylpy”, jolla tarkoitetaan lääkärin määräämää oleskelua metsässä. Japanilainen professori Miyazaki on kokeissaan osoittanut, että metsässä oleskelu vaikuttaa lukuisiin ihmisen kehon toimintoihin aina sydämen toiminnasta hormoni- ja sisäeritykseen saakka.
Jokainen tietää omasta kokemuksestaan, että luontoympäristö vaikuttaa elvyttävästi myös psyykkiseen hyvinvointiin. Muun muassa Tanskassa käytetään metsässä kävelyä terapiamuotona masennuksen hoidossa. Kunpa nuoret löytäisivät terveelliset metsäharrastukset!
Helsingissä on vielä jäljellä näitä ilmaisia ”lähiterveyskeskuksia”, mutta rakentaminen uhkaa monia virkistysalueita. Luontotyypeiltään monimuotoinen, arvokas Mustavuoren aluekin aiotaan raiskata rakentamalla.
Tällä hetkellä Helsingillä on käytettävissä runsaasti rakennusmaata. Keskustassa on Vuosaaren sataman vapauttamat alueet ja Lounais-Sipoossa lääniä riittää. Jäljellä olevat kaupunkimetsät pitää siis säilyttää kestävän kehityksen mukaisina lähivirkistysalueina, myös tuleville sukupolville.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Mihin ihmeeseen tappavia käsiaseita tarvitaan?
Sisäministeri Anne Holmlund on esiintynyt tiuhaan mediassa viime päivinä. On järkyttävää kuulla hänen lepsuja lausuntojaan Kauhajoen joukkosurmasta. Holmlund lupaa ”selvittää” asioita. Aikaa olisi ollut selvittää ja tehdäkin jotain jo Jokelan tragedian jälkeen, kun lähes vuosi on kulunut. Mutta mitään ei tehty vastaavan tapauksen ennalta ehkäisemiseksi.
Tänä vuonna Suomessa on myönnetty jo 63 000 aseenkantolupaa, suunnilleen saman verran kuin edellisenäkin vuonna. Jokelan surmista ei siis otettu opiksi, ainakaan tässä asiassa. Suomessa on yksityishenkilöillä kolmanneksi eniten aseita maailmassa asukasta kohden. Miksi ihmeessä? Se ei ole sivistysvaltion politiikkaa.
Nyt on jo kiire tiukentaa aselakeja eikä vain ”selvittää asioita”. Holmlundin olisi pitänyt jäädyttää uusien lupien myöntäminen käsiaseisiin välittömästi Jokelan surmien jälkeen, aselainsäädännön tiukentamiseen saakka - tai viimeistään Kauhajoen tragedian jälkeen. Mihin ihminen tarvitsisi kiireellisesti käsiasetta? Ei mihinkään. Poliisin ohjeita lupakäytännössä olisi myös voitu pikaisesti tarkentaa.
Vapaamielistä aselainsäädäntöä kannattavat ampumaurheilun harrastajat. On kuitenkin huomautettava, että maalitaulua ei tarvitse tappaa. Tarkkuusammuntaa voidaan harrastaa muillakin kuin tappavilla käsiaseilla, muun muassa vaarattomilla ilma-aseilla.
Tänä vuonna Suomessa on myönnetty jo 63 000 aseenkantolupaa, suunnilleen saman verran kuin edellisenäkin vuonna. Jokelan surmista ei siis otettu opiksi, ainakaan tässä asiassa. Suomessa on yksityishenkilöillä kolmanneksi eniten aseita maailmassa asukasta kohden. Miksi ihmeessä? Se ei ole sivistysvaltion politiikkaa.
Nyt on jo kiire tiukentaa aselakeja eikä vain ”selvittää asioita”. Holmlundin olisi pitänyt jäädyttää uusien lupien myöntäminen käsiaseisiin välittömästi Jokelan surmien jälkeen, aselainsäädännön tiukentamiseen saakka - tai viimeistään Kauhajoen tragedian jälkeen. Mihin ihminen tarvitsisi kiireellisesti käsiasetta? Ei mihinkään. Poliisin ohjeita lupakäytännössä olisi myös voitu pikaisesti tarkentaa.
Vapaamielistä aselainsäädäntöä kannattavat ampumaurheilun harrastajat. On kuitenkin huomautettava, että maalitaulua ei tarvitse tappaa. Tarkkuusammuntaa voidaan harrastaa muillakin kuin tappavilla käsiaseilla, muun muassa vaarattomilla ilma-aseilla.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Laman pitkä ja surullinen varjo
Tänään puhutaan Kauhajoen murhenäytelmästä, ja myös vajaa vuosi sitten tapahtuneista Jokelan koulusurmista. Pääministeri puhuu hurskaasti yhteisöllisyydestä - mistä sen nyt tähän hätään yhtäkkiä polkaisee?
Yhteisöllisyys syntyy pitkän ajan kuluessa, jos on olemassa sille otollinen ilmapiiri. Mutta Suomessa ei ole ollut. Jo 1980-luvulta alkaen on korostettu kilpailua, menestystä, yksilöllisyyttä ja rahaa, kovia arvoja. Vaatimaton elämä, jossa pyritään elämään mahdollisimman vähän kuluttaen, on ollut halveksittavaa.
Kuulin radiosta, että lasten ja nuorten kouluterveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut ovat jääneet laman aikaisten leikkausten tasolle. Tasoa ei ole koskaan korjattu. On tolkutonta, että lapsi tai nuori joutuu odottamaan jopa puoli vuotta pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin.
Ahne yhteiskunta kulkee kohti tiensä päätä - mutta miten paljon uhreja pitää syntyä ennen kuin rahaa löytyy lasten ja nuorten auttamiseen riittävän ajoissa? Rahaa terveyspalveluihin ja heti!
Yhteisöllisyys syntyy pitkän ajan kuluessa, jos on olemassa sille otollinen ilmapiiri. Mutta Suomessa ei ole ollut. Jo 1980-luvulta alkaen on korostettu kilpailua, menestystä, yksilöllisyyttä ja rahaa, kovia arvoja. Vaatimaton elämä, jossa pyritään elämään mahdollisimman vähän kuluttaen, on ollut halveksittavaa.
Kuulin radiosta, että lasten ja nuorten kouluterveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut ovat jääneet laman aikaisten leikkausten tasolle. Tasoa ei ole koskaan korjattu. On tolkutonta, että lapsi tai nuori joutuu odottamaan jopa puoli vuotta pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin.
Ahne yhteiskunta kulkee kohti tiensä päätä - mutta miten paljon uhreja pitää syntyä ennen kuin rahaa löytyy lasten ja nuorten auttamiseen riittävän ajoissa? Rahaa terveyspalveluihin ja heti!
maanantai 22. syyskuuta 2008
Vaalipäällikköni Sissi Kiisseli
Nimitin tänään vaalipäällikökseni Sissi Kiisselin. Hän on energinen, vilkas, nopea, aikaansaapa ja sosiaalinen.
Sissi on neljä kuukautta vanha kissanpentu. Se on hallinnut suvereenisti minun pientä huusholliani puolitoista kuukautta.
Sissi on tarkastanut paperipinoni levittämällä ne lattialle. Se rakastaa kukkia. Kuivakukat ovat parhaita, koska ne rapisevat ja hajoavat helposti. Kuivakukkakimppuni ovatkin nyt tuusannuuskana pölyimurin sisuksissa.
Alussa Sissi halusi aina osallistua tekstien tekoon hypäämällä tietokoneen näppäimistölle, kun aloitin työt sillä. Pikanäppäimillä se sai aikaan pientä hämminkiä. Vähitellen se kuitenkin oppi, että haluan tehdä tekstini ihan itse enkä tarvitse vaalipäällikköni apua. Nykyisin se käy levollisena päiväunille, kun siirryn tietokoneen ääreen. Tuossa se nyt pysyy pitkän tovin eikä siitä saa leikkikaveria, Sissi tuumii.
Välillemme on syntynyt lämmin riippuvuussuhde. Kun teen kotoa lähtöä, Sissi raivostuu. Se tuntee lähdon merkit: tavarat reppuun, ulkokengät jalkaan, päällystakki henkarista. Se hyökkailee eteisessä ympäriinsä kuin hullu. Kun avaimet kilahtavat taskussa, se ryntää ulko-ovelle salaman vauhdilla ja linnottautuu siihen. "Tästä ovesta et mene ilman minua!" se naukaisee. Sitten on minun vuoroni tehdä salaman nopeita harhautusliikkeitä, että pääsen ovesta ulos.
Tällä tarinalla haluan kertoa myös sen, että Helsinki-listojen koko vaalikampanja tehdään talkootyönä. Palkattua työvoimaa ei ole, kun se kehittyvien maakuntien tukikaan ei ole meitä muistanut eivätkä grynderit ole kiinnostuneet.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Tyhjää täynnä oleva ongelmajäte
YLE TV1:n järjestämä kunnallisvaalien aloitustempaus 18.9. Narinkka-torilla Helsingissä kääntyi mielessäni tragikoomiseksi symboliksi koko vaalisirkukselle.
Ehdokkaista koostuvan yleisön yläpuolella lillui koko ajan sakea ilmapallojen kumpupilvi. Oli Toivoa ja Reilua, koti-Suomea ja välillä hiukan kevään vihreää kamppailemassa ilmatilasta. Sinivalkoinen Perus sotkeutui Toivoon ja Vasemmistoliiton punainen pallo leppäkerttuihin. Naurettava markkinanäkymä sai Antti Pesosen huomauttamaan, että ilmapalloille pitäisi säätää haittavero. Kannatan.
Ilmapallot ovat kuin ovatkin hyvä symboli suurten puolueitten vaalikampanjoille. Tyhjää täynnä oleva, helposti puhkeava kupla, josta jää jäljelle vain maatumatonta jätettä.
Siellä täällä ilmapallojen seasta erottui keltaisia SKP:n plakaatteja, joissa oli oleellisen tärkeää asiaa: 850 euron perusturva, pääomatulot verolle, peruspalveluja ei saa karsia, kenkää kapitalisteille. Virkistävää, vaikka plakaatit olivat eduskuntavaalien teemoista. Olin ylpeä siitä, että SKP ei markkinoi politiikkaansa tyhjää täynnä olevalla ongelmajätteellä.
Ilmapallojen lisäksi puolueet jakavat karkkeja. Ota karkki, pistä suu makeaksi, ja unohdat jonot terveyskeskuksissa, lakkautetut koulut ja palvelumaksujen korotukset! Hymyillään kun tavataan! Oletko muuten huomannut, että kokoomuksen mainoksissa Toivo on kirjoitettu samanlaisella kirjasintyypillä kuin Karl Fazerin nimmari siinä klassisen sinisen suklaalevyn päällä?
Kaikki puolueet siirtyvät ison harppauksen vasemmalle vaalien alla. Kokoomus jopa loikkaa näissä vaaleissa kommunistien vanhan tunnuksen ”leikkisän” käytön alle ja siteeraa Kommunistista manifestia, hiukan muunnellen.
Puoluetoimistoissa toki tiedetään, mitä kansa ajattelee. Ihmisille ei voi kertoa tulevista palvelujen ja sosiaaliturvan leikkauksista, äänethän siinä menisi.
Narinkka-torilla esiintyneet eduskuntapuolueiden puheenjohtajat olivat tekopyhien teko-enkelien joukkio, joista jokainen on ollut kurjistamassa kuntien taloutta ja hyväksymässä KUPRUa eli julkisten palvelujen lopullista alasajoa. Nyt vaalien alla sitten ollaan ”huolissaan” julkisten palvelujen tilasta - siis omista tekosista.
Suurella vaalirahalla ja kaiken maailman kehittyvien maakuntien tuella tehty ovela, harhauttava, alitajuntaan vetoava vaalimainonta pitäisi kieltää lailla. Äänethän tässä systeemissä ostetaan rahalla. Uudessa vaalilaissa ehdokkaille sallittaisiin vain A4-kokoinen plakaatti, jossa on kuva ja ehdokkaan esittely. Lehtiin samankokoiset mainokset kaikille, ei tv-mainontaa. Se olisi tasa-arvoista ja demokraattista.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Sairaat lapset jonossa
Jouduin viime lauantaina viemään lapsenlapseni Lastenklinikalle röntgeniin. Opettavainen reissu, kun ei näitä lapsen hoitoon viemisiä ole muutamaan kymmeneen vuoteen enää kohdalleni osunut.
Emil-poika oli kaverinsa kanssa harrastanut vaarallista, mutta suosittua urheilua: yrittivät kaataa jalkapallomaalia. Se painaa pojan mukaan 60 kiloa.
"Me saatiin se jo lentämään ainakin kahden metrin korkeuteen", poika kehui, "kun kaaduin siihen alle ja huomasin, että maali putoaa jalan päälle. Sain vedettyä jalkaa pois sen verran, että se osui jalkaterän kohdalle. Onneksi oli tukevat lenkkarit."
Terveyskeskus epäili murtumaa ja antoi lähetteen röntgeniin lasten ja nuorten sairaalaan Töölöön.
Poliklinikalla oli aamulla klo 10 aikamoinen vilske. Sairaita tai kehitysvammaisia lapsia oli jonossa pilvin pimein. "Me tultiin tänne jo klo 8, mutta röntgen aukeaakin vasta klo 12", eräs äiti tuskaili.
Jonotettiin ja jonotettiin, lääkäriin, röntgeniin ja taas lääkäriin. "Miksi täällä on vain yksi lääkäri, vaikka on noin paljon tyhjiä huoneita?" Emil ihmetteli. Käytävällä oli tosiaan useampia vastaanottohoneita tyhjillään - ei ollut enempää lääkäreitä työvuorossa.
Emilillä oli vain neljä pientä jalkapöydän luiden murtumaa, joten kipsiä ei tarvittu. Kyynärsauvoilla ja tukisiteellä pärjäilee seuraavat viikot. Päästiin pois jo klo 14.30, kun ei tarvinnut jonottaa vielä kipsaukseen. Emil oli kyllä aika kuitti, meinasi nukahtaa taksiin. Hän lupasi, ettei enää ikinä yritä kaataa jalkapallomaalia.
Päivittäin poliklinikoilla jonottelee sairaita lapsia ja vanhuksia, kaiken päivää. Se on epäinhimillistä. Terveenäkin on tuskallista istua odottamassa tunnista toiseen.
Näistä jonoista ovat vastuussa ne päättäjät, jotka haluavat säästää terveydenhuollossa.
Emil-poika oli kaverinsa kanssa harrastanut vaarallista, mutta suosittua urheilua: yrittivät kaataa jalkapallomaalia. Se painaa pojan mukaan 60 kiloa.
"Me saatiin se jo lentämään ainakin kahden metrin korkeuteen", poika kehui, "kun kaaduin siihen alle ja huomasin, että maali putoaa jalan päälle. Sain vedettyä jalkaa pois sen verran, että se osui jalkaterän kohdalle. Onneksi oli tukevat lenkkarit."
Terveyskeskus epäili murtumaa ja antoi lähetteen röntgeniin lasten ja nuorten sairaalaan Töölöön.
Poliklinikalla oli aamulla klo 10 aikamoinen vilske. Sairaita tai kehitysvammaisia lapsia oli jonossa pilvin pimein. "Me tultiin tänne jo klo 8, mutta röntgen aukeaakin vasta klo 12", eräs äiti tuskaili.
Jonotettiin ja jonotettiin, lääkäriin, röntgeniin ja taas lääkäriin. "Miksi täällä on vain yksi lääkäri, vaikka on noin paljon tyhjiä huoneita?" Emil ihmetteli. Käytävällä oli tosiaan useampia vastaanottohoneita tyhjillään - ei ollut enempää lääkäreitä työvuorossa.
Emilillä oli vain neljä pientä jalkapöydän luiden murtumaa, joten kipsiä ei tarvittu. Kyynärsauvoilla ja tukisiteellä pärjäilee seuraavat viikot. Päästiin pois jo klo 14.30, kun ei tarvinnut jonottaa vielä kipsaukseen. Emil oli kyllä aika kuitti, meinasi nukahtaa taksiin. Hän lupasi, ettei enää ikinä yritä kaataa jalkapallomaalia.
Päivittäin poliklinikoilla jonottelee sairaita lapsia ja vanhuksia, kaiken päivää. Se on epäinhimillistä. Terveenäkin on tuskallista istua odottamassa tunnista toiseen.
Näistä jonoista ovat vastuussa ne päättäjät, jotka haluavat säästää terveydenhuollossa.
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Mitä tekisit miljoonalla eurolla päivässä?
Helsingin kaupunki tuottaa voittoa noin miljoona euroa päivässä - myös sunnuntaisin.
Viime vuonna voittoa tuli 363 miljoona euroa ja se siirrettiin johonkin epämääräiseen "toimintarahastoon".
Mitä tällä rahalla voisi saada? Vaikkapa ilmaisen joukkoliikenteen. Se maksaisi vain 100 miljoonaa lisää per vuosi. Vähemmän maksaisi, jos lapsille ja nuorille 15 vuoteen saakka sekä eläkeläisille yli 65 v. annettaisiin bussikortit.
Vanhusten hoitoon ja kotipalveluun saataisiin palkattua lisää henkilökuntaa. Terveyskeskuksiin voitaisiin perustaa lähipalvelupisteitä eikä olemassa olevia tarvitsisi lopettaa.
Mitä sinä haluaisit tehdä, jos olisit kaupungin päättäjä? Kerro minulle.
Viime vuonna voittoa tuli 363 miljoona euroa ja se siirrettiin johonkin epämääräiseen "toimintarahastoon".
Mitä tällä rahalla voisi saada? Vaikkapa ilmaisen joukkoliikenteen. Se maksaisi vain 100 miljoonaa lisää per vuosi. Vähemmän maksaisi, jos lapsille ja nuorille 15 vuoteen saakka sekä eläkeläisille yli 65 v. annettaisiin bussikortit.
Vanhusten hoitoon ja kotipalveluun saataisiin palkattua lisää henkilökuntaa. Terveyskeskuksiin voitaisiin perustaa lähipalvelupisteitä eikä olemassa olevia tarvitsisi lopettaa.
Mitä sinä haluaisit tehdä, jos olisit kaupungin päättäjä? Kerro minulle.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Latinalaisen Amerikan talous porskuttaa hyvin
Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kepan Globaaliuutiset raportoi syyskuussa, että ”Latinalaisen Amerikan talous porskuttaa hyvin”. Talouskasvu jatkuu alueella jo kuudetta vuotta ja näkymät ovat edelleen hyvät. Länsimaat sen sijaan kärvistelevät taantuman kourissa. Miksi ihmeessä talousnäkymät ovat kääntyneet tällä tavalla päälaelleen?
YK:n alueellinen talouskomissio Cepal povaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen bruttokansantuotteen kasvavan tänä vuonna 4,7 prosenttia. Globaaliuutiset ei osaa kertoa syytä tähän. Talous se vaan porskuttaa, ja se siitä.
"Maailmantalouden heilahteluista selvitään nyt aiempaa helpommin Latinalaisessa Amerikassa", Kepa raportoi, ”vaikka vauraan maailman talousvaikeudet uhkaavat hiukan hidastaa vauhtia”. Miksi ihmeessä ”vauras maailma” on talousvaikeuksissa, mutta Latinalainen Amerikka porskuttaa?
Läntisissä teollisuusmaissa ollaan edelleen kiinni uusliberalismissa. Julkisia palveluja karsitaan, (erityisesti sosiaalisektorilla), valtion omistuksia yksityistetään, ylikansallisille yrityksille annetaan etuuksia ja luonnonvarat vapaasti riistettäväksi, epätasa-arvon annetaan kasvaa, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tämä ei näytä olevan kovinkaan kestävää kehitystä. Onhan se jo nähty - myös Latinalaisessa Amerikassa - että uusliberalistinen talouspolitiikka johtaa aika ajoin talousromahduksiin, inflaatioon, valtion velan kasvuun, konkursseihin, riippuvuuteen pörssiheilahteluista.
Tätä mekanismia Latinalaisen Amerikan uudet vasemmistohallitukset ovat lähteneet rikkomaan 2000-luvulla. Ensiksi irtauduttiin Kansainvälisestä valuuttarahastosta ja Maailmanpankista ja niiden määräyksistä talouden hoidossa. Alettiin sen sijaan suosia alueellista yhteistyötä ja integraatiota. Sitten kansallistetaan luonnonvarat, laajennetaan julkista sektoria, tuetaan köyhiä ruoka-avulla ja kehitetään sosiaaliturvaa.
”Talouden ylijäämä, julkisen talouden aiempaa parempi hoito, valtion velan väheneminen ja sen ehtojen helpottuminen sekä huomattavat valuuttavarannot ovat saaneet YK:n talouskomission mukaan aikaan sen, ettei alue ole kansainvälisen talouden heilahteluille yhtä altis kuin ennen”, Cepal toteaa. Tämä toteamus romuttaa myytin, että vasemmisto ei osaa hoitaa valtiontaloutta.
Alueen maista huonoimmin talous makaa Meksikossa, jossa on edelleen oikeistolainen hallitus. Talouskasvuennuste on vain 2,5 prosenttia. Tätä selitetään sillä, että Meksiko on enemmän riippuvainen laman koettelemista länsimaista. Sen vienti suuntautuu 90-prodenttisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.
Koko alueen viime vuosina kokema talouskasvu on kohentanut työllisyyttä. Työttömyysaste aleni vuosina 2003 - 2007 kolmen prosenttiyksikön verran, Cepal laskee. Tämän vuoden työttömyysasteeksi se arvioi 7,5 prosenttia.
Cepal varoittaa kuitenkin vielä yhdestä uhasta, johon Latinalaisen Amerikan valtiot eivät voi omalla toimillaan vaikuttaa - paitsi parantamalla edelleen kohisten nousevaa talouttaan.
”Kansainvälisen talouden heikkeneminen kutistaa rahasummia, joita ulkomailla työskentelevät kansalaiset lähettävät kotiin Karibialle ja Latinalaiseen Amerikkaan. Vaikutus on jyrkin El Salvadorissa, Haitissa, Hondurasissa, Jamaikassa ja Nicaraguassa, joiden bkt:sta rahalähetykset muodostivat viime vuonna 17 - 30 prosenttia”, Cepal raportoi.
Mutta eipä aikaakaan, niin tämäkin ongelma poistuu. Tulevaisuudessa Latinalaisen Amerikan maista lähetetään rahaa köyhille sukulaisille länsimaihin. Jos maanosan hyvä kehitys saa rauhassa jatkua...
YK:n alueellinen talouskomissio Cepal povaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen bruttokansantuotteen kasvavan tänä vuonna 4,7 prosenttia. Globaaliuutiset ei osaa kertoa syytä tähän. Talous se vaan porskuttaa, ja se siitä.
"Maailmantalouden heilahteluista selvitään nyt aiempaa helpommin Latinalaisessa Amerikassa", Kepa raportoi, ”vaikka vauraan maailman talousvaikeudet uhkaavat hiukan hidastaa vauhtia”. Miksi ihmeessä ”vauras maailma” on talousvaikeuksissa, mutta Latinalainen Amerikka porskuttaa?
Läntisissä teollisuusmaissa ollaan edelleen kiinni uusliberalismissa. Julkisia palveluja karsitaan, (erityisesti sosiaalisektorilla), valtion omistuksia yksityistetään, ylikansallisille yrityksille annetaan etuuksia ja luonnonvarat vapaasti riistettäväksi, epätasa-arvon annetaan kasvaa, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tämä ei näytä olevan kovinkaan kestävää kehitystä. Onhan se jo nähty - myös Latinalaisessa Amerikassa - että uusliberalistinen talouspolitiikka johtaa aika ajoin talousromahduksiin, inflaatioon, valtion velan kasvuun, konkursseihin, riippuvuuteen pörssiheilahteluista.
Tätä mekanismia Latinalaisen Amerikan uudet vasemmistohallitukset ovat lähteneet rikkomaan 2000-luvulla. Ensiksi irtauduttiin Kansainvälisestä valuuttarahastosta ja Maailmanpankista ja niiden määräyksistä talouden hoidossa. Alettiin sen sijaan suosia alueellista yhteistyötä ja integraatiota. Sitten kansallistetaan luonnonvarat, laajennetaan julkista sektoria, tuetaan köyhiä ruoka-avulla ja kehitetään sosiaaliturvaa.
”Talouden ylijäämä, julkisen talouden aiempaa parempi hoito, valtion velan väheneminen ja sen ehtojen helpottuminen sekä huomattavat valuuttavarannot ovat saaneet YK:n talouskomission mukaan aikaan sen, ettei alue ole kansainvälisen talouden heilahteluille yhtä altis kuin ennen”, Cepal toteaa. Tämä toteamus romuttaa myytin, että vasemmisto ei osaa hoitaa valtiontaloutta.
Alueen maista huonoimmin talous makaa Meksikossa, jossa on edelleen oikeistolainen hallitus. Talouskasvuennuste on vain 2,5 prosenttia. Tätä selitetään sillä, että Meksiko on enemmän riippuvainen laman koettelemista länsimaista. Sen vienti suuntautuu 90-prodenttisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.
Koko alueen viime vuosina kokema talouskasvu on kohentanut työllisyyttä. Työttömyysaste aleni vuosina 2003 - 2007 kolmen prosenttiyksikön verran, Cepal laskee. Tämän vuoden työttömyysasteeksi se arvioi 7,5 prosenttia.
Cepal varoittaa kuitenkin vielä yhdestä uhasta, johon Latinalaisen Amerikan valtiot eivät voi omalla toimillaan vaikuttaa - paitsi parantamalla edelleen kohisten nousevaa talouttaan.
”Kansainvälisen talouden heikkeneminen kutistaa rahasummia, joita ulkomailla työskentelevät kansalaiset lähettävät kotiin Karibialle ja Latinalaiseen Amerikkaan. Vaikutus on jyrkin El Salvadorissa, Haitissa, Hondurasissa, Jamaikassa ja Nicaraguassa, joiden bkt:sta rahalähetykset muodostivat viime vuonna 17 - 30 prosenttia”, Cepal raportoi.
Mutta eipä aikaakaan, niin tämäkin ongelma poistuu. Tulevaisuudessa Latinalaisen Amerikan maista lähetetään rahaa köyhille sukulaisille länsimaihin. Jos maanosan hyvä kehitys saa rauhassa jatkua...
torstai 4. syyskuuta 2008
Sairaanhoitajien parempi vaalikone
Toisin kuin YLE (ks. alla) Sairaanhoitajaliitto tekee terveydenhuollon vaalikoneessa selkeät kysymykset ehdokkaille, ilman sarvia ja hampaita tai kieroja taka-ajatuksia.
Kysymyksiin oli tosi helppo vastata 'täysin samaa mieltä' (tai päinvastoin) ja puolustaa vastauksillaan julkisia palveluja, rahan ja henkilökunnan lisäämistä terveydenhuoltoon sekä kannattaa terveydenhuollon henkilökunnan palkkauksen ja työolojen parantamista.
Selkeää ajattelua sairaanhoitajilta, jotka ovat kysymykset laatineet. Yhtä helppoa kuin minulla ei ole sellaisella ehdokkaalla, joka oikeasti kannattaa terveydenhuollon yksityistämistä, budjettien karsimista ja hoitohenkilökunnan alipalkkausta. Vaalien alla kun kukaan ei uskalla karvaansa näyttää ja sellaista linjaa kannattaa.
Vaalien allahan kaikista tulee vasemmistolaisia - ja tämä bluffi on tähän mennessä mennyt läpi!
Kysymyksiin oli tosi helppo vastata 'täysin samaa mieltä' (tai päinvastoin) ja puolustaa vastauksillaan julkisia palveluja, rahan ja henkilökunnan lisäämistä terveydenhuoltoon sekä kannattaa terveydenhuollon henkilökunnan palkkauksen ja työolojen parantamista.
Selkeää ajattelua sairaanhoitajilta, jotka ovat kysymykset laatineet. Yhtä helppoa kuin minulla ei ole sellaisella ehdokkaalla, joka oikeasti kannattaa terveydenhuollon yksityistämistä, budjettien karsimista ja hoitohenkilökunnan alipalkkausta. Vaalien alla kun kukaan ei uskalla karvaansa näyttää ja sellaista linjaa kannattaa.
Vaalien allahan kaikista tulee vasemmistolaisia - ja tämä bluffi on tähän mennessä mennyt läpi!
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Ylen vaikia vaalikone
YLE pyytää kunnallisvaaliehdokkaita vastaamaan vaalikoneensa kysymyksiin jo nyt. YLEn kysymykset ovat varmaan fiksuimmasta päästä, mutta muutamiin oli vaikea vastata. Yksi esimerkki.
Kysymys: "Helsingin asuntopulan vuoksi Lounais-Sipooseen pitää rakentaa ensisijaisesti kerrostaloja"
Olenko siis täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä vai täysin eri mieltä, kun:
- mielestäni Helsingissä ei ole omistusasuntopulaa, niitähän on myymättä aika paljon ja grynderit pistävät jäihin uusia projekteja, kun kauppa ei käy
- Helsingissä on kyllä huutava vuokra-asunto- ja tukiasuntopula
- kukahan helsinkiläinen ostaisi Sipoosta kerrostaloasunnon? No, ehkä jokunen.
- toisaalta on kestävän kehityksen mukaista rakentaa tiiviisti julkisen liiketeen, erityisesti (metro)radan varrelle.
Sipooseen pitää rakentaa kaikenlaisia taloja, kerros-, rivi- ja pientaloja, mutta tuo "ensisijaisesti kerrostaloja" on kyllä utopiaa - ellei Helsinki itse rakennuta Sipoota täyteen vuokrakerrostaloja. Tämäkin on utopiaa.
Sipooseen pitää rakentaa kaikenlaisia asumistyyppejä, omistus-, osaomistus- ja vuokrataloja. Lisäksi jotain uutta, esimerkiksi yhteisöasumiseen sopivia taloja.
Mitäpä tuohon vaalikoneeseen vastasin? Katso YLEn vaalikoneesta, kun se aukenee syyskuun lopulla.
Kysymys: "Helsingin asuntopulan vuoksi Lounais-Sipooseen pitää rakentaa ensisijaisesti kerrostaloja"
Olenko siis täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä vai täysin eri mieltä, kun:
- mielestäni Helsingissä ei ole omistusasuntopulaa, niitähän on myymättä aika paljon ja grynderit pistävät jäihin uusia projekteja, kun kauppa ei käy
- Helsingissä on kyllä huutava vuokra-asunto- ja tukiasuntopula
- kukahan helsinkiläinen ostaisi Sipoosta kerrostaloasunnon? No, ehkä jokunen.
- toisaalta on kestävän kehityksen mukaista rakentaa tiiviisti julkisen liiketeen, erityisesti (metro)radan varrelle.
Sipooseen pitää rakentaa kaikenlaisia taloja, kerros-, rivi- ja pientaloja, mutta tuo "ensisijaisesti kerrostaloja" on kyllä utopiaa - ellei Helsinki itse rakennuta Sipoota täyteen vuokrakerrostaloja. Tämäkin on utopiaa.
Sipooseen pitää rakentaa kaikenlaisia asumistyyppejä, omistus-, osaomistus- ja vuokrataloja. Lisäksi jotain uutta, esimerkiksi yhteisöasumiseen sopivia taloja.
Mitäpä tuohon vaalikoneeseen vastasin? Katso YLEn vaalikoneesta, kun se aukenee syyskuun lopulla.
tiistai 2. syyskuuta 2008
Fidelin viisaus
Viime viikonlopun Vastavirta-festareilla jouduin yllättäen pitämään pienen alustavan puheenvuoron seminaarissa "Latinalainen Amerikka ja 2000-luvun sosialismi". Pääluennoitsija oli sairastunut.
Toinen alustaja, espanjalainen feministi ja kommmunisti Maite Mola oli valmistanut alustuksen 2000-luvun sosialismista eurooppalaisesta näkökulmasta, joten minulle jäi koko Latinalainen Amerikka, semmoinen pikku juttu. Mitä siitä voisi sanoa lyhyesti? Tämä kysymys kiersi alitajunnassa koko lauantaipäivän, kun osallistuin festarin aktiviteetteihin. Illalla sitten kirjoittelin paperille 15 minuutin latsauksen Latinalaisen Amerikan kehitykseen viimeisen 50 vuoden aikana.
Lähdin liikkeelle kansojen kärsimyksistä, kun maassa jos toisessakin oli raaka sotilasdiktatuuri, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja heitä "katosi" - mikä käytännössä tarkoittaa salaista teloitusta ilman oikeudenkäyntiä.
Mahtava pohjoinen naapuri USA pönkitti näitä itselleen hyödyllisiä hallituksia ja osallistui monenlaisilla vehkeilyillä edistyksellisten hallitusten kaatamiseen, jopa presidenttien murhaamiseen. Chilen tapahtumat muistetaan Suomessa parhaiten. Salvador Allende syöstiin vallasta ja murhattiin 11.9.1973.
Toki USA hallitsi "takapihaansa", kuten siihen aikaan sanottiin, taloudella. Parhaat viljelysmaat olivat jenkkien suuryritysten hallussa ja siellä viljeltiin banaaneja, kahvia ym. rikkaille länsimaille. Luonnonvaroja riistettiin häikäilemättä.
Kansat kuitenkin taistelivat sortajiaan vastaan. Tuohon aikakauteen kuuluvat monet aseelliset sissiliikkeet, kun muuta mahdollisuutta ei ollut. Diktatuureissa ei toden totta järjestetty rehellisiä, vapaita vaaleja.
Maanosa vielä joutui uusliberalistisen talouspolitiikan koelaboratorioksi 1970-luvulta alkaen. Ja hyvin koe onnistui: köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat - tämähän on tuon talousopin kova ydin.
Kaiken tämän keskellä, välillä ilman yhtään tukijaa läntisellä pallonpuoliskolla, veljeskansojen joukossa, Kuuban vallankumous ja kansa kestivät. Se antoi toivoa sorron alla kärsiville ihmisille.
Sitten tapahtui ihme: viimeisen kymmenen vuoden aikana vasemmistolainen hyökyaalto on pyyhkäissyt yli Latinalaisen Amerikan. Laajat kansanrintamat ovat nostaneet valtaan toinen toisensa perään eri asteisen vasemmistolaisia hallituksia ja presidenttejä.
Mistä tämä ihme sai alkunsa?
Venezuelassa laaja kansanrintama nosti laskuvarjojoukkojen everstiluutnantin Hugo Chavezin presidentiksi 1998 lopulla. Heti ensi töikseen hän matkusti Kuubaan Fidel Castron puheille. Jaha, se menikin Kuubaan eikä Yhdysvaltoihin, hyvä juttu, tuumi köyhä kansa. Chavezin politiikasta ei vielä kellään ollut tietoa - tuskin hänellä itselläänkään. Tiedettiin vain, että hän on hyväsydäminen mies ja köyhien puolella.
Tuosta käynnistä alkoi näiden kahden miehen lämmin ystävyys ja tiivis kanssakäyminen. Chavez ravasi Kuubassa jatkuvasti tapaamassa opettajaansa ja "isäänsä" kuten hän itse sanoo. Tänä päivänä everstiluutnantti Chavez rakentaa 2000-luvun sosialismia omassa maassaan ja levittää ideoitaan koko Latinalaiseen Amerikkaan. Eläköön Fidelin viisaus!
Seminaarista muodostui lämminhenkinen solidaarisuustilaisuus Latinalaisen Amerikan kansoille ja Kuuban vallankumoukselle.
Toinen alustaja, espanjalainen feministi ja kommmunisti Maite Mola oli valmistanut alustuksen 2000-luvun sosialismista eurooppalaisesta näkökulmasta, joten minulle jäi koko Latinalainen Amerikka, semmoinen pikku juttu. Mitä siitä voisi sanoa lyhyesti? Tämä kysymys kiersi alitajunnassa koko lauantaipäivän, kun osallistuin festarin aktiviteetteihin. Illalla sitten kirjoittelin paperille 15 minuutin latsauksen Latinalaisen Amerikan kehitykseen viimeisen 50 vuoden aikana.
Lähdin liikkeelle kansojen kärsimyksistä, kun maassa jos toisessakin oli raaka sotilasdiktatuuri, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja heitä "katosi" - mikä käytännössä tarkoittaa salaista teloitusta ilman oikeudenkäyntiä.
Mahtava pohjoinen naapuri USA pönkitti näitä itselleen hyödyllisiä hallituksia ja osallistui monenlaisilla vehkeilyillä edistyksellisten hallitusten kaatamiseen, jopa presidenttien murhaamiseen. Chilen tapahtumat muistetaan Suomessa parhaiten. Salvador Allende syöstiin vallasta ja murhattiin 11.9.1973.
Toki USA hallitsi "takapihaansa", kuten siihen aikaan sanottiin, taloudella. Parhaat viljelysmaat olivat jenkkien suuryritysten hallussa ja siellä viljeltiin banaaneja, kahvia ym. rikkaille länsimaille. Luonnonvaroja riistettiin häikäilemättä.
Kansat kuitenkin taistelivat sortajiaan vastaan. Tuohon aikakauteen kuuluvat monet aseelliset sissiliikkeet, kun muuta mahdollisuutta ei ollut. Diktatuureissa ei toden totta järjestetty rehellisiä, vapaita vaaleja.
Maanosa vielä joutui uusliberalistisen talouspolitiikan koelaboratorioksi 1970-luvulta alkaen. Ja hyvin koe onnistui: köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat - tämähän on tuon talousopin kova ydin.
Kaiken tämän keskellä, välillä ilman yhtään tukijaa läntisellä pallonpuoliskolla, veljeskansojen joukossa, Kuuban vallankumous ja kansa kestivät. Se antoi toivoa sorron alla kärsiville ihmisille.
Sitten tapahtui ihme: viimeisen kymmenen vuoden aikana vasemmistolainen hyökyaalto on pyyhkäissyt yli Latinalaisen Amerikan. Laajat kansanrintamat ovat nostaneet valtaan toinen toisensa perään eri asteisen vasemmistolaisia hallituksia ja presidenttejä.
Mistä tämä ihme sai alkunsa?
Venezuelassa laaja kansanrintama nosti laskuvarjojoukkojen everstiluutnantin Hugo Chavezin presidentiksi 1998 lopulla. Heti ensi töikseen hän matkusti Kuubaan Fidel Castron puheille. Jaha, se menikin Kuubaan eikä Yhdysvaltoihin, hyvä juttu, tuumi köyhä kansa. Chavezin politiikasta ei vielä kellään ollut tietoa - tuskin hänellä itselläänkään. Tiedettiin vain, että hän on hyväsydäminen mies ja köyhien puolella.
Tuosta käynnistä alkoi näiden kahden miehen lämmin ystävyys ja tiivis kanssakäyminen. Chavez ravasi Kuubassa jatkuvasti tapaamassa opettajaansa ja "isäänsä" kuten hän itse sanoo. Tänä päivänä everstiluutnantti Chavez rakentaa 2000-luvun sosialismia omassa maassaan ja levittää ideoitaan koko Latinalaiseen Amerikkaan. Eläköön Fidelin viisaus!
Seminaarista muodostui lämminhenkinen solidaarisuustilaisuus Latinalaisen Amerikan kansoille ja Kuuban vallankumoukselle.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Miljoona euroa päivässä
Lähes vuoden tauon jälkeen päätin taas ryhtyä bloggaajaksi. Viimeksi siirsin tänne vuonna 2007 kirjoittamiani lehtijuttuja - ja sekin jäi kesken. Mutta alla oleva NATO-juttu sattuu olemaan nyt ajankohtainen ja kohtuullisen kelpo vieläkin, vaikka olen kirjoittanut sen 1,5 vuotta sitten (joten Georgiasta ei mainita mitään).
Tästä on hyvä jatkaa.
Viikonloppu meni Vastavirta- festivaalilla, joka valtasi koko Vanhan ylioppilastalon. Sen sijaan tämä SKP:n näyttävä esiintyminen ja 90-vuotisjuhla ei vallannut mediaa, pimennys oli aika totaalista. Tänään klo 18 Ylen tv-uutisissa mainittiin lyhyen kuvaväläyksen kera, että SKP viettää 90-vuotisjuhliaan Vanhalla. Samaan hengenvetoon huomautettiin, että tämä SKP perustettiin 1990-luvulla, kun vanha SKP meni konkurssiin - elikkäs sivallettiin samalla, että mitäs siinä 90 v. juhlia vietätte!
Vaihtoehtotori Kolmen sepän patsaalla oli hyvä idea. Tavoitettiin tuhansia ohikulkijoita, kerrankin. Oli kiva puhua mikrofoniin niin, että Stockmannille saakka kuului. Kyllä jollekin jäi mieleen se Helsingin kaupungin tahkoama voitto, miljoona euroa päivässä.
Tästä on hyvä jatkaa.
Viikonloppu meni Vastavirta- festivaalilla, joka valtasi koko Vanhan ylioppilastalon. Sen sijaan tämä SKP:n näyttävä esiintyminen ja 90-vuotisjuhla ei vallannut mediaa, pimennys oli aika totaalista. Tänään klo 18 Ylen tv-uutisissa mainittiin lyhyen kuvaväläyksen kera, että SKP viettää 90-vuotisjuhliaan Vanhalla. Samaan hengenvetoon huomautettiin, että tämä SKP perustettiin 1990-luvulla, kun vanha SKP meni konkurssiin - elikkäs sivallettiin samalla, että mitäs siinä 90 v. juhlia vietätte!
Vaihtoehtotori Kolmen sepän patsaalla oli hyvä idea. Tavoitettiin tuhansia ohikulkijoita, kerrankin. Oli kiva puhua mikrofoniin niin, että Stockmannille saakka kuului. Kyllä jollekin jäi mieleen se Helsingin kaupungin tahkoama voitto, miljoona euroa päivässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)