Tuohon edelliseen sepustukseeni (Kansanvallan juurilla) tuli kommenttina tarkennusta ja oikaisua asiantuntevalta taholta - ja tiedän kyllä kuka kommentoi. Mutta kun ei itse paljasta itseään, niin olkoon vaikka Asiantuntija.
Hän tarkentaa, että Kuubassa joukkojärjestöt ovat muutakin kuin vain kommunistisia järjestöjä, niihin kuuluu mm. ay-liike, naisten liitto ja opiskelijajärjestöt. Hänen mukaansa näihin järjestöihin kuuluu 90 prosenttia kuubalaisista ja ”niillä on suuri merkitys poliittisessa osallistumisessa varsinaisten vaalitouhujen ulkopuolellakin. On työläisparlamenttia, opiskelijafoorumia ja muuta - ruohonjuuritasolla eli siellä missä ihmiset asuvat, tekevät työtä ja opiskelevat.”
Hyvä tarkennus.
Asiantuntija lisää vielä yhden Kuuban demokratiaan kuuluvan piirteen, josta meidän länsimaisen systeemin kannattaisi ottaa oppia:
”Kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on velvollisuus tavata säännöllisesti äänestäjiään ja raportoida heille tekemisistään (face to face eikä tiedotusvälineiden tai vaalimainosten kautta).”
Tästä taitaakin tulla Kuuba-blogi. Aiheita on vielä paljon.
torstai 29. maaliskuuta 2007
tiistai 27. maaliskuuta 2007
Kansanvallan juurilla
Jos alan selittää melkein kenelle tahansa, että Kuuban järjestelmässä on jänniä alkuperäisen demokratia-käsitteen piirteitä, minut keskeytetään ensimmäisen lauseen puolivälissä sanomalla, että eihän Kuubassa ole demokratiaa. ”Kaikkihan sen tietävät”, sanoo juttukaveri, vaikka hänellä ei ole pienintäkään tietoa siitä, millainen järjestelmä Kuubassa on.
En väitä, että Kuuba olisi demokratian mallimaa, mutta järjestelmä siellä on ainakin kahdella tavalla paljon demokraattisempi kuin meillä.
Ensinnäkin: Kuubassa ainoa virallinen puolue, Kommunistinen puolue, ei aseta vaaleissa, missään vaaleissa, yhtään ainoaa ehdokasta (paitsi tietysti oman puolueen puheenjohtajaa tms. valittaessa). Näin siellä on päästy puolueiden vallasta, joka meillä vallitsee.
Kuubassa ehdokkaat kunnallisvaaleihin asetetaan ns. korttelikomiteoissa, siis asuinalueilla. Ehdokkaat ovat tuttuja naapureita. Näistä alueiden ehdokkaista äänestetään edustajat kunnanvaltuustoihin. Tämä ehdokkaitten asettelu suoraan kansankokouksissa ilman puoluelaitoksen väliintuloa on sitä alkuperäistä kreikkalaista demokratiaa.
Parlamentin ehdokkaat asetetaan puoliksi alueilla ja puoliksi joukkojärjestöissä. Tätä kautta ehdokkaiksi käsittääkseni tulee kommunististen järjestöjen väkeä eikä pelkästään niitä korttelin kunkkuja.
Parlamentti äänestää keskuudestaan (suljetulla lippuäänestyksellä) hallituksen/valtioneuvoston ja hallituksen puheenjohtajan (pääministerin), joka on lain mukaan myös Kuuban presidentti. Vaalit järjestetään joka viides vuosi ja tähän mennessä Fidel Castro on aina valittu johtoon, demokraattisesti äänestämällä. Helppo kuvitella, että ei ole parempaakaan ehdokasta hallituksessa ollut. Puolueella ei (teoriassa) ole missään vaiheessa tekemistä hallituksen muodostamisen kanssa.
Käytännössä korttelikomiteoissa usein tulee valituksi kommunistisen puolueen jäsen, koska he ovat aktiivisimpia, ja ovat jo ottaneet osaa yhteisten asioitten hoitoon. Näin kertoi eräs kuubalainen, joka asuu Kuubassa. Kuuban parlamentissa on kuitenkin kolmannes puolueeseen kuulumattomia (tässäkin kohtaa Kuuban systeemi eroaa Neuvostoliitosta).
Ja se toinen demokraattinen asia on vaalimainonta. Vaaleissa ehdolla oleville on sallittu vain samankokoinen, olikohan se A3-lennäkki, jossa on ehdokkaan mustavalkoinen naama ja esittelyteksti niin kuin ehdokas sen haluaa. Tasan samanlaiset mainokset kaikilla, myös lehdissä. Ei siis mitään ehdokaskohtaista lehti- tai tv-mainontaa, jonka määrä riippuisi rahasta. Tämä on todellista tasa-arvoa ja demokratian toteuttamista.
Meidän länsimaista järjestelmäämme pitäisi kutsua vain parlamentarismiksi, ei demokratiaksi. Parler, parler - puhutaan ja puhutaan parlamentissa (puhumispaikassa) - minne on päästy, jos on varaa hulppeaan vaalimainontaan ja sopiva iso puolue takana... mutta tämä on ainoa, mitä meillä on.
En väitä, että Kuuba olisi demokratian mallimaa, mutta järjestelmä siellä on ainakin kahdella tavalla paljon demokraattisempi kuin meillä.
Ensinnäkin: Kuubassa ainoa virallinen puolue, Kommunistinen puolue, ei aseta vaaleissa, missään vaaleissa, yhtään ainoaa ehdokasta (paitsi tietysti oman puolueen puheenjohtajaa tms. valittaessa). Näin siellä on päästy puolueiden vallasta, joka meillä vallitsee.
Kuubassa ehdokkaat kunnallisvaaleihin asetetaan ns. korttelikomiteoissa, siis asuinalueilla. Ehdokkaat ovat tuttuja naapureita. Näistä alueiden ehdokkaista äänestetään edustajat kunnanvaltuustoihin. Tämä ehdokkaitten asettelu suoraan kansankokouksissa ilman puoluelaitoksen väliintuloa on sitä alkuperäistä kreikkalaista demokratiaa.
Parlamentin ehdokkaat asetetaan puoliksi alueilla ja puoliksi joukkojärjestöissä. Tätä kautta ehdokkaiksi käsittääkseni tulee kommunististen järjestöjen väkeä eikä pelkästään niitä korttelin kunkkuja.
Parlamentti äänestää keskuudestaan (suljetulla lippuäänestyksellä) hallituksen/valtioneuvoston ja hallituksen puheenjohtajan (pääministerin), joka on lain mukaan myös Kuuban presidentti. Vaalit järjestetään joka viides vuosi ja tähän mennessä Fidel Castro on aina valittu johtoon, demokraattisesti äänestämällä. Helppo kuvitella, että ei ole parempaakaan ehdokasta hallituksessa ollut. Puolueella ei (teoriassa) ole missään vaiheessa tekemistä hallituksen muodostamisen kanssa.
Käytännössä korttelikomiteoissa usein tulee valituksi kommunistisen puolueen jäsen, koska he ovat aktiivisimpia, ja ovat jo ottaneet osaa yhteisten asioitten hoitoon. Näin kertoi eräs kuubalainen, joka asuu Kuubassa. Kuuban parlamentissa on kuitenkin kolmannes puolueeseen kuulumattomia (tässäkin kohtaa Kuuban systeemi eroaa Neuvostoliitosta).
Ja se toinen demokraattinen asia on vaalimainonta. Vaaleissa ehdolla oleville on sallittu vain samankokoinen, olikohan se A3-lennäkki, jossa on ehdokkaan mustavalkoinen naama ja esittelyteksti niin kuin ehdokas sen haluaa. Tasan samanlaiset mainokset kaikilla, myös lehdissä. Ei siis mitään ehdokaskohtaista lehti- tai tv-mainontaa, jonka määrä riippuisi rahasta. Tämä on todellista tasa-arvoa ja demokratian toteuttamista.
Meidän länsimaista järjestelmäämme pitäisi kutsua vain parlamentarismiksi, ei demokratiaksi. Parler, parler - puhutaan ja puhutaan parlamentissa (puhumispaikassa) - minne on päästy, jos on varaa hulppeaan vaalimainontaan ja sopiva iso puolue takana... mutta tämä on ainoa, mitä meillä on.
lauantai 24. maaliskuuta 2007
Pettynyt vaalitulokseen?
Kaikkien niiden, jotka ovat pettyneitä eduskunvaalien tulokseen, kannattaa käydä vaalikoneessa sivulla
http://lehti.samizdat.info/kysymykset.php
Testi piristää kummasti...
Niiden jotka ovat tyytyväisiä tulokseen, ei kannata vaivautua.
http://lehti.samizdat.info/kysymykset.php
Testi piristää kummasti...
Niiden jotka ovat tyytyväisiä tulokseen, ei kannata vaivautua.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2007
Kurkistus erään puolueen kulissien taakse
Arja Alho antoi palaa kunnolla haukkuessaan puoluettaan radiossa tänään. Haastattelu lähti liikkeelle nettipäiväkirjasta, jossa Alho sanoi jäähyväiset SDP:lle 19.3.
Olipa mielenkiintoinen kurkistus yhden puolueen kulissien taakse - huh-huh! Alhon mukaan SDP:ssä vallitsee harvojen äijien valta ja kamala suosikkijärjestelmä, jossa vallassa olijat (äijät) poimivat suosikeikseen lähinnä puolueen nuoria, kokemattomia naisia, joista ei ole haastajaksi heidän vallanpidolleen eikä mielipiteilleen. Sen sijaan nuoria miehiä syrjitään, he mm. saavat itse maksaa omat vaalikampanjansa kuten epäsuosiossa olevat naisetkin.
Alho pahoitteli, että esimerkiksi Osku Pajamäki on epäsuosittujen listalla. Pajamäki ei päässyt kolmannellakaan kerralla eduskuntaan (vaikka on ollut jo pitkään valtakunnan julkkis). Syy siis ei ole pelkästään suurten ikäluokkien syyllistäminen. Kysymys on rahasta taas, kenelle puolueen äijät sitä ja omaa tukeansa satsaavat.
Arja Alho pääsi eduskuntaan ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla. Hän oli tähti silloin, nuori sairaanhoitaja. Kokemuksen karttuessa, Lipposen hallituksen aikaan, äijät itkettivät Alhoa ja pakottivat luopumaan ministerin paikasta. Sen jälkeen SDP:ssä on poimittu ministereiksi ihan urpoja (= kokemattomia) nuoria naisia (äijäporukan lisäksi). Heitä on hyvä ohjailla, ei ole pippuria eikä omia mielipiteitä kuten korkeasti koulutetulla Alholla (nykyään myös jonkin tieteen tri).
Törmäsin tähän syrjintään vaalien alla Itäkeskuksen Tallinnan aukiolla, vaikka en ymmärtänyt, mistä oikein oli kysymys. Siellä oli Heinäluoman kuvilla teipattu vaaliauto, soppatykki ja kahvikoju. Heinäluoma seisoi soppatykin edessä ja hänen ympärillään pörräsi ainakin tusinan verran vaalityöntekijöitä, jotka jakoivat pelkästään Heinäluoman mainoksia, kärrypoletteja ja karkkeja. Ihmiset toki tungeksivat kahvia ja soppaa ottamaan, minäkin, ja samalla joutuivat juttusille ehdokkaan kanssa.
Livahdin liukkaasti pois tungoksesta syömään soppaa kahvikojun takakulmalle. Siellä, täysin syrjässä koko tohinasta, oli yksi nuori mies. Nyreän näköisenä, aivan yksin, hän potkiskeli kiviä kädet taskuissaan. Hänkin oli SDP:n ehdokas, se kävi ilmi hänen vieressään tuulessa huojuvasta ständistä, jossa oli hänen kuvansa. Kukaan vaalityöntekijä ei houkutellut ihmisiä tämän nuoren miehen luo. Vaikka olin aivan hänen vieressään, mies ei ottanut kontaktia, potki vain kiviä. Ihmettelin moista juroutta, mutta en enää. Oli kai käsketty olla hiljaa ja syrjässä. Eikä mies tietenkään päässyt eduskuntaan.
PS. myöhemmin: Myös Erkki Tuomioja pisteli nettipäiväkirjassaan puoluettaan, sen johtamistyyliä ja tekojen ja puheitten ristiriitaa. Jos tahtoisin demarien menestyvän, sanoisin, että puheenjohtajaksi äkkiä Tuomioja ja kunnon oppositiopolitiikkaa kehiin!
Olipa mielenkiintoinen kurkistus yhden puolueen kulissien taakse - huh-huh! Alhon mukaan SDP:ssä vallitsee harvojen äijien valta ja kamala suosikkijärjestelmä, jossa vallassa olijat (äijät) poimivat suosikeikseen lähinnä puolueen nuoria, kokemattomia naisia, joista ei ole haastajaksi heidän vallanpidolleen eikä mielipiteilleen. Sen sijaan nuoria miehiä syrjitään, he mm. saavat itse maksaa omat vaalikampanjansa kuten epäsuosiossa olevat naisetkin.
Alho pahoitteli, että esimerkiksi Osku Pajamäki on epäsuosittujen listalla. Pajamäki ei päässyt kolmannellakaan kerralla eduskuntaan (vaikka on ollut jo pitkään valtakunnan julkkis). Syy siis ei ole pelkästään suurten ikäluokkien syyllistäminen. Kysymys on rahasta taas, kenelle puolueen äijät sitä ja omaa tukeansa satsaavat.
Arja Alho pääsi eduskuntaan ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla. Hän oli tähti silloin, nuori sairaanhoitaja. Kokemuksen karttuessa, Lipposen hallituksen aikaan, äijät itkettivät Alhoa ja pakottivat luopumaan ministerin paikasta. Sen jälkeen SDP:ssä on poimittu ministereiksi ihan urpoja (= kokemattomia) nuoria naisia (äijäporukan lisäksi). Heitä on hyvä ohjailla, ei ole pippuria eikä omia mielipiteitä kuten korkeasti koulutetulla Alholla (nykyään myös jonkin tieteen tri).
Törmäsin tähän syrjintään vaalien alla Itäkeskuksen Tallinnan aukiolla, vaikka en ymmärtänyt, mistä oikein oli kysymys. Siellä oli Heinäluoman kuvilla teipattu vaaliauto, soppatykki ja kahvikoju. Heinäluoma seisoi soppatykin edessä ja hänen ympärillään pörräsi ainakin tusinan verran vaalityöntekijöitä, jotka jakoivat pelkästään Heinäluoman mainoksia, kärrypoletteja ja karkkeja. Ihmiset toki tungeksivat kahvia ja soppaa ottamaan, minäkin, ja samalla joutuivat juttusille ehdokkaan kanssa.
Livahdin liukkaasti pois tungoksesta syömään soppaa kahvikojun takakulmalle. Siellä, täysin syrjässä koko tohinasta, oli yksi nuori mies. Nyreän näköisenä, aivan yksin, hän potkiskeli kiviä kädet taskuissaan. Hänkin oli SDP:n ehdokas, se kävi ilmi hänen vieressään tuulessa huojuvasta ständistä, jossa oli hänen kuvansa. Kukaan vaalityöntekijä ei houkutellut ihmisiä tämän nuoren miehen luo. Vaikka olin aivan hänen vieressään, mies ei ottanut kontaktia, potki vain kiviä. Ihmettelin moista juroutta, mutta en enää. Oli kai käsketty olla hiljaa ja syrjässä. Eikä mies tietenkään päässyt eduskuntaan.
PS. myöhemmin: Myös Erkki Tuomioja pisteli nettipäiväkirjassaan puoluettaan, sen johtamistyyliä ja tekojen ja puheitten ristiriitaa. Jos tahtoisin demarien menestyvän, sanoisin, että puheenjohtajaksi äkkiä Tuomioja ja kunnon oppositiopolitiikkaa kehiin!
tiistai 20. maaliskuuta 2007
Rahakasa = äänimäärä
Kansa on puhunut, pulinat pois... on kuulemma Johannes Virolaisen lanseeraama sanonta. Mutta nyt vasta pulista pitääkin! Väitän, että eniten ääniä saivat ne, jotka eniten pistivät rahaa vaalikampanjaan. Yllättävää olisi ollut, jos toisin olisi käynyt. Keskusta pisti likoon 1,5 miljoonaa, kokoomus yhden millin ja demarit 800 000 euroa. Tämä oli siis äänisaaliitten järjestys. Poliitikot keksivät muita selityksiä: alhaisen äänestysinnon, SAK:n huonon mainoksen, "meidän loistavan kampanjan" ynnä muuta - mutta minä pitäydyn omassani: raha.
Mielenkiintoista on tutustua yksittäisiin vaalibudjetteihin, kun ne julkistetaan. Muutama uusi eduskuntaan nousija kiinnostaa, esimerkiksi kolmen kokoomuksen helsinkiläisen aivan tuntemattoman rivivaltuutetun rahapanos. Näitä kolmea lukuunottamatta Helsingistä läpipäässet ovat kaikki peräti tuttuja ennestään.
Yksi tuntematon oli joku Karhuvaara (nainen), joka tuijotteli minua kaikissa liityntäliikenteen busseissa koko vaalien alusviikon ja lupasi pitää huolta vanhuksista. Ihmettelin kuka se on. No, nyt se on kansanedustaja.
Joku Hakola taas tuijotti Vuosaaressa kävellessä jokaisesta mainospylväästä. Ihmettelin kuka sekin on, ei ole ikinä ennen Vuosaaressa mainostanut. Ja Vuosaari-lehteäkin se käytti ahkerasti. Ekaa kertaa elämässäni omassa lehdessämme mainosti joku ihan tuntematon naama. Kaikki ison mainoskampanjan Vuosaaressa tehneet ovat aiemmin olleet minulle tuttuja politiikan naamoja.
Poikkeuksiakin säännöstä rahakasa = äänimäärä on. Paavo Arhinmäen vaalibudjetti ei kai ollut kovin iso. Mutta työmäärä kansan parissa kapakoissa ja toreilla on sellainen, että ei sitä moni jaksa. Paavo tekee käsittääkseni sitä työtä jatkuvasti eikä vain ennen vaaleja. Niinkuin kaikkien pitäisi.
Vaalien allahan vain lupaillaan kaikenlaista. Helppo homma. Mutta vaalien jälkeen pitäisi uskaltaa mennä kansan pariin kertomaan, miksi taas tehtiin sellainen päätös kuin tehtiin. Minä menen kyllä joskus kysymään siltä Karhuvaaralta, miten se on pitänyt huolta vanhuksista.
Mielenkiintoista on tutustua yksittäisiin vaalibudjetteihin, kun ne julkistetaan. Muutama uusi eduskuntaan nousija kiinnostaa, esimerkiksi kolmen kokoomuksen helsinkiläisen aivan tuntemattoman rivivaltuutetun rahapanos. Näitä kolmea lukuunottamatta Helsingistä läpipäässet ovat kaikki peräti tuttuja ennestään.
Yksi tuntematon oli joku Karhuvaara (nainen), joka tuijotteli minua kaikissa liityntäliikenteen busseissa koko vaalien alusviikon ja lupasi pitää huolta vanhuksista. Ihmettelin kuka se on. No, nyt se on kansanedustaja.
Joku Hakola taas tuijotti Vuosaaressa kävellessä jokaisesta mainospylväästä. Ihmettelin kuka sekin on, ei ole ikinä ennen Vuosaaressa mainostanut. Ja Vuosaari-lehteäkin se käytti ahkerasti. Ekaa kertaa elämässäni omassa lehdessämme mainosti joku ihan tuntematon naama. Kaikki ison mainoskampanjan Vuosaaressa tehneet ovat aiemmin olleet minulle tuttuja politiikan naamoja.
Poikkeuksiakin säännöstä rahakasa = äänimäärä on. Paavo Arhinmäen vaalibudjetti ei kai ollut kovin iso. Mutta työmäärä kansan parissa kapakoissa ja toreilla on sellainen, että ei sitä moni jaksa. Paavo tekee käsittääkseni sitä työtä jatkuvasti eikä vain ennen vaaleja. Niinkuin kaikkien pitäisi.
Vaalien allahan vain lupaillaan kaikenlaista. Helppo homma. Mutta vaalien jälkeen pitäisi uskaltaa mennä kansan pariin kertomaan, miksi taas tehtiin sellainen päätös kuin tehtiin. Minä menen kyllä joskus kysymään siltä Karhuvaaralta, miten se on pitänyt huolta vanhuksista.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2007
Voitko sinä vaikuttaa?
Eduskuntavaalien aattopäivä taitaa olla kansanvallan huippupäivä, päivä jolloin kaikkein eniten uskotaan demokratiaan. Juuri nyt kaikki voivat vaikuttaa! Sinäkin! Upeaa! Kiljuvat ehdokkaat kaduilla ja mediassa. Mutta jo vaalitulosten laskennan aikaan usko alkaa rapista… Mites tässä nyt taas näin kävi? Miksi ihmiset nyt tuolla tavalla taas äänestivät?
Tavallinen mielipide tavallisen vaalikansan keskuudessa on yleensä (paitsi tänään) se, että edustuksellinen demokratia ei toimi, mutta ”se on ainoa, mikä meillä on”. Näillä näkymin systeemiä ei tietenkään voi muuttaa miksikään, vain systeemiä toteuttavat ihmiset voitaisiin - teoriassa - vaihtaa.
Mutta ei se onnistu, koska järjestelmä on epädemokraattinen.
Tavallinen mielipide tavallisen vaalikansan keskuudessa on yleensä (paitsi tänään) se, että edustuksellinen demokratia ei toimi, mutta ”se on ainoa, mikä meillä on”. Näillä näkymin systeemiä ei tietenkään voi muuttaa miksikään, vain systeemiä toteuttavat ihmiset voitaisiin - teoriassa - vaihtaa.
Mutta ei se onnistu, koska järjestelmä on epädemokraattinen.
tiistai 13. maaliskuuta 2007
Maailman ainoa kestävän kehityksen maa
Mikä maa se mahtaisi olla? No, tietenkin Kuuba! Tämä ei ole minun mielipidejuttuni, vaan viime lokakuussa julkistetun WWF:n Living Planet -raportin tulos. Kuinkahan moni on kuullut uutisen?
Suomen media ei tätä uutista tietenkään julkistanut. Kyseisestä raportista uutisoitiin, että suomalaisilla on maailman kolmanneksi raskain ekologinen jalanjälki, heti Yhdistyneitten Arabiemiraattien ja Yhdysvaltojen jälkeen. Toki tämäkin piti kertoa. Mutta mitä kansa sanoisi urheilu-uutisesta, jossa raportoitaisiin, että Suomen pojat hiihtivät häntäpäässä, mutta ei kerrottaisi kuka voitti?
Yksi lehti kuitenkin julkisti asian marraskuun lopulla: maan mainio Cuba Si -lehti. Tuumailin, olisiko näin komea uutinen kuitenkin hiukan liioiteltu, ehkä vähän kotiinpäin vedetty? Tarkistin siis asian Suomen WWF:ltä. Kyseisen putiikin tiedotuspäällikkö kielsi asian ehdottomasti, ja ainakin kolmesti.
Asia jäi kaivelemaan. Mailasin Cuba Si -lehden toimitussihteerille Tomi Kuhaselle kysyen, mistä hän oli uutisen napannut. Vastaukseksi tuli pino linkkejä ulkomaisten tiedotusvälineitten nettisivuille, joissa asia oli otsikoissa/ingresseissä siten kuin Cuba Si -lehti kertoi: Kuuba on maailman ainoa maa, jossa toteutetaan kestävää kehitystä käytännössä, WWF toteaa Living Planet -raportissaan (valitettavasti olen hukannut linkit, mutta yksi juttu ainakin oli http://www.mexico.com/ -sivulta).
Kiistelin sitten jonkin aikaa WWF:n tiedotuspäällikön kanssa asiasta, ja lähettelin hänelle niitä linkkejä. Lopulta hän myönsi, että WWF:n asettamien kahden kriteerin mukaan Kuuba on paras, mutta ”ei siellä kuitenkaan kehitys ole kestävää, koska siihen kuuluu niin paljon muitakin asioita”. Mainiota! Suomen WWF kiistää oman keskusjärjestönsä raportin tulokset tai vaihtoehtoisesti kiistää sen hyväksymät kestävän kehityksen kriteerit. Mainiota.
Mitkä ne Living Planet -raportin kriteerit ovat? Siteeraan suoraan WWF:n tiedotuspäällikön selvitystä:
”Kuuban osalta kyse on siitä, että vain Kuuballa on ekologinen jalanjälki per hlö alempi kuin henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo, joka on 1.8 hehtaaria, Kuuballa se on 1.5. Kuubalainen käyttää siis vähemmän luonnonvaroja suhteessa maapallon uusiutumiskykyyn kuin mitä on henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo. Kuuba myös täyttää UNDP:n Human Development Indexin (HDI) vähimmäisrajan, joka on 0.8. HDI mittaa mm. elinikäodotetta, lukutaitoa ja bruttokansantuloa.”
Mutta ei, ei Kuuba ole kestävän kehityksen maa, sanoo WWF:n tiedotuspäällikkö, ”siellähän ei ole demokratiaa”. Perusteellisen tietämättömyytensä päällikkö paljastaa lauseella: ”Myös kestävää kehitystä tukevan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto on osa kestävää kehitystä eikä tämä osa-alue ole Kuuban vahvuuksia.” Tsiisus! Mitään muuta Kuubassa ei ole viimeiseen 15 vuoteen tehty kuin muutettu koko teollisuus energiaa säästäväksi, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätysraaka-aineita käyttäväksi! On kehitetty aivan uutta teknologiaa. Tämä tietysti alkoi pakon sanelemana, kun suuri tukija Neuvostoliitto romahti ja USA tiukensi kauppasaartoaan.
Mutta huippuälykäs Fidel huomasi pian, että energian säästö ja koko kestävä kehitys on tulevaisuuden juttu ja julisti Kuuban pyrkivän kestävän kehityksen mallimaaksi! Ja sitähän se nyt on, mikäli uskomme WWF:n Living Planet -raporttia emmekä tiedotuspäällikköä…
PS: Mainio Cuba Si -lehti kertoi taas numerossa 1/07 hienon uutisen Kuuban ekologisesta vallankumouksesta (josta Suomen WWF ei tiedä mitään). Kuuba on ensimmäisenä maana maailmassa jättänyt jäähyväiset hehkulampuille. Viimeisetkin hehkulamput vaihdettiin sähköä säästäviin pienoisloisteputkiin viime vuonna. Ja mikä parasta ja perin kuubalaista: lamput vaihdettiin ilmaiseksi! Väestön sähkön kulutus on pienentynyt noin 20 prosenttia, kertoo Cuba Si -lehti. Taidanpa taas valistaa Suomen WWF:n tiedotuspäällikköä.
Suomen media ei tätä uutista tietenkään julkistanut. Kyseisestä raportista uutisoitiin, että suomalaisilla on maailman kolmanneksi raskain ekologinen jalanjälki, heti Yhdistyneitten Arabiemiraattien ja Yhdysvaltojen jälkeen. Toki tämäkin piti kertoa. Mutta mitä kansa sanoisi urheilu-uutisesta, jossa raportoitaisiin, että Suomen pojat hiihtivät häntäpäässä, mutta ei kerrottaisi kuka voitti?
Yksi lehti kuitenkin julkisti asian marraskuun lopulla: maan mainio Cuba Si -lehti. Tuumailin, olisiko näin komea uutinen kuitenkin hiukan liioiteltu, ehkä vähän kotiinpäin vedetty? Tarkistin siis asian Suomen WWF:ltä. Kyseisen putiikin tiedotuspäällikkö kielsi asian ehdottomasti, ja ainakin kolmesti.
Asia jäi kaivelemaan. Mailasin Cuba Si -lehden toimitussihteerille Tomi Kuhaselle kysyen, mistä hän oli uutisen napannut. Vastaukseksi tuli pino linkkejä ulkomaisten tiedotusvälineitten nettisivuille, joissa asia oli otsikoissa/ingresseissä siten kuin Cuba Si -lehti kertoi: Kuuba on maailman ainoa maa, jossa toteutetaan kestävää kehitystä käytännössä, WWF toteaa Living Planet -raportissaan (valitettavasti olen hukannut linkit, mutta yksi juttu ainakin oli http://www.mexico.com/ -sivulta).
Kiistelin sitten jonkin aikaa WWF:n tiedotuspäällikön kanssa asiasta, ja lähettelin hänelle niitä linkkejä. Lopulta hän myönsi, että WWF:n asettamien kahden kriteerin mukaan Kuuba on paras, mutta ”ei siellä kuitenkaan kehitys ole kestävää, koska siihen kuuluu niin paljon muitakin asioita”. Mainiota! Suomen WWF kiistää oman keskusjärjestönsä raportin tulokset tai vaihtoehtoisesti kiistää sen hyväksymät kestävän kehityksen kriteerit. Mainiota.
Mitkä ne Living Planet -raportin kriteerit ovat? Siteeraan suoraan WWF:n tiedotuspäällikön selvitystä:
”Kuuban osalta kyse on siitä, että vain Kuuballa on ekologinen jalanjälki per hlö alempi kuin henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo, joka on 1.8 hehtaaria, Kuuballa se on 1.5. Kuubalainen käyttää siis vähemmän luonnonvaroja suhteessa maapallon uusiutumiskykyyn kuin mitä on henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo. Kuuba myös täyttää UNDP:n Human Development Indexin (HDI) vähimmäisrajan, joka on 0.8. HDI mittaa mm. elinikäodotetta, lukutaitoa ja bruttokansantuloa.”
Mutta ei, ei Kuuba ole kestävän kehityksen maa, sanoo WWF:n tiedotuspäällikkö, ”siellähän ei ole demokratiaa”. Perusteellisen tietämättömyytensä päällikkö paljastaa lauseella: ”Myös kestävää kehitystä tukevan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto on osa kestävää kehitystä eikä tämä osa-alue ole Kuuban vahvuuksia.” Tsiisus! Mitään muuta Kuubassa ei ole viimeiseen 15 vuoteen tehty kuin muutettu koko teollisuus energiaa säästäväksi, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätysraaka-aineita käyttäväksi! On kehitetty aivan uutta teknologiaa. Tämä tietysti alkoi pakon sanelemana, kun suuri tukija Neuvostoliitto romahti ja USA tiukensi kauppasaartoaan.
Mutta huippuälykäs Fidel huomasi pian, että energian säästö ja koko kestävä kehitys on tulevaisuuden juttu ja julisti Kuuban pyrkivän kestävän kehityksen mallimaaksi! Ja sitähän se nyt on, mikäli uskomme WWF:n Living Planet -raporttia emmekä tiedotuspäällikköä…
PS: Mainio Cuba Si -lehti kertoi taas numerossa 1/07 hienon uutisen Kuuban ekologisesta vallankumouksesta (josta Suomen WWF ei tiedä mitään). Kuuba on ensimmäisenä maana maailmassa jättänyt jäähyväiset hehkulampuille. Viimeisetkin hehkulamput vaihdettiin sähköä säästäviin pienoisloisteputkiin viime vuonna. Ja mikä parasta ja perin kuubalaista: lamput vaihdettiin ilmaiseksi! Väestön sähkön kulutus on pienentynyt noin 20 prosenttia, kertoo Cuba Si -lehti. Taidanpa taas valistaa Suomen WWF:n tiedotuspäällikköä.
torstai 8. maaliskuuta 2007
Demokratiaa?
Kuljin tänään iltapäivällä sohjoista puistopolkua pitkin Columbukseen päin, aurinko paistoi. Talitintti lauloi hengästyneesti sitä lyhennettyä, kiireistä kaupunkiversiota omasta laulustaan: tity-tity-tityy. Ti-ti-tyytä ei enää kuule, mutta muistan sen elävästi lapsuuteni keväistä Punkaharjulla. Käppäilin
ennakkoäänestämään naista, Naistenpäivän kunniaksi. Äänestin epäitsekkäästi nuorta, joka ei aja vanhusten asioita eikä taatusti pääse eduskuntaankaan - vielä.
Ja miksi ei pääse eduskuntaan, vaikka on erittäin viksu ja vilmaattinen? Siksi, että hänellä tai hänen puolueellaan ei ole varaa:
- vuokrata vaalityöhön kuukaudeksi matkailuvaunua, joka on teipattu ympäriinsä isoilla ehdokkaan kuvilla ja numerolla
- jakaa postin kautta jokaiseen talouteen oma esite
- maksaa isoja mainoksia kaikkiin lehtiin
- mainostaa tv:ssä
- tehdä vaalikrääsää kansalle jaettavaksi
- palkata vaalityöntekijöitä
- jakaa ilmaiseksi hernesoppaa, kahvia, pullaa ja suklaakarkkeja toreilla
- teettää itselleen ja vaalityöntekijöille takkeja, joissa on ehdokkaan nimi ja numero
- ym.
Ja lisäksi siksi, että hän ei saa puheaikaa lähes jokaisessa vaaliohjelmassa tv:ssä eikä edes Uutisvuodossa.
Edellä kuvattu on selostus Eero Heinäluoman kampanjasta, joka tulee vastaan kaikkialla - ilmeisesti siksi, että se on isolla rahalla läsnä kaikkialla ja tunkee sisään postiluukustakin.
Summa summarum: Tämä länsimainen demokratia on silkkaa rahan valtaa. Äänethän meilläkin OSTETAAN (ks. esimerkki yllä). Ei tällaiset vaalit ole demokraattiset, joissa toisilla ehdokkailla on rahaa ja toisilla ei.
Ja vielä pitemällä ollaan Yhdysvaltojen "demokratiassa", jossa on vain kaksi toisensa kaltaista puoluetta, muilla ei ole mitään sanomista. Tätä länsimaista "demokratiaa" sitten levitetään suurella metelillä ja pommituksilla muun muassa Afganistaniin ja Irakiin, ja hieman matalammalla profiililla moniin muihin maihin.
Hyvä uutinen tänään on kuitenkin se, että äänestyspaikalla Vuosaaren postissa oli ruuhkaa. Ilmoittautumisvirkailija pysäytteli jonoa aina välillä, koska oli liian paljon äänestäjiä kahteen koppiin jonottamassa. Jonottaminen ei harmittanut tällä kertaa. Ruuhkaa vaan lisää äänestyspaikoille!
ennakkoäänestämään naista, Naistenpäivän kunniaksi. Äänestin epäitsekkäästi nuorta, joka ei aja vanhusten asioita eikä taatusti pääse eduskuntaankaan - vielä.
Ja miksi ei pääse eduskuntaan, vaikka on erittäin viksu ja vilmaattinen? Siksi, että hänellä tai hänen puolueellaan ei ole varaa:
- vuokrata vaalityöhön kuukaudeksi matkailuvaunua, joka on teipattu ympäriinsä isoilla ehdokkaan kuvilla ja numerolla
- jakaa postin kautta jokaiseen talouteen oma esite
- maksaa isoja mainoksia kaikkiin lehtiin
- mainostaa tv:ssä
- tehdä vaalikrääsää kansalle jaettavaksi
- palkata vaalityöntekijöitä
- jakaa ilmaiseksi hernesoppaa, kahvia, pullaa ja suklaakarkkeja toreilla
- teettää itselleen ja vaalityöntekijöille takkeja, joissa on ehdokkaan nimi ja numero
- ym.
Ja lisäksi siksi, että hän ei saa puheaikaa lähes jokaisessa vaaliohjelmassa tv:ssä eikä edes Uutisvuodossa.
Edellä kuvattu on selostus Eero Heinäluoman kampanjasta, joka tulee vastaan kaikkialla - ilmeisesti siksi, että se on isolla rahalla läsnä kaikkialla ja tunkee sisään postiluukustakin.
Summa summarum: Tämä länsimainen demokratia on silkkaa rahan valtaa. Äänethän meilläkin OSTETAAN (ks. esimerkki yllä). Ei tällaiset vaalit ole demokraattiset, joissa toisilla ehdokkailla on rahaa ja toisilla ei.
Ja vielä pitemällä ollaan Yhdysvaltojen "demokratiassa", jossa on vain kaksi toisensa kaltaista puoluetta, muilla ei ole mitään sanomista. Tätä länsimaista "demokratiaa" sitten levitetään suurella metelillä ja pommituksilla muun muassa Afganistaniin ja Irakiin, ja hieman matalammalla profiililla moniin muihin maihin.
Hyvä uutinen tänään on kuitenkin se, että äänestyspaikalla Vuosaaren postissa oli ruuhkaa. Ilmoittautumisvirkailija pysäytteli jonoa aina välillä, koska oli liian paljon äänestäjiä kahteen koppiin jonottamassa. Jonottaminen ei harmittanut tällä kertaa. Ruuhkaa vaan lisää äänestyspaikoille!
keskiviikko 7. maaliskuuta 2007
Tiukkapipoisia 2
Tässä lisää seli-selityksiä sille, miksi blogini nimi on Pipo löysällä. Uskontojen lisäksi myös kommunistit ovat kautta lyhyen historiansa olleet pipot piukassa. Marxia, Engelsiä, Leniniä, Trotskia, Gramscia, Maoa ym. on tulkittu oikeaoppisesti tai vielä oikeaoppisemmin. Samoista perusasioista (painetuista kirjoista) löydetään eri asioita ja painotuksia loputtomiin. Ymmärrettävää, mutta mitä järkeä?
Kommarit eivät voi tehdä yhteistyötä eivätkä voi edes olla vaaliliitossa toisten kommarien kanssa. Se on surullista. Miksi ei pohdita, mitä yhteistä on Marxinsa lukeneilla? Miksi korostetaan eroja eikä voida hyväksyä muita samoihin päämääriin pyrkijöitä? Ja mitä eroa loppujen lopuksi on kommunistilla ja sosialistilla, jos ihan perusasioista puhutaan?
Nyt kun maailman tilanne uusliberalistisen globalisaation kourissa alkaa olla todella hälyttävä, siteeraan Kommunistista manifestia hiukan muunnellen: Kaikkien maiden kommunistit, liittykää nyt helvetissä jo vihdoinkin yhteen!
Kommarit eivät voi tehdä yhteistyötä eivätkä voi edes olla vaaliliitossa toisten kommarien kanssa. Se on surullista. Miksi ei pohdita, mitä yhteistä on Marxinsa lukeneilla? Miksi korostetaan eroja eikä voida hyväksyä muita samoihin päämääriin pyrkijöitä? Ja mitä eroa loppujen lopuksi on kommunistilla ja sosialistilla, jos ihan perusasioista puhutaan?
Nyt kun maailman tilanne uusliberalistisen globalisaation kourissa alkaa olla todella hälyttävä, siteeraan Kommunistista manifestia hiukan muunnellen: Kaikkien maiden kommunistit, liittykää nyt helvetissä jo vihdoinkin yhteen!
perjantai 2. maaliskuuta 2007
Tiukkapipoisia 1
Pitkään olen meinannut ja aikonut blogin perustaa, mutta kirjoitusmehut ovat huvenneet lähinnä kirjeenvaihtoon sähköpostilistoilla. Keskustelua on monilla listoilla, välillä kipeääkin. Blogin otsikon leväytin siitä ajatuksesta, että on niin paljon tiukkapipoisia oikeassa olijoita, että yritän itse välttää sitä (vaikka se saattaa olla perisynti minullakin, monien mielestä).
Kristilliset ottivat näihin 2007 eduskuntavaaleihin itseironisen, hauskan tunnuksen "tiukkapipo". Pipon nosto siitä heille!Mutta kohdalleenhan se osuu, kun ajattelee miten monia eri uskontokuntia on pelkästään Kristuksen seuraajissa. Kuinka monta uskontokuntaa ja lahkoa on Suomessa? En tiedä enkä nyt viitsi googlata, mutta monta, monta. Ja kaikki ovat oikeammassa kuin muut, toiset eniten oikeassa.
Kristinuskoa on puhdistettu vääräoppisista sen historian kuluessa milloin mitenkin: tappamalla inkvisiorovioilla, eroamalla ja erottamalla tai puhdistamalla lutherilaisesti oppia. Tämä puhdistaminen tietysti liittyy tiukkapipoisuuteen, siis ehdottoman oikeassa olemiseen.
Oi voi, on se vaikeaa tuo oikeassa oleminen! Raamatun tekstit ovat tietysti vanhoja ja hämäriä - ja epäselvyyttä asioista antavat lisäksi huonot käännökset eri kielille. Mutta ei kun pipo tiukkaan ja oikeassa olemaan, oman porukan mukavassa seurassa! Vaeltakoot muut pimeässä laaksossa!
Kristilliset ottivat näihin 2007 eduskuntavaaleihin itseironisen, hauskan tunnuksen "tiukkapipo". Pipon nosto siitä heille!Mutta kohdalleenhan se osuu, kun ajattelee miten monia eri uskontokuntia on pelkästään Kristuksen seuraajissa. Kuinka monta uskontokuntaa ja lahkoa on Suomessa? En tiedä enkä nyt viitsi googlata, mutta monta, monta. Ja kaikki ovat oikeammassa kuin muut, toiset eniten oikeassa.
Kristinuskoa on puhdistettu vääräoppisista sen historian kuluessa milloin mitenkin: tappamalla inkvisiorovioilla, eroamalla ja erottamalla tai puhdistamalla lutherilaisesti oppia. Tämä puhdistaminen tietysti liittyy tiukkapipoisuuteen, siis ehdottoman oikeassa olemiseen.
Oi voi, on se vaikeaa tuo oikeassa oleminen! Raamatun tekstit ovat tietysti vanhoja ja hämäriä - ja epäselvyyttä asioista antavat lisäksi huonot käännökset eri kielille. Mutta ei kun pipo tiukkaan ja oikeassa olemaan, oman porukan mukavassa seurassa! Vaeltakoot muut pimeässä laaksossa!
torstai 1. maaliskuuta 2007
Alku aina hankalaa...
On vaikeuksia aloittaa blogi, jonka pitoa olen miettinyt jo vuoden. Siis teknisiä vaikeuksia. Pitää tutkia asiaa. Tuttavapiirissä ei ole ketään bloggaajaa, tiettävästi, jolta kysellä neuvoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)