Helsingin arvokkaiden luontoalueiden nakertaminen jatkuu

Helsingin uudessa yleiskaavaluonnoksessa on paljon hyvää, etenkin sen tavoitteissa. Tavoitteiden toteutuminen tosin näyttää epävarmalta.

Kaupungin rakentuminen hyvin järjestetyn joukkoliikenteen varaan verkostokaupungiksi on hyvä tavoite. Raideliikenteen lisääminen on hyvä asia. Raideliikenteen solmukohtien tiivis ja korkea rakentaminen on viisasta. Myös kaupunkibulevardien rakentaminen keskustaan johtavien valtaväylien varrelle Kehä I:lle saakka on kannatettava idea, mikäli rakentaminen kohdistuu joutomaalle eikä virkistysalueelle.

Sen sijaan asukasmäärän lisäämistavoite 260 000 asukkaalla on epärealistinen. Helsingin asukasmäärä ei kasvanut edes raskaan lähiörakentamisen aikana noin paljon. Vaarana on kaupungin viihtyisyyden pilaaminen viheralueita tuhoamalla ja vääriin kohtiin tiivistämällä. Helsingin asukasmäärä joka tapauksessa kasvaa. Kaavoituksessa on otettava huomioon, että sen mukana myös viher- ja virkistysalueiden sekä palvelujen tarve kasvaa.

Vihdoinkin kaupunkisuunnittelu myöntää, että suuret, yhtenäiset luontoalueet ja kaupunkimetsät ovat tärkeitä kaupungille ja sen asukkaille. Ainakin tavoitteena se myönnetään. Kaupunkimetsät ja vapaat rannat ovat tärkeitä asukkaiden virkistäytymispaikkoja ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäjiä. Metsät ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä hiilen sitojina. Lisäksi ne puhdistavat ilmaa, toimivat meluesteinä ja ehkäisevät tulvia sitomalla sadevettä.

Hyvistä tavoitteista huolimatta yleiskaavassa jatketaan luontoalueiden nakertamista. Luontoa nakerretaan muun muassa Mustavuoren valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen eteläosassa, Uutelan kanavan itäpuolella, Ramsinniemellä ja keskuspuiston reunalla Hämeenlinnan väylän varrella. Luonnon nakertamisen sijaan voitaisiin rakentaa rohkeammin ylöspäin liikenteen solmukohdissa.

Luontoalueen laitaan rakentaminen ei tuhoa luontoa vain rakentamisalueen verran, vaan ainakin saman verran lisää. Asutuksen laitamille muodostuu ns. reunavyöhyke, joka ei enää ole aitoa luontoa. Asukkaat kuluttavat lähiluontoaan joka päivä raskaasti (muun muassa koiria ulkoiluttamalla). Sen vuoksi arvokkaiden luontokohteiden reunoja ei saa nakertaa.

Varsinainen merellisen, monimuotoisen luonnon täystuho on menneillään Vartiosaaren osayleiskaavassa. 

Vartiosaareen ei mahdu enää alkuperäistä luontoa, jos sinne rakennetaan asunnot 7000 asukkaalle ja lisäksi ns. saaristoraitiotielinja. Raitiotie tuo rakasta rakentamista myös Ramsinniemeen, koska missään kaupungissa maailmassa ei raitiotietä rakenneta metsään. Suunnitelma raitiotien varassa olevasta, saareen eristetystä isosta asuinalueesta on epärealistinen, joten tiet ja sillat toki rakennetaan myös autoliikenteelle. Ja se on se luonnon täystuho.

Vaihtoehto olisi kehittää Vartiosaarta parannetun vesiliikenteen varassa olevana virkistysalueena. Tällaista vaihtoehtoa ei ole asukkaille esitelty.

Oscar-gaala hämmästytti

https://www.facebook.com/usauncut/photos/a.190167221017767.44131.186219261412563/929147727119709/?type=1&fref=nf

Maanantai-ilta meni katsellessa Oscar-gaalaa. Yleensä en ole sitä paljonkaan katsonut, mutta nyt juutuin hämmästyneenä seuraamaan. Elokuvien tekijät ottivat perusteellisesti kantaa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Todella hienoja puheita kuultiin.

Gaalan juontajat ovat yleensä olleet typeriä ja niin oli nytkin. Mutta harmittaa vietävästi, että käänsin vähäksi aikaa Ylen uutisten puolelle. Siellä oli vielä typerämpi ”juontaja”, joten käänsin melko pian takaisin gaalaan huomatakseni, että suuri idolini Harry Belafonte oli juuri lopettelemassa kiitospuhettaan. Se oli varmaan illan paras puhe. Belafonte sai humanitaarisen erikoispalkinnon.

Paras kuulemani puhe oli Martin Luther Kingin kansalaisoikeustaistelua kuvaavan elokuvan Selma tekijöiltä. He totesivat, että kansalaisoikeustaistelu ei ole suinkaan päättynyt. Kaikenlaista sortoa on edelleen. USAn vankiloissa on nyt enemmän ihmisiä kuin oli aikoinaan orjina. Vangeista suurin osa on mustia miehiä. Kyyneleet silmissä oli monille, kun puhuja sanoi: "Ihmisoikeuksia poljetaan rankasti tänäkin päivänä USAssa" .

Parhaan elokuvan palkinnion voittanut meksikolainen Alejandro González Iñárritu toivoi kiitospuheessaan, että Meksiko saisi uuden paremman hallituksen, sellaisen, jonka Meksikon kansa ansaitsee (samaa toivon) ja että nämä maahanmuuttajat, jotka aikoinaan kansoittivat Pohjois-Amerikan, kohtelisivat hyvin nykyisiä meksikolaisia maahanmuuttajia. Lisäksi hän (vitsinä) toivoi, että Academy ei ala hänen voittonsa takia asettaa mamu-kiintiöitä Oscar-ehdokkuuksille.

Kauniin puheen homojen oikeudesta olla oma itsensä piti The Imitation Game -elokuvan käsikirjoituksesta palkittu Graham Moore.

Meryl Streep piti puheen naisten tasa-arvon puolesta. Eipä sitä ole USAssa eikä muissakaan maissa vielä saavutettu.

Dokumentti -elokuvien sarjan voitti Edward Snowdenista ja NSA:n valvontaskandaalista kertova dokkari Citizenfour. Hienoa, että se palkittiin USAssa! Dokkarin ohjaaja ja tuottaja Laura Poitras korosti kiitospuheessaan Snowdenin ja hänen kaltaistensa tietovuotajien merkitystä meille kaikille.

Irakin sodasta kertova Clint Eastwoodin elokuva American Sniper oli ehdolla kuudessa kategoriassa, mutta palkittiin vain äänitehosteistaan. Kannanotto sekin. Elokuvan on sanottu lietsovan vihaa ja väkivaltaa arabeja kohtaan. Eastwood itse on sanonut elokuvaansa sodanvastaiseksi. Täytynee käydä se katsomassa, että tietää, kuka puhuu totta. Tässä yhteydessä olisi ollut tilaisuus ottaa kantaa USAn sotapolitiikkaa vastaan, mutta eivät tainneet äänimiehet uskaltaa? En kuullut sitä kiitospuhetta.

Eräs liikuttava kohtaaminen nähtiin myös. Lady Gaga esitti upeasti laulun elokuvasta Sound of Music, jonka valmistumisesta on kulunut 50 vuotta. Esityksen jälkeen lavalle Gagaa halaamaan tuli itse Julie Andrews, joka lauleli sitä laulua 50 vuotta sitten. Halasivat pitkään. Olipa kaunis nainen edelleen tämä Julie, joka täyttää tänä vuonna 80 vuotta.

Oscar-gaalassa oli hämmästyttävä kavalkadi kunnon kannanottoja. Ne esitettiin todellisessa valtamediassa, koska Oscar-gaala televisioitiin yli sataan maahan. Ovatko ajat ja aikakaudet sittenkin muuttumassa?

Mietteitä Vuosaaren kaavoituksesta

Helsingin uudessa yleiskaavaluonnoksessa, joka on nyt ollut nähtävillä, tunnustetaan laajojen yhtenäisten luontoalueiden merkitys. Luontoalueita ei pidä pilkkoa pieniksi viheralueiksi, jotka eivät oikeastaan ole luontoa, vaan ns. reuna-aluetta.

Vuosaaressa on laajoja metsäalueita ja siis aitoa luontoa. Ne ovat meille tärkeitä virkistymispaikkoja ja luonnon monimuotoisuuden kannalta välttämättömiä.

Uusi yleiskaava lähtee kuitenkin nakertamaan Mustavuoren kallioalueen eteläreunaa ja Uutelan kanavan itäpuolta. Aikoinaan asukkaille vakuuteltiin, että Uutelan kanava on rakentamisen ehdoton raja, vaan eipä olekaan. Nyt sinne ehdotetaan rakentamista.

Niinisaarentien pohjoispuolen vanha asemakaava, joka ulottui melkein luonnonsuojelualueelle, hylättiin helmikuussa 2009 ja kaupunkisuunnittelulautakunta kehoitti virastoa kaavoittamaan koko alueen virkistysalueeksi. Virasto ei tehnyt lautakunnan päätöksen mukaan, vaan jätti alueen kaavoittamatta, uinumaan tähän yleiskaavaan saakka. Nyt sinne suunnitellaan taas rakentamista.

Yleiskaavaluonnoksen käsittelyssa lautakunnassa 16.12.2014 vuosaarelainen valtuutettu Jape Lovén teki hyvät ehdotukset, joilla pienennettiin Meri-Rastilan rannan ja Mustavuoren eteläosan rakentamisvarausta. Kiitos Japelle siitä, että hän otti huomioon vuosaarelaisten enemmistön mielipiteet.

Lovénin laatima lausuma Mustavuoren osalta oli tällainen:.”Pienennetään Pohjois-Vuosaaren asuntovaltaista aluetta pohjoisesta siten, että Mustavuoren kokonaisuus säilyy rakentamattomana.”

Kaavan tekstiosaan tuo muutos ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Siellä sanotaan: ”..yleiskaavassa osoitetaan alue edelleen rakentamiseen ja alueen suunnittelun pohjaksi otetaan edellisen asemakaavaluonnoksen kerrosalamäärä, n. 100 000 k-m2, joka tarkoittaisi asuntoja noin 2000 uudelle asukkaalle ”

Eli samat asemakaavapläntit meille taas tullaan tyrkyttämään (kuten Marja Piimies vihjaisi kaavan yleisöesittelyssä). Ei sinne muulla tapaa saa mahtumaan 2000 asukasta. Myös ”Uusien asuntojen määrä” -kartassa, jota vilautettiin eräässä kaavatilaisuudessa, Niinisaarentien pohjoispuolella oli melkoinen keskittymä. En löytänyt materiaalista nyt sitä karttaa.

Uudessa yleiskaavaluonnoksessa on eräs ongelma. Siinä ei määritellä rakentamisen ja luonnon välistä rajaa tarkasti. On vain merkitty sinne päin pikselineliöitä, jotka määrittävät rakentamisen määrän, mutta ei rajoja. Miten laajalle rakentaminen sitten leviää, riippuu siitä, mitä rakennetaan, torni- kerros- vai pientaloja.

Nyt on aika sanoa yleiskaavaluonnoksesta mielipiteensä. Siihen on jokaisella oikeus. Sen pitää olla virastossa viimeistään 27.2. Mielipiteen ei tarvitse olla pitkä ja kattava. Mustavuorella hiihtelijät voisivat kertoa virastolle vaikka vain sen, että Mustavuoren lenkkeilyaluetta ei saa rakentaa. Mielipide lähetetään kirjaamoon os. helsinki.kirjaamo@hel.fi

Puolueettomuus heitetty romukoppaan

Jouduin laatimaan yhdelle järjestölle tämmöisen kannarin, niin pistetään se nyt tännekin:

”Sodan ja rauhan kysymyksissä emme ole puolueettomia. Me olemme rauhan puolella”. Näin totesi presidentti Urho Kekkonen aikoinaan. Kauas on kuljettu noista ajoista.

Suomen hallituksen ministerit osallistuvat EU:n ulkopolitiikkaan, ottavat kantaa Venäjää vastaan ja asettavat sille pakotteita sekä tukevat Ukrainan sisällissodassa sen nykyhallintoa. Puolueettomuudesta ja suurvaltaristiriitojen ristiriitojen ulkopuolelle jäämisestä ei ole enää tietoakaan.

Sen sijaan että asettuu Ukrainan sisällissodassa toisen osapuolen puolelle Suomen hallituksen pitäisi keskittää voimansa siihen, että osapuolten välillä solmittu tulitaukosopimus kestää ja rauhanprosessi edistyy. Suomen pitäisi edistää neuvottelujen avaamista sotivien osapuolten välillä.

Viime aikaisessa Venäjän vastaisessa sotakiihkoilun ilmapiirissä Suomen hallitus on tehnyt vakavia Suomen turvallisuutta murentavia päätöksiä. On päätetty osallistua Naton ja jopa Yhdysvaltojen järjestämiin sotaharjoituksiin, joilla uhitellaan Venäjän lähipiirissä. Seuraava ilmasotaharjoitus on maaliskuussa.

Vakavin hallituksen virhe oli viime syyskuussa Naton kanssa solmittu ns. isäntämaasopimus. Sopimus valmisteltiin täysin salassa. Tietoa siitä alkoi tihkua viime keväänä ja kansa on ankarasti vastustanut Suomen alistamista sotilasliitto Naton hyökkäysalustaksi. Kohtalokas sopimus aiottiin muutamien poliitikkojen voimin solmia ilman eduskunnan käsittelyä nimittämällä sopimusta vain ”pöytäkirjaksi”, joka ei käsittelyä muka tarvitsisi. Hallituksen toimien laillisuudesta on tehty Suojelupoliisille useita tutkintapyyntöjä, joissa pyydetään selvittämään mm., rikkooko sopimus Suomen perustuslakia ja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia.

Isäntämaasopimus tuo vakavan sotilaallisen uhan Suomelle. Käytännössä sopimus tekee Suomesta Naton eteentyönnetyn tukikohdan ja näin ollen Venäjän Natoa vastaan mahdollisesti suorittamien iskujen kohteen. Sopimus ei myöskään estä Naton ydinaseiden tuomista Suomeen. Tämä on todella iso uhkatekijä.

Myös Ruotsi allekirjoitti samana päivänä 4.9.2014 isäntämaasopimuksen Naton kanssa. Allekirjoituksesta huolimatta Ruotsi ei ole vielä hyväksynyt sopimusta. Ruotsissa se menee eduskunnan käsittelyyn. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin mukaan ehdotus tuodaan  eduskuntaan vasta vuonna 2016. Suomen sopimus sen sijaan astuu voimaan heti allekirjoituksen jälkeen.

Suomen puolueettomuus onkin jo aiemmin muutettu hallituksen teksteissä ”liittoutumattomuudeksi.”. Liitoutumattomuuskaan ei pidä enää paikkaansa, kun isäntämaasopimus tekee Suomesta Naton liittolaisen.

Haluaako Suomen hallitus sotaa? Kansa ei halua.