Dagen efter

Sataa yhtenään, on pimeää ja mieli on surullinen vaalituloksesta. Suomi ei voi olla kovin ylpeä siitä, että muukalaisvihamielisyys eteni vaaleissa eniten.

Kovin ylpeä ei voi SKP:kään olla vaalituloksesta. Kun Helsinki-listat sai 2000 ääntä lisää edellisiin kunnallisvaaleihin nähden, niin muu Suomi menetti yli 1000 ääntä. Eduskuntavaaleihin 2007 verrattuna tulos on vielä surullisempi. Helsingissäpystyimme nipin napin keräämään Steen1:n pois sulaneet yli 1000 ääntä takaisin, mutta muu Suomi menetti yli 4000 ääntä. Paitsi Nokia, joka piti entiset kolme SKP:n valtuutettua. Onnea Nokialle! Ja Oulussakin tulos oli plussalla, kun viimeksi ei ollut yhtään ehdokasta.

Nyt olisi kyllä pikaisesti ryhdyttävä keskustelemaan yhteistyön muodoista kaikkien vasemmistolaisten kanssa. SKDL:n tyyppistä yhteistyöjärjestöä eivät kaikki kannata ja ainakin Pekka Saarnion mukaan Vasemmistoliitto ei ole siihen valmis. On ne vanhat juoksuhaudat, Saarnion mukaan. Odottaako Vasemmistoliitto jäämistä perussuomalaisia pienemmäksi puolueeksi ennen kuin yhteistyötä kannattaa harkita?

Äänestyspäivä

Sade piiskaa parvekelaseja, myrskytuuli taivuttaa vanhoja puita, litimärkä Suomen lippu oikenee myrskyssä ja lepattaa raskain liikkein.

Sissi Kiisseli ihmettelee elämänsä ensimmäistä kunnon myrskyä ja sen aiheuttamaa meteliä parvekeella. Se villiintyy siitä kiitämään myrskyn lailla parvekkeelta sisälle, pöydiltä tuoleille ja takaisin niin suurella voimalla, että kaikki tiellä oleva kaatuu tai putoilee. Se ei väistele. Jos Sissi olisi ihminen, se olisi kokonaan mustelmilla ja kuhmuilla. Tuleeko kissalle kuhmuja?

Illalla näemme, kenen äänestäjät ovat jääneet kotiin myrskyn vuoksi. Älä sinä jää!

Vanhojen viisaus

Ennen vanhaan oli itsestään selvää, että mummot äänestävät, ja vieläpä innokkaasti. Äänestysprosenttikin oli korkeampi kuin nykyään. Muun muassa kokoomuksen ehdokkaat kävivät kaikissa vanhainkodeissa kahvia tarjoamassa, se kannatti. Luulen, että enää eivät käy. Vanhukset on unohdettu "työn ja tekemisen meiningin" pyörteissä.

Kaduilla ihmisten kanssa jutellessa minua on järkyttänyt se, että ainakin joka toinen ohi kulkeva vanha ihminen sanoo, että hän ei ole enää pitkään aikaan äänestänyt, koska "ei siitä ole yhtään mitään hyötyä".

Kunnioitan vanhojen ihmisten kokemusta tästä yhteiskunnasta. He tuntevat nahoissaan, että edustuksellinen demokratia ei toimi. He ovat niin viisaita, että eivät enää usko vaalipuheisiin. He eivät koe voivansa vaikuttaa asioihin.

Olen saanut muutaman skeptisen ja vihaisen vanhuksen vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa äänestää valtuustoon ärhäkkä oppositio. Helsinki-listojen ehdokkaista he eivät olleet kuulleet, koska ehdokkaillamme ei ole tapetoitu kaupunkia emmekä me hymyile lehtienkään sivuilla. Eräs lupasi minulle masinoida koko vanhainkodin porukan äänestämään Helsinki-listoja.