Venezuelassa oli 15.4. kansanäänestys vaaleilla valittavien virkamiesten virkakausien rajoitusten poistamisesta, mukaan lukien presidentin virka. Virkakaudet oli aikaisemmin rajoitettu kahteen. Ilman tätä perustuslain muutosta presidentti Hugo Chavezin kausi olisi päättynyt jo vuonna 2012. Tämä olisi ollut uhka alkuvaiheessa olevan bolivaarisen vallankumousprosessin jatkumiselle Venezuelassa.
Hallituksen muutosehdotus sai kansanäänestyksessä yli 54 prosentin kannatuksen. Se poisti rajoitukset virkamiesten ehdolle asettumisesta. Chavezin ja hänen kannattajiensa jatko riippuu tietysti siitä, saavatko he seuraavissa vaaleissa enemmistön.
Kansanäänestys koski presidentin lisäksi myös vaalilla valittujen kuvernöörien, kansanedustajien, pormestarien ja neuvonantajien virkakausien määrää.
Venezuelassa äänestettiin laajemmasta perustuslakiuudistuksesta jo vuoden 2007 lopulla. Tuolloin uudistuksia ehdotettiin perustuslain 69 artiklaan. Presidentin virkakausien rajoitusten poistaminen oli myös mukana ehdotuksessa. Uudistus kaatui hiuksen hienosti, vain muutamalla kymmenellä tuhannella äänellä.
Äänestysprosentti laski vuoden 2007 kansanäänestyksessä verrattuna presidentin vaaleihin 2006, kun 1,7 miljoonaa Chavezin kannattajaa jäi kotiin. Oppositio oli pelotellut köyhää kansaa mahtavalla propagandakampanjalla. Kaikki vanhat kliseet ”sosialismipeikosta” kaivettiin naftaliinista ja tarjoiltiin kansalle. Oppositio väitti muun muassa, että sosialismissa lapset otetaan pois vanhemmilta kasvatettaviksi valtion kouluissa.
Nyt chavistat saivat takaisin nuo 1,7 miljoonaa äänestäjää. Myös oppositio lisäsi kannattajiaan puolella miljoonalla äänestäjällä. Äänestysvilkkaus nousi lähes 70 prosenttiin.
Venezuelan kansa on edelleen pahasti jakautunut kahtia. Oppositiolla on hallussaan valtaosa mediasta ja sillä on täysi sananvapaus. Chavezin mustamaalaus ja tehokkaat uhkailu- ja pelottelukampanjat jatkuvat mediassa.
Yksi maailmalle levitetty valhe on, että Venezuelassa ei ole sananvapautta. Maailman valtamedia nielee tämän ilomielin ottamatta selvää, mikä sylttytehdas näitä ”uutisia” tuottaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venezuela. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venezuela. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. helmikuuta 2009
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Venezuelan kaksi valtiota
Naisten verkostolehti Pippuri pyysi juttua venezuelalaisesta Gema Belandriasta. Tämmöistä raapustin sinne:
”Vallankumous kulkee sydämestä sydämeen”
Ilman rakkautta ei uuden yhteiskunnan rakentaminen onnistu, venezuelalainen Gema Belandría sanoo. Hän pistäytyi Euroopan kiertueellaan toukokuun lopulla myös Suomessa, Pand - taiteilijat rauhan puolesta järjestön vieraana.
Innostunut, lämmin nainen ja seitsenkertainen isoäiti. Sellainen on eläkkeellä oleva yliopiston opettaja Gema Belandría. Hän on toiminut Venezuelan hallituksen neuvonantajana ja uuden yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) rakentajana.
”Olen tehnyt elämässäni jo kaiken, mitä naisen pitää tehdä. Nyt eläkkeellä on aikaa tehdä vallankumousta kokopäiväisesti. Joku on sanonut, että jos et nuorena tee vallankumousta, olet vähän outo, mutta jos teet vielä vanhana vallankumousta, olet ihan täyshullu”, Belandría sanoo nauraen.
Gema Belandría korostaa, että Venezuelan vallankumousprosessi on alkanut ja kehittynyt kansan tahdosta. Entinen laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Hugo Chavez on kasvanut presidentin tehtäväänsä kansan mukana. Hän ryhtyi poliitikoksi vasta johtamansa epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen (1992) jälkeen. Kaappauksesta tuli vankilatuomio.
”Köyhät liittivät Chaveziin jo tuolloin toivonsa paremmasta maailmasta”, Belandría kertoo. ”He kantoivat hänelle ruokaa ja kukkia vankilaan.” Vankilasta vapauduttuaan Chavez kutsui nämä kannattajansa kokoon, perusti oman puolueen ja sanoi: no niin, ryhdytään sitten yhdessä tekemään maailmaa paremmaksi.
Ystävä Kuubassa
Kun Chavez ensimmäisen kerran voitti presidentin vaalit vuonna 1998, Venezuelassa ei oikein tiedetty, mitä mies aikoo tehdä. ”Chavez meni heti ensi töikseen Kuubaan Fidel Castron puheille, ja köyhä kansa ilahtui. Voisikohan meilläkin tehdä saman kuin Kuubassa? alettiin aprikoida.”
Chavez itse uskoi alussa, että kapitalistista valtiota voidaan korjata reformeilla. ”Mutta käytäntö on osoittanut, että ei ole muuta vaihtoehtoa voittaa kapitalismi kuin rakentaa demokraattinen ja vallankumouksellinen sosialismi,” Belandría toteaa.
”Meillä oli siihen aikaan kansan enemmistö niin rutiköyhää, että heillä ei ollut mitään, ei edes kenkiä jalassa. Toisaalla oli - ja on edelleen - vauras yläluokka, joka elää eristyneenä omassa maailmassaan.”
Demokratian sääntöjen mukaan
”Prosessi vanhan uusliberalistisen järjestelmän voittamiseksi on vasta alussa ja se etenee hitaasti - liian hitaasti, sanovat köyhät. Mutta me haluamme tehdä kaiken laillisesti ja vanhan länsimaisen demokratian sääntöjen mukaan.”
Hugo Chavez on valittu jo kolmesti Venezuelan presidentiksi demokraattisissa vaaleissa, jotka kansainväliset tarkkailijat ovat todenneet moitteettomiksi. Viimeksi presidentin vaalit olivat viime joulukuussa, jolloin Chavez sai yli 62 prosenttia äänistä.
Merkittävimpiä päätöksiä tehtäessä Venezuelan hallitus tukeutuu aina kansan enemmistöön. Kansanäänestyksellä hyväksyttiin muun muassa uusi perustuslaki vuonna 1999. ”Meillä on yksi maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, jonka laadintaan tavalliset ihmiset saivat osallistua. Siinä taataan kaikille, myös vähemmistöille, tasavertaiset oikeudet,” Belandría kertoo ylpeänä. Vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisesta kertoo esimerkiksi se, että perustuslaki on käännetty kaikille 24 intiaanikielelle.
Nyt perustuslakiin ollaan tekemässä muutoksia ja edessä on taas kansanäänestys.
Kaksi valtiota
”Venezuelassa on tällä hetkellä oikeastaan kaksi valtiota. Meillä on vanha porvarillinen valtio, joka taistelee elämästään ja on yhä vihamielisempi kaikkea uutta kohtaan. Vanhaa valtaa edustaa suuri osa virkamieskunnasta, joka nautti vahvasta irtisanomissuojasta ja muista oikeuksista. Virkamiehet toimivat vanhaan tapaan, juonittelevat, hidastavat ja sabotoivat vallankumousprosessia, hallintosalaisuuden suojissa.”
Uutta valtiota edustavat ruohonjuuritasolla perustetut kunnalliset neuvostot ja monet muut kollektiiviset elimet. Niissä kansalaiset toimivat itsenäisesti ja tekevät päätöksiä. Hallitus tukee taloudellisesti näitä uuden yhteiskunnan alkusoluja.
Tärkeitä osallistumisen mahdollisuuksia tarjoavat kampanjat, missiot. Pari kiireellisintä missiota on jo toteutettu. Kuubalaisten avustuksella kaksi miljoonaa venezuelalaista opetettiin lukemaan ja käytännössä poistettiin maasta lukutaidottomuus. Peruskoulun penkille istahtivat jopa 80-vuotiaat, joilla ei ole ollut koskaan aikaisemmin mahdollisuutta käydä koulua. Perusterveydenhuolto levitettiin kattamaan koko maa kuubalaisten lääkärien avulla. Köyhillä ja syrjäisillä alueilla ei lääkäreitä aikaisemmin ollut.
Belandrían mukaan naisten merkitys ruohojuuritason organisoitumisessa on oleellinen, ja juuri naiset ovat lähteneet suurin joukoin liikkeelle toteuttamaan missioita. ”Naisia on tietysti myös korkeilla johtopaikoilla, ministereinä, kuvernööreinä ja pormestareina. Esimerkiksi intiaaniasioista vastaavaa ministeriötä johtaa intiaaninainen.”
Hands off Venezuela!
Uudenlaisen yhteiskunnan rakentajilla on paljon vihollisia, sekä sisäisiä että ulkoisia. Tiedossa on Yhdysvaltojen uhka puuttua asioihin, jopa suoria tappouhkauksia on siltä suunnalta tullut demokraattisesti valitulle presidentille. Chavezia vastaan tehtiin vallankaappausyritys vuonna 2002 ja samana vuonna ulkopuolelta masinoitiin öljyteollisuuden saarto, jolla pyrittiin romahduttamaan Venezuelan talous ja samalla Chavezin hallinto.
Ikävä vihollinen on länsimainen media, joka piirtää Chavezista omiin ennakkoluuloihinsa perustuvaa diktaattorin muotokuvaa. Pahaa jälkeä tekevät myös Venezuelan pääosin yksityisessä omistuksessa olevat tiedotusvälineet. Niiden tuottamaa Chavezin vastaista propagandaa toistetaan melko kritiikittömästi länsimaiden mediassa.
”Tarvitsemme kansainvälistä solidaarisuutta torjuaksemme meihin kohdistuvat ulkoiset uhkat ja voittaaksemme vaikeudet”, Belandría vetosi. Hänen puheissaan toistuvat usein sanat: ”Vallankumous kulkee sydämestä sydämeen, se tarvitsee rakkautta. Muuten siitä ei tule mitään.”
Venezuelan bolivaarinen tasavalta sanoo rakentavansa 21. vuosisadan sosialismia. Mitä se lopulta merkitsee jää nähtäväksi, jos tämä monet konfliktit ja sorron vuodet kestänyt kansa saa rauhassa, ilman ulkopuolista puuttumista, toteuttaa unelmaansa.
”Vallankumous kulkee sydämestä sydämeen”
Ilman rakkautta ei uuden yhteiskunnan rakentaminen onnistu, venezuelalainen Gema Belandría sanoo. Hän pistäytyi Euroopan kiertueellaan toukokuun lopulla myös Suomessa, Pand - taiteilijat rauhan puolesta järjestön vieraana.
Innostunut, lämmin nainen ja seitsenkertainen isoäiti. Sellainen on eläkkeellä oleva yliopiston opettaja Gema Belandría. Hän on toiminut Venezuelan hallituksen neuvonantajana ja uuden yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) rakentajana.
”Olen tehnyt elämässäni jo kaiken, mitä naisen pitää tehdä. Nyt eläkkeellä on aikaa tehdä vallankumousta kokopäiväisesti. Joku on sanonut, että jos et nuorena tee vallankumousta, olet vähän outo, mutta jos teet vielä vanhana vallankumousta, olet ihan täyshullu”, Belandría sanoo nauraen.
Gema Belandría korostaa, että Venezuelan vallankumousprosessi on alkanut ja kehittynyt kansan tahdosta. Entinen laskuvarjojoukkojen everstiluutnantti Hugo Chavez on kasvanut presidentin tehtäväänsä kansan mukana. Hän ryhtyi poliitikoksi vasta johtamansa epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen (1992) jälkeen. Kaappauksesta tuli vankilatuomio.
”Köyhät liittivät Chaveziin jo tuolloin toivonsa paremmasta maailmasta”, Belandría kertoo. ”He kantoivat hänelle ruokaa ja kukkia vankilaan.” Vankilasta vapauduttuaan Chavez kutsui nämä kannattajansa kokoon, perusti oman puolueen ja sanoi: no niin, ryhdytään sitten yhdessä tekemään maailmaa paremmaksi.
Ystävä Kuubassa
Kun Chavez ensimmäisen kerran voitti presidentin vaalit vuonna 1998, Venezuelassa ei oikein tiedetty, mitä mies aikoo tehdä. ”Chavez meni heti ensi töikseen Kuubaan Fidel Castron puheille, ja köyhä kansa ilahtui. Voisikohan meilläkin tehdä saman kuin Kuubassa? alettiin aprikoida.”
Chavez itse uskoi alussa, että kapitalistista valtiota voidaan korjata reformeilla. ”Mutta käytäntö on osoittanut, että ei ole muuta vaihtoehtoa voittaa kapitalismi kuin rakentaa demokraattinen ja vallankumouksellinen sosialismi,” Belandría toteaa.
”Meillä oli siihen aikaan kansan enemmistö niin rutiköyhää, että heillä ei ollut mitään, ei edes kenkiä jalassa. Toisaalla oli - ja on edelleen - vauras yläluokka, joka elää eristyneenä omassa maailmassaan.”
Demokratian sääntöjen mukaan
”Prosessi vanhan uusliberalistisen järjestelmän voittamiseksi on vasta alussa ja se etenee hitaasti - liian hitaasti, sanovat köyhät. Mutta me haluamme tehdä kaiken laillisesti ja vanhan länsimaisen demokratian sääntöjen mukaan.”
Hugo Chavez on valittu jo kolmesti Venezuelan presidentiksi demokraattisissa vaaleissa, jotka kansainväliset tarkkailijat ovat todenneet moitteettomiksi. Viimeksi presidentin vaalit olivat viime joulukuussa, jolloin Chavez sai yli 62 prosenttia äänistä.
Merkittävimpiä päätöksiä tehtäessä Venezuelan hallitus tukeutuu aina kansan enemmistöön. Kansanäänestyksellä hyväksyttiin muun muassa uusi perustuslaki vuonna 1999. ”Meillä on yksi maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, jonka laadintaan tavalliset ihmiset saivat osallistua. Siinä taataan kaikille, myös vähemmistöille, tasavertaiset oikeudet,” Belandría kertoo ylpeänä. Vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisesta kertoo esimerkiksi se, että perustuslaki on käännetty kaikille 24 intiaanikielelle.
Nyt perustuslakiin ollaan tekemässä muutoksia ja edessä on taas kansanäänestys.
Kaksi valtiota
”Venezuelassa on tällä hetkellä oikeastaan kaksi valtiota. Meillä on vanha porvarillinen valtio, joka taistelee elämästään ja on yhä vihamielisempi kaikkea uutta kohtaan. Vanhaa valtaa edustaa suuri osa virkamieskunnasta, joka nautti vahvasta irtisanomissuojasta ja muista oikeuksista. Virkamiehet toimivat vanhaan tapaan, juonittelevat, hidastavat ja sabotoivat vallankumousprosessia, hallintosalaisuuden suojissa.”
Uutta valtiota edustavat ruohonjuuritasolla perustetut kunnalliset neuvostot ja monet muut kollektiiviset elimet. Niissä kansalaiset toimivat itsenäisesti ja tekevät päätöksiä. Hallitus tukee taloudellisesti näitä uuden yhteiskunnan alkusoluja.
Tärkeitä osallistumisen mahdollisuuksia tarjoavat kampanjat, missiot. Pari kiireellisintä missiota on jo toteutettu. Kuubalaisten avustuksella kaksi miljoonaa venezuelalaista opetettiin lukemaan ja käytännössä poistettiin maasta lukutaidottomuus. Peruskoulun penkille istahtivat jopa 80-vuotiaat, joilla ei ole ollut koskaan aikaisemmin mahdollisuutta käydä koulua. Perusterveydenhuolto levitettiin kattamaan koko maa kuubalaisten lääkärien avulla. Köyhillä ja syrjäisillä alueilla ei lääkäreitä aikaisemmin ollut.
Belandrían mukaan naisten merkitys ruohojuuritason organisoitumisessa on oleellinen, ja juuri naiset ovat lähteneet suurin joukoin liikkeelle toteuttamaan missioita. ”Naisia on tietysti myös korkeilla johtopaikoilla, ministereinä, kuvernööreinä ja pormestareina. Esimerkiksi intiaaniasioista vastaavaa ministeriötä johtaa intiaaninainen.”
Hands off Venezuela!
Uudenlaisen yhteiskunnan rakentajilla on paljon vihollisia, sekä sisäisiä että ulkoisia. Tiedossa on Yhdysvaltojen uhka puuttua asioihin, jopa suoria tappouhkauksia on siltä suunnalta tullut demokraattisesti valitulle presidentille. Chavezia vastaan tehtiin vallankaappausyritys vuonna 2002 ja samana vuonna ulkopuolelta masinoitiin öljyteollisuuden saarto, jolla pyrittiin romahduttamaan Venezuelan talous ja samalla Chavezin hallinto.
Ikävä vihollinen on länsimainen media, joka piirtää Chavezista omiin ennakkoluuloihinsa perustuvaa diktaattorin muotokuvaa. Pahaa jälkeä tekevät myös Venezuelan pääosin yksityisessä omistuksessa olevat tiedotusvälineet. Niiden tuottamaa Chavezin vastaista propagandaa toistetaan melko kritiikittömästi länsimaiden mediassa.
”Tarvitsemme kansainvälistä solidaarisuutta torjuaksemme meihin kohdistuvat ulkoiset uhkat ja voittaaksemme vaikeudet”, Belandría vetosi. Hänen puheissaan toistuvat usein sanat: ”Vallankumous kulkee sydämestä sydämeen, se tarvitsee rakkautta. Muuten siitä ei tule mitään.”
Venezuelan bolivaarinen tasavalta sanoo rakentavansa 21. vuosisadan sosialismia. Mitä se lopulta merkitsee jää nähtäväksi, jos tämä monet konfliktit ja sorron vuodet kestänyt kansa saa rauhassa, ilman ulkopuolista puuttumista, toteuttaa unelmaansa.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Kenen sanavapautta?
Kesäkuun alussa alkoi elämässäni uusi kausi (taas kerran). Aloin tosissaan seurata maailman menoa Latinalaisessa Amerikassa sen jälkeen kun pillastuin kansainvälisestä kampanjasta, jolla mustamaalattiin Venezuelan presidenttiä Hugo Chavezia sanavapauden rajoittajaksi.
Tutkin asiaa hiukan tarkemmin kuin suomalainen valtamedia teki, ja kirjoittelin juttuja muutamiin lehtiin. Tässä Voima-lehdessä julkaistu versio:
Yksityinen bisnes hallitsee Venezuelan tiedotusvälineitä
(Voima otsikoi: Tuhkimotarina jatkuu)
Kaupallisen Radio Caracas Television (RCTV) -kanavan maanpäällisen verkon lähetysten loppuminen Venezuelassa 27.5. uutisoitiin kansainvälisessä ja suomalaisessa mediassa huterasti, jopa virheellisesti.
Uutisoinnin mukaan RCTV-kanava olisi ”lopetettu”. Tämä ei pidä paikkaansa. RCTV jatkaa toimintaansa eikä kukaan ole ottanut sitä ”haltuunsa”. Se tuottaa edelleen saippuasarjoja koko Latinalaisen Amerikan ja Suomenkin tarpeisiin ja saa toimia vapaasti satelliitti- ja kaapelikanavilla sekä internetissä. Viime mainitussa välineessä mustamaalaus kansan valitsemaa presidenttiä vastaan jatkuu kiivaana ja täysin vapaana.
Venezuelan hallitus ei uusinut RCTV:n toimilupaa kanavalla, jolla on maan laajin peitto. Maanpäällisen lähetysverkon omistaa Venezuelassa valtio, kuten Suomessakin ennen oli asian laita (nyt omistajana meillä on Digita). Hallitus päättää julkisen verkon toimiluvista Suomessakin. Venezuelan hallitukselle länsimaiden media ei halua tätä normaalia oikeutta suoda.
Opposition ääni lähes monopoliasemassa
Toinen virhe uutisoinnissa oli se, että nyt ”vaiennetaan” yksi harvoista opposition äänistä Venezuelassa. Annettiin ymmärtää, että valtio kontrolloi tiedotusvälineitä. Tämä ei pidä paikkaansa. Venezuelan tiedotusvälineet ovat edelleen pääosin yksityisessä omistuksessa ja valtaosa niistä kampanjoi aktiivisesti vaaleilla valittua hallintoa vastaan.
Televisiotoiminnassa markkinoita hallitsee neljä suurta yksityistä yhtiötä: RCTV, Globovisión, Televen ja Venevision. Suurimman ja vanhimman, RCTV:n, omistaja Marcel Granier omistaa lisäksi 40 muuta tv-asemaa eri puolilla Venezuelaa. Ollaksemme tarkkoja, Venezuelan 81:stä tv-kanavasta 79 on yksityisessä omistuksessa. 709:stä radioasemasta 706 on yksityistä ja kaikki 118 sanomalehteä tekevät bisnestä.
Opposition meteliä siis riittää presidentti Hugo Chavezin hallinnon kansallistamispolitiikkaa vastaan. Kun Venezuelassa yksityistä pääomaa puolustava media on lähes monopoliasemassa, länsimaiden median pitäisi olla huolissaan hallituksen ja kansan enemmistön sananvapaudesta. Se on varsin rajallista.
Rikollista toimintaa, sanktioilla ja ilman
Venezuelan hallituksella oli lukuisia syitä olla uusimatta RCTV:n toimilupaa. Tv-kanavaa vastaan on nostettu kanteita, jo ennen Chavezin aikaa. Se on toiminut usein moraalittomasti, jopa vastoin lakeja ja tiedotustoiminnan sääntöjä. Se on esimerkiksi lähettänyt pornografista ohjelmaa lasten katseluaikaan ja rikkonut tupakan ja alkoholin mainoskieltoa, puhumattakaan väärän tiedon välittämisestä. RCTV on saanut tuomioita edellä mainituista syistä vuosina 1976, 1980, 1981, 1984, 1989 ja 1991.
RCTV oli vahvasti mukana salaliitossa, kun Pedro Carmona ja muutamat sotilaat kaappasivat presidentti Chavezin ja hänen hallituksensa vuonna 2002. Maan kattava kanava oli kaapparien käytössä. Se muun muassa uutisoi, että presidentti Chavez on eronnut virastaan. Tämä valhe uutisoitiin Suomessakin. Kansan enemmistö ei uskonut RCTV:n uutisointia ja niin kaappaus päättyi surkeaan epäonnistumiseen parin vuorokauden kuluttua.
Demokraattisissa vaaleissa valitun presidentin vastaiseen vallankaappaukseen osallistuminen on rikollista toimintaa minkä tahansa maan lakien mukaan. Mutta mitä tekee tämä intiaanivertakin suonissaan kantava presidentti, Hugo Chavez? Ei mitään. Antaa RCTV:n jatkaa hallituksen kumoamiseen pyrkivää toimintaa ja häneen itseensä kohdistuvia solvauksia vielä viisi vuotta, toimiluvan loppuun saakka.
Mainitun kaltaiset syyt johtivat siihen, että Venezuelan korkein oikeus ja viestintäministeriö suosittelivat hallitukselle, että RCTV:n toimilupaa ei uusita. Maan kattavalla kanavalla aloitti välittömästi julkisen palvelun ei-kaupallinen tv-kanava, TVes.
Marjaliisa Siira
-------------------------------
Uusi televisioaikakausi
RCTV:ltä vapautunutta Venezuelan kattavinta lähetyskanavaa alkoi käyttää uusi julkisen palvelun kanava, TVes. Se on siis sama asia kuin meillä YLE. TVes on täyden palvelun kanava, jonka ohjelmistossa on kulttuuria, dokumentteja, lastenohjelmia, viihdettä, urheilua, uutisia, normaaliin tapaan. Ohjelmisto ei siis ole Chavezin monituntisia puheita, kuten RCTV viimeaikaisessa törkykampanjassaan antaa ymmärtää. Ruohonjuuritason toimijat ja vähemmistökulttuurit eri puolilla Venezuelaa saavat kanavalla äänensä kuuluviin, kanavan esittelyvideon mukaan. Video on nähtävillä YouTubessa. Ohjelmia tuottavat Venezuelan riippumattomat tv-tuottajat (INP).
“TVes on moniarvoinen kanava, joka viihdyttää, kouluttaa ja rikkoo paradigman siitä, että massojen television on oltava mauton (vulgar)”, varapresidentti Jorge Rodriguez sanoi ennen kanavan avajaisia. Elis Saúl Mora riippumattomien tv-tuottajien yhdistyksestä iloitsi siitä, että nyt heidän on mahdollista tehdä laatuohjelmia, joissa kunnioitetaan eettisiä ja moraalisia arvoja. ”Kaupalliset kanavat eivät ostaneet meiltä tällaisia ohjelmia. TVes aloittaa Venezuelassa uuden televisioaikakauden.” (MLS)
Tutkin asiaa hiukan tarkemmin kuin suomalainen valtamedia teki, ja kirjoittelin juttuja muutamiin lehtiin. Tässä Voima-lehdessä julkaistu versio:
Yksityinen bisnes hallitsee Venezuelan tiedotusvälineitä
(Voima otsikoi: Tuhkimotarina jatkuu)
Kaupallisen Radio Caracas Television (RCTV) -kanavan maanpäällisen verkon lähetysten loppuminen Venezuelassa 27.5. uutisoitiin kansainvälisessä ja suomalaisessa mediassa huterasti, jopa virheellisesti.
Uutisoinnin mukaan RCTV-kanava olisi ”lopetettu”. Tämä ei pidä paikkaansa. RCTV jatkaa toimintaansa eikä kukaan ole ottanut sitä ”haltuunsa”. Se tuottaa edelleen saippuasarjoja koko Latinalaisen Amerikan ja Suomenkin tarpeisiin ja saa toimia vapaasti satelliitti- ja kaapelikanavilla sekä internetissä. Viime mainitussa välineessä mustamaalaus kansan valitsemaa presidenttiä vastaan jatkuu kiivaana ja täysin vapaana.
Venezuelan hallitus ei uusinut RCTV:n toimilupaa kanavalla, jolla on maan laajin peitto. Maanpäällisen lähetysverkon omistaa Venezuelassa valtio, kuten Suomessakin ennen oli asian laita (nyt omistajana meillä on Digita). Hallitus päättää julkisen verkon toimiluvista Suomessakin. Venezuelan hallitukselle länsimaiden media ei halua tätä normaalia oikeutta suoda.
Opposition ääni lähes monopoliasemassa
Toinen virhe uutisoinnissa oli se, että nyt ”vaiennetaan” yksi harvoista opposition äänistä Venezuelassa. Annettiin ymmärtää, että valtio kontrolloi tiedotusvälineitä. Tämä ei pidä paikkaansa. Venezuelan tiedotusvälineet ovat edelleen pääosin yksityisessä omistuksessa ja valtaosa niistä kampanjoi aktiivisesti vaaleilla valittua hallintoa vastaan.
Televisiotoiminnassa markkinoita hallitsee neljä suurta yksityistä yhtiötä: RCTV, Globovisión, Televen ja Venevision. Suurimman ja vanhimman, RCTV:n, omistaja Marcel Granier omistaa lisäksi 40 muuta tv-asemaa eri puolilla Venezuelaa. Ollaksemme tarkkoja, Venezuelan 81:stä tv-kanavasta 79 on yksityisessä omistuksessa. 709:stä radioasemasta 706 on yksityistä ja kaikki 118 sanomalehteä tekevät bisnestä.
Opposition meteliä siis riittää presidentti Hugo Chavezin hallinnon kansallistamispolitiikkaa vastaan. Kun Venezuelassa yksityistä pääomaa puolustava media on lähes monopoliasemassa, länsimaiden median pitäisi olla huolissaan hallituksen ja kansan enemmistön sananvapaudesta. Se on varsin rajallista.
Rikollista toimintaa, sanktioilla ja ilman
Venezuelan hallituksella oli lukuisia syitä olla uusimatta RCTV:n toimilupaa. Tv-kanavaa vastaan on nostettu kanteita, jo ennen Chavezin aikaa. Se on toiminut usein moraalittomasti, jopa vastoin lakeja ja tiedotustoiminnan sääntöjä. Se on esimerkiksi lähettänyt pornografista ohjelmaa lasten katseluaikaan ja rikkonut tupakan ja alkoholin mainoskieltoa, puhumattakaan väärän tiedon välittämisestä. RCTV on saanut tuomioita edellä mainituista syistä vuosina 1976, 1980, 1981, 1984, 1989 ja 1991.
RCTV oli vahvasti mukana salaliitossa, kun Pedro Carmona ja muutamat sotilaat kaappasivat presidentti Chavezin ja hänen hallituksensa vuonna 2002. Maan kattava kanava oli kaapparien käytössä. Se muun muassa uutisoi, että presidentti Chavez on eronnut virastaan. Tämä valhe uutisoitiin Suomessakin. Kansan enemmistö ei uskonut RCTV:n uutisointia ja niin kaappaus päättyi surkeaan epäonnistumiseen parin vuorokauden kuluttua.
Demokraattisissa vaaleissa valitun presidentin vastaiseen vallankaappaukseen osallistuminen on rikollista toimintaa minkä tahansa maan lakien mukaan. Mutta mitä tekee tämä intiaanivertakin suonissaan kantava presidentti, Hugo Chavez? Ei mitään. Antaa RCTV:n jatkaa hallituksen kumoamiseen pyrkivää toimintaa ja häneen itseensä kohdistuvia solvauksia vielä viisi vuotta, toimiluvan loppuun saakka.
Mainitun kaltaiset syyt johtivat siihen, että Venezuelan korkein oikeus ja viestintäministeriö suosittelivat hallitukselle, että RCTV:n toimilupaa ei uusita. Maan kattavalla kanavalla aloitti välittömästi julkisen palvelun ei-kaupallinen tv-kanava, TVes.
Marjaliisa Siira
-------------------------------
Uusi televisioaikakausi
RCTV:ltä vapautunutta Venezuelan kattavinta lähetyskanavaa alkoi käyttää uusi julkisen palvelun kanava, TVes. Se on siis sama asia kuin meillä YLE. TVes on täyden palvelun kanava, jonka ohjelmistossa on kulttuuria, dokumentteja, lastenohjelmia, viihdettä, urheilua, uutisia, normaaliin tapaan. Ohjelmisto ei siis ole Chavezin monituntisia puheita, kuten RCTV viimeaikaisessa törkykampanjassaan antaa ymmärtää. Ruohonjuuritason toimijat ja vähemmistökulttuurit eri puolilla Venezuelaa saavat kanavalla äänensä kuuluviin, kanavan esittelyvideon mukaan. Video on nähtävillä YouTubessa. Ohjelmia tuottavat Venezuelan riippumattomat tv-tuottajat (INP).
“TVes on moniarvoinen kanava, joka viihdyttää, kouluttaa ja rikkoo paradigman siitä, että massojen television on oltava mauton (vulgar)”, varapresidentti Jorge Rodriguez sanoi ennen kanavan avajaisia. Elis Saúl Mora riippumattomien tv-tuottajien yhdistyksestä iloitsi siitä, että nyt heidän on mahdollista tehdä laatuohjelmia, joissa kunnioitetaan eettisiä ja moraalisia arvoja. ”Kaupalliset kanavat eivät ostaneet meiltä tällaisia ohjelmia. TVes aloittaa Venezuelassa uuden televisioaikakauden.” (MLS)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)