Viime viikonlopun Vastavirta-festareilla jouduin yllättäen pitämään pienen alustavan puheenvuoron seminaarissa "Latinalainen Amerikka ja 2000-luvun sosialismi". Pääluennoitsija oli sairastunut.
Toinen alustaja, espanjalainen feministi ja kommmunisti Maite Mola oli valmistanut alustuksen 2000-luvun sosialismista eurooppalaisesta näkökulmasta, joten minulle jäi koko Latinalainen Amerikka, semmoinen pikku juttu. Mitä siitä voisi sanoa lyhyesti? Tämä kysymys kiersi alitajunnassa koko lauantaipäivän, kun osallistuin festarin aktiviteetteihin. Illalla sitten kirjoittelin paperille 15 minuutin latsauksen Latinalaisen Amerikan kehitykseen viimeisen 50 vuoden aikana.
Lähdin liikkeelle kansojen kärsimyksistä, kun maassa jos toisessakin oli raaka sotilasdiktatuuri, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja heitä "katosi" - mikä käytännössä tarkoittaa salaista teloitusta ilman oikeudenkäyntiä.
Mahtava pohjoinen naapuri USA pönkitti näitä itselleen hyödyllisiä hallituksia ja osallistui monenlaisilla vehkeilyillä edistyksellisten hallitusten kaatamiseen, jopa presidenttien murhaamiseen. Chilen tapahtumat muistetaan Suomessa parhaiten. Salvador Allende syöstiin vallasta ja murhattiin 11.9.1973.
Toki USA hallitsi "takapihaansa", kuten siihen aikaan sanottiin, taloudella. Parhaat viljelysmaat olivat jenkkien suuryritysten hallussa ja siellä viljeltiin banaaneja, kahvia ym. rikkaille länsimaille. Luonnonvaroja riistettiin häikäilemättä.
Kansat kuitenkin taistelivat sortajiaan vastaan. Tuohon aikakauteen kuuluvat monet aseelliset sissiliikkeet, kun muuta mahdollisuutta ei ollut. Diktatuureissa ei toden totta järjestetty rehellisiä, vapaita vaaleja.
Maanosa vielä joutui uusliberalistisen talouspolitiikan koelaboratorioksi 1970-luvulta alkaen. Ja hyvin koe onnistui: köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat - tämähän on tuon talousopin kova ydin.
Kaiken tämän keskellä, välillä ilman yhtään tukijaa läntisellä pallonpuoliskolla, veljeskansojen joukossa, Kuuban vallankumous ja kansa kestivät. Se antoi toivoa sorron alla kärsiville ihmisille.
Sitten tapahtui ihme: viimeisen kymmenen vuoden aikana vasemmistolainen hyökyaalto on pyyhkäissyt yli Latinalaisen Amerikan. Laajat kansanrintamat ovat nostaneet valtaan toinen toisensa perään eri asteisen vasemmistolaisia hallituksia ja presidenttejä.
Mistä tämä ihme sai alkunsa?
Venezuelassa laaja kansanrintama nosti laskuvarjojoukkojen everstiluutnantin Hugo Chavezin presidentiksi 1998 lopulla. Heti ensi töikseen hän matkusti Kuubaan Fidel Castron puheille. Jaha, se menikin Kuubaan eikä Yhdysvaltoihin, hyvä juttu, tuumi köyhä kansa. Chavezin politiikasta ei vielä kellään ollut tietoa - tuskin hänellä itselläänkään. Tiedettiin vain, että hän on hyväsydäminen mies ja köyhien puolella.
Tuosta käynnistä alkoi näiden kahden miehen lämmin ystävyys ja tiivis kanssakäyminen. Chavez ravasi Kuubassa jatkuvasti tapaamassa opettajaansa ja "isäänsä" kuten hän itse sanoo. Tänä päivänä everstiluutnantti Chavez rakentaa 2000-luvun sosialismia omassa maassaan ja levittää ideoitaan koko Latinalaiseen Amerikkaan. Eläköön Fidelin viisaus!
Seminaarista muodostui lämminhenkinen solidaarisuustilaisuus Latinalaisen Amerikan kansoille ja Kuuban vallankumoukselle.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuuba. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuuba. Näytä kaikki tekstit
tiistai 2. syyskuuta 2008
maanantai 9. huhtikuuta 2007
Pääsiäismietteitä
Pääsiäispyhien aikaan kaksi vuotta sitten olin matkalla Kuubassa, ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran elämässäni. Kuuba-Seuran kokoama ryhmämme kierteli maata pikkubussilla kahden viikon ajan viiden provinssin alueella.
Maata tuli nähtyä kohtuullisesti. Tosin Varaderon kuuluisa turistiranta, USA:n mafian muinainen lymypaikka, jäi näkemättä. Mitäpä näkemistä siinä olisikaan: espanjalaisten rakentamia hotelleja, hiekkarantaa ja kuppiloita, kaikki täynnä turisteja kuten muuallakin. Miksi lentää niin mielenkiintoiseen maahan kuin Kuubaan makaamaan rannalla?
Pääsiäisestä ei näkynyt Kuubassa jälkeäkään: ei tipuja, pupuja, kirjavia munia eikä pappien johtamia pääsiäiskulkueita, joita nykyään on myös luterilaisissa maissa. Ihmiset elivät pitkänäperjantaina normaalia arkea. Eikä köyhässä maassa ole varaa pistää rahaa sellaiseen turhuuksien turhuuteen kuin pääsiäiskoristeet.
Tähän joku ”Kuuban tuntija” tietysti huomauttaa, että uskontohan on siellä kielletty. Vaan eipä ole. Katolinen kirkko toimii siellä vapaasti, vaikka ei ole yhtä suosittu kuin muutamissa muissa latinalaisen Amerikan maissa. Kirkkoja ei ollut matkamme varrella tuhkatiheään, mutta oli kuitenkin.
Paavi teki virallisen vierailun Kuubaan vuonna 1998. Kun tämä edellinen paavi taannoin kuoli, Fidel Castro piti tv:ssä muistopuheen (jota meilläkin uutisissa ihmeenä siteerattiin) ja julisti Kuubaan viiden päivän suruajan.
Katolisuus on suurin uskontokunta, mutta kaikkein yleisin lienee afrikkalaisperäinen heimouskonto, santería. Sen rituaalit, taiat, esineistö ja kotialttarit kuuluvat kuubalaisten arkeen kiinteästi. Turistikin niihin törmää, jos on silmät auki.
Maata tuli nähtyä kohtuullisesti. Tosin Varaderon kuuluisa turistiranta, USA:n mafian muinainen lymypaikka, jäi näkemättä. Mitäpä näkemistä siinä olisikaan: espanjalaisten rakentamia hotelleja, hiekkarantaa ja kuppiloita, kaikki täynnä turisteja kuten muuallakin. Miksi lentää niin mielenkiintoiseen maahan kuin Kuubaan makaamaan rannalla?
Pääsiäisestä ei näkynyt Kuubassa jälkeäkään: ei tipuja, pupuja, kirjavia munia eikä pappien johtamia pääsiäiskulkueita, joita nykyään on myös luterilaisissa maissa. Ihmiset elivät pitkänäperjantaina normaalia arkea. Eikä köyhässä maassa ole varaa pistää rahaa sellaiseen turhuuksien turhuuteen kuin pääsiäiskoristeet.
Tähän joku ”Kuuban tuntija” tietysti huomauttaa, että uskontohan on siellä kielletty. Vaan eipä ole. Katolinen kirkko toimii siellä vapaasti, vaikka ei ole yhtä suosittu kuin muutamissa muissa latinalaisen Amerikan maissa. Kirkkoja ei ollut matkamme varrella tuhkatiheään, mutta oli kuitenkin.
Paavi teki virallisen vierailun Kuubaan vuonna 1998. Kun tämä edellinen paavi taannoin kuoli, Fidel Castro piti tv:ssä muistopuheen (jota meilläkin uutisissa ihmeenä siteerattiin) ja julisti Kuubaan viiden päivän suruajan.
Katolisuus on suurin uskontokunta, mutta kaikkein yleisin lienee afrikkalaisperäinen heimouskonto, santería. Sen rituaalit, taiat, esineistö ja kotialttarit kuuluvat kuubalaisten arkeen kiinteästi. Turistikin niihin törmää, jos on silmät auki.
torstai 29. maaliskuuta 2007
Demokratiaa! Kuubassa...
Tuohon edelliseen sepustukseeni (Kansanvallan juurilla) tuli kommenttina tarkennusta ja oikaisua asiantuntevalta taholta - ja tiedän kyllä kuka kommentoi. Mutta kun ei itse paljasta itseään, niin olkoon vaikka Asiantuntija.
Hän tarkentaa, että Kuubassa joukkojärjestöt ovat muutakin kuin vain kommunistisia järjestöjä, niihin kuuluu mm. ay-liike, naisten liitto ja opiskelijajärjestöt. Hänen mukaansa näihin järjestöihin kuuluu 90 prosenttia kuubalaisista ja ”niillä on suuri merkitys poliittisessa osallistumisessa varsinaisten vaalitouhujen ulkopuolellakin. On työläisparlamenttia, opiskelijafoorumia ja muuta - ruohonjuuritasolla eli siellä missä ihmiset asuvat, tekevät työtä ja opiskelevat.”
Hyvä tarkennus.
Asiantuntija lisää vielä yhden Kuuban demokratiaan kuuluvan piirteen, josta meidän länsimaisen systeemin kannattaisi ottaa oppia:
”Kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on velvollisuus tavata säännöllisesti äänestäjiään ja raportoida heille tekemisistään (face to face eikä tiedotusvälineiden tai vaalimainosten kautta).”
Tästä taitaakin tulla Kuuba-blogi. Aiheita on vielä paljon.
Hän tarkentaa, että Kuubassa joukkojärjestöt ovat muutakin kuin vain kommunistisia järjestöjä, niihin kuuluu mm. ay-liike, naisten liitto ja opiskelijajärjestöt. Hänen mukaansa näihin järjestöihin kuuluu 90 prosenttia kuubalaisista ja ”niillä on suuri merkitys poliittisessa osallistumisessa varsinaisten vaalitouhujen ulkopuolellakin. On työläisparlamenttia, opiskelijafoorumia ja muuta - ruohonjuuritasolla eli siellä missä ihmiset asuvat, tekevät työtä ja opiskelevat.”
Hyvä tarkennus.
Asiantuntija lisää vielä yhden Kuuban demokratiaan kuuluvan piirteen, josta meidän länsimaisen systeemin kannattaisi ottaa oppia:
”Kansanedustajilla ja kunnanvaltuutetuilla on velvollisuus tavata säännöllisesti äänestäjiään ja raportoida heille tekemisistään (face to face eikä tiedotusvälineiden tai vaalimainosten kautta).”
Tästä taitaakin tulla Kuuba-blogi. Aiheita on vielä paljon.
tiistai 27. maaliskuuta 2007
Kansanvallan juurilla
Jos alan selittää melkein kenelle tahansa, että Kuuban järjestelmässä on jänniä alkuperäisen demokratia-käsitteen piirteitä, minut keskeytetään ensimmäisen lauseen puolivälissä sanomalla, että eihän Kuubassa ole demokratiaa. ”Kaikkihan sen tietävät”, sanoo juttukaveri, vaikka hänellä ei ole pienintäkään tietoa siitä, millainen järjestelmä Kuubassa on.
En väitä, että Kuuba olisi demokratian mallimaa, mutta järjestelmä siellä on ainakin kahdella tavalla paljon demokraattisempi kuin meillä.
Ensinnäkin: Kuubassa ainoa virallinen puolue, Kommunistinen puolue, ei aseta vaaleissa, missään vaaleissa, yhtään ainoaa ehdokasta (paitsi tietysti oman puolueen puheenjohtajaa tms. valittaessa). Näin siellä on päästy puolueiden vallasta, joka meillä vallitsee.
Kuubassa ehdokkaat kunnallisvaaleihin asetetaan ns. korttelikomiteoissa, siis asuinalueilla. Ehdokkaat ovat tuttuja naapureita. Näistä alueiden ehdokkaista äänestetään edustajat kunnanvaltuustoihin. Tämä ehdokkaitten asettelu suoraan kansankokouksissa ilman puoluelaitoksen väliintuloa on sitä alkuperäistä kreikkalaista demokratiaa.
Parlamentin ehdokkaat asetetaan puoliksi alueilla ja puoliksi joukkojärjestöissä. Tätä kautta ehdokkaiksi käsittääkseni tulee kommunististen järjestöjen väkeä eikä pelkästään niitä korttelin kunkkuja.
Parlamentti äänestää keskuudestaan (suljetulla lippuäänestyksellä) hallituksen/valtioneuvoston ja hallituksen puheenjohtajan (pääministerin), joka on lain mukaan myös Kuuban presidentti. Vaalit järjestetään joka viides vuosi ja tähän mennessä Fidel Castro on aina valittu johtoon, demokraattisesti äänestämällä. Helppo kuvitella, että ei ole parempaakaan ehdokasta hallituksessa ollut. Puolueella ei (teoriassa) ole missään vaiheessa tekemistä hallituksen muodostamisen kanssa.
Käytännössä korttelikomiteoissa usein tulee valituksi kommunistisen puolueen jäsen, koska he ovat aktiivisimpia, ja ovat jo ottaneet osaa yhteisten asioitten hoitoon. Näin kertoi eräs kuubalainen, joka asuu Kuubassa. Kuuban parlamentissa on kuitenkin kolmannes puolueeseen kuulumattomia (tässäkin kohtaa Kuuban systeemi eroaa Neuvostoliitosta).
Ja se toinen demokraattinen asia on vaalimainonta. Vaaleissa ehdolla oleville on sallittu vain samankokoinen, olikohan se A3-lennäkki, jossa on ehdokkaan mustavalkoinen naama ja esittelyteksti niin kuin ehdokas sen haluaa. Tasan samanlaiset mainokset kaikilla, myös lehdissä. Ei siis mitään ehdokaskohtaista lehti- tai tv-mainontaa, jonka määrä riippuisi rahasta. Tämä on todellista tasa-arvoa ja demokratian toteuttamista.
Meidän länsimaista järjestelmäämme pitäisi kutsua vain parlamentarismiksi, ei demokratiaksi. Parler, parler - puhutaan ja puhutaan parlamentissa (puhumispaikassa) - minne on päästy, jos on varaa hulppeaan vaalimainontaan ja sopiva iso puolue takana... mutta tämä on ainoa, mitä meillä on.
En väitä, että Kuuba olisi demokratian mallimaa, mutta järjestelmä siellä on ainakin kahdella tavalla paljon demokraattisempi kuin meillä.
Ensinnäkin: Kuubassa ainoa virallinen puolue, Kommunistinen puolue, ei aseta vaaleissa, missään vaaleissa, yhtään ainoaa ehdokasta (paitsi tietysti oman puolueen puheenjohtajaa tms. valittaessa). Näin siellä on päästy puolueiden vallasta, joka meillä vallitsee.
Kuubassa ehdokkaat kunnallisvaaleihin asetetaan ns. korttelikomiteoissa, siis asuinalueilla. Ehdokkaat ovat tuttuja naapureita. Näistä alueiden ehdokkaista äänestetään edustajat kunnanvaltuustoihin. Tämä ehdokkaitten asettelu suoraan kansankokouksissa ilman puoluelaitoksen väliintuloa on sitä alkuperäistä kreikkalaista demokratiaa.
Parlamentin ehdokkaat asetetaan puoliksi alueilla ja puoliksi joukkojärjestöissä. Tätä kautta ehdokkaiksi käsittääkseni tulee kommunististen järjestöjen väkeä eikä pelkästään niitä korttelin kunkkuja.
Parlamentti äänestää keskuudestaan (suljetulla lippuäänestyksellä) hallituksen/valtioneuvoston ja hallituksen puheenjohtajan (pääministerin), joka on lain mukaan myös Kuuban presidentti. Vaalit järjestetään joka viides vuosi ja tähän mennessä Fidel Castro on aina valittu johtoon, demokraattisesti äänestämällä. Helppo kuvitella, että ei ole parempaakaan ehdokasta hallituksessa ollut. Puolueella ei (teoriassa) ole missään vaiheessa tekemistä hallituksen muodostamisen kanssa.
Käytännössä korttelikomiteoissa usein tulee valituksi kommunistisen puolueen jäsen, koska he ovat aktiivisimpia, ja ovat jo ottaneet osaa yhteisten asioitten hoitoon. Näin kertoi eräs kuubalainen, joka asuu Kuubassa. Kuuban parlamentissa on kuitenkin kolmannes puolueeseen kuulumattomia (tässäkin kohtaa Kuuban systeemi eroaa Neuvostoliitosta).
Ja se toinen demokraattinen asia on vaalimainonta. Vaaleissa ehdolla oleville on sallittu vain samankokoinen, olikohan se A3-lennäkki, jossa on ehdokkaan mustavalkoinen naama ja esittelyteksti niin kuin ehdokas sen haluaa. Tasan samanlaiset mainokset kaikilla, myös lehdissä. Ei siis mitään ehdokaskohtaista lehti- tai tv-mainontaa, jonka määrä riippuisi rahasta. Tämä on todellista tasa-arvoa ja demokratian toteuttamista.
Meidän länsimaista järjestelmäämme pitäisi kutsua vain parlamentarismiksi, ei demokratiaksi. Parler, parler - puhutaan ja puhutaan parlamentissa (puhumispaikassa) - minne on päästy, jos on varaa hulppeaan vaalimainontaan ja sopiva iso puolue takana... mutta tämä on ainoa, mitä meillä on.
tiistai 13. maaliskuuta 2007
Maailman ainoa kestävän kehityksen maa
Mikä maa se mahtaisi olla? No, tietenkin Kuuba! Tämä ei ole minun mielipidejuttuni, vaan viime lokakuussa julkistetun WWF:n Living Planet -raportin tulos. Kuinkahan moni on kuullut uutisen?
Suomen media ei tätä uutista tietenkään julkistanut. Kyseisestä raportista uutisoitiin, että suomalaisilla on maailman kolmanneksi raskain ekologinen jalanjälki, heti Yhdistyneitten Arabiemiraattien ja Yhdysvaltojen jälkeen. Toki tämäkin piti kertoa. Mutta mitä kansa sanoisi urheilu-uutisesta, jossa raportoitaisiin, että Suomen pojat hiihtivät häntäpäässä, mutta ei kerrottaisi kuka voitti?
Yksi lehti kuitenkin julkisti asian marraskuun lopulla: maan mainio Cuba Si -lehti. Tuumailin, olisiko näin komea uutinen kuitenkin hiukan liioiteltu, ehkä vähän kotiinpäin vedetty? Tarkistin siis asian Suomen WWF:ltä. Kyseisen putiikin tiedotuspäällikkö kielsi asian ehdottomasti, ja ainakin kolmesti.
Asia jäi kaivelemaan. Mailasin Cuba Si -lehden toimitussihteerille Tomi Kuhaselle kysyen, mistä hän oli uutisen napannut. Vastaukseksi tuli pino linkkejä ulkomaisten tiedotusvälineitten nettisivuille, joissa asia oli otsikoissa/ingresseissä siten kuin Cuba Si -lehti kertoi: Kuuba on maailman ainoa maa, jossa toteutetaan kestävää kehitystä käytännössä, WWF toteaa Living Planet -raportissaan (valitettavasti olen hukannut linkit, mutta yksi juttu ainakin oli http://www.mexico.com/ -sivulta).
Kiistelin sitten jonkin aikaa WWF:n tiedotuspäällikön kanssa asiasta, ja lähettelin hänelle niitä linkkejä. Lopulta hän myönsi, että WWF:n asettamien kahden kriteerin mukaan Kuuba on paras, mutta ”ei siellä kuitenkaan kehitys ole kestävää, koska siihen kuuluu niin paljon muitakin asioita”. Mainiota! Suomen WWF kiistää oman keskusjärjestönsä raportin tulokset tai vaihtoehtoisesti kiistää sen hyväksymät kestävän kehityksen kriteerit. Mainiota.
Mitkä ne Living Planet -raportin kriteerit ovat? Siteeraan suoraan WWF:n tiedotuspäällikön selvitystä:
”Kuuban osalta kyse on siitä, että vain Kuuballa on ekologinen jalanjälki per hlö alempi kuin henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo, joka on 1.8 hehtaaria, Kuuballa se on 1.5. Kuubalainen käyttää siis vähemmän luonnonvaroja suhteessa maapallon uusiutumiskykyyn kuin mitä on henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo. Kuuba myös täyttää UNDP:n Human Development Indexin (HDI) vähimmäisrajan, joka on 0.8. HDI mittaa mm. elinikäodotetta, lukutaitoa ja bruttokansantuloa.”
Mutta ei, ei Kuuba ole kestävän kehityksen maa, sanoo WWF:n tiedotuspäällikkö, ”siellähän ei ole demokratiaa”. Perusteellisen tietämättömyytensä päällikkö paljastaa lauseella: ”Myös kestävää kehitystä tukevan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto on osa kestävää kehitystä eikä tämä osa-alue ole Kuuban vahvuuksia.” Tsiisus! Mitään muuta Kuubassa ei ole viimeiseen 15 vuoteen tehty kuin muutettu koko teollisuus energiaa säästäväksi, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätysraaka-aineita käyttäväksi! On kehitetty aivan uutta teknologiaa. Tämä tietysti alkoi pakon sanelemana, kun suuri tukija Neuvostoliitto romahti ja USA tiukensi kauppasaartoaan.
Mutta huippuälykäs Fidel huomasi pian, että energian säästö ja koko kestävä kehitys on tulevaisuuden juttu ja julisti Kuuban pyrkivän kestävän kehityksen mallimaaksi! Ja sitähän se nyt on, mikäli uskomme WWF:n Living Planet -raporttia emmekä tiedotuspäällikköä…
PS: Mainio Cuba Si -lehti kertoi taas numerossa 1/07 hienon uutisen Kuuban ekologisesta vallankumouksesta (josta Suomen WWF ei tiedä mitään). Kuuba on ensimmäisenä maana maailmassa jättänyt jäähyväiset hehkulampuille. Viimeisetkin hehkulamput vaihdettiin sähköä säästäviin pienoisloisteputkiin viime vuonna. Ja mikä parasta ja perin kuubalaista: lamput vaihdettiin ilmaiseksi! Väestön sähkön kulutus on pienentynyt noin 20 prosenttia, kertoo Cuba Si -lehti. Taidanpa taas valistaa Suomen WWF:n tiedotuspäällikköä.
Suomen media ei tätä uutista tietenkään julkistanut. Kyseisestä raportista uutisoitiin, että suomalaisilla on maailman kolmanneksi raskain ekologinen jalanjälki, heti Yhdistyneitten Arabiemiraattien ja Yhdysvaltojen jälkeen. Toki tämäkin piti kertoa. Mutta mitä kansa sanoisi urheilu-uutisesta, jossa raportoitaisiin, että Suomen pojat hiihtivät häntäpäässä, mutta ei kerrottaisi kuka voitti?
Yksi lehti kuitenkin julkisti asian marraskuun lopulla: maan mainio Cuba Si -lehti. Tuumailin, olisiko näin komea uutinen kuitenkin hiukan liioiteltu, ehkä vähän kotiinpäin vedetty? Tarkistin siis asian Suomen WWF:ltä. Kyseisen putiikin tiedotuspäällikkö kielsi asian ehdottomasti, ja ainakin kolmesti.
Asia jäi kaivelemaan. Mailasin Cuba Si -lehden toimitussihteerille Tomi Kuhaselle kysyen, mistä hän oli uutisen napannut. Vastaukseksi tuli pino linkkejä ulkomaisten tiedotusvälineitten nettisivuille, joissa asia oli otsikoissa/ingresseissä siten kuin Cuba Si -lehti kertoi: Kuuba on maailman ainoa maa, jossa toteutetaan kestävää kehitystä käytännössä, WWF toteaa Living Planet -raportissaan (valitettavasti olen hukannut linkit, mutta yksi juttu ainakin oli http://www.mexico.com/ -sivulta).
Kiistelin sitten jonkin aikaa WWF:n tiedotuspäällikön kanssa asiasta, ja lähettelin hänelle niitä linkkejä. Lopulta hän myönsi, että WWF:n asettamien kahden kriteerin mukaan Kuuba on paras, mutta ”ei siellä kuitenkaan kehitys ole kestävää, koska siihen kuuluu niin paljon muitakin asioita”. Mainiota! Suomen WWF kiistää oman keskusjärjestönsä raportin tulokset tai vaihtoehtoisesti kiistää sen hyväksymät kestävän kehityksen kriteerit. Mainiota.
Mitkä ne Living Planet -raportin kriteerit ovat? Siteeraan suoraan WWF:n tiedotuspäällikön selvitystä:
”Kuuban osalta kyse on siitä, että vain Kuuballa on ekologinen jalanjälki per hlö alempi kuin henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo, joka on 1.8 hehtaaria, Kuuballa se on 1.5. Kuubalainen käyttää siis vähemmän luonnonvaroja suhteessa maapallon uusiutumiskykyyn kuin mitä on henkilöä kohden käytettävissä oleva keskiarvo. Kuuba myös täyttää UNDP:n Human Development Indexin (HDI) vähimmäisrajan, joka on 0.8. HDI mittaa mm. elinikäodotetta, lukutaitoa ja bruttokansantuloa.”
Mutta ei, ei Kuuba ole kestävän kehityksen maa, sanoo WWF:n tiedotuspäällikkö, ”siellähän ei ole demokratiaa”. Perusteellisen tietämättömyytensä päällikkö paljastaa lauseella: ”Myös kestävää kehitystä tukevan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto on osa kestävää kehitystä eikä tämä osa-alue ole Kuuban vahvuuksia.” Tsiisus! Mitään muuta Kuubassa ei ole viimeiseen 15 vuoteen tehty kuin muutettu koko teollisuus energiaa säästäväksi, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätysraaka-aineita käyttäväksi! On kehitetty aivan uutta teknologiaa. Tämä tietysti alkoi pakon sanelemana, kun suuri tukija Neuvostoliitto romahti ja USA tiukensi kauppasaartoaan.
Mutta huippuälykäs Fidel huomasi pian, että energian säästö ja koko kestävä kehitys on tulevaisuuden juttu ja julisti Kuuban pyrkivän kestävän kehityksen mallimaaksi! Ja sitähän se nyt on, mikäli uskomme WWF:n Living Planet -raporttia emmekä tiedotuspäällikköä…
PS: Mainio Cuba Si -lehti kertoi taas numerossa 1/07 hienon uutisen Kuuban ekologisesta vallankumouksesta (josta Suomen WWF ei tiedä mitään). Kuuba on ensimmäisenä maana maailmassa jättänyt jäähyväiset hehkulampuille. Viimeisetkin hehkulamput vaihdettiin sähköä säästäviin pienoisloisteputkiin viime vuonna. Ja mikä parasta ja perin kuubalaista: lamput vaihdettiin ilmaiseksi! Väestön sähkön kulutus on pienentynyt noin 20 prosenttia, kertoo Cuba Si -lehti. Taidanpa taas valistaa Suomen WWF:n tiedotuspäällikköä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)