Köyhä kansa voitti rikkaat Venezuelassa

Venezuelassa oli 15.4. kansanäänestys vaaleilla valittavien virkamiesten virkakausien rajoitusten poistamisesta, mukaan lukien presidentin virka. Virkakaudet oli aikaisemmin rajoitettu kahteen. Ilman tätä perustuslain muutosta presidentti Hugo Chavezin kausi olisi päättynyt jo vuonna 2012. Tämä olisi ollut uhka alkuvaiheessa olevan bolivaarisen vallankumousprosessin jatkumiselle Venezuelassa.

Hallituksen muutosehdotus sai kansanäänestyksessä yli 54 prosentin kannatuksen. Se poisti rajoitukset virkamiesten ehdolle asettumisesta. Chavezin ja hänen kannattajiensa jatko riippuu tietysti siitä, saavatko he seuraavissa vaaleissa enemmistön.

Kansanäänestys koski presidentin lisäksi myös vaalilla valittujen kuvernöörien, kansanedustajien, pormestarien ja neuvonantajien virkakausien määrää.

Venezuelassa äänestettiin laajemmasta perustuslakiuudistuksesta jo vuoden 2007 lopulla. Tuolloin uudistuksia ehdotettiin perustuslain 69 artiklaan. Presidentin virkakausien rajoitusten poistaminen oli myös mukana ehdotuksessa. Uudistus kaatui hiuksen hienosti, vain muutamalla kymmenellä tuhannella äänellä.

Äänestysprosentti laski vuoden 2007 kansanäänestyksessä verrattuna presidentin vaaleihin 2006, kun 1,7 miljoonaa Chavezin kannattajaa jäi kotiin. Oppositio oli pelotellut köyhää kansaa mahtavalla propagandakampanjalla. Kaikki vanhat kliseet ”sosialismipeikosta” kaivettiin naftaliinista ja tarjoiltiin kansalle. Oppositio väitti muun muassa, että sosialismissa lapset otetaan pois vanhemmilta kasvatettaviksi valtion kouluissa.

Nyt chavistat saivat takaisin nuo 1,7 miljoonaa äänestäjää. Myös oppositio lisäsi kannattajiaan puolella miljoonalla äänestäjällä. Äänestysvilkkaus nousi lähes 70 prosenttiin.

Venezuelan kansa on edelleen pahasti jakautunut kahtia. Oppositiolla on hallussaan valtaosa mediasta ja sillä on täysi sananvapaus. Chavezin mustamaalaus ja tehokkaat uhkailu- ja pelottelukampanjat jatkuvat mediassa.

Yksi maailmalle levitetty valhe on, että Venezuelassa ei ole sananvapautta. Maailman valtamedia nielee tämän ilomielin ottamatta selvää, mikä sylttytehdas näitä ”uutisia” tuottaa.

Latinalaisen Amerikan talous porskuttaa hyvin

Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kepan Globaaliuutiset raportoi syyskuussa, että ”Latinalaisen Amerikan talous porskuttaa hyvin”. Talouskasvu jatkuu alueella jo kuudetta vuotta ja näkymät ovat edelleen hyvät. Länsimaat sen sijaan kärvistelevät taantuman kourissa. Miksi ihmeessä talousnäkymät ovat kääntyneet tällä tavalla päälaelleen?

YK:n alueellinen talouskomissio Cepal povaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen bruttokansantuotteen kasvavan tänä vuonna 4,7 prosenttia. Globaaliuutiset ei osaa kertoa syytä tähän. Talous se vaan porskuttaa, ja se siitä.

"Maailmantalouden heilahteluista selvitään nyt aiempaa helpommin Latinalaisessa Amerikassa", Kepa raportoi, ”vaikka vauraan maailman talousvaikeudet uhkaavat hiukan hidastaa vauhtia”. Miksi ihmeessä ”vauras maailma” on talousvaikeuksissa, mutta Latinalainen Amerikka porskuttaa?

Läntisissä teollisuusmaissa ollaan edelleen kiinni uusliberalismissa. Julkisia palveluja karsitaan, (erityisesti sosiaalisektorilla), valtion omistuksia yksityistetään, ylikansallisille yrityksille annetaan etuuksia ja luonnonvarat vapaasti riistettäväksi, epätasa-arvon annetaan kasvaa, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tämä ei näytä olevan kovinkaan kestävää kehitystä. Onhan se jo nähty - myös Latinalaisessa Amerikassa - että uusliberalistinen talouspolitiikka johtaa aika ajoin talousromahduksiin, inflaatioon, valtion velan kasvuun, konkursseihin, riippuvuuteen pörssiheilahteluista.

Tätä mekanismia Latinalaisen Amerikan uudet vasemmistohallitukset ovat lähteneet rikkomaan 2000-luvulla. Ensiksi irtauduttiin Kansainvälisestä valuuttarahastosta ja Maailmanpankista ja niiden määräyksistä talouden hoidossa. Alettiin sen sijaan suosia alueellista yhteistyötä ja integraatiota. Sitten kansallistetaan luonnonvarat, laajennetaan julkista sektoria, tuetaan köyhiä ruoka-avulla ja kehitetään sosiaaliturvaa.

”Talouden ylijäämä, julkisen talouden aiempaa parempi hoito, valtion velan väheneminen ja sen ehtojen helpottuminen sekä huomattavat valuuttavarannot ovat saaneet YK:n talouskomission mukaan aikaan sen, ettei alue ole kansainvälisen talouden heilahteluille yhtä altis kuin ennen”, Cepal toteaa. Tämä toteamus romuttaa myytin, että vasemmisto ei osaa hoitaa valtiontaloutta.

Alueen maista huonoimmin talous makaa Meksikossa, jossa on edelleen oikeistolainen hallitus. Talouskasvuennuste on vain 2,5 prosenttia. Tätä selitetään sillä, että Meksiko on enemmän riippuvainen laman koettelemista länsimaista. Sen vienti suuntautuu 90-prodenttisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

Koko alueen viime vuosina kokema talouskasvu on kohentanut työllisyyttä. Työttömyysaste aleni vuosina 2003 - 2007 kolmen prosenttiyksikön verran, Cepal laskee. Tämän vuoden työttömyysasteeksi se arvioi 7,5 prosenttia.

Cepal varoittaa kuitenkin vielä yhdestä uhasta, johon Latinalaisen Amerikan valtiot eivät voi omalla toimillaan vaikuttaa - paitsi parantamalla edelleen kohisten nousevaa talouttaan.

”Kansainvälisen talouden heikkeneminen kutistaa rahasummia, joita ulkomailla työskentelevät kansalaiset lähettävät kotiin Karibialle ja Latinalaiseen Amerikkaan. Vaikutus on jyrkin El Salvadorissa, Haitissa, Hondurasissa, Jamaikassa ja Nicaraguassa, joiden bkt:sta rahalähetykset muodostivat viime vuonna 17 - 30 prosenttia”, Cepal raportoi.

Mutta eipä aikaakaan, niin tämäkin ongelma poistuu. Tulevaisuudessa Latinalaisen Amerikan maista lähetetään rahaa köyhille sukulaisille länsimaihin. Jos maanosan hyvä kehitys saa rauhassa jatkua...