Kävin
äskettäin Krimillä turistina. Se oli vahva poliittinen kannanotto
päätellen siitä mellakasta, jonka se facebookissa nostatti. Hyvä
niin.
Talouspakotteiden
takia mikään länsimainen matkatoimisto ei saa järjestää matkoja
Krimille. Krimillä ei myöskään toimi mikään läsimaiseen pankkiin liitetty luottokortti (tämä aiheutti muutamalle pahoja rahaongelmia).
Matka on siis järjestettävä omatoimisesti tai venäläisen
matkatoimiston avustuksella.
Ukrainan
kautta ei Krimille pääse. Sinne ei siis ole ollut maayhteyttä
vuoden 2014 jälkeen. Mutta pian aukenee maayhteys, kun 19 kilometriä
pitkä silta Kertsinsalmen yli valmistuu tänä vuonna Voitonpäiväksi
(9.5.), 6 kuukautta etuajassa. Ja krimiläiset jo kiittivätkin
Putinia presidentinvaaleissa.
Tosin
kuulin Krimillä, että ei Ukrainan ja Krimin välinen maaraja
olisikaan täysin suljettu. Ei siellä ole mitään ”meksikon
muuria”, vaan paikallisten liikkuminen rajan yli jatkuu. Ankaran
työttömyyden, köyhyyden ja apatian vaivaamat ukrainalaiset käyvät
kuulemma rajan yli Krimillä töissä. Krimillä vallitsee
yritteliäisyys ja usko tulevaisuuteen. Rakennusprojektit varmaan
moninkertaistuvat Kertsin sillan valmistuttua. Tällä hetkellä on
rakenteilla muun muassa valtava moskeija Simferopoliin, Krimin
tataareille. Ajoimme sen rakennustyömaan ohi.
Meidän
matkamme oli järjestänyt RUFI ry, joka on venäläis-suomalainen
ystävyysseura. Matkustimme yöbussilla suoraan Pulkovon
lentokentälle Pietariin. Sieltä lensimme Krimille Simferopoliin,
josta oli vielä 2,5 tunnin bussimatka etelärannikolle Jaltan
lähellä sijaitsevaan majapaikkaamme. Ryhmässä oli vain 8 rohkeaa
pioneeria.
Asuimme
pienessä Koreizin kylässä vanhassa, rapistuneessa sanatorio
Micxorissa meren rannalla. Se oli rakennettu sosialismin aikana. Ehkä
jo siihen aikaan, kun Krimi kuului Venäjän SNTaan. Sanatorio henki neukkunostalgiaa, mikä ei välttämättä ole suositus.
Matkan aikana
ajelimme useita satoja kilometrejä ympäriinsä. Vierailtiin
Jaltalla, Sevastopolissa ja Simferopolissa. Ei näkynyt miehitystä
missään. Ei ollut aseistettuja sotilaita, tiesulkuja,
checkpointeja, tankkeja, vartioituja hallintorakennuksia – näitä
tavallisia miehityksen merkkejä. ”Elämme täällä rauhassa ja
tyytyväisinä tavallista arkea, kertokaa se lännessä”, jankutti
sanatorion johtaja moneen kertaan.
Krimin
eteläosan vuoristo teki suuren vaikutuksen minuun. En ole missään
nähnyt niin jyrkkiä ja isoja korkeuseroja. Pystysuoria
vuorenseinämiä oli paljon ja pudotus meren rantaan jyrkkä. Saimme
nauttia myös serpentiinitiestä. Uskomatonta, että asutusta oli
ihan vuorten huipulle saakka. Mm. eräs uusi ortodoksikirkko oli
rakennettu hyvin korkealle vuoren kupeeseen, mahtavalle paikalle.
Krimi
on ollut 1800-luvulta alkaen venäläisten suosima lomapaikka.
Niemimaa on täynnä hiejoa, vanhoja palatseja. Niiden ympärillä on
upeita puistoja, joissa on tosi vanhoja pinjoja ja sypressejä ja
muita, minulle tuntemattomia puita. Niitä vanhoja puita katsellessa
ja taputellessa aprikoin, mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet.
Tsaareja, Stalinin, Jaltan konferenssin, Aivazovskin, Tolstoin
Tshehovin...
Churchill
ja Stalin asuivat silloin 1945 sanatorio Micxorin lähettyvillä
kumpikin eri palatsissa. Varmaan Rooseveltkin asui sielläpäin,
lähellä konferenssipaikkaa.
Krimi
on ollut myös venäläisten taiteilijoiden loma- ja työpaikka.
Venäjän kulttuurihistoria liittyy kiinteästi tuolle niemimaalle.
Lempimaalarini Ivan Aivazovski (1817 – 1900) maalasi siellä
kuuluisat meritaulunsa.
Venäjän
presidentinvaalit olivat matkamme aikana. Sanatorio Micxor oli
Koreizin kylän vaalipaikka, joten seurasin vaalitoimitusta läheltä.
Käväisin myös vaalihuoneessa sisällä kenenkään estämättä ja
otin kuvan. Vaalihuoneen ulkopuolella olevalla parvekkeella pari
poliisia vietti aikaansa jutustellen. Kävin tupakalla heidän
seurassaan. Ei näkynyt sanatoriossa sotilaita ”pakottamassa
äänestämään”, sen sijaan vaalipaikan oven yläpuolella oli iso
nippu ilmapalloja Venäjän lipun väreissä osoittamassa vaalipaikan
ovea. Pihalla soi kaiuttimista iloinen musiikki ja sinne oli
perustettu kahvila, saslikki- ja kanagrilli sekä vihannestori. Kävin
ostoksilla ja söin grillattua kanankoipea vaalikansan seassa,
ihmisiä tarkkaillen.
Krimiläiset
riensivät vaalipaikalle hymyillen, selvästi innoissaan. He saivat
nyt ensimmäistä kertaa elämässään äänestää Venäjän
federaation presidenttiä. Ja kyllä he äänestivätkin. ”Julmaa
miehittäjäänsä”, Putinia, äänesti Krimillä yli 92 %
äänestäneistä. Suurempi kannatus hänellä oli vain
Kabardino-Balkarian alueella (93,4 %). Yhteensä Putin sai lähes 77
% federaation äänistä. Äänestysprosentti 0li 67,4 – ihan hyvä,
vaikka tulos oli kaikille selvä jo etukäteen.
Krimin
niemimaalla on lähes 2,3 miljoonaa asukasta (2013), joista 1,9
miljoonaa Krimin tasavallassa ja loput Sevastopolin kaupungissa, joka
ei kuulu Krimin tasavaltaan, vaan on suoraan keskushallinnon alainen
hallintoalue. Sevastopolin aluetta ei luovutettu Ukrainalle 1954, kun
Krimin niemimaa siirtyi Ukrainalle. Se jäi Moskovan hallintaan vielä
vuosikymmeniksi.
Ukrainan
ja Venäjän itsenäistyttyä Sevastopolista ja laivastotukikohdasta
käytiin pitkällinen poliittinen keskustelu maiden välillä. Venäjä
kieltäytyi aluksi luovuttamasta kaupunkia Ukrainalle, koska se ei
ollut tukikohtaluonteensa vuoksi ollut koskaan varsinaisesti Ukrainan
SNT:n osa. Vasta
1997 Jeltsin juovuspäissään teki senkin virheen, että luovutti
Sevastopolin Ukrainalle ja Venäjä alkoi maksaa
laivastotukikohdastaan vuokraa.
Se vuokrattiin Venäjälle vuoteen 2017 asti.
Vuonna 2010 vuokrasopimusta jatkettiin. Uusi sopimuskausi jatkoi
vuokra-aikaa 25 vuodella vuoteen 2042 saakka. Tällä
vuokrasopimuksella ei tietenkään olisi ollut mitään arvoa, jos
Nato olisi – suunnitelmiensa mukaan – tuonut sotalaivansa
Krimille.
Krimin
asukkaista vuoden 2001 väestölaskennan mukaan 58 % on etnisiä
venäläisiä, 24 % ukrainalaisia, 12 % tataareja ja 6 % muita.
Äidinkielekseen
vuoden 2001 väestönlaskennassa ilmoitti alueen väestöstä
76,55 % venäjän,
11,33 % krimintataarin ja
10,02 % ukrainan.
Kaiken
kaikkiaan Krimi on venäläisille hyvin tärkeä paikka, myös
strategisesti tärkeä jo Ottomaanien ajoista alkaen. Ja jo silloin
Venäjä joutui kamppailemaan Krimin hallinnasta.
Neuvostoliiton
aikaan venäläiset työläiset viettivät Krimillä valtion
kustantamia kesälomia ja nuoret ja lapset olivat siellä
kesäleireillä. Artekin kansainvälinen pioneerileirikeskus on
joillekin suomalaisillekin tuttu. Monilla nykyvenäläisillä –
varmaan myös Putinilla - on nuoruusmuistoja näistä kesälomista.
Putin elvyttikin viime kesänä uudelleen Artekin nuorisoleirin
perinteen. Pioneerileiriksi sitä ei tietenkään enää sanota.
Jatkuu huomenna, sanoi Kalle Kustaa Korkki
5 kommenttia:
Kiitos Marjaliisa. Olipa kivaa luettavaa.
T: Jouni facesta ;)
Siis hyvä kirjoitus ,blogissani Ihmisiä telineillä olen aina ollut samaa mieltä
Pikkujuttu: varmaan sanatorion nimi on Mishor jos translitteroidaan suomeksi kuten kuuluu, venäjäksi Мисхор .
kiitos palautteesta kaikille!
ja tosiaan, Mishor olisi oikea translitterointi, en vaan ollut nähnyt sitä missään tätä ennen, koska google-kääntäjäkään ei osannut kirjoittaa oikein :D
Lähetä kommentti