maanantai 26. maaliskuuta 2018

Onko Krimi miehitetty? - osa 1



Kävin äskettäin Krimillä turistina. Se oli vahva poliittinen kannanotto päätellen siitä mellakasta, jonka se facebookissa nostatti. Hyvä niin.

Talouspakotteiden takia mikään länsimainen matkatoimisto ei saa järjestää matkoja Krimille. Krimillä ei myöskään toimi mikään läsimaiseen pankkiin liitetty luottokortti (tämä aiheutti muutamalle pahoja rahaongelmia).

Matka on siis järjestettävä omatoimisesti tai venäläisen matkatoimiston avustuksella.
Ukrainan kautta ei Krimille pääse. Sinne ei siis ole ollut maayhteyttä vuoden 2014 jälkeen. Mutta pian aukenee maayhteys, kun 19 kilometriä pitkä silta Kertsinsalmen yli valmistuu tänä vuonna Voitonpäiväksi (9.5.), 6 kuukautta etuajassa. Ja krimiläiset jo kiittivätkin Putinia presidentinvaaleissa.

Tosin kuulin Krimillä, että ei Ukrainan ja Krimin välinen maaraja olisikaan täysin suljettu. Ei siellä ole mitään ”meksikon muuria”, vaan paikallisten liikkuminen rajan yli jatkuu. Ankaran työttömyyden, köyhyyden ja apatian vaivaamat ukrainalaiset käyvät kuulemma rajan yli Krimillä töissä. Krimillä vallitsee yritteliäisyys ja usko tulevaisuuteen. Rakennusprojektit varmaan moninkertaistuvat Kertsin sillan valmistuttua. Tällä hetkellä on rakenteilla muun muassa valtava moskeija Simferopoliin, Krimin tataareille. Ajoimme sen rakennustyömaan ohi.

Meidän matkamme oli järjestänyt RUFI ry, joka on venäläis-suomalainen ystävyysseura. Matkustimme yöbussilla suoraan Pulkovon lentokentälle Pietariin. Sieltä lensimme Krimille Simferopoliin, josta oli vielä 2,5 tunnin bussimatka etelärannikolle Jaltan lähellä sijaitsevaan majapaikkaamme. Ryhmässä oli vain 8 rohkeaa pioneeria.
Asuimme pienessä Koreizin kylässä vanhassa, rapistuneessa sanatorio Micxorissa meren rannalla. Se oli rakennettu sosialismin aikana. Ehkä jo siihen aikaan, kun Krimi kuului Venäjän SNTaan. Sanatorio henki neukkunostalgiaa, mikä ei välttämättä ole suositus. 

Matkan aikana ajelimme useita satoja kilometrejä ympäriinsä. Vierailtiin Jaltalla, Sevastopolissa ja Simferopolissa. Ei näkynyt miehitystä missään. Ei ollut aseistettuja sotilaita, tiesulkuja, checkpointeja, tankkeja, vartioituja hallintorakennuksia – näitä tavallisia miehityksen merkkejä. ”Elämme täällä rauhassa ja tyytyväisinä tavallista arkea, kertokaa se lännessä”, jankutti sanatorion johtaja moneen kertaan.

Krimin eteläosan vuoristo teki suuren vaikutuksen minuun. En ole missään nähnyt niin jyrkkiä ja isoja korkeuseroja. Pystysuoria vuorenseinämiä oli paljon ja pudotus meren rantaan jyrkkä. Saimme nauttia myös serpentiinitiestä. Uskomatonta, että asutusta oli ihan vuorten huipulle saakka. Mm. eräs uusi ortodoksikirkko oli rakennettu hyvin korkealle vuoren kupeeseen, mahtavalle paikalle.

Krimi on ollut 1800-luvulta alkaen venäläisten suosima lomapaikka. Niemimaa on täynnä hiejoa, vanhoja palatseja. Niiden ympärillä on upeita puistoja, joissa on tosi vanhoja pinjoja ja sypressejä ja muita, minulle tuntemattomia puita. Niitä vanhoja puita katsellessa ja taputellessa aprikoin, mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet. Tsaareja, Stalinin, Jaltan konferenssin, Aivazovskin, Tolstoin Tshehovin...
Churchill ja Stalin asuivat silloin 1945 sanatorio Micxorin lähettyvillä kumpikin eri palatsissa. Varmaan Rooseveltkin asui sielläpäin, lähellä konferenssipaikkaa.
Krimi on ollut myös venäläisten taiteilijoiden loma- ja työpaikka. Venäjän kulttuurihistoria liittyy kiinteästi tuolle niemimaalle. Lempimaalarini Ivan Aivazovski (1817 – 1900) maalasi siellä kuuluisat meritaulunsa.

Venäjän presidentinvaalit olivat matkamme aikana. Sanatorio Micxor oli Koreizin kylän vaalipaikka, joten seurasin vaalitoimitusta läheltä. Käväisin myös vaalihuoneessa sisällä kenenkään estämättä ja otin kuvan. Vaalihuoneen ulkopuolella olevalla parvekkeella pari poliisia vietti aikaansa jutustellen. Kävin tupakalla heidän seurassaan. Ei näkynyt sanatoriossa sotilaita ”pakottamassa äänestämään”, sen sijaan vaalipaikan oven yläpuolella oli iso nippu ilmapalloja Venäjän lipun väreissä osoittamassa vaalipaikan ovea. Pihalla soi kaiuttimista iloinen musiikki ja sinne oli perustettu kahvila, saslikki- ja kanagrilli sekä vihannestori. Kävin ostoksilla ja söin grillattua kanankoipea vaalikansan seassa, ihmisiä tarkkaillen.

Krimiläiset riensivät vaalipaikalle hymyillen, selvästi innoissaan. He saivat nyt ensimmäistä kertaa elämässään äänestää Venäjän federaation presidenttiä. Ja kyllä he äänestivätkin. ”Julmaa miehittäjäänsä”, Putinia, äänesti Krimillä yli 92 % äänestäneistä. Suurempi kannatus hänellä oli vain Kabardino-Balkarian alueella (93,4 %). Yhteensä Putin sai lähes 77 % federaation äänistä. Äänestysprosentti 0li 67,4 – ihan hyvä, vaikka tulos oli kaikille selvä jo etukäteen.

Krimin niemimaalla on lähes 2,3 miljoonaa asukasta (2013), joista 1,9 miljoonaa Krimin tasavallassa ja loput Sevastopolin kaupungissa, joka ei kuulu Krimin tasavaltaan, vaan on suoraan keskushallinnon alainen hallintoalue. Sevastopolin aluetta ei luovutettu Ukrainalle 1954, kun Krimin niemimaa siirtyi Ukrainalle. Se jäi Moskovan hallintaan vielä vuosikymmeniksi.

Ukrainan ja Venäjän itsenäistyttyä Sevastopolista ja laivastotukikohdasta käytiin pitkällinen poliittinen keskustelu maiden välillä. Venäjä kieltäytyi aluksi luovuttamasta kaupunkia Ukrainalle, koska se ei ollut tukikohtaluonteensa vuoksi ollut koskaan varsinaisesti Ukrainan SNT:n osa. Vasta 1997 Jeltsin juovuspäissään teki senkin virheen, että luovutti Sevastopolin Ukrainalle ja Venäjä alkoi maksaa laivastotukikohdastaan vuokraa. Se vuokrattiin Venäjälle vuoteen 2017 asti. Vuonna 2010 vuokrasopimusta jatkettiin. Uusi sopimuskausi jatkoi vuokra-aikaa 25 vuodella vuoteen 2042 saakka. Tällä vuokrasopimuksella ei tietenkään olisi ollut mitään arvoa, jos Nato olisi – suunnitelmiensa mukaan – tuonut sotalaivansa Krimille.

Krimin asukkaista vuoden 2001 väestölaskennan mukaan 58 % on etnisiä venäläisiä, 24 % ukrainalaisia, 12 % tataareja ja 6 % muita.

Äidinkielekseen vuoden 2001 väestönlaskennassa ilmoitti alueen väestöstä 76,55 % venäjän, 11,33 % krimintataarin ja 10,02 % ukrainan.

Kaiken kaikkiaan Krimi on venäläisille hyvin tärkeä paikka, myös strategisesti tärkeä jo Ottomaanien ajoista alkaen. Ja jo silloin Venäjä joutui kamppailemaan Krimin hallinnasta.

Neuvostoliiton aikaan venäläiset työläiset viettivät Krimillä valtion kustantamia kesälomia ja nuoret ja lapset olivat siellä kesäleireillä. Artekin kansainvälinen pioneerileirikeskus on joillekin suomalaisillekin tuttu. Monilla nykyvenäläisillä – varmaan myös Putinilla - on nuoruusmuistoja näistä kesälomista. Putin elvyttikin viime kesänä uudelleen Artekin nuorisoleirin perinteen. Pioneerileiriksi sitä ei tietenkään enää sanota.

Jatkuu huomenna, sanoi Kalle Kustaa Korkki


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Marjaliisa. Olipa kivaa luettavaa.

T: Jouni facesta ;)

Nils- Aslak Näkkäläjärvi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Nils- Aslak Näkkäläjärvi kirjoitti...

Siis hyvä kirjoitus ,blogissani Ihmisiä telineillä olen aina ollut samaa mieltä

Laura kirjoitti...

Pikkujuttu: varmaan sanatorion nimi on Mishor jos translitteroidaan suomeksi kuten kuuluu, venäjäksi Мисхор .

Marjaliisa Siira kirjoitti...

kiitos palautteesta kaikille!
ja tosiaan, Mishor olisi oikea translitterointi, en vaan ollut nähnyt sitä missään tätä ennen, koska google-kääntäjäkään ei osannut kirjoittaa oikein :D

Bolivia palasi tielle kohti sosialismia

Evo Moralesin 1997 perustama laajapohjainen ryhmittymä nimeltään Liike kohti sosialismia (Moviemento al Socialismo, MAS) voitti Boliviassa ...