Onko Suomi miehitetty?

Viime vuoden lopulla ilmestyi tärkeä kirja. Tietokirjailija Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa käsittelee niitä maanpetoksellisia ja perustuslain vastaisia toimia, joilla Suomi on hivutettu yhä lähemmäs Natoa ja Yhdysvaltoja 1990-luvun alusta alkaen. Mitään asiakirjoja tai sopimuksia ei ole käsitelty eduskunnassa, vaan asiakirjat ovat kenraalien, virkamiesten tai yksittäisten ministereiden laatimia ja allekirjoittamia, alkaen ”kumppanuussopimuksesta” vuodelta 1994 aina ”isäntämaasopimukseen” 2014 saakka ja Naton/USA:n sotaharjoituksiin sen jälkeen.

”Suomen asevoimat on nyt valjastettu lännen etuvartioksi Venäjää vastaan”, Sainio sanoo.

Naton kylkeen liittyminen alkoi 1992, kun Naton eräs kenraali ilmoitti Suomelle, että Suomi on nyt kutsuttu NACC:n (Naton organisaaatio) tarkkailijajäseneksi. Sitä yksipuolista ilmoitusta ei käsitelty eduskunnasssa. Siitä alkaen sama tyyli on jatkunut, kun Nato-suhteita on kehitetty eteenpäin. Vuonna 1994 Suomi liitettiin rauhankumppanuusohjelmaan virkamiesten tekemien laittomien päätösten perusteella. Samana vuonna Suomi osti 64 amerikkalaista Hornet-hävittäjää, jotka kytkivät Suomen ilmavoimat amerikkalaisiin järjestelmiin. Hävittäjähankintaa valmisteltiin salassa 1980-luvun lopulta alkaen, mutta se oli sentään pakko tuoda eduskuntaan.

”Rauhankumppanuus on sumuverho, jonka tarkoitus oli johdattaa Nato-jäsenyyteen. Niin on sitten käynytkin Itä-Euroopan kumppanimaille. Kumppaneista vain Suomi, Ukraina ja Georgia eivät vielä ole jäseniä.”

Afganistanissa osallistumme itse asiassa sotarikokseen sotimalla siellä Yhdysvaltojen koalitiossa. Tässä rauhankumppanuus -prosessissa, joka on johtanut monenlaisiin seurauksiin, ei ole kunnioitettu perustuslakia eikä parlamentarismia. Eduskunta on pidetty kokonaan pimennossa, koska ei ole haluttu tuoda julkiseen keskusteluun näitä asioita.

Suomi on Yhdysvalloille tärkeä alue. Täältä pääsee käsiksi Venäjän tärkeisiin strategisiin kohteisiin, Murmanskiin ja Pietariin. Sotilasvakoilun kannalta Suomi on erityisen tärkeä. Sotaharjoituksiin kuuluu osana myös vakoilu. Ei kannata ihmetellä sitä, että Yhdysvaltojen hävittäjät ja muu sotakalusto miehistöineen ovat täällä alkaneet ahkerasti pyöriä.

Pariisin rauhansopimus on voimassa

Hallitusten ohjelmissa mainittu Nato-optio on pelkkää hämäystä. Pariisin rauhansopimuksen perusteella Suomi ei voi koskaan liittyä Natoon. Ainakaan laillisesti, jos kansainvälistä sopimusta kunnioitetaan.

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään pykälää, joten se on voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliiset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Isäntämaasopimus ei ole Suomen valtion ja Naton välinen sopimus. Se on allekirjoittajien eli puolustusministeriön ja kahden Nato-organisaation välinen. Allekirjoittajana oli puolustusministeriön puolesta puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, jonka virkatehtäviin ei kuuluu Suomen valtiosopimusten allekirjoittaminen. Isäntämaasopimus on kuitenkin liitetty Suomen valtiosopimusten kokoelmaan.

Vieraan maan armeija johtaa sotaharjoituksia

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että Suomessa huhti-toukokuussa 2019 järjestettävä sotaharjoitus Bold Quest on Yhdysvaltain korkeimman sotilasjohdon johtama. Se on viimeisin osa lähentymiskuviota Yhdysvaltoihin. Jos vieraan valtion armeija johtaa Suomen sotaharjoituksia, voidaan kysyä, onko Suomi miehitetty.

Bold Questiin osallistuu noin 2200 sotilasta 20 maasta. Harjoitus ei ole suuri miesvoimaltaan, mutta alueellisesti se ulottuu koko Suomeen ja ulkomaille saakka. Puolustusvoimat kertoo sivullaan harjoituksesta näin:

”Suomessa järjestettävä tapahtuma on osa Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan omistamaa ja johtamaa Bold Quest- testaus- ja todentamistapahtumien kokonaisuutta, jonka tavoitteena on teknisen yhteensopivuuden ja toimintatapamallien kehittäminen maalla, merellä ja ilmassa toimivien järjestelmien välillä.

Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle. Lisäksi käytetään muita tarvittavia maa-, meri- ja ilmavoimien harjoitusalueita sekä varuskunta-alueita Sodankylän, Rissalan, Riihimäen ja Pansion alueilla.”

Suomi maksaa maksaa kulut, 4,5 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä hankitaan tiedustelu-, komento- ja viestintävälineitä ja ne jäävät Suomeen. Ilmeisesti korkeatasoista tiedusteluinfraa rakennetaan nyt tänne.

”Sallan korkeudelta on vedetty valokuitukaapelia itärajalle, mutta liikenneministeriö tai puolustusministeriö eivät tiedä siitä mitään. Ehkä paljastuu joskus, mitä se tarkoittaa,” Sainio huomauttaa.

Hämähäkinverkko Suomen ympärillä

Esko Seppänen kirjoitti blogissaan vuonna 2016: ”Kun Yhdysvallat on kutonut poliittisen hämähäkinverkon Suomen ympärille, on mahdollista, että Suomen natottaminen on muuttumassa USA:n ja Suomen kahdenväliseksi yhteistyöksi: ollaan korvaamassa Suomen kansan torjuma Nato-jäsenyys kahdenvälisellä sotilasyhteistyöllä USA:n kanssa.”

Sainion kirjan mukaan tämä on jo tapahtunut. Eikä nyt enää olla vain rauhankumppaneita, vaan ollaan myös Yhdysvaltojen sotakumppaneita Afganistanissa ja Irakissa. Lisäksi on alettu tottua siihen, että Suomen valtion alueella on vieraan vallan sotajoukkoja. Se on uusi normaali.

”Yhdysvaltain sotaväki on Suomessa joka hetki, mutta missä ja miten paljon, se on pääosin sotasalaisuus,” Sainio sanoo.

Sainion mukaan Natoon lähentymisessä on koko ajan ollut maanpetoksellista toimintaa, josta joidenkin pitäisi joutua tiilenpäitä lukemaan. Minne Suomi pommittaa -kirja onkin toimitettu Perustuslakivaliokunnan sihteeristölle valiokunnan käsittelyä varten. Aika näyttää, kuuluuko siitä koskaan mitään.

Sainio on tutkinut muun muassa ulkoministeriön arkistoja kirjaansa varten. Tärkeimmät asiakirjat on salattu 25 vuodeksi, joten nyt ovat 1990-luvun alussa salatut asiakirjat tutkijoiden käytettävissä. Sainio lupasi jatkaa tutkimuksiaan. ”Asiakirjoja vapautuu salauksesta joka päivä”, hän toteaa.

Marjaliisa Siira

Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa

Into Kustannus 2018, 208 sivua

Kysymyksiä kansanedustajaehdokkailleni

Eduskuntavaalit lähenevät. Vaalien teemoista on ollut keskustelua. Puolueiden puheenjohtajat ja media yrittävät tyrkyttää kansalle ajatusta: ”Nämä ovat ilmastonmuutosvaalit”.

Tämä ei ole ottanut tulta kansan parissa. Ilmastonmuutos on teema, josta kaikki puolueet ovat samaa mieltä. Ne voivat tällä teemalla valkopestä mainettaan: ”Me olemme tehneet kaiken oikein”. Kaikki puolueet ovat sulassa yhteisymmärryksessä hyväksyneet kaikki kansainväliset sopimukset ja lisäksi tehneet jo pitkälle yltäviä päätöksiä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi 2035.

Nyt näyttää siltä, että tulisi vanhustenhoitovaalit, mutta paljon voi vielä tapahtua. Tämä teema on siinä mielessä hyvä, että sen taustalla pilkottaa SOTE-sekoilu.

Kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa Natoa ja turvallisuuspolitiikkaa vaalien teemaksi. Siitä on vaiettu kahdella kielellä, kaikkien puolueiden ja median voimin. Seuraava eduskunta ja siitä valittava hallitus kuitenkin päättää muun muassa hävittäjähankinnoista vuonna 2021, Suomen sotilaiden osallistumisesta Naton sotiin ja ehkä Nato-jäsenyydestäkin.

Eduskuntaan on nyt saatava sotapolitiikan vastustajia, aktiivisia rauhan edistäjiä. Suomen ulkopolitiikka pitää kääntää puolueettomuuden suuntaan ja turvallisuuspolitiikka takaisin liittoutumattomuuden tielle.

Selvittääkseni, ketkä ehdokkaat ovat rauhan puolella, sotaa vastaan, laadin ehdokkaille 7 kysymystä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Aion niitä kysellä aina, kun ehdokkaita tapaan. Kysele sinäkin.

Tässä olen lisännyt kysymyksien alle oman pohdintani eli millaiset vastaukset mielestäni edistävät rauhantilaa Suomessa.

1. Kannatatko Nato-optiota?

Nato-optio pitää poistaa seuraavasta hallitusohjelmasta. Se on turha, koska Suomen ei pidä koskaan liittyä Natoon. Eikä se olisi mahdollistakaan. Pariisin rauhansopimus kieltää Suomen sotilaallisen liittoutumisen Saksan kanssa ja Saksa on Naton jäsen, joten emme voi Natoon liittyä. Laillisesti, eli rikkomatta kansainvälistä sopimusta.

2. Onko Pariisin rauhansopimus mielestäsi edelleen voimassa?

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen Eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään ainoaa pykälää. Se on siellä kokonaisena ja siis voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Suomi on kyllä rikkonut sopimusta pienin askelin moneen otteeseen, muun muassa hankkimalla pommituskapasiteettia ja JASSM-risteilyohjuksia Horneteihin. Venäjä ei ole protestoinut, koska haluaa säilyttää hyvät suhteet Suomeen. Jos protestoisi, pitäisi hankittu laiton sotakalusto luovuttaa sopijaosapuolille.

3. Kannatatko Suomen sotilaallista liittoutumista?

Suomen pitää pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen laittomasti solmimat sotilaalliset puolustussopimukset Nato-maiden kanssa pitää purkaa. Hyvät suhteet kaikkiin maihin on pienen maan paras turva.

4. Kannatatko isäntämaa- sopimusta?

Syyskuussa 2014 allekirjoitettu Isäntämaa -sopimus Naton kanssa on solmittu laittomasti, ohi eduskunnan. Se pitää tuoda eduskunnan käsittelyyn ja purkaa. Jos enemmistöä sen purkamiseen ei löydy, siihen on kirjattava ainakin ne kaksi ehtoa, jotka Ruotsin parlamentti on siihen liittänyt. Ensinnäkin Suomen alueen käyttämiseen Naton sotilasoperaatioiden isäntämaana pitää aina olla Suomen eduskunnan suostumus. Toiseksi ydinaseita ei saa kukaan tuoda Suomen maa-, meri- tai ilmatilaan.

5. Kannatatko uusia hävittäjähankintoja?

Suomen puolustus ei tarvitse hävittäjiä, koska Suomi ei aio (tiettävästi) minnekään hyökätä.

Kalliit hävittäjät tuhoavat Suomen puolustuksen. Ensinnäkin: Hävittäjät ovat puolustuksessa tehottomia ja hitaita. Rajavalvontaan niitä ei myöskään tarvita, koska siinä käytetään nykyään muun muassa lennokkeja tai muuta kevyempää kalustoa. Jos puolustusta halutaan vahvistaa, pitäisi hankkia ilmatorjuntaohjuksia.

Toiseksi: hankinnat ovat niin kalliita, että ne vievät kaikki rahat Puolustusvoimien muulta kehittämiseltä. Maavoimat, jotka ovat olleet Suomen puolustuksen selkäranka, jäävät rappiolle. Jos hankitaan 64 hävittäjää, kuten on ehdotettu, ne maksavat 7 – 10 miljardia euroa. Niihin tarvittavat risteily- tai muut ohjukset maksavat vähintään 1,5 miljardia (kuten edelliset ohjukset maksoivat). Hävittäjien huolto, päivitykset, ohjausjärjestelmät, lentäjien koulutus, harjoituslennot ja sotaharjoitukset maksavat arviolta 2 miljardia vuodessa. Hävittäjien elinkaaren aikana (noin 30 vuotta) ne tulevat varovaisen arvion mukaan maksamaan 70 – 80 miljardia euroa. Tämä tulee aiheuttamaan Suomelle todellisen kestävyysvajeen.

Kolmanneksi on muistettava, että Yhdysvallat on laajalla koulutustoiminnallaan lobannut Suomenkin kenraalikunnan ja huippuvirkamiehet Puolustusministeriössä omalle puolelleen. Yhdysvallat tyrkyttää Suomelle hävittäjiä omien etujensa ja omien sotiensa takia. Siellä niitä tarvitaan, ympäri maailmaa.

6. Kannatatko Nato-maiden sotaharjoituksia Suomessa?

Nato-maiden sotilaita, hävittäjiä, hyökkäysvaunuja, sotalaivoja ja vakoilukalustoa on tuotu Suomeen 2016 alkaen sotaharjoituksiin. Se on nyt uusi normaali. Sitä ennen Nato-kalusto sai käydä Suomessa vain rauhanomaisilla juhlavierailuilla. Puolustusministeriö perustelee sotaharjoituksia muun muassa isäntämaasopimuksella.

Ennen vuotta 2014 pärjättiin vuosikymmeniä vallan mainiosti pääasiassa kotimaisilla sotaharjoituksilla. Nato-maiden sotaharjoituksissa harjoitellaan Yhdysvaltojen ja Naton hyökkäyssotia eri puolille maailmaa. Niihin Suomen ei pidä osallistua, joten Nato-maiden sotaharjoitukset Suomessa voidaan lopettaa.

7. Millä tavalla mielestäsi Venäjä uhkaa Suomea?

Tämänpä haluaisin tietää! Median ja poliitikkojen rummuttama ”Venäjän uhka” on tyhjää puhetta vailla perusteita. Venäjä ei ole uhannut Suomea sodalla tai millään muullakaan tavalla. Venäjän johto haluaa hyviä suhteita Suomeen. Venäjä ei ole edes huomauttanut Suomelle Pariisin rauhansopimuksen rikkomuksista, jota koko lähentyminen Natoon on. Tästä huolimatta mielikuvituksellisella Venäjän uhkalla perustellaan asehankintoja, sotaharjoituksia ja kaikkea kasvavaa militarismia Suomessa.

Taustatietoa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta:

Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa

Into Kustannus 2018, 208 sivua

Kirje kansanedustajille:Repikää se isäntämaasoppari!

Rauhanoppositio kävi äskettäin lounaalla tuolla Mesopotamiassa. Siellä on maukasta ja ravitsevaa kurdiruokaa, suosittelemme sinullekin.

Pyyhkiessämme tyytyväisinä suupieliämme Jussi sanoi yhtäkkiä: Isäntämaasopimus! Hetkessä oli hyvä mieli poissa ja suupielet alaspäin. Useimmilla alkoi närästää.

Mielestämme se sopimus vai mikä lie yhteisymmärryspöytäkirja pitää mitätöidä. Se on laiton. Joku kenraali sen allekirjoitti, mutta sotilailla ei ole oikeutta tehdä valtiovaltaa sitovia sopimuksia – ellei me eletä jo sotilasjuntan vallan alla? Ei kai?

Mustajärven Markus tästä sopimuksesta on jotain mutisissut ja allekirjoituksen jälkeen Tuomiojan Erkki lupasi, että sopimus käsitellään normaalin demokratian mukaisesti eduskunnassa. Se oli ennen 2015 eduskuntavaaleja. Myöhemmin tästä demokraattisesta käsittelystä ei ole kuulunut pihaustakaan. Onkohan se juuttunut johonkin valiokuntaan? Ei kai?

Rauhanopposition mielestä Suomi ei saa asettua sodan isäntämaaksi antamalla Naton tai Yhdysvaltojen joukkojen sotakalustoineen mellastaa täällä. Sodan sattuessa isäntämaasopimus on itsemurhapaperi. Eihän me olla edes Naton jäseniä. Ei kai olla?

Me haluamme, että Suomi ryhtyy rauhan ja liennytyksen emäntämaaksi. Voisimme kutsua tänne kaikkien kriisien osapuolia neuvottelemaan ja sovitella kriisejä. ETYKin hengessä. Liennytyksen emäntämaa olimme vuonna 1975 – voi miten kaipaammekaan tuota aikaa. Olimme ylpeitä Suomesta silloin.

Käsitelkää nyt vihdoin se isäntämaasopimus. Mielestämme se itsemurhapaperi pitää repiä kappaleiksi ja heittää palaset paperinkeräykseen. Ja ryhtyä rauhantöihin.

Muista käydä lounaalla, että jaksat pakertaa siellä

Ystävällisesti

Marjaliisa Siira

Rauhanoppositio

Kirje kansanedustajille: Repikää se isäntämaasoppari!

Rauhanoppositio kävi äskettäin lounaalla tuolla Mesopotamiassa. Siellä on maukasta ja ravitsevaa kurdiruokaa, suosittelemme sinullekin.

Pyyhkiessämme tyytyväisinä suupieliämme Jussi sanoi yhtäkkiä: Isäntämaasopimus! Hetkessä oli hyvä mieli poissa ja suupielet alaspäin. Useimmilla alkoi närästää.

Mielestämme se sopimus vai mikä lie yhteisymmärryspöytäkirja pitää mitätöidä. Se on laiton. Joku kenraali sen allekirjoitti, mutta sotilailla ei ole oikeutta tehdä valtiovaltaa sitovia sopimuksia – ellei me eletä jo sotilasjuntan vallan alla? Ei kai?

Mustajärven Markus tästä sopimuksesta on jotain mutisissut ja allekirjoituksen jälkeen Tuomiojan Erkki lupasi, että sopimus käsitellään normaalin demokratian mukaisesti eduskunnassa. Se oli ennen 2015 eduskuntavaaleja. Myöhemmin tästä demokraattisesta käsittelystä ei ole kuulunut pihaustakaan. Onkohan se juuttunut johonkin valiokuntaan? Ei kai?

Rauhanopposition mielestä Suomi ei saa asettua sodan isäntämaaksi antamalla Naton tai Yhdysvaltojen joukkojen sotakalustoineen mellastaa täällä. Sodan sattuessa isäntämaasopimus on itsemurhapaperi. Eihän me olla edes Naton jäseniä. Ei kai olla?

Me haluamme, että Suomi ryhtyy rauhan ja liennytyksen emäntämaaksi. Voisimme kutsua tänne kaikkien kriisien osapuolia neuvottelemaan ja sovitella kriisejä. ETYKin hengessä. Liennytyksen emäntämaa olimme vuonna 1975 – voi miten kaipaammekaan tuota aikaa. Olimme ylpeitä Suomesta silloin.

Käsitelkää nyt vihdoin se isäntämaasopimus. Mielestämme se itsemurhapaperi pitää repiä kappaleiksi ja heittää palaset paperinkeräykseen. Ja ryhtyä rauhantöihin.

Muista käydä lounaalla, että jaksat pakertaa siellä

Ystävällisesti

Marjaliisa Siira

Rauhanoppositio

Puolueettomuus heitetty romukoppaan

Jouduin laatimaan yhdelle järjestölle tämmöisen kannarin, niin pistetään se nyt tännekin:

”Sodan ja rauhan kysymyksissä emme ole puolueettomia. Me olemme rauhan puolella”. Näin totesi presidentti Urho Kekkonen aikoinaan. Kauas on kuljettu noista ajoista.

Suomen hallituksen ministerit osallistuvat EU:n ulkopolitiikkaan, ottavat kantaa Venäjää vastaan ja asettavat sille pakotteita sekä tukevat Ukrainan sisällissodassa sen nykyhallintoa. Puolueettomuudesta ja suurvaltaristiriitojen ristiriitojen ulkopuolelle jäämisestä ei ole enää tietoakaan.

Sen sijaan että asettuu Ukrainan sisällissodassa toisen osapuolen puolelle Suomen hallituksen pitäisi keskittää voimansa siihen, että osapuolten välillä solmittu tulitaukosopimus kestää ja rauhanprosessi edistyy. Suomen pitäisi edistää neuvottelujen avaamista sotivien osapuolten välillä.

Viime aikaisessa Venäjän vastaisessa sotakiihkoilun ilmapiirissä Suomen hallitus on tehnyt vakavia Suomen turvallisuutta murentavia päätöksiä. On päätetty osallistua Naton ja jopa Yhdysvaltojen järjestämiin sotaharjoituksiin, joilla uhitellaan Venäjän lähipiirissä. Seuraava ilmasotaharjoitus on maaliskuussa.

Vakavin hallituksen virhe oli viime syyskuussa Naton kanssa solmittu ns. isäntämaasopimus. Sopimus valmisteltiin täysin salassa. Tietoa siitä alkoi tihkua viime keväänä ja kansa on ankarasti vastustanut Suomen alistamista sotilasliitto Naton hyökkäysalustaksi. Kohtalokas sopimus aiottiin muutamien poliitikkojen voimin solmia ilman eduskunnan käsittelyä nimittämällä sopimusta vain ”pöytäkirjaksi”, joka ei käsittelyä muka tarvitsisi. Hallituksen toimien laillisuudesta on tehty Suojelupoliisille useita tutkintapyyntöjä, joissa pyydetään selvittämään mm., rikkooko sopimus Suomen perustuslakia ja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia.

Isäntämaasopimus tuo vakavan sotilaallisen uhan Suomelle. Käytännössä sopimus tekee Suomesta Naton eteentyönnetyn tukikohdan ja näin ollen Venäjän Natoa vastaan mahdollisesti suorittamien iskujen kohteen. Sopimus ei myöskään estä Naton ydinaseiden tuomista Suomeen. Tämä on todella iso uhkatekijä.

Myös Ruotsi allekirjoitti samana päivänä 4.9.2014 isäntämaasopimuksen Naton kanssa. Allekirjoituksesta huolimatta Ruotsi ei ole vielä hyväksynyt sopimusta. Ruotsissa se menee eduskunnan käsittelyyn. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin mukaan ehdotus tuodaan  eduskuntaan vasta vuonna 2016. Suomen sopimus sen sijaan astuu voimaan heti allekirjoituksen jälkeen.

Suomen puolueettomuus onkin jo aiemmin muutettu hallituksen teksteissä ”liittoutumattomuudeksi.”. Liitoutumattomuuskaan ei pidä enää paikkaansa, kun isäntämaasopimus tekee Suomesta Naton liittolaisen.

Haluaako Suomen hallitus sotaa? Kansa ei halua.