Muukalaisviha roihuaa internetissä

Puoluejohtaja Timo Soini on tuskastunut. Hän ei enää jaksa toistella joka kadunkulmassa ”en ole rasisti, en ole rasisti”. Uskotaan, uskotaan. Mutta sen siitä saa, kun lähtee Suomen Sisun kanssa marjaan.

Perussuomalaisten listoilta viime kunnallisvaaleissa pääsi läpi henkilöitä, joiden puheita ja kirjoituksia ennen pidettiin rasistisina. Nyt nämä herrat ovat opettaneet julkisuudessa ja varsinkin internetissä, että ei me olla rasisteja, vaan ”maahanmuuttokriittisiä”.

En kannata nimittelyä puolin enkä toisin. Sisukkaat suomalaiset voisivat myös lakata nimittelemästä maahanmuuttajia halventavasti.

Perussuomalaisten huima menestys - jossain gallupissa puolue on jopa ohittanut Vasemmistoliiton - johtuu tietysti monista tekijöistä, mutta maahanmuuttokriittisyys on varmasti yksi syy. Menestys ikään kuin purskautti esille suomalaisten pinnan alla kyteneen vihan muukalaisia kohtaan ja teki sen ilmeisen ”salonkikelpoiseksi”.

* * *
Kaikille avoin ja sensuurista vapaa internet on oiva foorumi tällaisen vihan purkauksille. Joku on jopa väittänyt, että suomalaisen rasismin kasvun maaperä olisi pitkälti juuri internetissä. Netissä saa julki juttuja, joita mikään lehti ei painaisi.

On helppoa perustaa vaikkapa Facebookiin vihamielisiä sivustoja. Sivulle Auttakaamme somali-ystävämme takaisin kotiin liittyi nopeassa tahdissa 20 000 jäsentä, useimmat oman naamakuvansa kanssa. Somalivihan vastaiseen ryhmään Autetaan rasisti-ystävämme avaruuteen on liittynyt 16 000 jäsentä. Jos nämä kaksi Facebook-ryhmää olisivat edustava otos kansasta, meillä olisi seuraavien vaalien jälkeen perussuomalainen hallitus.

Eduskunnan käsittelyyn äskettäin tulleet ulkomaalaislain pienet muutokset saivat muukalaisvihan netissä oikein kunnon roihuun. Muutoksia vastaan perustetun nettiadressin on allekirjoittanut noin 30 000 sisukasta suomalaista - nopeassa tahdissa tämäkin. Erityisesti adressissa vastustetaan ”humanitaarisen suojelun” käsitettä. Sic!

Maahanmuuttovastaisuus internetissä taitaa olla vanhempikin ilmiö, en vain ole törmännyt siihen. Lasten ja nuorten suosimassa IRC -galleriassa oli ollut viime eduskuntavaalien vaalikoneessa maahanmuuttoon liittyvä kysymys. 60 prosenttia vaalikoneen kävijöistä suhtautui kielteisesti maahanmuuttajiin. Vaalikoneessa kävi noin 200 000 nuorta. He olivat todennäköisesti 18 vuotta täyttäneitä - sitä nuoremmat tuskin viitsivät tylsiä vaaliehdokkaita kelata. IRCin ylläpitäjä hämmästeli tätä äskettäin aamu-tv:ssä ja kyseli, mikä nuorison kasvatuksessa on mennyt pieleen.

* * *
Tohtori Jussi Halla-ahon kirja Kirjoituksia uppoavasta Lännestä tulee myyntiin maaliskuun alkupuolella. Bensaa vihan liekkeihin, ennustan. Minulla on kyllä hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa muukalaisvihamielisyyden laajuuden edessä - mitä voimme tehdä?

Dagen efter

Sataa yhtenään, on pimeää ja mieli on surullinen vaalituloksesta. Suomi ei voi olla kovin ylpeä siitä, että muukalaisvihamielisyys eteni vaaleissa eniten.

Kovin ylpeä ei voi SKP:kään olla vaalituloksesta. Kun Helsinki-listat sai 2000 ääntä lisää edellisiin kunnallisvaaleihin nähden, niin muu Suomi menetti yli 1000 ääntä. Eduskuntavaaleihin 2007 verrattuna tulos on vielä surullisempi. Helsingissäpystyimme nipin napin keräämään Steen1:n pois sulaneet yli 1000 ääntä takaisin, mutta muu Suomi menetti yli 4000 ääntä. Paitsi Nokia, joka piti entiset kolme SKP:n valtuutettua. Onnea Nokialle! Ja Oulussakin tulos oli plussalla, kun viimeksi ei ollut yhtään ehdokasta.

Nyt olisi kyllä pikaisesti ryhdyttävä keskustelemaan yhteistyön muodoista kaikkien vasemmistolaisten kanssa. SKDL:n tyyppistä yhteistyöjärjestöä eivät kaikki kannata ja ainakin Pekka Saarnion mukaan Vasemmistoliitto ei ole siihen valmis. On ne vanhat juoksuhaudat, Saarnion mukaan. Odottaako Vasemmistoliitto jäämistä perussuomalaisia pienemmäksi puolueeksi ennen kuin yhteistyötä kannattaa harkita?

Kurkistus erään puolueen kulissien taakse

Arja Alho antoi palaa kunnolla haukkuessaan puoluettaan radiossa tänään. Haastattelu lähti liikkeelle nettipäiväkirjasta, jossa Alho sanoi jäähyväiset SDP:lle 19.3.

Olipa mielenkiintoinen kurkistus yhden puolueen kulissien taakse - huh-huh! Alhon mukaan SDP:ssä vallitsee harvojen äijien valta ja kamala suosikkijärjestelmä, jossa vallassa olijat (äijät) poimivat suosikeikseen lähinnä puolueen nuoria, kokemattomia naisia, joista ei ole haastajaksi heidän vallanpidolleen eikä mielipiteilleen. Sen sijaan nuoria miehiä syrjitään, he mm. saavat itse maksaa omat vaalikampanjansa kuten epäsuosiossa olevat naisetkin.

Alho pahoitteli, että esimerkiksi Osku Pajamäki on epäsuosittujen listalla. Pajamäki ei päässyt kolmannellakaan kerralla eduskuntaan (vaikka on ollut jo pitkään valtakunnan julkkis). Syy siis ei ole pelkästään suurten ikäluokkien syyllistäminen. Kysymys on rahasta taas, kenelle puolueen äijät sitä ja omaa tukeansa satsaavat.

Arja Alho pääsi eduskuntaan ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla. Hän oli tähti silloin, nuori sairaanhoitaja. Kokemuksen karttuessa, Lipposen hallituksen aikaan, äijät itkettivät Alhoa ja pakottivat luopumaan ministerin paikasta. Sen jälkeen SDP:ssä on poimittu ministereiksi ihan urpoja (= kokemattomia) nuoria naisia (äijäporukan lisäksi). Heitä on hyvä ohjailla, ei ole pippuria eikä omia mielipiteitä kuten korkeasti koulutetulla Alholla (nykyään myös jonkin tieteen tri).

Törmäsin tähän syrjintään vaalien alla Itäkeskuksen Tallinnan aukiolla, vaikka en ymmärtänyt, mistä oikein oli kysymys. Siellä oli Heinäluoman kuvilla teipattu vaaliauto, soppatykki ja kahvikoju. Heinäluoma seisoi soppatykin edessä ja hänen ympärillään pörräsi ainakin tusinan verran vaalityöntekijöitä, jotka jakoivat pelkästään Heinäluoman mainoksia, kärrypoletteja ja karkkeja. Ihmiset toki tungeksivat kahvia ja soppaa ottamaan, minäkin, ja samalla joutuivat juttusille ehdokkaan kanssa.

Livahdin liukkaasti pois tungoksesta syömään soppaa kahvikojun takakulmalle. Siellä, täysin syrjässä koko tohinasta, oli yksi nuori mies. Nyreän näköisenä, aivan yksin, hän potkiskeli kiviä kädet taskuissaan. Hänkin oli SDP:n ehdokas, se kävi ilmi hänen vieressään tuulessa huojuvasta ständistä, jossa oli hänen kuvansa. Kukaan vaalityöntekijä ei houkutellut ihmisiä tämän nuoren miehen luo. Vaikka olin aivan hänen vieressään, mies ei ottanut kontaktia, potki vain kiviä. Ihmettelin moista juroutta, mutta en enää. Oli kai käsketty olla hiljaa ja syrjässä. Eikä mies tietenkään päässyt eduskuntaan.

PS. myöhemmin: Myös Erkki Tuomioja pisteli nettipäiväkirjassaan puoluettaan, sen johtamistyyliä ja tekojen ja puheitten ristiriitaa. Jos tahtoisin demarien menestyvän, sanoisin, että puheenjohtajaksi äkkiä Tuomioja ja kunnon oppositiopolitiikkaa kehiin!

Rahakasa = äänimäärä

Kansa on puhunut, pulinat pois... on kuulemma Johannes Virolaisen lanseeraama sanonta. Mutta nyt vasta pulista pitääkin! Väitän, että eniten ääniä saivat ne, jotka eniten pistivät rahaa vaalikampanjaan. Yllättävää olisi ollut, jos toisin olisi käynyt. Keskusta pisti likoon 1,5 miljoonaa, kokoomus yhden millin ja demarit 800 000 euroa. Tämä oli siis äänisaaliitten järjestys. Poliitikot keksivät muita selityksiä: alhaisen äänestysinnon, SAK:n huonon mainoksen, "meidän loistavan kampanjan" ynnä muuta - mutta minä pitäydyn omassani: raha.

Mielenkiintoista on tutustua yksittäisiin vaalibudjetteihin, kun ne julkistetaan. Muutama uusi eduskuntaan nousija kiinnostaa, esimerkiksi kolmen kokoomuksen helsinkiläisen aivan tuntemattoman rivivaltuutetun rahapanos. Näitä kolmea lukuunottamatta Helsingistä läpipäässet ovat kaikki peräti tuttuja ennestään.

Yksi tuntematon oli joku Karhuvaara (nainen), joka tuijotteli minua kaikissa liityntäliikenteen busseissa koko vaalien alusviikon ja lupasi pitää huolta vanhuksista. Ihmettelin kuka se on. No, nyt se on kansanedustaja.

Joku Hakola taas tuijotti Vuosaaressa kävellessä jokaisesta mainospylväästä. Ihmettelin kuka sekin on, ei ole ikinä ennen Vuosaaressa mainostanut. Ja Vuosaari-lehteäkin se käytti ahkerasti. Ekaa kertaa elämässäni omassa lehdessämme mainosti joku ihan tuntematon naama. Kaikki ison mainoskampanjan Vuosaaressa tehneet ovat aiemmin olleet minulle tuttuja politiikan naamoja.

Poikkeuksiakin säännöstä rahakasa = äänimäärä on. Paavo Arhinmäen vaalibudjetti ei kai ollut kovin iso. Mutta työmäärä kansan parissa kapakoissa ja toreilla on sellainen, että ei sitä moni jaksa. Paavo tekee käsittääkseni sitä työtä jatkuvasti eikä vain ennen vaaleja. Niinkuin kaikkien pitäisi.

Vaalien allahan vain lupaillaan kaikenlaista. Helppo homma. Mutta vaalien jälkeen pitäisi uskaltaa mennä kansan pariin kertomaan, miksi taas tehtiin sellainen päätös kuin tehtiin. Minä menen kyllä joskus kysymään siltä Karhuvaaralta, miten se on pitänyt huolta vanhuksista.