keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kirje kansanedustajille:Repikää se isäntämaasoppari!


Rauhanoppositio kävi äskettäin lounaalla tuolla Mesopotamiassa. Siellä on maukasta ja ravitsevaa kurdiruokaa, suosittelemme sinullekin.

Pyyhkiessämme tyytyväisinä suupieliämme Jussi sanoi yhtäkkiä: Isäntämaasopimus! Hetkessä oli hyvä mieli poissa ja suupielet alaspäin. Useimmilla alkoi närästää.

Mielestämme se sopimus vai mikä lie yhteisymmärryspöytäkirja pitää mitätöidä. Se on laiton. Joku kenraali sen allekirjoitti, mutta sotilailla ei ole oikeutta tehdä valtiovaltaa sitovia sopimuksia – ellei me eletä jo sotilasjuntan vallan alla? Ei kai?
Mustajärven Markus tästä sopimuksesta on jotain mutisissut ja allekirjoituksen jälkeen Tuomiojan Erkki lupasi, että sopimus käsitellään normaalin demokratian mukaisesti eduskunnassa. Se oli ennen 2015 eduskuntavaaleja. Myöhemmin tästä demokraattisesta käsittelystä ei ole kuulunut pihaustakaan. Onkohan se juuttunut johonkin valiokuntaan? Ei kai?
Rauhanopposition mielestä Suomi ei saa asettua sodan isäntämaaksi antamalla Naton tai Yhdysvaltojen joukkojen sotakalustoineen mellastaa täällä. Sodan sattuessa isäntämaasopimus on itsemurhapaperi. Eihän me olla edes Naton jäseniä. Ei kai olla?

Me haluamme, että Suomi ryhtyy rauhan ja liennytyksen emäntämaaksi. Voisimme kutsua tänne kaikkien kriisien osapuolia neuvottelemaan ja sovitella kriisejä. ETYKin hengessä. Liennytyksen emäntämaa olimme vuonna 1975 – voi miten kaipaammekaan tuota aikaa. Olimme ylpeitä Suomesta silloin.

Käsitelkää nyt vihdoin se isäntämaasopimus. Mielestämme se itsemurhapaperi pitää repiä kappaleiksi ja heittää palaset paperinkeräykseen. Ja ryhtyä rauhantöihin.

Muista käydä lounaalla, että jaksat pakertaa siellä

Ystävällisesti
Marjaliisa Siira
Rauhanoppositio

Kirje kansanedustajille: Repikää se isäntämaasoppari!


Rauhanoppositio kävi äskettäin lounaalla tuolla Mesopotamiassa. Siellä on maukasta ja ravitsevaa kurdiruokaa, suosittelemme sinullekin.

Pyyhkiessämme tyytyväisinä suupieliämme Jussi sanoi yhtäkkiä: Isäntämaasopimus! Hetkessä oli hyvä mieli poissa ja suupielet alaspäin. Useimmilla alkoi närästää.

Mielestämme se sopimus vai mikä lie yhteisymmärryspöytäkirja pitää mitätöidä. Se on laiton. Joku kenraali sen allekirjoitti, mutta sotilailla ei ole oikeutta tehdä valtiovaltaa sitovia sopimuksia – ellei me eletä jo sotilasjuntan vallan alla? Ei kai?
Mustajärven Markus tästä sopimuksesta on jotain mutisissut ja allekirjoituksen jälkeen Tuomiojan Erkki lupasi, että sopimus käsitellään normaalin demokratian mukaisesti eduskunnassa. Se oli ennen 2015 eduskuntavaaleja. Myöhemmin tästä demokraattisesta käsittelystä ei ole kuulunut pihaustakaan. Onkohan se juuttunut johonkin valiokuntaan? Ei kai?
Rauhanopposition mielestä Suomi ei saa asettua sodan isäntämaaksi antamalla Naton tai Yhdysvaltojen joukkojen sotakalustoineen mellastaa täällä. Sodan sattuessa isäntämaasopimus on itsemurhapaperi. Eihän me olla edes Naton jäseniä. Ei kai olla?

Me haluamme, että Suomi ryhtyy rauhan ja liennytyksen emäntämaaksi. Voisimme kutsua tänne kaikkien kriisien osapuolia neuvottelemaan ja sovitella kriisejä. ETYKin hengessä. Liennytyksen emäntämaa olimme vuonna 1975 – voi miten kaipaammekaan tuota aikaa. Olimme ylpeitä Suomesta silloin.

Käsitelkää nyt vihdoin se isäntämaasopimus. Mielestämme se itsemurhapaperi pitää repiä kappaleiksi ja heittää palaset paperinkeräykseen. Ja ryhtyä rauhantöihin.

Muista käydä lounaalla, että jaksat pakertaa siellä

Ystävällisesti
Marjaliisa Siira
Rauhanoppositio

perjantai 21. lokakuuta 2016

Lelusedän satutunti


Lelusetä Rami Adham on paljastunut huijariksi ja valehtelijaksi muun muassa Helsingin Sanomien 21.10.2016 jutun mukaan. Adham on jo aikaisemmin monta kertaa tuomittu pahoinpitelyistä ja doping-aineiden salakuljetuksesta. Hän jäi kiinni kielletyistä aineista muun muassa palattuaan Syyriasta eräältä matkaltaan. Hyvä bisnes varmaan. Ja se, mitä hän on sinnepäin vienyt pehmolelujen sisällä, selviää toivon mukaan tutkimuksissa. Huijaukset ovat nyt KRP:n tutkittavana. Häntä epäillään myös vihapuheesta.

Paljastunut on myös se, että hänellä on yhteyksiä Syyrian jihadistiryhmiin. Hän on viime keväänä eräässä Syyria-tilaisuudessa ilmoittanut kannattavansa ”maltillista” Al Nusraa, erästä Al Quaidasta eronnutta ryhmää. Al Nusra miehittää ja terrorisoi Itä-Aleppoa.

Adham on saanut vapaasti suoltaa jihadistien propagandaa ihmisten mieliin valtamediamme ystävällisellä avustuksella. Hän on esiintynyt tv-keskusteluissa Syyria-asiantuntijana. Hän on saanut vääristellä Syyrian sodan tilanteita ja mustamaalata Bashar Al Assadia ja tietysti moittia Venäjän apua Syyrian hallitukselle.

Ei ole kuulunut anteeksipyyntöä Yleltä ja muilta medioilta siitä, että ne ovat tätä valehtelijaa käyttäneet asiantuntijana. Myös rauhanliike meni Adhamin ”Aleppon lapset” - narratiivin täysin sydämin mukaan.

Syyria-raportoinnin omituiset lähteet

Rami Adhamin lisäksi media käytti pitkään Syyria-uutisten lähteenä myös toista Ramia, Lontossa asuvaa syyrialaista vaatekauppiasta (tai pitsanpaistajaa, eri tietolähteissä on eri tieto) Rami Abdulrahmania. Tämän Ramin propagandatoimisto on nimeltään Syrian Observatory for Human Rights SOHR. Se ratsasti kansainvälisen Human Rights Watch -järjestön maineella, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä HRW:n kanssa. Tämä ”tietotoimisto” vastusti Syyrian hallitusta ja välitti jihadistien tuottamia uutisia. Paikan päällä Syyriassa tämä Rami oli käynyt 15 vuotta sitten. SOHRia siteerattiin koko maailmassa Syyrian ”opposition äänenä”. SOHRin paljastuttua yhden miehen projektiksi siteeraukset ovat loppuneet.

Merkittävä jihadisti-ryhmien propagandatoimisto sijaitsee Itä-Aleppossa. Aleppo Media Center AMC perustettiin sinne jo vuonna 2012, kun Al Nusra-rintama miehitti osan Aleppoa. Sen taustalla on Ranskan ulkoministeriö sekä lobbaustoimisto Syrian Expatriates Organisation SEO, jonka toimisto sijaitsee amerikkalaisen lobbausteollisuuden keskuksessa Washingtonissa. SEO oli tärkeä instrumentti AMC:n perustamisessa ja se edelleen rahoittaa sitä, antaa teknistä ja logistista tukea sekä koordinoi toimintaa

Mainoslätkän mukaan AMC:tä tukevat kaikkki merkittävät kansainväliset mediat: CNN, New York Times, Washington Post, BBC News, Guardian ja Al Jazeera (Qatar). Ei ihme, että Aleppon Al Nusra-rintaman uutiset rauniokasoista ja ”Dusty Boysta” leviävät tehokaasti ympäri läntistä mediaa. Myös meille.

Jihadistit käyvät USAn proxy-sotaa

USA on oman ilmoituksensa mukaan tehnyt Syyriaan yli 12 000 pommituslentoa vuoden 2014 jälkeen. Joitakin uutisia näiden sattuman varaisten pommitusten siviiliuhreista on ollut, mutta ei paljonkaan meidän mediassamme. USA on sanonut pommitettuaan esimerkiksi sairaalaa ”oho, se oli vahinko” ja sitten asia on painettu villaisella.

Myös Turkki, Saudia-Arabia, Qatar ja Israel ovat sodan mittaan vuosina 2012 – 1016 pommittaneet Syyriaa. Sodassa on kuollut 430 000 ihmistä. Tämä on moninkertaisesti enemmän per päivä kuin on kuollut Aleppossa pommitusten aikana per päivä.

Aivan rauhassa ovat myös saaneet USAn ja sen liittolaisten rahoittamat ja aseistamat jihadisti-ryhmät neljän vuoden ajan hävittää ja ottaa haltuunsa tuota sekulaarista arabivaltiota, jossa eri kansat ja uskonnot ovat eläneet rauhassa.

Kun Venäjä Syyrian hallituksen kutsumana, siis laillisesti, käänsi sodan kulun Syyrian hallituksen ja kansan eduksi, alkoi hirvittävä meuhkaaminen sotarikoksista ja Aleppon lapsista. Ja Rami Adham meillä lisäsi vettä myllyyn. Neljän vuoden aikana ehdittiin tappaa melkein puoli miljonnaa ihmistä ja ajaa puolet kansasta pakolaisiksi – eikä eväkään liikahtanut edes rauhanliikkeessä.

Koko uutisointi Syyrian sodasta on ollut melkoista lelusedän satutuntia. Vaikka yksi lelusetä Adham ei enää saa tv-studioissa satujaan kertoa, uusia lelusetiä ja pitsanpaistajia kyllä keksitään. Eikä kukaan kerro, mikä koko sodan syynä on: USAn hallitustenvaihto- ja hegemoniapyrkimykset Lähi-idässä. Irakissa ja Libyassa tämä onnistui hienosti, nuo maat ovat kaaoksessa ja terroristien vallassa. Syyria on vaikeampi pala, koska Venäjä puuttui peliin.

tiistai 30. elokuuta 2016

Miksi se pirun Venäjä ei hyökkää minnekään?

USA:n herra Aseteollisuus repii hiuksiaan. Miksi me emme ole saaneet aikaan sotaa Euroopassa Venäjää vastaan?
Herra Aseteollisuus menee Pentagoniin ja kovistelee sylttytehtaan infosotureita: tehkää nyt edes jotain!
Infosoturi 001 puolustaa porukkaansa:
”Ollaanhan me paljonkin tehty. Kiovan Maidanilla meillä oli iso projekti, joka onnistui hyvin. Olin siellä itse. Viikottain saatiin läpi eurooppalaiseen valtamediaan infosyötteemme: Venäjä on hyökännyt Ukrainaan! Mutta kun se pirun Venäjä ei koskaan hyökännyt Ukrainaan, niin kuivui kasaan se projekti.”
”Syyriassa meillä on ollut hyvää yritystä myös”, infosoturi 002 jatkoi. ”Piti saada se lentokieltoalue sinne ja päästä kunnolla pommittamaan Assadia, jolloin Venäjä olisi saattanut ärsyyntyä. Mutta Venäjä torppasi YK:ssa tämänkin maailmansodan mahdollisuuden. Ja vielä rupes rauhanvälittäjäksi sopimalla Assadin kanssa, että sariinit sun muut myrkkykaasut poistetaan Syyriasta. Ne poistettin, piru vieköön. Ja nyt se Venäjä siellä Assadin kanssa ajaa pois meidän ISIS-taistelijoitamme.”
”Turkki ampui Syyriassa alas yhden venäläisen hävittäjän ja lentäjä kuoli, mutta Venäjä ei sittenkään hyökännyt minnekään”, harmittelee 003. ” Jos meikäläisten kone olis jossain ammuttu alas, me oltais kyllä hyökätty jonnekin, minne vaan, kuten aina. Pienemmästäkin syystä ollaan pommitettu jossain.”
Infosoturi 004 on oleskellut paljon Virossa.
”Me ollaan tänä vuonna pörrätty Itämeren maissa maalla, merellä ja ilmassa aika kovalla volyymilla. Enempää ei voitais rauhan aikana tehdä. Mutta se Venäjän piru ei tästäkään suutu, vaikka ihan sen rajoilla pörrätään, esimerkiksi Suomessa.”
Suomesta tuli infosoturi 005:lle idea.
”Suomessahan meillä on palkattuja infosotureita jossain UPI:ssa. Mainiota, että ne ovat ”tutkijoiden” nimikkeellä siellä. Antaa uskottavuuutta. Syötetään sinne raportti Venäjän uhkasta, kyllä ne sen julkaisevat. Ja koska meillä on Suomen valtamedia hallinnassa, se raportti leviää kaikelle kansalle. Ehkä siitä seuraa jotain hyvää.”
”No toteuttakaa nyt edes tämä”, herra Aseteollisuus hyväksyi. ”Ehkä saadaan ne tyhmät suomalaiset juoksemaan aseet tanassa sinne Venäjän rajalle.”
”Tiedättekö, että Suomella on 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa?” maantieteeseen perehtynyt 006 kysyi. ”Siinä on paljon mahdollisuuksia masinoida monenlaisia rajaselkkauksia.”
”Pistetään tämä idea korvan taakse muistiin”, herra Aseteollisuus sanoi. ”Ja nyt hommiin!”
Infosoturi 007 ei ollut paikalla neuvotteluissa. Hän oli jossain päin Eurooppaa töissä.





perjantai 26. elokuuta 2016

Syvä kumarrus länteen

Hallituksen uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko annettiin eduskunnalle 21.6.2016. Selonteossa oli uutta selkeä suuntautuminen länteen. Vanhan geopoliittisen sanonnan mukaan ”kun kumarrat länteen, pyllistät itään”. Näin Suomen hallitus nyt tekee.
Jo sisällysluettelo kertoo suunnan: EUta vahvistetaan turvallisuusyhteisönä, yhteistyötä syvennetään Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa ja kahdenvälistä yhteistyötä tiivistetään Yhdysvaltojen kanssa ja tietysti Naton kanssa. Länteen suuntautuva yhteistyö vie selonteosta monen sivun verran.
Uutta selonteossa on myös se, että se ei sulje pois sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan. Kuka Suomeen haluaisi hyökätä? Sitä ei selonteossa mainita. Mutta tässä kohtaa onkin se varsinainen pyllistys itään eli ”sotilaallisella voimankäytöllä” viitataan Venäjän suuntaan.
Naapurimme Venäjän kanssa ei mitään yhteistyötä haluta, vaan arvioidaan vain Venäjä-suhteiden merkitystä. Todetaan, että ”Venäjän eristäytyminen ei ole kenenkään etu”.
Mutta Venäjä ei pyri eristäytymään, päinvastoin. Sitä eristetään länsimaiden toimesta. Venäjä on viimeksi tehnyt liennytysaloitteen länteen päin ilmoittamalla kutsuvansa Itämerta ympäröiviä maita ja Naton neuvottelemaan Itämeren turvallisuustilanteen parantamisesta.

Krimin merkitys ja Itämeri

Selonteossa syytetään Venäjää Itämeren alueen turvallisuustilanteen kiristymisestä, koska ”Venäjä valtasi Krimin ja synnytti Itä-Ukrainassa konfliktin”. Tämä on täysin väärä johtopäätös, väärin perustein.
Asia on pikemminkin päinvastoin. Krimin laivastotukikohdan säilyminen Venäjällä vakauttaa tilannetta Euroopassa. Jos Krimille olisi tullut Naton tukikohta kuten Yhdysvallat suunnitteli, se olisi aiheuttanut kriisin. Se olisi merkinnyt sitä, että Venäjän laivojen pääsy Välimerelle olisi Naton kontrollissa – ja estettävissä milloin tahansa. Se tilanne olisi Venäjälle kriittinen.
USA on alkanut rakentaa Itämerelle hegemoniaansa johtamalla massiivisia sotaharjoituksia Puolassa, Baltiassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomen ja Ruotsin kanssa on solmittu isäntämaasopimus. Lisäksi Baltiaan ja Puolaan on siirretty Naton kalustoa ja sotilaita. USA/Nato on myös lisännyt sotalaivojensa liikehdintää sekä lentotoimintaa Itämerellä.
Venäjä ei mielellään suostu tähän hegemoniaan. Iso osa Venäjän kaupasta kulkee Pietarin kautta Itämerelle. Venäjä haluaa, että reitti on turvallinen.

Liennytys ei kelpaa lännelle

Venäjän ehdotus keskusteluista Itämeren turvallisuustilanteen parantamiseksi liittyy presidentti Sauli Niinistön aloitteeseen transpondereiden (tunnistusta helpottavien laitteiden) käytöstä Itämeren lentoliikenteessä.
Kovin oli nuivaa ja epäluuloista suhtautuminen siihen, että Venäjä tarttui nopeasti Niinistön aloitteeseen. Mediassa kohistiin: Mitä Venäjä aikoo? Miksi juuri nämä maat? Haluaako Venäjä hajottaa EU-rintamaa? Venäjä käyttää Sauli Niinistöä hyväkseen!
Hämmästyttävää oli, että aluksi Niinistön aloite oli mediassa oikein hyvä ja rohkea, mutta heti kun Venäjä siihen tarttui, se muuttui epäilyttäväksi. Helsingin Sanomat syytti Niinistöä Putinin myötäilystä. Niinistö joutui kirjoittamaan vastineen ko. lehdelle.
Näillä näkymin Baltian maat, Puola ja Ruotsi torppaavat tapaamisaloitteen. Surullista. Juuri näissä maissa kohkataan Venäjän uhkasta. Keskustelujen tarkoituksena olisi myös ollut hälventää perusteettomia, länsimedian rummuttamia uhkakuvia.
Presidentti Niinistöllä olisi ollut tuhannen taalan paikka ryhtyä toimiin ETYKin hengessä ja ilmoittaa kutsuvansa Itämeren maat (mukaan lukien Venäjä) ja Naton Helsinkiin keskustelemaan transpondereista ja muusta turvallisuudesta. Mutta rohkeus ei riittänyt.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa on kappale rauhanvälityksestä. Se sisältää silkkaa sanahelinää. Esimerkiksi lause ”Rauhanvälitys ja dialogit ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistuva painopiste” ei vastaa todellisuutta. Ulko- tai puolustusministeriemme toiminnassa ei ole mitään viitettä siihen suuntaan.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Bonnierin Suuri Huuhaa-palkinto

Laaja-alainen ruotsalainen mediakonserni Bonnier jakaa vuosittain Suuren Journalistipalkinnon. Sen tarkoitus on tottakai edistää ja palkita hyvää journalismia.

Palkinnon saavat Vuoden Journalisti, Vuoden Journalistinen teko ja Vuoden Juttu. Vuoden 2015 journalistina palkittiin viime maaliskuussa Tom Kankkonen. Haaga-Helian annattikorkeakoulun toimittajakoulutus sai tunnustuksen journalistisesta teosta. Vuoden juttuna palkittiin Jessikka Aron Ylen Kioski-ohjelmalle tekemä kahden jutun sarja Venäjän trollit Suomessa.

Venäjän trollit Suomessa on juttu, joka perustui toimittaja Aron yleisölle tekemään kyselyyn kokemuksista Venäjä-trollauksesta. Tämä tapahtui syksyllä 2014, kun Venajän vastainen propaganda oli Suomessa kuumimmillaan. Se iski kasvoille joka päivä muun muassa iltapäivälehtien lööpeistä. Venäjä oli milloin milläkin tavalla uhka Suomelle ja presidentti Putin oli ”hullu”. Tällainen vyörytys vaikutti yleiseen ilmapiiriin merkittävästi. Yksi jos toinenkin alkoi kokea ”Venäjän uhkaa”. Tässä vainoharhaisessa ilmapiirissä Aron oli helppo saada vastauksia kyselyynsä. 
 
Aro palkattiin Ylelle melko lailla pystymetsästä syksyllä 2014 tekemään juuri tätä juttua. Hänellä ei ollut paljonkaan aikaisempaa toimittajakokemusta, vain joitain kesätoimittajan ynnä muita pätkätöitä. Kokemattomuus oli tietysti tässä projektissa etu. Kokematon uskoo kaiken mitä sanotaan. Tarvittiin vain oikea Venäjän vastainen asenne.

Lähdekritiikistä ei kokemattomalla toimittajalla näyttänyt olevan mitään tietoa. Hän on maininnut lähteekseen mm. facebookissa toimivan Verkkomeedio – vitsisivuston, joka on perustettiin mustamaalaamaan Janus Putkosen Verkkomedia -nettijulkaisua sekä myös Venäjää. Aro mainitsee lisäksi lähteekseen viihdesivuston Buzzfeed ja sen presidentti Putinia avuttomasti mustamaalaavan jutun.

Alun perin Aro nimitti trolleiksi verkkohäiriköitä, jotka nimittelivät toisia keskustelijoita ja hänen mukaansa ”vääristelivät tietoja”. Myöhemmin hän alkoi puhua ”Venäjä-mielisestä trollauksesta” eli keskustelusta, joka tukee ”Kremlin agendaa”. Jos jollakulla on sattunut olemaan samansuuntainen näkemys jostakin asiasta kuin ”Kremlillä”, hänestä tuli automaattisesti Venäjä-mielinen trolli. Aro ei osannut tehdä eroa verkkohäiriköinnin ja jostain asiasta eri mieltä olemisen välillä.

Yle ja Aro siirtyivät trolli-projektin myötä mielipiteen ja sananvapauden vastustajaksi. Aron artikkeli antaa ymmärtää, että jokainen Ylen ”virallisen linjan” kyseenalaistaja on Venäjä-trolli. Täällä ei saa olla eri mieltä.
Toimittaja Aron jutusta ja laajasta Venäjä-trolli -keskustelusta huolimatta ei ole selvinnyt, toimiiko Suomessa Venäjän palkkaamia trolleja. Sellaisesta ei ole mitään todisteita, on vain Aron luuloja ja väitteitä. Kun sotatieteiden tohtori Saara Jantuselta kysyttiin, onko Suomessa Venäjän valtion maksamia trolleja, hän sanoi, ettei kukaan tiedä kysymykseen vastausta. Jantunen totesi myös, että trolleiksi on saatettu leimata ihmisiä, jotka vain ottavat kantaa asioihin.

Toimittaja Aron tutkimuksissaan tekemä ”löytö”, että Suomessa olisi Venäjän valtion maksamia trolleja, on siis huuhaata. On hälyyttävää, että todistamattomille väitteille, Venäjän vastaiselle propagandalle ja mielipiteen vapauden rajoittamiselle perustuva juttu palkitaan vuoden juttuna. Se osoittaa selvästi suomalaisen journalismin nykytilan.

Skepsis ry jakaa vuosittain huuhaa-palkinnon ilmiölle, joka on täysin vailla totuuspohjaa. Se palkinto olisi kuulunut Venäjän trollit Suomessa -jutulle.

Venäjä-trolli -jahti ja sen palkitseminen on nostanut esiin huolen mielipiteen ja sananvapauden tilasta maassamme. Ihmisiä on leimattu ja heidän motiivejaan asetettu kyseenalaisiksi pelkästään eriävien mielipiteiden vuoksi.Tämä ei ole demokratiaa.

Hallituksen politiikka vie Suomea sodan isäntämaaksi

Suomeen tulee touko-kesäkuussa kymmenittäin Yhdysvaltojen hävittäjiä, tankkeja ja sotalaivoja sekä tuhansittain sotilaita eri maista sotaharjoituksiin. Tämä Yhdysvaltojen järjestämillä sotaharjoituksilla pullistelu ei ole Suomen edun mukaista eikä se lisää Suomen turvallisuutta.

Karjalan lennosto Rissalassa saa toukokuun alkupuolella vieraakseen Oregonin kansalliskaartin ilmavoimien (Oregon Air National Guard) F-15C Eagle -hävittäjäosaston, jossa on tämänhetkisen tiedon mukaan 6–8 hävittäjää ja 70 – 100 sotilasta. Lento-osasto on osa USAn ilmavoimia ja sitä on käytetty muun muassa Afganistanissa ja Irakissa. Se osallistuu median tietojen mukaan 9. - 20.5. Suomen ilmavoimien koulutus- ja harjoituslentotoimintaan Itä-Suomessa ja Lapissa.

Täysin uutta on se, että Suomi järjestää kahdenvälisiä sotaharjoituksia yhden suurvallan, USA:n kanssa, suomalaisesta tukikohdasta käsin kuten Rissalassa tapahtuu. Tämä on uusi askel Suomen ja Yhdysvaltojen kahden keskeisessä sotilasyhteistyössä.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Toukokuussa USA tuo Niinisaloon 20 Stryker -rynnäkköpanssarivaunua ja komppanian verran Yhdysvaltojen maajoukkojen sotilaita Arrow 16 -sotaharjoituksiin.

Kesäkuun alussa sitten saadaan varsinainen spektaakkeli Hankoniemelle. Yhdysvallat ja Nato järjestää massiivisen Baltops-harjoituksen Itämeren alueella, ja nyt ensi kertaa osa harjoituksesta on Suomen alueella. Myös tämä on uusi avaus Suomen sotaharjoitusyhteistyössä. Muun muassa Ruotsi, Yhdysvallat, Hollanti, Italia, Iso-Britannia ja Saksa harjoittelevat maihinnousua Hankoniemeen, Raaseporiin. Harjoituksessa on mukana 3000 sotilasta, 35 merialusta ja 70 lentokonetta tai helikopteria.

Erittäin huolestuttavaa on mediasta saatu tieto, että USA olisi kutsunut itse itsensä Suomeen harjoittelemaan. Ja meidän hallituksemme sanoi nöyrästi: tervetuloa.

Tällainen toiminta perustuu muun muassa onnettomaan isäntämaasopimukseen, joka mahdollistaa Suomen muuttumisen Naton/USAn hyökkäysalustaksi Venäjää vastaan. Voisi kuvitella, että Venäjä kokee tämän hyörinnän rajojensa tuntumassa epäystävälliseksi viestiksi. Suomen asema lännen äänettömänä yhtiömiehenä suurvaltojen nokittelun keskellä ei todellakaan ole kehuttava.

Tähän sotaa lietsovaan politiikkaan tarvitaan täyskäännös. Maamme on pidettävä erossa sodista ja Natosta. Suomen pitää pyrkiä rauhanomaiseen yhteistyöhön naapurimaiden kanssa. On edistettävä aseidenriisuntaa sotaharjoitusten sijaan.

Rauhanpolitiikka ei maksa mitään!

Bolivia palasi tielle kohti sosialismia

Evo Moralesin 1997 perustama laajapohjainen ryhmittymä nimeltään Liike kohti sosialismia (Moviemento al Socialismo, MAS) voitti Boliviassa ...