Laaja-alainen ruotsalainen
mediakonserni Bonnier jakaa vuosittain Suuren Journalistipalkinnon.
Sen tarkoitus on tottakai edistää ja palkita hyvää journalismia.
Palkinnon saavat Vuoden Journalisti,
Vuoden Journalistinen teko ja Vuoden Juttu. Vuoden 2015 journalistina
palkittiin viime maaliskuussa Tom Kankkonen. Haaga-Helian
annattikorkeakoulun toimittajakoulutus sai tunnustuksen
journalistisesta teosta. Vuoden juttuna palkittiin Jessikka
Aron
Ylen Kioski-ohjelmalle tekemä kahden jutun sarja Venäjän
trollit Suomessa.
Venäjän
trollit Suomessa on juttu, joka perustui toimittaja Aron yleisölle
tekemään kyselyyn kokemuksista Venäjä-trollauksesta. Tämä
tapahtui syksyllä 2014, kun Venajän vastainen propaganda oli
Suomessa kuumimmillaan. Se iski kasvoille joka päivä muun muassa
iltapäivälehtien lööpeistä. Venäjä oli milloin milläkin
tavalla uhka Suomelle ja presidentti Putin oli ”hullu”. Tällainen
vyörytys vaikutti yleiseen ilmapiiriin merkittävästi. Yksi jos
toinenkin alkoi kokea ”Venäjän uhkaa”. Tässä vainoharhaisessa
ilmapiirissä Aron oli helppo saada vastauksia kyselyynsä.
Aro
palkattiin Ylelle melko lailla pystymetsästä syksyllä 2014
tekemään juuri tätä juttua. Hänellä ei ollut paljonkaan
aikaisempaa toimittajakokemusta, vain joitain kesätoimittajan ynnä
muita pätkätöitä. Kokemattomuus oli tietysti tässä projektissa
etu. Kokematon uskoo kaiken mitä sanotaan. Tarvittiin vain oikea
Venäjän vastainen asenne.
Lähdekritiikistä
ei kokemattomalla toimittajalla näyttänyt olevan mitään tietoa.
Hän on maininnut lähteekseen mm. facebookissa toimivan Verkkomeedio
– vitsisivuston, joka on perustettiin mustamaalaamaan Janus
Putkosen
Verkkomedia -nettijulkaisua sekä myös Venäjää. Aro mainitsee
lisäksi lähteekseen viihdesivuston Buzzfeed ja sen presidentti
Putinia avuttomasti mustamaalaavan jutun.
Alun
perin Aro nimitti trolleiksi verkkohäiriköitä, jotka nimittelivät
toisia keskustelijoita ja hänen mukaansa ”vääristelivät
tietoja”. Myöhemmin hän alkoi puhua ”Venäjä-mielisestä
trollauksesta” eli keskustelusta, joka tukee ”Kremlin agendaa”.
Jos jollakulla on sattunut olemaan samansuuntainen näkemys jostakin
asiasta kuin ”Kremlillä”, hänestä tuli automaattisesti
Venäjä-mielinen trolli. Aro ei osannut tehdä eroa
verkkohäiriköinnin ja jostain asiasta eri mieltä olemisen välillä.
Yle
ja Aro siirtyivät trolli-projektin myötä mielipiteen ja
sananvapauden vastustajaksi. Aron artikkeli antaa ymmärtää, että
jokainen Ylen ”virallisen linjan” kyseenalaistaja on
Venäjä-trolli. Täällä ei saa olla eri mieltä.
Toimittaja
Aron jutusta ja laajasta Venäjä-trolli -keskustelusta huolimatta ei
ole selvinnyt, toimiiko Suomessa Venäjän palkkaamia trolleja.
Sellaisesta ei ole mitään todisteita, on vain Aron luuloja ja
väitteitä. Kun sotatieteiden tohtori Saara
Jantuselta kysyttiin,
onko Suomessa Venäjän valtion maksamia trolleja, hän sanoi, ettei
kukaan tiedä kysymykseen vastausta. Jantunen totesi myös, että
trolleiksi on saatettu leimata ihmisiä, jotka vain ottavat kantaa
asioihin.
Toimittaja
Aron tutkimuksissaan tekemä ”löytö”, että Suomessa olisi
Venäjän valtion maksamia trolleja, on siis huuhaata. On
hälyyttävää, että todistamattomille väitteille, Venäjän
vastaiselle propagandalle ja mielipiteen vapauden rajoittamiselle
perustuva juttu palkitaan vuoden juttuna. Se osoittaa selvästi
suomalaisen journalismin nykytilan.
Skepsis
ry jakaa vuosittain huuhaa-palkinnon ilmiölle, joka on täysin
vailla totuuspohjaa. Se palkinto olisi kuulunut Venäjän trollit
Suomessa -jutulle.
Venäjä-trolli
-jahti ja sen palkitseminen on nostanut esiin huolen mielipiteen ja
sananvapauden tilasta maassamme. Ihmisiä on leimattu ja heidän
motiivejaan asetettu kyseenalaisiksi pelkästään eriävien
mielipiteiden vuoksi.Tämä
ei ole demokratiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti