Terveydenhuollon saatavuus on erilaista eri ihmisryhmillä. Rikkaat ja hyvätuloiset tietysti saavat rahalla palveluja välittömästi. Ne joille ei esimerkiksi 700 euron lasku magneettikuvauksesta tunnu missään, voivat käyttää pelkästään yksityisiä terveyspalveluja.
Työterveydenhuolto on ilmaista tai osittain ilmaista isommissa yrityksissä, jotka käyttävät yksityisten terveysasemien palveluja. Niistä ajan saa heti, koska jokainen potilas on varmaa rahaa lääkäriaseman kassaan.
Julkisen terveydenhuollon kurjistaminen on siis märkää rättiä suoraan päin eläkeläisten, työttömien, sairaiden, työkyvyttömien, itsenäisten ammatinharjoittajien kuten taiteilijoiden sekä opiskelijoiden naamaa. Opiskelijoille on järjestetty oma julkinen terveydenhuolto, mutta sitäkin on pikku hiljaa karsittu. Esimerkiksi Helsingissä ammatillisissa oppilaitoksissa yhdellä terveydenhoitajalla on vastuullaan keskimäärin 1000 opiskelijaa. Lääkäreitä on vain yksi 4300 opiskelijaa kohden Helsingin peruskouluissa ja jatko-opiskelupaikoissa.
Vanhat, sairaat, heikosti liikkuvat ihmiset tarvitsevat eniten terveyspalveluja - ja juuri heidät pakotetaan matkustamaan yhä kauemmas julkisen terveydenhuollon perässä. Mielenterveyspalveluita pitäisi olla helposti saatavilla, koska henkisesti pahoinvoiva ei jaksa jonottaa ja odottaa. Mutta esimerkiksi avohoitoon on Helsingissä jopa puolen vuoden jono. Hoitoa odotellessa kaikenlaista voi tapahtua.
Palvelut alas ajamalla Suomesta on tehty yhteiskunta, jossa ongelmien kohtaamat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua, mutta rahalla tietysti saa. Onko tämä tasa-arvoinen hyvinvointivaltio?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti