Kuka lietsoo sotilaallisia jännitteitä Itämerellä?

"Erilaisten uhka- ja viholliskuvien rakentaminen palvelee ainoastaan sotateollisuutta ja maailman ehtyviä luonnonvaroja tavoittelevia suuryrityksiä sekä epädemokraattista valtaa keskittävää maailmanjärjestystä tavoittelevia poliitikkoja."

Sitaatti on Naiset Rauhan Puolesta -verkoston tuottamasta mainiosta tietopaketista ”Itämeren militarisointi – uhka maailmanrauhalle”. Sen pääsanoma on, että Itämeren lisääntyneet jännitteet johtuvat länsimaiden ja NATO:n toimista sitä ympäröivissä maissa. Raportti on julkaistu vain netissä naisetrauhanpuolesta.org -sivustolla.

Lännen massiiviset, jatkuvat sotaharjoitukset Itämeren maissa ja sitä kautta lisääntynyt sotilaallinen liikehdintä Itämerellä eivät ole rauhaa, vaan jännitteitä lisääviä toimia. Raportissa todetaan, että ”lännen varustelu ja sotilastoiminta tähtää Venäjän motittamiseen”.

NATO tunkeutuu röyhkeästi itäänpäin

1997 allekirjoitettiin NATO:n ja Venäjän perussopimus keskinäisistä suhteista, yhteistyöstä ja turvallisuudesta. Silloin NATO vakuutti, että ”ei ole aikomusta sijoittaa merkittäviä sotilasjoukkoja Keski- ja Itä- Eurooppaan”. Suullisesti oli jo aiemmin, Varsovan liiton purkautuessa, annettu lupaus, että NATO ei lainkaan laajene itään päin.

Toisin kuitenkin kävi. NATO alkoi 1990-luvulla levittäytyä kohti Venäjän rajoja. Lähes kaikki Varsovan liiton entiset jäsenmaat ovat nyt NATO:n jäsenmaita. NATO:n huippukokous Varsovassa 2016 päätti vielä vahvistaa sotilaallista läsnäoloa uusissa itäisissä jäsenmaissa sijoittamalla myös pysyviä joukkoja Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. NATO on perustanut lisäksi ohjuspuolustusjärjestelmän Puolaan ja Romaniaan.

Helmikuussa 2017 vihittiin Zaganissa, Puolassa käyttöön ensimmäinen USA:n pysyvä sotilastukikohta Itä-Euroopassa kylmän sodan päättymisen jälkeen. ”Rautaprikaatissa” on 3500 sotilasta, 87 Abrams-taisteluvaunua sekä muita taisteluajoneuvoja ja varusteita.

Maailman sotilasmenojen vertailu

Siprin selvityksen mukaan maailman maat käyttivät vuonna 2017 sotilasmenoihin noin 1 436 miljardia euroa. Tästä noin kolmasosa on USAn sotilasmenoja ja 7 suurimman NATO-maan sotilasmenot ovat yhteensä lähes puolet, noin 48 prosenttia.

Siprin mukaan Venäjän sotilasmenot putosivat vuonna 2017 peräti 20 prosenttia vuoden 2016 tasosta. Venäjä käytti sotilastarkoituksiin vuonna 2017 noin 55 miljardia euroa, joka on kymmenesosa USA:n sotilasmenoista.

Vaikka Venäjä on pinta-alaltaan maailman ylivoimaisesti suurin maa, sen sotilasbudjetti oli vuonna 2017 vasta maailman neljänneksi suurin. USA:n ja Kiinan lisäksi myös Saudi-Arabia ohitti Venäjän. Samalla kun Venäjän sotilasmenot laskivat, maailman maiden yhteenlasketut sotilasmenot kääntyivät vuonna 2016 nousuun ja nousivat myös vuonna 2017. Kuka siis uhkaa ketä?

Massiivisia sotaharjoituksia

Mitä ovat Baltops, Saber Strike, Spring Storm, Iron Sword, Atlantic Resolve, Anakonda,

Black Eagle, Noble Jump, ACE? Nämä ovat USA:n ja NATO:n erityyppisiä sotaharjoituksia, joita on pidetty vuosittain Itämeren ympäristössä. Useimpiin näistä myös Suomi on osallistunut.

Harjoittelee tietysti Venäjäkin, mutta omien rajojensa sisällä eikä tuhansien kilometrien päässä rajoistaan kuten USA. Joka neljäs vuosi Venäjän läntisellä alueella järjestetään Zapad-harjoitus, ja mukana on myös Valkovenäjä. Tästähän media nosti viime vuonna hirveän metelin. ”Länsi” -harjoitus on siis vain joka neljäs vuosi, koska muut harjoitukset ovat kolmessa muussa ilmansuunnassa. Vuonna 2014 maaliskuussa Venäjän järjesti laivaston sotaharjoitukset Kaliningradin alueella ja 2017 oli Venäjän ja Kiinan yhteinen sotaharjoitus Itämerellä.

Mahtava on lännen ylivoima myös sotaharjoituksissa. Kuka siis uhkaa ketä?

Sotilastukikohtien saaristo

USA:lla on lähes 1000 sotilastukikohtaa vieraissa maissa. USA:n joukkoja tai muuta sotilaallista henkilöstöä löytyy noin 160 maasta tai alueelta. Saksa, Italia, Japani ja Korea ovat suurimmat isäntämaat. Iso-Britannia toimii mm. Etelä-Atlantilla ja Välimeren alueella. Ranska toimii Eteläisen Tyynenmeren alueella ja Afrikassa. Myös Natolla ja EUFORilla on tukikohtia yhteisten operaatioiden tueksi.

Venäjä on sotilaallisesti läsnä lähinnä sen rajoilla sijaitsevissa maissa: Abhasia, Armenia, Valkovenäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Etelä- Ossetia. Lisäksi Venäjällä on tukikohta Syyriassa ja Vietnamissa. Täydellinen sotilaallinen ylivoima on tässäkin mielessä länsiliittoumalla. Kuka siis uhkaa ketä?

Sota paitsi tappaa, myös saastuttaa ympäristön

Raportin loppuosa on omistettu sodan ja sotateollisuuden jälkiin saastuttajana ja myös ydinvoiman vaaroja käsitellään.

USA:n puolustusministeriö on maailman pahimpia saastuttajia. Siihen verrattuna minkä tahansa korporaation jalanjälki on kääpiömäinen. Vuonna 2014 Maureen Sullivan, entinen Pentagonin ympäristöohjelman johtaja, kertoi Newsweek -lehdelle, että hänen toimistonsa hoidettavana on 39.000 saastunutta aluetta (19 million acres) pelkästään USA:ssa.

“Maamme lähes jokainen sotilaskohde on vakavasti saastunut”, sanoo kohta eläkkeellä oleva kongressin jäsen John D. Dingell. ”Sotilaskohteet muodostavat eräänlaisen myrkyllisen saariston USA:n halki McClellan ilmavoimien tukikohdasta Kaliforniassa lähellä Sacramentoa, mistä löydettiin radioaktiivista jätettä, aina Massachusettsin sotilaalliseen reservaattiin Cape Codilla asti, joka on räjähdysaineiden ja rakettipolttoainekomponentin, perkloraatin, myrkyttämä.”

Tuorein kauhuesimerkki USA:n sotatoimien seurauksista on Irakin sota (2003), joka aiheutti laajan aavikoitumisen. Se lamautti merkittävän osan Irakin maataloudesta. USA:n käyttämä köyhdytettu uraani (Depleted Uranium = DU) aiheutti valtavan ympäristötaakan irakilaisille. Sekä irakilaisten että sodassa palvelleiden sotilaiden keskuudessa DU on aiheuttanut syöpää ja muita sairauksia. Irakin sota aiheutti myös valtavia hiilidioksidipäästöjä.

.

Karatšai-järvi on pieni järvi eteläisessä Ural-vuoristossa Venäjän Tšeljabinskin alueella. Järven lähellä sijaitsee Majakin atomiteollisuuslaitos, jossa on tuotettu radioaktiivista plutoniumia atomiaseisiin 1940-luvulta lähtien. Järveä on käytetty atomiteollisuuden radioaktiivisen jätteen kaatopaikkana. Sitä on lukuisissa artikkeleissa ja raporteissa kuvailtu maailman saastuneimmaksi paikaksi.

Itämeri Rauhan mereksi

Rapotti loppuu vaatimukseen: ”On aika kutsua koolle kaikkia Itämeren maita (ei USA) koskeva konferenssi Itämeren muuttamiseksi Rauhan mereksi – rauha ihmisten välillä ja rauha ympäristön kanssa. Itämeren alueesta on tehtävä esimerkki uudesta yhteistyökyvystä – askel kohti sellaista turvallista maailmanjärjestystä, joka kunnioittaa YK:n antamia päätöslauselmia ja tekemiä sopimuksia sekä kansalaisten perusoikeuksia”.

Erilaisten uhka- ja viholliskuvien rakentaminen palvelee ainoastaan sotateollisuutta ja maailman ehtyviä luonnonvaroja tavoittelevia suuryrityksiä sekä epädemokraattista valtaa keskittävää maailmanjärjestystä tavoittelevia poliitikkoja.