Onko Suomi miehitetty?

Viime vuoden lopulla ilmestyi tärkeä kirja. Tietokirjailija Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa käsittelee niitä maanpetoksellisia ja perustuslain vastaisia toimia, joilla Suomi on hivutettu yhä lähemmäs Natoa ja Yhdysvaltoja 1990-luvun alusta alkaen. Mitään asiakirjoja tai sopimuksia ei ole käsitelty eduskunnassa, vaan asiakirjat ovat kenraalien, virkamiesten tai yksittäisten ministereiden laatimia ja allekirjoittamia, alkaen ”kumppanuussopimuksesta” vuodelta 1994 aina ”isäntämaasopimukseen” 2014 saakka ja Naton/USA:n sotaharjoituksiin sen jälkeen.

”Suomen asevoimat on nyt valjastettu lännen etuvartioksi Venäjää vastaan”, Sainio sanoo.

Naton kylkeen liittyminen alkoi 1992, kun Naton eräs kenraali ilmoitti Suomelle, että Suomi on nyt kutsuttu NACC:n (Naton organisaaatio) tarkkailijajäseneksi. Sitä yksipuolista ilmoitusta ei käsitelty eduskunnasssa. Siitä alkaen sama tyyli on jatkunut, kun Nato-suhteita on kehitetty eteenpäin. Vuonna 1994 Suomi liitettiin rauhankumppanuusohjelmaan virkamiesten tekemien laittomien päätösten perusteella. Samana vuonna Suomi osti 64 amerikkalaista Hornet-hävittäjää, jotka kytkivät Suomen ilmavoimat amerikkalaisiin järjestelmiin. Hävittäjähankintaa valmisteltiin salassa 1980-luvun lopulta alkaen, mutta se oli sentään pakko tuoda eduskuntaan.

”Rauhankumppanuus on sumuverho, jonka tarkoitus oli johdattaa Nato-jäsenyyteen. Niin on sitten käynytkin Itä-Euroopan kumppanimaille. Kumppaneista vain Suomi, Ukraina ja Georgia eivät vielä ole jäseniä.”

Afganistanissa osallistumme itse asiassa sotarikokseen sotimalla siellä Yhdysvaltojen koalitiossa. Tässä rauhankumppanuus -prosessissa, joka on johtanut monenlaisiin seurauksiin, ei ole kunnioitettu perustuslakia eikä parlamentarismia. Eduskunta on pidetty kokonaan pimennossa, koska ei ole haluttu tuoda julkiseen keskusteluun näitä asioita.

Suomi on Yhdysvalloille tärkeä alue. Täältä pääsee käsiksi Venäjän tärkeisiin strategisiin kohteisiin, Murmanskiin ja Pietariin. Sotilasvakoilun kannalta Suomi on erityisen tärkeä. Sotaharjoituksiin kuuluu osana myös vakoilu. Ei kannata ihmetellä sitä, että Yhdysvaltojen hävittäjät ja muu sotakalusto miehistöineen ovat täällä alkaneet ahkerasti pyöriä.

Pariisin rauhansopimus on voimassa

Hallitusten ohjelmissa mainittu Nato-optio on pelkkää hämäystä. Pariisin rauhansopimuksen perusteella Suomi ei voi koskaan liittyä Natoon. Ainakaan laillisesti, jos kansainvälistä sopimusta kunnioitetaan.

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään pykälää, joten se on voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliiset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Isäntämaasopimus ei ole Suomen valtion ja Naton välinen sopimus. Se on allekirjoittajien eli puolustusministeriön ja kahden Nato-organisaation välinen. Allekirjoittajana oli puolustusministeriön puolesta puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, jonka virkatehtäviin ei kuuluu Suomen valtiosopimusten allekirjoittaminen. Isäntämaasopimus on kuitenkin liitetty Suomen valtiosopimusten kokoelmaan.

Vieraan maan armeija johtaa sotaharjoituksia

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että Suomessa huhti-toukokuussa 2019 järjestettävä sotaharjoitus Bold Quest on Yhdysvaltain korkeimman sotilasjohdon johtama. Se on viimeisin osa lähentymiskuviota Yhdysvaltoihin. Jos vieraan valtion armeija johtaa Suomen sotaharjoituksia, voidaan kysyä, onko Suomi miehitetty.

Bold Questiin osallistuu noin 2200 sotilasta 20 maasta. Harjoitus ei ole suuri miesvoimaltaan, mutta alueellisesti se ulottuu koko Suomeen ja ulkomaille saakka. Puolustusvoimat kertoo sivullaan harjoituksesta näin:

”Suomessa järjestettävä tapahtuma on osa Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan omistamaa ja johtamaa Bold Quest- testaus- ja todentamistapahtumien kokonaisuutta, jonka tavoitteena on teknisen yhteensopivuuden ja toimintatapamallien kehittäminen maalla, merellä ja ilmassa toimivien järjestelmien välillä.

Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle. Lisäksi käytetään muita tarvittavia maa-, meri- ja ilmavoimien harjoitusalueita sekä varuskunta-alueita Sodankylän, Rissalan, Riihimäen ja Pansion alueilla.”

Suomi maksaa maksaa kulut, 4,5 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä hankitaan tiedustelu-, komento- ja viestintävälineitä ja ne jäävät Suomeen. Ilmeisesti korkeatasoista tiedusteluinfraa rakennetaan nyt tänne.

”Sallan korkeudelta on vedetty valokuitukaapelia itärajalle, mutta liikenneministeriö tai puolustusministeriö eivät tiedä siitä mitään. Ehkä paljastuu joskus, mitä se tarkoittaa,” Sainio huomauttaa.

Hämähäkinverkko Suomen ympärillä

Esko Seppänen kirjoitti blogissaan vuonna 2016: ”Kun Yhdysvallat on kutonut poliittisen hämähäkinverkon Suomen ympärille, on mahdollista, että Suomen natottaminen on muuttumassa USA:n ja Suomen kahdenväliseksi yhteistyöksi: ollaan korvaamassa Suomen kansan torjuma Nato-jäsenyys kahdenvälisellä sotilasyhteistyöllä USA:n kanssa.”

Sainion kirjan mukaan tämä on jo tapahtunut. Eikä nyt enää olla vain rauhankumppaneita, vaan ollaan myös Yhdysvaltojen sotakumppaneita Afganistanissa ja Irakissa. Lisäksi on alettu tottua siihen, että Suomen valtion alueella on vieraan vallan sotajoukkoja. Se on uusi normaali.

”Yhdysvaltain sotaväki on Suomessa joka hetki, mutta missä ja miten paljon, se on pääosin sotasalaisuus,” Sainio sanoo.

Sainion mukaan Natoon lähentymisessä on koko ajan ollut maanpetoksellista toimintaa, josta joidenkin pitäisi joutua tiilenpäitä lukemaan. Minne Suomi pommittaa -kirja onkin toimitettu Perustuslakivaliokunnan sihteeristölle valiokunnan käsittelyä varten. Aika näyttää, kuuluuko siitä koskaan mitään.

Sainio on tutkinut muun muassa ulkoministeriön arkistoja kirjaansa varten. Tärkeimmät asiakirjat on salattu 25 vuodeksi, joten nyt ovat 1990-luvun alussa salatut asiakirjat tutkijoiden käytettävissä. Sainio lupasi jatkaa tutkimuksiaan. ”Asiakirjoja vapautuu salauksesta joka päivä”, hän toteaa.

Marjaliisa Siira

Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa

Into Kustannus 2018, 208 sivua