Hondurasin syrjäytetty presidentti Manuel Zelaya yritti viime yönä (Suomen aikaa) palata kotimaahansa. Hän saapui pienellä matkustajakoneella Yhdysvalloista pääkaupungin Tegucigalpan ylle, mutta ei saanut lennonjohdolta laskeutumislupaa. Lentokentän kiitorata oli tukittu sotilasajoneuvoilla. Tuhannet Zelayan kannattajat olivat odottaneet presidenttiään lentokentän ulkopuolella jo kaksi vuorokautta.
Zelaya vetosi vielä pääkaupungin yläpuolella lentäessään, että maan armeija palauttaisi kuuliaisuutensa lailliselle presidentille ja päästäisi hänet laskeutumaan.
Zelayan kone joutui jatkamaan Managuaan, Nicaraguaan ja sieltä tiettävästi El Salvadoriin, jonne oli lennätetty toisella koneella hänen tukenaan olleet presidentit Cristina Fernández de Kirschner, Rafael Correa ja Fernando Lugo.
Tegucigalpan lentokentällä syntyneessä armeijan ja Zelayan kannattajien yhteenotossa on kuollut ainakin yksi ihminen ja kaksi loukkaantui. Sotilaat avasivat varoituslaukausten ja kyynelkaasun heittämisen jälkeen tulen mielenosoittajia kohti.
Kaapparit jäivät yksin
Amerikan maiden yhteistyöjärjestö OAS erotti Hondurasin lauantaina vastalauseena viikon takaiselle vallankaappaukselle. Päätös oli harvinaisen yksimielinen: Hondurasia lukuun ottamatta kaikki muut 33 jäsenmaata äänestivät erottamisen puolesta. Myös Yhdysvallat.
EU-maiden kaikki suurlähettiläät on kutsuttu pois Hondurasista ja Venezuela on lopettanut öljytoimitukset maahan.
Hondurasin kaapparit ovatkin jääneet täysin yksin. Tukijoita ei ole missään ilmansuunnassa. Tämä on uusi tilanne Latinalaisen Amerikan sotilaskaappausten historiassa. Aikaisemmat sotilasjuntat ovat saaneet Yhdysvaltojen lämpimän tuen ja myös naapurivaltioissa on ollut ystäviä. Eroa on myös siinä, että Hondurasiin ei nimitetty sotilashallintoa, vaan siviilipresidentti Roberto Micheletti.
Näin ei voida väittää sotilasjuntan hallitsevan Hondurasia, mutta ainakin yksi kenraali kuitenkin on kaiken taustalla: Romeo Vásquez. Zelaya erotti 24.6. kenraali Vásquezin armeijan komentajan paikalta, kun komentaja ei suostunut antamaan armeijan apua neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämisessä.
Se oli uhkarohkeaa ja ehkä yksi Zelayan virhearvioista. Vasquez ei piitannut erottamisesta, vaan komensi armeijan kaduille jo 25.6. ja sittemmin 28.6. sieppaamaan ja karkottamaan presidentti Zelayan maasta. Sen jälkeen armeija valtasi radio- ja tv-asemat ja on julistanut maahan useita öisiä ulkonaliikkumiskieltoja, Vásquezin vankassa komennossa.
Zelaya on vakuuttanut palaavansa Hondurasiin muuta kautta. Kansainväliset vetoomukset demokratian ja laillisen presidentin palauttamisesta Hondurasiin eivät ole toistaiseksi vaikuttaneet kaappareihin. Granman tietojen mukaan he jopa uhoavat levittävänsä sotilaskaappauksia muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Jo varsin vankaksi luultu demokratia Latinalaisessa Amerikassa on osoittanut haavoittuvuutensa. Hondurasin tapahtumat herättävät pelkoa maanosan kansojen keskuudessa.
2 kommenttia:
Hyvä asia! Ainut oikea hallintomalli on sotilasdiktatuuri. Siitähän on, kautta historian hyviä esimerkkejä. Vallasta syöstetty vasemmistopresidenti ei ole ollut demokraattinen hallitsija.
Mistähän sinä sen niin varmasti tiedät, että Zealya ei ollut demokraattinen? Demokratia meillä ja Amerikan mantereella on erilaista, vrt. USA:n presidentin diktatooriset valtuudet. Myös arabimaissa demokratia on erilaista kuin meillä Mikä on oikea malli millekin maalle, se vaihtelee minun mielestäni. On myös kulttuurinen asia.
Sotilasdiktatuurin väkivallalla hallitsemista ei voi ihminen hyväksyä paitsi sinä.
Lähetä kommentti