Kuuma pakolais- ja rasismikeskustelu
kiehuu nyt Suomessa. Sen kuplissa voi haistaa kovien asenteiden
lisääntymisen. Eräs rasismin alalaji, ikärasismi, ei sekään
osoita vähenemisen merkkejä. Vanhat ihmiset ovat Suomessa
halveksittu ja monella tapaa syrjitty ihmisryhmä. Toisenlaisia
asenteita on monissa muissa kulttuureissa, erityisesti
alkuperäiskansojen keskuudessa.
Turvapaikanhakijat herkästi
yleistetään raiskaajiksi ja terroristeiksi. Yleistyksiä käytetään
myös silloin, kun halutaan leimata eläkeläiset ”alempaan rotuun”
kuuluviksi. Kaikki ovat dementoituneita, vaipoissa makaavia
hoidettavia. Puhuvat päät tv-studioissa kauhistelevat
”huoltosuhdetta” ja eläkeläisten määrän kasvua. Asenteita on
muokattu siihen suuntaan, että on ollut mahdollista - ja
hyväksyttävääkin - leikata eläkeläisten toimeentuloa vuosi
vuodelta, jo vuosikymmeniä. Samaan aikaan on sairaiden vanhusten
hoitoresurssit leikattu henkitoreisiin.
Todellinen tilanne on se, että 87
prosenttia eläkeikäisistä ei käytä säännöllisesti sosiaali-
ja terveyspalveluja. Ei sen enempää kuin muukaan väestö, jopa
vielä vähemmän, ja sosiaalipalveluja aivan minimaalisesti
verrattuna esimerkiksi lapsiperheisiin Vielä 75 vuotta täytettyään
eläkeläisistä lähes 80 prosenttia tulee toimeen omillaan, tosin
kituuttaen ja säästäen. Siihen nämä pula-ajan lapset ovat
tottuneet.
Eläkepommi olikin suutari
Minne hävisi se paljon mainostettu
eläkepommi? Sillä uhkailtiin 1990-luvulta alkaen. Poliitikot
vakuuttivat, että emme selviä suurten ikäluokkien eläkkeiden
maksusta, koska seuraavat ikäpolvet ovat niin paljon pienempiä.
”Eläkepommin” varjolla aloitettin sitten eläkkeiden ostovoiman
leikkaaminen.
Nyt suuret ikäluokat ovat eläkkeellä,
mutta mikäänlaista räjähdysta en ole kuullut. Se pommi olikin
suutari.
On käynyt päinvastoin kuin poliitikot
pelottelivat. Työnantajilta ja työntekijöiltä vuosittain kerätyt
eläkevakuutusmaksut ovat ylittäneet ulos maksettujen eläkkeiden
määrät vuoteen 2013 saakka. Ylijäämistä on kerätty mahtava
summa eläkerahastoihin, 176 miljardia euroa (syyskuun lopussa
2015).. Eläkerahastojen sijoitusten pelkkä tuotto oli 12 miljardia
vuonna 2014. Rahastoja ei ole tarvinnut vieläkään käyttää
eläkkeiden maksuun, vaan pieni vaje kerättyjen maksujen ja
maksettujen eläkkeiden välilläon voitu kattaa pienellä osalla
sijoitusten tuotoista. Vuonna 2013 tuotoista otettiin 600 miljoonaa
euroa.
Samaan aikaan osa eläkeläisistä on
pikku hiljaa päätynyt köyhyysrajan alapuolelle. EU:n määrittelemän
köyhyysraja yhden hengen taloudessa on 1166 euroa. Sen alapuolella
elää yli 75-vuotiaista 20 %, yli 85-vuotiaista 30 % ja
100-vuotiaista lähes puolet. Missään muualla Länsi-Euroopassa
köyhyys ei kasaudu ikäihmisiin kuten Suomessa.
Hölmöläisten hommaa
Vanhusväestön halveksuntaa ja
syrjintää edustaa vuonna 1995 eläkkeiden taitetun indeksin
käyttöönotto. Sillä eläkkeiden ostovoimaa on leikattu joka vuosi
20 vuoden ajan vähintään yhdellä prosentilla per vuosi. Taitettu
indeksi tarkoittaa, että eläkkeet tarkistetaan vuosittain tammikuun
alussa työeläkeindeksillä, jota laskettaessa palkkatason muutoksen
painokerroin on 0,2 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,8.
Vuonna 1995 eläkkeet olivat keskimäärin 60
palkoista, nyt enää 47 prosenttia. Vuosina 1995 - 2014 palkkatason
nousu oli 88 % ja työeläkkeiden 46 % (1)
Suomen
nykyinen työeläkeindeksi on ollut EU-maiden seitsemänneksi heikoin
painottaessaan palkkatason muutoksen sijasta hintatasoa. Puhdas
palkkatasoindeksi on yhä käytössä maailman parhaiksi arvioiduissa
eläkejärjestelmissä Alankomaissa ja Tanskassa.
Vuosina 1995 - 2014 eläkerahastoihin
kartutetut varat ovat yli nelinkertaistuneet ja ne ovat seitsemän
kertaa enemmän kuin yhden vuoden maksetut eläkkeet
Eläkkeistä säästäminen on ollut
typeryyden huippu. Säästetyt rahat eivät ole menneet valtion
kassaan, vaan työeläkeyhtiöille. Valtio ja kunnat sen sijaan ovat
menettäneet verotuloja ja työpaikkoja. Eläkeläisten tulot menevät
pääosin kotimaiseen kulutukseen ja palvelujen ostamiseen ja siten
osa palautuu valtiolle arvonlisaveron kautta. Lisäksi asumistuki- ja
toimeentulotukimenot kasvavat eläkkeiden pudotessa köyhyysrajan
alle. Yhteiskunta on siis pelkästään menettänyt rahaa taitetulla
indeksillä. Ja eläkerahastot ovat turvonneet.
.
Ambulanssitoimintaa ja omaishoitoa
Aktiiviset eläkeläiset, siis 87
prosenttia eläkkeensaajista, ovat valtava voimavara yhteiskunnalle.
Suuri enemmistö tekee jotain auttamistyötä ja lisäksi monenlaisia
vapaaehtoistöitä.
Lapsiperheissä isovanhemmat ovat
usein kuin ambulansseja, jotka hälytetään paikalle lapsen tai
vanhemman sairastuessa. Kuinka monta työpäivää vuosittain
pelastetaan kansantaloudelle isovanhempien hoitotyön avulla? Joku
voisi tutkia asiaa. Myös lyhytaikaista keikkatyötä tekevät
joutuvat järjestämään lastenhoidon usein ilman päiväkotipaikkaa.
Jotkut isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan kokopäiväisesti
säästäen sillä tavoin yhteiskunnan päivähoitomenoja..
Suuri kansantaloudellinen merkitys on
myös omaishoidolla. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan
noin 300 000 omaishoitotilannetta (2), joista 60 000 on vaativia eli
ne sitovat hoitajan hoitotyöhön 24/7. Vain pieni osa kaikista
omaishoitajista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Laissa
omaishoitajaksi määritellään henkilö, joka on tehnyt
toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa.
Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2014 vain 43 000.
Yli puolet omaishoitajista on itsekin
eläkeiässä ja neljännes heistä on yli 75-vuotiaita. On laskettu,
että omaishoidon varassa olevien vanhusten hoitaminen laitoksissa
tulisi maksamaan yhteiskunnalle noin 3,5 miljardia euroa vuodessa.
Kunnat maksavat omaishoidon tukea ja kustantavat palveluja noin
puolen miljardin euron verran, joten nettohyöty on 3 miljardia.
Tästä yli puolet yhteiskunnalle tuottavat eläkeikäiset.
Tavallinen tapaus on, että vanhus hoitaa huonokuntoista ja/tai
dementoitunutta puolisoaan tietämättä, että on omaishoitaja eikä
sen vuoksi ole edes hakenut mitään tukea.
Vanhustenhoito, leikkaajien
lempilapsi
Järkyttävintä ikäihmisten
halveksuntaa osoittaa se, että sairaiden vanhusten hoito on monissa
hoitopaikoissa epäinhimillistä, säästösyistä.. He kärsivät
aliravitsemuksesta. He kärsivät janosta. Ulkoiluttamiseen ei riitä
hoitajia. Vaipoissa makaavien vaippoja ei vaihdeta riittävän usein,
ja siitä seuraa kärsimyksen lisäksi ihottumia. Media on
raportoinut näistä epäkohdista ainakin 15 vuotta. Ja mitä on
tapahtunut? Leikkaaminen jatkuu aina vaan.
Hoitoresursseja on leikattu
1990-luvulta alkaen Ensin lopetettiin pääosa hoitopaikoista. Niin
sanottuja vanhainkoteja, joita ennen 1990-lukua oli jokaisessa
kunnassa, ei enää ole. Jäljellä olevista hoitopaikoista leikataan
resursseja vuosittain. Tämäkin hallitus aikoo pienentää
hoitohenkilökunnan mitoitusta 0,5 hoitajasta per hoidokki 0,4:ään.
Vanhukset, nuo hyvinvointivaltion
veteraanit, ansaitsisivat ”subjektiivisen päivähoito-oikeuden”.
Kaikilla pitää olla oikeus päästä säädylliseen hoitopaikkaan
sitten, kun ei enää kykene selviytymään arkielämästä.
Saksasta mallia
Suomessa voitaisiin ottaa oppia vaikka
Saksasta. Taloussanomien (3) mukaan Saksassa osataan jo arvostaa
ikäihmisten panosta yhteiskuntaan. He kelpaavat myös työelämään
ja tietysti monenlaisiin vapaaehtoistöihin..
Saksassa eläkeläisiä arvostetaan
kuluttajina ja jopa talouden vetureina. Kauppa alkoi määrätietoisesti
vedota heihin 2000-luvun puolessa välissä. Markkinoiden
nuorisokultti tai aikuisiin lasten kautta vetoaminen on Saksassa
korvautumassa vanhempia polvia puhuttelevalla ”nuorekkuuskultilla”.
Teollisuuden ja kaupan parhaimmat asiakkaat ovat siirtymässä yhä
kypsempään ikään, ja varsinkin 65-75-vuotiaiden kotitalouksissa
kuluttajilla on eniten aikaa ja halua hemmotella itseään. Ja myös
rahaa, siis Saksassa.
Suomen hallitus etsii nyt hiki hatussa
talouden vetureita. Hallituksemme seuraa yleensä mielellään
Saksan mallia - mikä ettei tässäkin asiassa. Se voisi nimetä 1,4
miljoonaa eläkeläistä talouden vetureiksi.
Mutta pahasti jälkeenjääneillä
eläkkeillä ei veturi kovin paljon taloutta vedä. Jos eläisimme
inhimillisessa yhteiskunnassa, voitaisiin eläkkkeiden
jälkeenjääneisyyttä korjata eläkerahastojen tuotoilla. Yhden
vuoden tuotto, esimerkiksi 12 miljardia, riittäisi hulppeaan
korotukseen niille pieneläkeläisille, jotka elävät kädestä
suuhun. Sillä saataisiin jälkeenjääneisyys paikattua.
Korotuksesta eläkeläiset maksaisivat valtion kassaan veroina ja
arvonlisäveroina ainakin 50 prosenttia ja lopulla nostaisivat
palvelualojen ja muita yrittäjiä uuteen nousuun.
Ikäihmiset ovat yhteiskunnan
voimavara, jota tarvitaan yhä enemmän paikkaamaan
hyvinvointivaltion pahasti repeileviä turvaverkkoja. Yhteiskunnan
muuttumista inhimillisemmäksi ei näköpiirissä olevassa
tulevaisuudessa vielä näy.
