Hauskaa kekriä!

Selailin äskettäin postiluukusta tipahtanutta paikallista Vuosaari-lehteä. Huomasin, että kaikki kaupat ja kapakat ja uimahallikin viettävät nyt Halloweenia (englannin kielen mukaan isolla kirjaimella). Pyhäinpäivä oli vallan unohtunut lehden mainoksissa. Piti ihan tarkistaa seurakunnan ilmoituksesta, onko kirkossakin Halloween-jumalanpalvelus. Ei ollut - vielä tänä vuonna.

Muistan erittäin hyvin ajan, jolloin Halloweenia pidettiin periamerikkalaisena kurpitsajuhlana, jonka tunsimme vain amerikkalaisesta kirjallisuudesta ja elokuvista. Eikä pälkähtänyt pieneen mieleenkään, että sitä pitäisi myös Suomessa viettää. Muistan hyvin, niin se oli.

Mutta nyt on toisin. Kävin eilen uimahallissa. Sinne oli ripustettu paikat täyteen lepakkoja, hämähäkkejä, seittejä, noitia ja irvisteleviä kurpitsoita. Kaikki kertakäyttökrääsää, joka roikkuu vuorokauden paikoillaan ja heitetään sitten roskiin. Hyvä tekosyy bisnekselle siis myydä taas kerran turhaa krääsää, jota jo monet muutkin vuosittaiset juhlamme ovat täynnä - pahimpana tietysti joulu.

Itse asiassa meillä on vain yksi suuri juhla, johon ei liity minkäänlaista oheiskrääsää. Ei hassuja hattuja, naamareita, sydänkortteja, erikoista pukeutumista, koristeita, tipuja tai kurpitsoita. Sehän on juhannus, tuo perisuomalainen juhla. Ei pukeuduta mitenkään, kaikki voivat olla omana itsenään. Mennään mökille, saunotaan ja ryypätään viinaa. Poltetaan kokko. Eikä mitään muovikrääsää ympärillä. Toivokaamme, että amerikkalainen bisnes ei keksi tätä juhlaa. Miltä se nyt näyttäisi, jos saunan terassilla pitäisi ryypätä hassu hattu päässä tai jotain muuta rekvisiittaa yllä? Kyllä pyyhe riittää suomalaiselle juhannusjuhla-asuksi.

Jo ennen pyhäinpäivän viettoa Suomessa vietettiin kekriä tässä loka-marraskuun vaihteessa. Se oli maatalousyhteiskunnassa vuoden suurin juhla, sadonkorjuun ja karjamarkkinoiden juhla. Ja palveluskunnan ainoa vuosittainen vapaa viikko alkoi siitä. Kyllä kekriä juhlittiin niin perusteellisesti, että nykyajan juhannusjuhlat eivät yllä moiseen. Sadonkorjuun jälkeen ruokaa ja juomaakin riitti kaikille koko viikoksi joka talossa, köyhinäkin aikoina.

Jotkut perinteitä kunnioittavat ovat yrittäneet elvyttää kekrin viettoa. Mutta maatalousyhteiskunta on mennyttä maailmaa. Vain pienen pieni osa kansasta korjaa enää satoa tai on töissä maataloudessa. Kekrin vietolle ei oikein ole motiivia. Mutta voisi tämän juhlan silti kekriksi nimittää ja viettää sitä suomalaisittain. Kekritulet vaan ulos, sitten saunaan ja ryyppäämään ilman muovikoristeita.

Pistänpä oikein komiat kekritulet parvekkeelle (eli paljon kynttilöitä) karkottamaan pimeyden ja pahat henget ja samalla mahdolliset Halloweenin aaveetkin.  Ryyppääminen jääköön tällä kertaa, ja saunassa kävin eilen.

Jospa sitten taas...

Olen jo pitemmän aikaa ajatellut. Että pitäisi taas ryhtyä kirjoittamaan tätä blogia. Viimeinen sysäys tuli lapsenlapselta, joka äskettäin ehdotti tätä. Ja miksikö? No että en niin paljon riekkuisi facebookissa.

Varmasti tämä vähentää fb-päivityksiä ja mikäs siinä. Täällä vaan on perin yksinäistä, kun taas fb:ssä on aina kavereita mukana. Ihan mukavia keskusteluja on ollut, en minä siellä koskaan yksinäni ole joutunut riekkumaan.

Ei mulla nyt muuta ole mielessä. Kello on nukkumaanmeno.