Nimitin tänään vaalipäällikökseni Sissi Kiisselin. Hän on energinen, vilkas, nopea, aikaansaapa ja sosiaalinen.
Sissi on neljä kuukautta vanha kissanpentu. Se on hallinnut suvereenisti minun pientä huusholliani puolitoista kuukautta.
Sissi on tarkastanut paperipinoni levittämällä ne lattialle. Se rakastaa kukkia. Kuivakukat ovat parhaita, koska ne rapisevat ja hajoavat helposti. Kuivakukkakimppuni ovatkin nyt tuusannuuskana pölyimurin sisuksissa.
Alussa Sissi halusi aina osallistua tekstien tekoon hypäämällä tietokoneen näppäimistölle, kun aloitin työt sillä. Pikanäppäimillä se sai aikaan pientä hämminkiä. Vähitellen se kuitenkin oppi, että haluan tehdä tekstini ihan itse enkä tarvitse vaalipäällikköni apua. Nykyisin se käy levollisena päiväunille, kun siirryn tietokoneen ääreen. Tuossa se nyt pysyy pitkän tovin eikä siitä saa leikkikaveria, Sissi tuumii.
Välillemme on syntynyt lämmin riippuvuussuhde. Kun teen kotoa lähtöä, Sissi raivostuu. Se tuntee lähdon merkit: tavarat reppuun, ulkokengät jalkaan, päällystakki henkarista. Se hyökkailee eteisessä ympäriinsä kuin hullu. Kun avaimet kilahtavat taskussa, se ryntää ulko-ovelle salaman vauhdilla ja linnottautuu siihen. "Tästä ovesta et mene ilman minua!" se naukaisee. Sitten on minun vuoroni tehdä salaman nopeita harhautusliikkeitä, että pääsen ovesta ulos.
Tällä tarinalla haluan kertoa myös sen, että Helsinki-listojen koko vaalikampanja tehdään talkootyönä. Palkattua työvoimaa ei ole, kun se kehittyvien maakuntien tukikaan ei ole meitä muistanut eivätkä grynderit ole kiinnostuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti