Presidentti
Vladimir Putin vieraili hiljattain Helsingissä
työvierailulla. Suomen valtavirtamedia kohteli suurvallan
presidenttiä ala-arvoisella tavalla, halveksien, pistellen ja
tökkien. Journalismin pohjanoteeraus, eipä siitä sen enempää.
Mediaa
diplomaattisemmin ei käyttäytynyt myöskään isäntä, presidentti
Sauli Niinistö. Näin kuvasarjan presidenttien
tiedotustilaisuudesta (jota myös katselin tvstä). Joka ikisessä
kuvassa Niinistö mulkoili otsa rypyssä vihaisesti Putinia. Putinin
kasvot olivat vakavat, ehkä vähän kyllästyneet välillä. Mutta
ei hymyn häivettäkään kummankaan kasvoilla, missään vaiheessa
koko vierailun aikana – ainakaan niissä kuvissa, joita näin.
Mitä
oli tapahtunut siinä lyhyessä, vajaan tunnin kestäneessä
kahdenkeskisessä neuvottelussa? Sitä emme tiedä. Työvierailuilla
neuvottelut kestävät yleensä paljon pitempään. Arvailen Putinin
keskeyttäneen Niinistön jorinat sanoen: ”Miksi jauhaisimme tässä
taas samat asiat uudelleen, eiköhän mennä syömään?”
Tarkoittaen, että kun umpiluuhun ei mikään mene läpi, niin antaa
olla.
Ei
siis hyvältä näyttäneet Putinin ja Niinistön välit.
Tiedotustilaisuudessa Niinistö harjoitti (tapansa mukaan)
neulanpistopolitiikkaa tökkien Putinia mm jätehuollosta. Näinhän
sitä tehdään kutsutulle vieraalle?
Mutta
sitten pääsi Niinistöltä iso valhe: ”Ei USA ole sijoittamassa
Eurooppaan INF-sopimuksen kieltäviä ohjuksia.” Kohteliaasti Putin
vastasi: ”Tätä en ole tiennytkään. Jos näin on, se on hyvä
asia.” Näin ei asia kuitenkaan ole. Puolassa ja Romaniassa on
valmiina USAn ns. ohjuspuolustusjärjestelmät, jotka on hetkessä
muutettavissa ohjushyökkäysjärjestelmiksi. Sitä varten ne
järjestelmät siellä ovat.
Ranskassa
auringonpaistetta
Muutama
päivä ennen Suomen vierailuaan Putin kävi presidentti Emmanuel
Macronin vieraana Ranskassa, Macronin kesäasunnolla. Työvierailu
siis sekin.
Kaikissa
näkemissäni kuvissa molemmat presidentit ja myös rva Macron
hymyilevät toisilleen aurinkoisesti. Jotain perin erilaista kuin
Helsingissä oli siis tapahtunut Ranskassa. Noista keskusteluista
Suomen mediassa tiedetään sen verran, että Macron oli moittinut
kovia otteita Moskovan mielenosoituksissa. Siihen oli Putinin helppo
vastata viitaamalla keltaliivien mielenosoituksiin, jotka ovat
kestäneet jo 39 viikkoa ja joissa on kuollut 11 ihmistä ja
loukaantunut noin 2500, ja myös putkaan vietyjä on tuhansia.
Tästäkin
huolimatta Macron maalaili tapaamisen jälkeen tyytyväisenä uutta
suurta talousaluetta, joka ”ulottuisi Lissabonista Vladivistokiin”.
Eli EU:n ja Euraasian alueen talousyhteistyötä.
Hetkinen,
mistä tämä on tuttu sanonta?
Vuonna
2010 Putin piti puheen, jossa ehdotti seuraavaa:
"Ehdotamme
(EU:lle) yhtenäisen talousalueen perustamista, joka ulottuu
Lissabonista Vladivostokiin. Tulevaisuudessa voisimme harkita jopa
vapaakauppa-aluetta tai sitäkin syvempää taloudellista
yhteistyötä. Lopputulos olisi koko mantereen kattava markkina-alue,
jonka arvo olisi triljoonia euroja."
Saiko
Putin siellä kesäasunnolla Macronin pään kääntymään
puolelleen tässä asiassa? Ei se kyllä olisi ihme. Putinilla on
aina hyvät perustelut. Tuohan olisi maailman suurin talousalue (ja
sitä Putin haluaakin, vastapainoa USA:n hegemonialle). Nähtäväksi
jää, mitä tästä seuraa.
Ongelma
sijaitsee USA:ssa. Siellä syvä valtio ei hyväksy tällaista vahvaa
kilpailijaa. Kaikkensa USA on tehnyt, että Eurooppakin jakaantuisi
kahtia eikä siitä olisi vaaraa USA:n hegemonialle.
Venäjän
eristäminen Euroopasta aloitettiin pian tuon Putinin 2010 puheen
jälkeen. Synnytettiin Ukrainan kriisi ja hoidettiin vallanvaihto
siellä. Sillä saatiin EU-maat hylkimään Venäjää ja vielä
pakotettiin EU asettamaan talouspakotteita Venäjälle. USA:n
hegemoniasta on kysymys myös Urainan kriisissä. Se kriisi oli
täystuho Putinin haaveille suuresta euraasialaisesta talousalueesta.
Toistaiseksi.
Mutta
maailma on muuttumassa. Kiina on yhtä suuri talousmahti kuin USA ja
Kiina kannattaa Euraasian liittoa. USA:n hegemonia vapisee
savijaloillaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
