maanantai 28. syyskuuta 2009

Jalkapallo kansalle!

Bolivian presidentti Evo Morales aikoo kansallistaa Bolivian jalkapallomaajoukkueen. Tämä kertoo presidentin rakkaudesta tätä urheilulajia kohtaan, mutta myös hänen näkemyksestään, että jalkapallo on niitä avainaloja, joita ei pidä jättää pelkästään yksityisen bisneksen armoille.

Joka sunnuntai-ilta La Pazin jalkapallostadion herää eloon, kun kirkkaat valot syttyvät himmentäen tähtien valon. Pelin jälkeen ilotulitus räiskyy viileässä illassa ja jalkapallofanit täyttävät kadut heilutellen banderollejaan ja oluttölkkejään. Tämä tapahtuu aina riippumatta siitä, mikä poliittinen kriisi tai triumfi maassa on sillä hetkellä menneillään.

“Olipa meillä mikä tahansa juhlimisen aihe tai jonkin haaksirikon aiheuttama suru, jalkapallo on aina tärkeää Latinalaisessa Amerikassa, joskus tärkeämpää kuin mikään muu”, uruguaylainen kirjailija Eduardo Galeano kirjoittaa kirjassaan Jalkapalloa auringossa ja varjossa. .

Kun Bolivian joukkue äskettäin putosi karsinnoissa jalkapallon MM-kisoista, antaumuksellinen fani Morales teki uuden avauksen. Kun menestystä ei näytä entisillä konsteilla tulevan, ratkaistakoon joukkueen ongelmat valtion väliintulolla.

”Olemme surullisia joukkueemme esityksistä karsinnoissa”, Morales sanoi toimittajille. ”Tähän saakka jalkapallo on ollut yksityisten, itsenäisten yritysten hallinnassa, mutta ne eivät ole saaneet aikaan hyviä tuloksia. Kansallistaminen nostaisi maajoukkueen sille kuuluvaan arvoonsa.”

Bolivian lähihistoria osoittaa, että valtion hallinta joillakin aloilla on ollut tuottoisampaa kuin yksityinen bisnes - vaikka se ei aina olekaan idioottivarma ratkaisu. Moralesin aikana Bolivian valtio on usein toiminut ihmisten edun mukaisesti eikä esimerkiksi ylikansallisten yhtiöiden etujen takaamiseksi.

Kansallistettu teollisuus on tuottanut voittoa köyhälle hallitukselle. Sillä on saatu varoja kipeästi kaivattuihin sosiaalisiin uudistuksiin ja kehitystyöhön.

Moralesin suunnitelma jalkapallojoukkueen kansallistamisesta kertoo paljon hänen taloudellisesta visiostaan Bolivialle. Tämä visio ruokkii hänen kansansuosiotaan. Viimeaikaisten mielipidekyselyjen mukaan se myös varmistaa hänen valintansa uudelleen ensi joulukuussa, jopa suurella marginaalilla. Ja kertoohan kansallistamishanke myös hänen rakkaudestaan jalkapalloon, siihen urheilulajiin, joka johti hänet presidentin palatsiin.

Jalkapallokapteenista presidentiksi

Kun köyhän maanviljelijän poika Evo Morales oli 13-vuotias, jalkapallojoukkue Fraternidad (Veljeys) aloitti toimintansa pienessä kylässä Bolivian vuoristoseudulla. Moralesista tuli joukkueen kapteeni, pelaaja, erotuomari ja rahoituksen kerääjä. ”Olin ikään kuin joukkueen omistaja”, Morales kertoo. ”Minä keritsin laamoja saadaksemme villoja. Isäni auttoi minua - hän oli oikea urheilumies. Myimme villat ja ostimme rahoilla palloja ja peliasuja.”

Kun kuivuus pakotti perheen muuttamaan Chaparen alueelle ja ryhtymään kokan viljelijöiksi, Morales valittiin välittömästi kokaviljelijöiden ammattiyhdistyksen urheilujohtajaksi. Siitä asemasta hän sitten nousi vähitellen muihin tehtäviin ammattiliitossa ja pääsi eteenpäin myös vasemmistolaisessa politiikassa päätyen lopulta presidentiksi vuonna 2005.

Sittemmin hän on pelannut jalkapalloa La Pazissa muun muassa argentiinalaisen jalkapallolegendan Diego Maradonan kanssa. Siinä pelissä käytetyn pallon hän lähetti Fidel Castrolle ja kirjoitti siihen: ”Kunnioituksella, Fidelille”. Erään kerran hän jätti väliin päivällisen Chilen presidentin Michele Bacheletin kanssa pelatakseen jalkapalloa Santiagossa. Hänen joukkueensa voitti chileläiset numeroin 8 - 1.

Morales on oikealla tiellä pyrkiessään ottamaan Bolivian jalkapallon valtion hallintaan. Tämä miljardibisnes on hyödyttänyt rikasta eliittiä vuosikymmenet ja erottanut sen työväenluokan kulttuurista, joka kuitenkin ruokkii ja ylläpitää jalkapalloharrastusta Latinalaisessa Amerikassa.

“Jalkapallo yhdistää meitä”, Morales sanoi Fox Newsille viime vuonna. ”Siinä ei ole kysymys pelkästään mestaruuksista, palkinnoista ja mitaleista: Se merkitsee paljon enemmän. Jalkapallo saa meidät unohtamaan ne poliitikot, jotka ovat erityisiä ongelmiamme. Jopa köyhyys, vaikka vain 90 minuutiksi, joutuu luovuttamaan tämän sosiaalisen ilmiön edessä.”

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Tiukka pipo päähän ja vastatuuleen...

En voi kehuskella työväenluokkaisella sukutaustallani. Lähipiirissäni oli pikkuvirkamiehiä ja opettajia. Poliittista järjestäytymistä ei ollut, ei oikealle eikä vasemmalle. Neuvostoliitosta ei puhuttu mitään, ei hyvää eikä pahaa. Tästä taustasta oli aika pitkä matka poliittiseen toimintaan.

Kouluaikainen ystäväni Ritva pakotti minut vuonna 1969 tulemaan erääseen Hämäläisen osakunnan porukoitten järjestämään viikonloppuseminaariin. Se oli kuulemma oleellisen tärkeä juttu. Itse kuuluin Savolaiseen osakuntaan, jossa muistojeni mukaan vain tanssittiin, laulettiin, juotiin ja... haeskeltiin paria. Hämiksellä ehtivät vielä tehdä edellisten toimien lisäksi vallankumousta.

Seminaarissa kimppuuni hyökkäsi välittömästi lauma nuoria miehiä, koska olin uusi naama porukassa. Yksi työnsi käteeni karmean näköisen, tiheästi präntätyn lehdykän sanoen: lue Tiedonantaja! Toinen kuiskutti: liity Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan! ja kolmas: liity Rauhanpuolustajiin!

Tuo porukka veti puoleensa kuin magneetti. Aloin liikkua niissä piireissä, ja pikku hiljaa liityin kaikkiin järjestöihin, joihin ”piti liittyä”. Jossain vaiheessa tilasin sen vaikealukuisen lehdenkin. 1973 olin jo kyynärpäitä myöten savessa ja myin Tiedonantajaa ovelta ovelle Vuosaaren työläiskortteleissa. Lehti piti tietysti aina lukea läpi, koska ”ase taistelussamme on Tiedonantaja” kuten vappumarsseilla huudettiin. Tunnollisena tyttönä luin lehteä ahkerasti, mutta nyt voin tunnustaa, että lintsasin erään ay-toimittajan tolkuttoman pitkien ja puuroisten jorinoitten lukemisessa.

Ensimmäisenä luin lehdestä Aleksandrovitsin pakinat. Ne pilkkasivat hauskasti ja terävästi porvarillista yhteiskuntaa ja ajan ilmiöitä. Kiitokset monista lukunautinnoista Aleksandrovitsille, joka tiettävästi vaikuttaa lehdessä edelleen.

1980-luvun alussa kommunistisen liikkeen sisäiset riidat sen kuin kiihtyivät. Välillä tuntui, että pahin vastustaja oli toinen toveri eikä porvari. SKP:tä alettiin ajaa alas ja puolueen kannattajat pirstoutuivat pieniksi ryhmiksi: kuka oli vaihtoehdon, kuka kolmannen tai neljännen linjan kannattaja. Minä liukenin siinä vaiheessa pois kaikista poliittisista järjestöistä ja päätin, että toimin jatkossa vain kansalaisliikkeissä. Kuten teinkin.

Avioeron myötä 1987 sekä mies että Tiekkarin tilaus muuttivat pois huushollistani. En tilannut lehteä itselleni, koska se oli mielestäni muuttunut ikäväksi ja ikävystyttäväksi osallistumalla sisäisiin tappeluihin.

SKP:n ja SKDL:n vielä savuaville raunioille perustettiin vuonna 1990 Vasemmistoliitto. Olin perustavassa kokouksessa Kulttuuritalolla. Tupa oli täysi ja tunnelma hyvä. Sinisilmäisesti toivoin, että nyt voitaisiin taas kaikki toimia yhdessä. Mutta eihän se niin mennyt. En ymmärtänyt osapuoliriitoihin osallistuneiden haavojen syvyyttä, koska itse olin jättäytynyt ulkopuolelle. Hajaannus siis vain syveni ja vaikuttaa vielä tänä päivänäkin.

1990-luvun alkupuolella tuli tarve tilata Tiedonantaja uudelleen ja ryhdyin myös lehden avustajaksi, koska olin tuota journalismiakin tilauskatkon aikana opiskellut.

Tänä päivänä Tiedonantaja on tietysti paljon lukijaystävällisempi lehti kuin 40 vuotta sitten. Viimeisin lehtiuudistus oli hyvä, näppärine vakiopalstoineen. Lehden ilmestymisen tarkoitus lienee se, että sitä luettaisiin - eikä oman erinomaisen viisauden esittely kuten alkuaikoina oli. Mutta edelleen Tiekkari nostaa sen kissan pöydälle, vetää tiukan pipon päähän ja kulkee rohkeasti vastatuuleen.

lauantai 19. syyskuuta 2009

"Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta"

Kirjailija Antti Tuuri kirjoitti tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan tärkeistä asioista, näin:

"Me voisimme alkaa nyt puhua asioista niiden oikeilla nimillä: Suomi käy sotaa Naton joukkojen rinnalla Afganistanissa, ja kehitysmaissa Suomi on mukana teollisessa toiminnassa, jossa siirtomaan luonnonvaroja ryöstetään, luonto turmellaan, mieluisia vallanpitäjiä pidetään vallassa ja kansalaiset kurissa konekivääreillä.
Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta."

Parasta mitä hesari on viime aikoina julkaissut. Olen ollut itse tätä mieltä jo kauan, mutta turha kenentahansamarjaliisasiiran on näistä asioista pakista eikä hesari julkaisisi, jos sinne yrittäisin. Hyvä että Tuuri kirjoitti asioista oikeilla nimillä.

Ulkoministeriömme olisi syytä miettiä näitä asioita, jos miettimiskykyä löytyy.

perjantai 21. elokuuta 2009

Mustekalan lonkerot sotilassaappaan palveluksessa

Kansainväliset isot uutistoimistot, Reuters etunenässä, ovat kuin giganttisia mustekaloja, joiden lonkerot yltävät ympäri maapallon, jokaiseen maahan. Suomenkin valtamedian päälähteenä ulkomaan uutisissa on ja on aina ollut uutistoimisto Reuters. Toimittajat eivät ehdi tässä huikeassa uutiskilvassa itse kipittää ulkomaille ottamaan asioista selvää. Sehän maksaisi, ja siitä median omistajat eivät tykkää yhtään. Voittoa pitää tuottaa, oikean tiedon tuottamisesta viis.

Kansainvälinen valtamedia on taas tänä kesänä kunnostautunut selkeän valheen levittämisessä. Hondurasissa tapahtui sotilasvallankaappaus 28.6. Uutisissa siteerattiin suoraan kaappareiden - siis rikollisten - perusteluja kaappaukselle. Kaapattu ja ulkomaille muilutettu laillinen presidentti Manuel Zelaya halusi kuulemma kansanäänestystä valtakautensa pidentämisestä. Zelaya kuulemma rikkoi perustuslakia, kertoivat kaapparit ja Reuters suihkutti mustettaan ympäri maapallon. Kaapatulta presidentiltä ei kukaan valtamedian uutistoimittaja vaivautunut kysymään yhtään mitään.

* * *

Kesäkuun kansanäänestyksessä Hondurasissa ei ollut kyse Zelayan toisesta kaudesta, vaan hän halusi alustavasti selvittää neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä, haluaako Hondurasin kansa yleensä muuttaa perustuslakia ja kutsua koolle perustuslakia säätävän kongressin ensi marraskuun virallisissa vaaleissa. Näin pitkälle menevää demokratiaa meillä päin on vaikea ymmärtää. Ja mustekala suihkutti totuuden näkymättömiin...

Aikaisempiin Hondurasin sotilasvallankaappauksiin on aina sotkeutunut amerikkalainen hedelmäyhtiö, joka otti noin sata vuotta sitten haltuunsa kaksi kolmannesta köyhän maan päätuotteen banaanin tuotannosta. Hondurasilaiset banaaninpoimijat ovat raataneet nälkäpalkalla ylikansallisen yhtiön plantaaseilla siis jo sata vuotta. Lisäksi halpatyövoimaa käyttävien suuryritysten kuten Adidaksen ja Niken hikipajat olivat löytäneet tiensä tähän huippuhalvan työvoiman maahan.

Zelaya meni tekemään suuren virheen. Hän säädätti tänä vuonna lain, jolla korotetaan minimipalkkaa peräti 62 prosenttia. Olihan se ihan törkeää. Että pitäisi niille banaaninpoimijoille ja hikipajojen työntekijöille vielä jotain palkkaakin maksaa. Ei se käy.

* * *

Miksi tässä kohkaan kaukaisen pienen maan asioista, kun omassakin maassa on ongelmia riittämiin. On porvarihallitus ja kaikkea kamalaa.

Sellainen kylmä hytinä tuli, että Hondurasin vallankaappaus on vasta harjoitusoperaatio. Katsotaan, miten onnistuu sotilasvallankaappaus vielä 21. vuosisadalla. Voidaanko jatkaa muihin ikäviin Latinalaisen Amerikan maihin, jotka ovat hylänneet uusliberalistisen talouspolitiikan ja yrittävät kohentaa köyhien asemaa? Olen pitänyt Latinalaista Amerikkaa kovan globaalin kapitalismin murentamisen mahdollisena alkuna. Jos se kehitys tallataan sotilassaappaan alle, se vaikuttaa meihin kaikkiin.

Toisenlainen maailma on mahdollinen - mutta milloin?

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Sotilassaapas polkee demokratiaa Hondurasissa

Hondurasin syrjäytetty presidentti Manuel Zelaya yritti viime yönä (Suomen aikaa) palata kotimaahansa. Hän saapui pienellä matkustajakoneella Yhdysvalloista pääkaupungin Tegucigalpan ylle, mutta ei saanut lennonjohdolta laskeutumislupaa. Lentokentän kiitorata oli tukittu sotilasajoneuvoilla. Tuhannet Zelayan kannattajat olivat odottaneet presidenttiään lentokentän ulkopuolella jo kaksi vuorokautta.

Zelaya vetosi vielä pääkaupungin yläpuolella lentäessään, että maan armeija palauttaisi kuuliaisuutensa lailliselle presidentille ja päästäisi hänet laskeutumaan.

Zelayan kone joutui jatkamaan Managuaan, Nicaraguaan ja sieltä tiettävästi El Salvadoriin, jonne oli lennätetty toisella koneella hänen tukenaan olleet presidentit Cristina Fernández de Kirschner, Rafael Correa ja Fernando Lugo.

Tegucigalpan lentokentällä syntyneessä armeijan ja Zelayan kannattajien yhteenotossa on kuollut ainakin yksi ihminen ja kaksi loukkaantui. Sotilaat avasivat varoituslaukausten ja kyynelkaasun heittämisen jälkeen tulen mielenosoittajia kohti.

Kaapparit jäivät yksin

Amerikan maiden yhteistyöjärjestö OAS erotti Hondurasin lauantaina vastalauseena viikon takaiselle vallankaappaukselle. Päätös oli harvinaisen yksimielinen: Hondurasia lukuun ottamatta kaikki muut 33 jäsenmaata äänestivät erottamisen puolesta. Myös Yhdysvallat.

EU-maiden kaikki suurlähettiläät on kutsuttu pois Hondurasista ja Venezuela on lopettanut öljytoimitukset maahan.

Hondurasin kaapparit ovatkin jääneet täysin yksin. Tukijoita ei ole missään ilmansuunnassa. Tämä on uusi tilanne Latinalaisen Amerikan sotilaskaappausten historiassa. Aikaisemmat sotilasjuntat ovat saaneet Yhdysvaltojen lämpimän tuen ja myös naapurivaltioissa on ollut ystäviä. Eroa on myös siinä, että Hondurasiin ei nimitetty sotilashallintoa, vaan siviilipresidentti Roberto Micheletti.

Näin ei voida väittää sotilasjuntan hallitsevan Hondurasia, mutta ainakin yksi kenraali kuitenkin on kaiken taustalla: Romeo Vásquez. Zelaya erotti 24.6. kenraali Vásquezin armeijan komentajan paikalta, kun komentaja ei suostunut antamaan armeijan apua neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämisessä.

Se oli uhkarohkeaa ja ehkä yksi Zelayan virhearvioista. Vasquez ei piitannut erottamisesta, vaan komensi armeijan kaduille jo 25.6. ja sittemmin 28.6. sieppaamaan ja karkottamaan presidentti Zelayan maasta. Sen jälkeen armeija valtasi radio- ja tv-asemat ja on julistanut maahan useita öisiä ulkonaliikkumiskieltoja, Vásquezin vankassa komennossa.

Zelaya on vakuuttanut palaavansa Hondurasiin muuta kautta. Kansainväliset vetoomukset demokratian ja laillisen presidentin palauttamisesta Hondurasiin eivät ole toistaiseksi vaikuttaneet kaappareihin. Granman tietojen mukaan he jopa uhoavat levittävänsä sotilaskaappauksia muihin Latinalaisen Amerikan maihin. Jo varsin vankaksi luultu demokratia Latinalaisessa Amerikassa on osoittanut haavoittuvuutensa. Hondurasin tapahtumat herättävät pelkoa maanosan kansojen keskuudessa.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Sotilasvallankaappaus Hondurasissa

Sotilaat kaappasivat Hondurasin vasemmistolaisen presidentin Manuel Zelayan sunnuntaiaamuna. Vangitsemista edelsi puoli tuntia kestänyt tulitaistelu turvamiesten ja sotilaiden välillä. Zelaya lähetettiin maanpakoon Costa Ricaan. Hän on anonut sieltä turvapaikkaa, mutta on Costa Ricassa julkaistussa televisiohaastattelussa korostanut, että hän on edelleen Hondurasin laillinen, demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti.

Hondurasissa piti olla sunnuntaina neuvoa antava kansanäänestys perustuslakia säätävän neuvoston perustamisesta. Kaappaus tapahtui juuri ennen vaalihuoneistojen aukeamista. Jo aikaisemmin Hondurasin korkein oikeus oli tuominnut neuvoa antavan kansanäänestyksen ”laittomaksi” ja kieltänyt armeijaa auttamasta äänestyksen valmisteluissa. Zelaya erotti puolustusvoimien päällikön viime viikolla, koska tämä ei suostunut avustamaan kansanäänestyksen järjestämisessä

Kaappaus on tuomittu laajasti. Venezuelan presidentti Hugo Chavez ja Bolivian presidentti Evo Morales ehtivät ensimmäisinä tuomita yhteistyökumppaninsa kaappaamisen. He kehottivat Hondurasin kansaa protestoimaan kaduilla presidenttinsä puolesta, kaappausta vastaan.

Hondurasin pääkaupungin Tegucigalpan kadut ovatkin täyttyneet presidentti Zelayaa kannattavista mielenosoittajista. Mielenosoittajat ovat rakentaneet katusulkuja presidentinpalatsiin vieville kaduille tarkoituksena eristää palatsissa majaansa pitävät kaappaajat. Paikalla on kuultu laukauksia, mutta kuolonuhreista ei ole vielä raportoitu.

Virkaa tekevän presidentin Roberto Michelettin määräämä öinen ulkonaliikkumiskielto on omiaan aiheuttamaan väkivaltaisuuksia. Mielenosoittajat tuskin pysyvät pois kaduilta ennen kuin presidentti Zelaya on palautettu virkaansa. Ulkonaliikkumiskielto antaa kaappareille ”laillisen” oikeuden käyttää väkivaltaa.

Miten tällaista vielä voi tapahtua? Demokratiaa puolustava USA ja EU nyt liikkeelle, kiireesti!

torstai 18. kesäkuuta 2009

TURHUUKSIEN TURHUUS

Globaali kapitalismi on kehkeytynyt hulluuden asteelle. Yksi järjettömistä ilmiöistä on tavaroiden rahtaus maasta ja maanosasta toiseen ja takaisin. Suomeen esimerkiksi tuodaan kakkupohjia Englannista ihan kuin tuota yksinkertaista ja halpaa tuotetta ei osattaisi Suomessa valmistaa. Osataan kyllä, ja niinpä Suomi myös vie kakkupohjia Englantiin. Kakkupohjia sinne, kakkupohjia tänne… ja kuljetusbisnes pyörii.

Olli Tammilehto julkaisi keväällä pamfletin nimeltä Rahdin rikokset, jossa hän selvittää globaalin tavaraliikenteen hulluutta ja sen haittavaikutuksia. Tammilehdon mukaan koko globaali markkinatalous perustuu edulliseen, nopeaan ja volyymiltaan valtavaan tavaraliikenteeseen.

Tammilehto käyttää esimerkkinä muun muassa erästä eksaktia tilastollista faktaa: "Vuonna 2006 Iso-Britannia sekä toi että vei 14 000 tonnia suklaakuorrutettuja vohveleita.” Eläköön tavaroiden vapaa liikkuvuus!

Tammilehto pitää globaalia rahtausbisnestä monella tavalla suorastaan rikollisena. Rahtauksen rikoksiin liittyy tietysti kasvavat liikenteen saasteet, mutta myös raaka-aineiden ryöstö kehitysmaista, halpa- ja lapsityövoiman käyttö sopivissa maissa, kehitysmaiden maataloustyöntekijöiden myrkyttäminen torjunta-aineilla ja monet muut asiat.

* * *
Eilen huomasin, että lähikaupassa oli tarjolla mandariineja Uruguaysta, melkein toiselta puolelta maapalloa. Eikö lähempänä ollut mandariinin mandariinia? Tammilehto huomauttaakin, että ruoan kuljetusmatkat ovat jatkuvasti pidentyneet. Nykyään ruokaa kuljetetaan kuluttajille tuhansien kilometrien päästä. Se edellyttää säilyvyyttä edistävien lisäaineiden runsasta käyttöä ja hedelmien kohdalla lisäksi sitä, että ne poimitaan raakana tuottajamaassa. Ruokamme on siis yhä epäterveellisempää, kiitos globaalin rahtausbisneksen.

Suurin osa rahdeista liikkuu valtamerillä, jotka on perinteisesti pidetty valtioiden valvonnan ulkopuolella. Merikuljetus on halpaa. Tiesitkö että rahtilaivojen polttoaineena käytetään likaisinta mahdollista polttoainetta? Siis bunkkeriöljyä, joka on oikeastaan jätettä. Maaliikenteessä sitä ei tietenkään saa käyttää. Bunkkeriöljyssä on rikkiä viisituhatta kertaa enemmän kuin tavallisessa dieselöljyssä. Niinpä laivat päästävät ilmaan merkittävän määrän rikkidioksidia, joka on melkoista myrkkyä. Se muun muassa happamoittaa vesistöjä ja maaperää, rapauttaa rakennuksia, lisää vakavia hengityselinsairauksia ja aiheuttaa metsäkuolemia.

Maailmanlaajuiset kuljetusketjut ovat edistäneet merkittävästi ilmastonmuutosta, tuhonneet ympäristöä erityisesti kehitysmaissa ja edesauttaneet epätasa-arvoisen talousjärjestelmän, siis kapitalismin toimintaa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että tavara- ja ruokatuotannon haitat on siirretty kehitysmaiden kestettäviksi. Meille täällä rikkaissa maissa jää sitten vastaavasti valtavat pakkausmateriaalien ja pois heitettyjen turhien tavaroiden jätevuoret.

* * *
Maailman johtajat istuvat ilmastokokousta joulukuussa Kööpenhaminassa. Siellä sovitaan, miten suuria päästövähennyksiä taas aiotaan tehdä siihen ja siihen vuoteen mennessä. Jo nyt joka kuukausi kokousta valmistelevat virkamiehet kokoontuvat ja miettivät pää punaisena, mitä voidaan tehdä.

Samaan aikaan maalla, merellä ja ilmassa rahdataan tolkuton määrä turhaa tavaraa edestakaisin, maasta toiseen, tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja pyhän globaalin markkinatalouden nimissä. Eikä kenellekään ilmastogurulle pälkähdä päähän ryhtyä rajoittamaan tätä saastuttavaa sirkusta.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Vasemmiston vaikerrus

Pian viikon päivät on kuultu vaikerrusta vasemmistopuolueiden suunnalta. Tappio europarlamenttivaaleissa oli erityisen merkittävä Suomessa, vaikka muuallakaan Euroopassa ei järin hyvin mennyt. Europarlamenttiin pääsi Suomesta vain yksi meppi, jonka voi sanoa edes joskus olleen vasemmistolainen: Liisa Jaakonsaari. Isä Mitron harteille - kaikki kunnia hänelle - en mitenkään pysty asettelemaan vasemmistolaisen viittaa.

Juuri nyt jos koskaan olisi luullut kapitalismikriitikkojen, joita vasemmistossa pitäisi olla, voittavan vaalit. Mutta ei. Miksi, sitä nyt kysellään epätietoisena.

Demarit ja Vasemmistoliitto ovat poistaneet puolueohjelmistaan kaikki sosialismin rippeetkin. Ei edes kainoa viittausta siihen suuntaan ole eikä kunnollista kapitalisminkritiikkiä ole uskallettu esittää. Tai osattu.

Mikä vaihtoehto sellainen puolue on kokoomukselle tai vihreille? Ei kai samanlaisia, kapitalismia kannattavia puolueita kovin montaa mahdu tähän pieneen maahan?

Tietysti syitä ja syyllisiä etsitään ahkerasti. Kummallisin syyllinen, jonka olen kuullut, oli se että vasemmiston projekti, tämä hyvinvointivaltio, on nyt valmis, joten vasemmistoa ei enää tarvita. Sic!

Yksi syyllinenkin on löytynyt, Martti Korhonen. Huomasi, tosin vitkutellen, erota Vasemmistoliiton johdosta. Katkeran oloinen mies, joka vuodatti sappeaan Esko Seppäsen ja "änkyröiden" niskaan. Martti hyvä, etkö koskaan huomannut, että Esko Seppänen sai kaikissa mahdolllisissa vaaleissa äänivyöryn ja oli kerran ääniharavien kärjessä europarlamenttivaaleissa? Martilla pätkii muisti pahasti. Eikä Martti pyytänyt Seppäseltä neuvoja eikä apua vaalivankkureiden vetämiseen. Ei huomannut valjastaa Seppästä testamenttaamaan äänivyörynsä jollekin uudelle ehdokkaalle. Typeryyden huippua, sanoisin. Nyt ei enää auta itku näillä markkinoilla.

Messiashan se on Vasemmistoliitolle tämä Paavo Arhinmäki, kuten Seppänen osuvasti sanoi. Messias tarkoittaa myös pelastajaa. Jännityksellä odotamme, pääseekö Vasemmistoliitto seuraavissa eduskuntavaaleissa RKP:n ohi.

torstai 14. toukokuuta 2009

Kaikkien aikojen puhallus

Johdannaismarkkinat, pyramidiyhtiö, portfoliosijoitus, Hex, Nasdaq, Nikkei… pörssimaailman käsitteet ovat minulle käsittämättömiä. Olen näihin aikoihin saakka ajatellut, että tuo maailma ei kuulu minulle. Minun ei tarvitse ymmärtää, mitä siellä tapahtuu. Luulen, että näin on monen muunkin tavallisen tallaajan kohdalla.

Nyt tuon höttökapitalismin romahdus on levinnyt nopeasti kaikkialle, kuin todellinen pandemia. Se kuuluu kuin kuuluukin meille kaikille, koska me olemme sen maksajia. Meitä uhkaa nyt julkisten palvelujen säästökuuri ja työttömyys, vaikka meillä ei ole osaa ei arpaa, ei osakkeita eikä johdannaisia.

Länsimaiset valtiot ovat myöntäneet tähtitieteellisiä summia kuilun reunalla keikkuville rahoituslaitoksille ja suuryrityksille. Pelkästään Yhdysvallat on äskettäin päättänyt antaa lisää tukea 600 miljardia dollaria. Viimevuotista tukisummaa en enää muista. Kapitalismi 09 -seminaarissa Yorkin yliopiston professori Stephen Gill arvioi, että yhteiskunnan tukea kapitalismille on tähän mennessä myönnetty koko maailmassa 4,1 biljoonaa dollaria. Biljoona on 1000 miljardia.

Mistä ihmeestä nuo rahat yhtäkkiä löytyivät? Rahaa ei ole koskaan löytynyt nälän poistamiseen maailmasta, eikä puhtaan veden hankkimiseen kaikkien maailman lasten juoda.

Tämä on kaikkien aikojen puhallus. Luulen, että siellä pörsseissä on myyty lähinnä pullotettua ilmaa, hyvällä voitolla. Vuosikausia jotkut huijarit ovat käärineet taskuihinsa selvää rahaa voittoina, osinkoina, optioina. Sitten joku avasi sen pullon ja totesi, että se on tyhjä. Rahat ovat kuitenkin jo turvassa rikkaitten taskuissa.

* * *
Ei niin perusteellista pahaa ettei jotain hyvääkin. Tämä kriisi on tuonut kapitalismin - sen oikealla nimellä - kaikille keskustelupöydille, seminaareihin ja mediaankin. Parhaimmillaan kysytään, onko kapitalismi lainkaan kestävä talousjärjestelmä. Vastaukset vaihtelevat.

Hyvää on myös se, että uusliberalismia kritisoivat nyt muutkin kuin pelkästään kommunistit.. Laajasti myönnetään, että rahoitusmarkkinoiden täydellinen vapaus johtaa kriiseihin. On jo vaadittu hiukan yhteiskunnan sääntelyä, kun ihmisen ahneus ei näytä tuntevan mitään rajoja.

Monet uskovat nyt, että työväen aatteilla olisi kysyntää. Laajat vasemmistofoorumit pohtivat, mitä vasemmiston pitäisi tehdä. Kirjoja kirjoitetaan ja julistuksia laaditaan.

Olemme innokkaasti hoilanneet vuosikymmeniä, että ”…ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa…”. Siinäpä on lyhyesti sanottuna suuri viisaus. Mutta yhteisen rintaman syntymiseen on edelleen pitkä matka. Esimerkiksi tulevat EU-vaalit osoittavat ikävästi, että laajaa vasemmiston yhteistyötä ei vielä ole olemassa täälläpäin maailmaa. Ehkä jonain päivänä on - mutta minä vuonna, sitä en ryhdy ennustamaan.

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Pisara valtameressä

Tämän kylmän ja räntäsateisen maan vastaanottamat pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat pisara valtameressä verrattuna maailman laajuiseen muuttoliikkeeseen. Maasta toiseen muuttajia on satoja miljoonia joka vuosi. Pakolaisina toiseen maahan pyrki viime vuonna 10 miljoonaa ihmistä ja edellisinä vielä enemmän. Suomeen tuli 4000, ennätysmäärä tosin.

Vapaa liikkuvuus on ihmisten perusoikeus. Siinä virrassa muuttaa tietysti rajojen yli myös rikollisia ja huijareita. Viranomaisten tehtävä on selvittää huijaukset ja ottaa kiinni rikolliset - mitäpä tuosta sen enempää suuta pieksemään hommaforumilla.

Pienestä Suomesta muutti viime vuosisadan mittaan noin miljoona ihmistä ulkomaille. Ruotsiin muutti 1960 - 70 luvuilla 300 000 suomalaista. Suomessa ei silloin ollut sotaa tai poliittista vainoa, joten selkeästi leveämmän leivän perään lähdettiin. Onko meillä mitään moraalista oikeutta tuomita rutiköyhistä maista Suomeen tulevia maahanmuuttajia?

Jotkut Ruotsiin muuttaneista suomalaisista putosivat siellä sosiaaliturvan varaan, alkoholisoituivat tai lähtivät rikollisille poluille. Ruotsin valtio ei palauttanut heitä Suomeen, vaan hoiti homman. Ruotsalaisissa lehdissä toistui siihen aikaan rikosuutisten otsikkona ”En finne igen”.

Muistakaamme tämä, ja ihmisten erilaisuus. Sivistyneen, vauraan maan on autettava heikoimpia, olivatpa he kotoisin Timbuktusta tai Suomesta.

torstai 26. helmikuuta 2009

Historiallinen yleiskaavan selätys

Tänään Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti äänin 5 - 4 hylätä Etelä-Mustavuoren virkistysalueelle suunnitellun asuinalueen. Vau!

Uusi lautakunta kuunteli asukkaita, asiantuntijoita ja järjestöjä ja myös ymmärsi kuulemansa. Tämä kuullun ymmärtäminen on ollut vaikeutena aikaisempina vuosina.

Voittanut palautusehdotus on sanasta sanaan Pro Mustavuori -liikkeen vaatimus:

"Kaupunkisuunnittelulautakunta katsoo, että Pohjois-Vuosaaren kaava-alueet on säilytettävä nykyisenkaltaisessa ulkoilu- ja virkistyskäytössä. Asiaa tarkastellaan uudestaan seuraavien yleiskaava- ja osayleiskaavaprosessien yhteydessä."

Kuulin myös, että tämä lautakunta ei kyllä koskaan rakenna Mustavuorelle talon taloa. Valitettavasti lautakunnant vaihtuvat neljän vuoden välein, mutta silloin on jo toinen aika ja Sipoossa kaavat valmiina valtavalle asukasmäärälle.

Yleiskaavan kaataminen Mustavuoren osalta on historiallinen asia. Se vaati sitkeän viiden vuoden valistustyön. Ja kyllä "auktoriteettien" kaataminen vaati rohkeutta nuorilta lautakunnan jäseniltä. Voittaneen ehdotuksen teki 21-vuotias Matti Niemi (sd) - hyvä Matti!

Ja kiitos kaikille kansanliikkeessä mukana olleille!

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Muukalaisviha roihuaa internetissä

Puoluejohtaja Timo Soini on tuskastunut. Hän ei enää jaksa toistella joka kadunkulmassa ”en ole rasisti, en ole rasisti”. Uskotaan, uskotaan. Mutta sen siitä saa, kun lähtee Suomen Sisun kanssa marjaan.

Perussuomalaisten listoilta viime kunnallisvaaleissa pääsi läpi henkilöitä, joiden puheita ja kirjoituksia ennen pidettiin rasistisina. Nyt nämä herrat ovat opettaneet julkisuudessa ja varsinkin internetissä, että ei me olla rasisteja, vaan ”maahanmuuttokriittisiä”.

En kannata nimittelyä puolin enkä toisin. Sisukkaat suomalaiset voisivat myös lakata nimittelemästä maahanmuuttajia halventavasti.

Perussuomalaisten huima menestys - jossain gallupissa puolue on jopa ohittanut Vasemmistoliiton - johtuu tietysti monista tekijöistä, mutta maahanmuuttokriittisyys on varmasti yksi syy. Menestys ikään kuin purskautti esille suomalaisten pinnan alla kyteneen vihan muukalaisia kohtaan ja teki sen ilmeisen ”salonkikelpoiseksi”.

* * *
Kaikille avoin ja sensuurista vapaa internet on oiva foorumi tällaisen vihan purkauksille. Joku on jopa väittänyt, että suomalaisen rasismin kasvun maaperä olisi pitkälti juuri internetissä. Netissä saa julki juttuja, joita mikään lehti ei painaisi.

On helppoa perustaa vaikkapa Facebookiin vihamielisiä sivustoja. Sivulle Auttakaamme somali-ystävämme takaisin kotiin liittyi nopeassa tahdissa 20 000 jäsentä, useimmat oman naamakuvansa kanssa. Somalivihan vastaiseen ryhmään Autetaan rasisti-ystävämme avaruuteen on liittynyt 16 000 jäsentä. Jos nämä kaksi Facebook-ryhmää olisivat edustava otos kansasta, meillä olisi seuraavien vaalien jälkeen perussuomalainen hallitus.

Eduskunnan käsittelyyn äskettäin tulleet ulkomaalaislain pienet muutokset saivat muukalaisvihan netissä oikein kunnon roihuun. Muutoksia vastaan perustetun nettiadressin on allekirjoittanut noin 30 000 sisukasta suomalaista - nopeassa tahdissa tämäkin. Erityisesti adressissa vastustetaan ”humanitaarisen suojelun” käsitettä. Sic!

Maahanmuuttovastaisuus internetissä taitaa olla vanhempikin ilmiö, en vain ole törmännyt siihen. Lasten ja nuorten suosimassa IRC -galleriassa oli ollut viime eduskuntavaalien vaalikoneessa maahanmuuttoon liittyvä kysymys. 60 prosenttia vaalikoneen kävijöistä suhtautui kielteisesti maahanmuuttajiin. Vaalikoneessa kävi noin 200 000 nuorta. He olivat todennäköisesti 18 vuotta täyttäneitä - sitä nuoremmat tuskin viitsivät tylsiä vaaliehdokkaita kelata. IRCin ylläpitäjä hämmästeli tätä äskettäin aamu-tv:ssä ja kyseli, mikä nuorison kasvatuksessa on mennyt pieleen.

* * *
Tohtori Jussi Halla-ahon kirja Kirjoituksia uppoavasta Lännestä tulee myyntiin maaliskuun alkupuolella. Bensaa vihan liekkeihin, ennustan. Minulla on kyllä hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa muukalaisvihamielisyyden laajuuden edessä - mitä voimme tehdä?

maanantai 16. helmikuuta 2009

Köyhä kansa voitti rikkaat Venezuelassa

Venezuelassa oli 15.4. kansanäänestys vaaleilla valittavien virkamiesten virkakausien rajoitusten poistamisesta, mukaan lukien presidentin virka. Virkakaudet oli aikaisemmin rajoitettu kahteen. Ilman tätä perustuslain muutosta presidentti Hugo Chavezin kausi olisi päättynyt jo vuonna 2012. Tämä olisi ollut uhka alkuvaiheessa olevan bolivaarisen vallankumousprosessin jatkumiselle Venezuelassa.

Hallituksen muutosehdotus sai kansanäänestyksessä yli 54 prosentin kannatuksen. Se poisti rajoitukset virkamiesten ehdolle asettumisesta. Chavezin ja hänen kannattajiensa jatko riippuu tietysti siitä, saavatko he seuraavissa vaaleissa enemmistön.

Kansanäänestys koski presidentin lisäksi myös vaalilla valittujen kuvernöörien, kansanedustajien, pormestarien ja neuvonantajien virkakausien määrää.

Venezuelassa äänestettiin laajemmasta perustuslakiuudistuksesta jo vuoden 2007 lopulla. Tuolloin uudistuksia ehdotettiin perustuslain 69 artiklaan. Presidentin virkakausien rajoitusten poistaminen oli myös mukana ehdotuksessa. Uudistus kaatui hiuksen hienosti, vain muutamalla kymmenellä tuhannella äänellä.

Äänestysprosentti laski vuoden 2007 kansanäänestyksessä verrattuna presidentin vaaleihin 2006, kun 1,7 miljoonaa Chavezin kannattajaa jäi kotiin. Oppositio oli pelotellut köyhää kansaa mahtavalla propagandakampanjalla. Kaikki vanhat kliseet ”sosialismipeikosta” kaivettiin naftaliinista ja tarjoiltiin kansalle. Oppositio väitti muun muassa, että sosialismissa lapset otetaan pois vanhemmilta kasvatettaviksi valtion kouluissa.

Nyt chavistat saivat takaisin nuo 1,7 miljoonaa äänestäjää. Myös oppositio lisäsi kannattajiaan puolella miljoonalla äänestäjällä. Äänestysvilkkaus nousi lähes 70 prosenttiin.

Venezuelan kansa on edelleen pahasti jakautunut kahtia. Oppositiolla on hallussaan valtaosa mediasta ja sillä on täysi sananvapaus. Chavezin mustamaalaus ja tehokkaat uhkailu- ja pelottelukampanjat jatkuvat mediassa.

Yksi maailmalle levitetty valhe on, että Venezuelassa ei ole sananvapautta. Maailman valtamedia nielee tämän ilomielin ottamatta selvää, mikä sylttytehdas näitä ”uutisia” tuottaa.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Mustavuoren luontoalue säästettävä lyhytnäköiseltä ahneudelta

Mustavuoren monimuotoinen luontokokonaisuus Pohjois-Vuosaaressa on ainutlaatuinen helmi Helsingissä. Sen luonnon monimuotoisuus perustuu kallioperän erikoislaatuisuuteen, joka poikkeaa koko muusta Helsingistä. Yleensä kallioperä on graniittia tai gneissiä. Vain Mustavuorella on tuli- ja tuhkaperäisiä, metamorfoosisia kivilajeja sekä runsaasti kalkkia ja siitä syntynyttä marmoria.

Kahden miljardin vuoden takaisista tapahtumista alueella todistavat näkyvissä olevat tyynylaavakalliot, joita syntyy vain tulivuoren purkauksissa.

Suomen Ympäristökeskus on todennut koko Mustavuoren metsäisen kallioalueen
valtakunnallisesti arvokkaaksi maiseman- ja luonnonsuojelun kannalta sekä biologisesti erittäin arvokkaaksi. Uudenmaan kallioalueitten kartoitus julkaistiin vuonna 2004.

Mustavuoren eteläosa, ns. Pohjois-Vuosaaren asemakaava-alue, on seudullinen ulkoilualue, jossa ulkoilee Liikuntaviraston vuoden 2001 laskelman mukaan 53 000 ulkoilijaa vuodessa. Tämän alueen rakentaminen ei siis ole paikallinen asia.

Rakentaminen poistaisi tuhansilta nuorilta jännittävät kalliot ja korpia, lehtoja, niittyjä ja soita sisältävän monipuolisen luontokoulun, joka on myös linnustoltaan ainutlaatuisen rikas. Korvaavaksi virkistysalueeksi ehdotettu autio täyttömäki ei korvaa nuorille tätä luontokoulua eikä metsäharrastuksia voi myöskään siirtää luonnonsuojelualueelle.

Kaavoitusalue toimii suojavyöhykkeenä Naturaan merkitylle luonnonsuojelualueelle, Mustavuoren lehdolle. Jos nykyinen massaulkoilualue poistetaan asukkaitten käytöstä, Helsingin arvokkain lehto tallautuisi ihmisten tahattoman kulutuksen alle.

Suunnittelualueella on geologisten ja luontoarvojenarvojen lisäksi muinaismuistolain nojalla suojeltuja tykkiteitä ja linnoituslaitteita sekä mm. vanha marmorikaivos. Museovirasto teki kesäkuussa 2008 esityksen Mustavuoren alueen liittämisestä valtakunnallisesti arvokkaitten historiallisten alueitten luetteloon (VAT).

Mustavuoren monin tavoin arvokas alue on kaavoitetava kokonaisuudessaan luonto- ja virkistysalueeksi.

Allekirjoita tämä adressi osoitteessa
http://www.adressit.com/mustavuorenpuolesta

lauantai 7. helmikuuta 2009

Täyrellisiä ollahan, ainakin melkein

"Me pohojanmaan tyttäret, moomma sellaasia notta meirän kans on niin heleppua olla, saa olla justhin niinku me sanomma! Emmä mekään kumminkaa täyrellisiä oo, meiltä puuttuu heikkouret!"

Tämä mainio mietelause löytyi eräästä blogista. Se nauratti kovasti. En tiedä oliko nauru itseironiaa vai vanhingoniloa - olen nimittäin kotoisin Savon ja Karjalan rajalta, Punkaharjulta. Sehän on tietysti virhe - muitten vaan ei omasta mielestäni.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Presidenttejä kansalaisyhteiskunnan tapaamisessa

Maailman sosiaalifoorumin yhdeksäs kokoontuminen oli Brasiliassa, Belemissä 27.1. - 1.2.2009. Tapahtumassa oli yli 100 000 osallistujaa.

Maailman sosiaalifoorumi muodostaa vastapainon Sveitsin Davosissa järjestettävälle Maailman talousfoorumille. Toisin kuin talousfoorumissa sosiaalifoorumissa käsitellään muun muassa maailman ympäristökysymyksiä, yleismaailmallista ruokaturvallisuutta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.

Sosiaalifoorumi on kansalaisjärjestöjen kokoontumispaikka. Yleensä siellä ei valtioiden korkeinta johtoa nähdä, mutta Etelä-Amerikan presidentit tekevät tässä poikkeuksen. Brasilian sosiaalifoorumiin osallistuivat mm. Brasilian presidentti Luis Inacio Lula da Silva, Venezuelan presidentti Hugo Chavez, Bolivian presidentti Evo Morales, Ecuadorin presidentti Rafael Correa, Paraguayn presidentti Fernando Lugo ja Chilen presidentti Michele Bachelet.

Kansanliikkeiden valtaan nostamat presidentit eivät siis aseta itseään kansalaisyhteiskunnan yläpuolelle, vaan ovat luontevasti osa sitä.

Aiempia maailman sosiaalifoorumeita on järjestetty vuodesta 2001 alkaen Brasiliassa (kolme kertaa), Intiassa, Venezuelassa, Malissa, Pakistanissa ja Keniassa. Niissä on aina ollut osallistujia yli 80 maasta ja tuhansista kansalaisjärjestöistä.

Foorumien kokoontumisissa vaaditaan maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta tunnuksella ”Toisenlainen maailma on mahdollinen”

maanantai 26. tammikuuta 2009

Kolonialismin loppu

Bolivialaiset hyväksyivät eilen Evo Moralesin hallituksen esittelemän uuden perustuslain selvällä äänten enemmistöllä (alustavien tietojen mukaan noin 60 prosentilla).

- Kolonialistinen valta päättyy nyt ja uusi Bolivia on perustettu, julisti presidentti Morales La Pazissa. Hän viittasi 500 vuotta kestäneeseen valkoisten valloittajien valtaan Boliviassa, jossa kansan enemmistö on aina ollut intiaaneja.

Mitä Morales tarkoittaa kolonialismin lopulla?

Uusi perustuslaki vahvistaa Bolivian alkuperäisasukkaiden asemaa maan kaikissa maakunnissa. Vähemmistökansallisuudet saavat lisää parlamenttipaikkoja ja lisää alueellista hallintovaltaa. Muun muassa maan oikeuslaitoksen tuomareista 50 prosenttia pitää edustaa alkuperäiskansoja. Valtaa hajautetaan paikalliselle tasolle ja taataan alkuperäiskansojen osuus paikallishallinnossa. Maan kaksikamarinen kongressi muutetaan yksikamariseksi kansalliskokoukseksi.

Armeijan ja kansallisen poliisiin tehtävät selkiytetään siten, että armeijan vastuulle tulee vain ulkoinen turvallisuus ja poliisi huolehtii maan sisäisistä asioista kuten rikollisuus, liikenne, turismi ja yleinen järjestys. Tämäkin on merkittävä, uusi asia. Latinalaisessa Amerikassa on ollut tapana, että armeija herkästi puuttuu sisäiseen järjestykseen ja käy omaa kansaansa vastaan.

Laki poistaa katolisen kirkon erityisaseman luonnonuskontoihin verrattuna. Katolinen kirkko on eurooppalaisten valloittajien tuomaa tuontitavaraa.

Valtio saa lisää päätösvaltaa Bolivian luonnonvaroista, joten uusi perustuslaki tukee käytännössä nykyisen hallituksen omaksumaa kansallistamispolitiikkaa ja kaventaa ylikansallisten yhtiöiden vaikutusvaltaa. Raaka-aineet kuuluvat kansalle!

Lisäksi perustuslaki määrittelee Bolivian pasifistiseksi valtioksi, joka hylkää hyökkäyssotien käyttämisen minkäänlaisten valtioitten välisten konfliktien tai kiistojen ratkaisemisessa.

Presidentti voidaan valita myös toiselle kaudelle. Seuraavat presidentin vaalit ovat joulukuussa 2009. Morales ei olisi muutoin voinut asettua silloin ehdolle.

Myönnytyksenä opposition vaatimuksille hallitus ja parlamentti siirtyvät La Pazista Sucreen ja Sucrelle myönnetään pääkaupungin asema.

Perustuslain yhteydessä äänestettiin myös maareformista. Ehdotuksessa oli kaksi vaihtoehtoa yksityisen maaomistuksen katoksi: joko 5000 tai 10 000 hehtaaria. 5000 hehtaaria sai 70 - 80 prosentin kannatuksen. Suurmaanomistus siis lopetetaan - mutta sen toteutus on jo toinen stori.

Uutta perustuslakia ja presidentti Moralesin politiikkaa kannattavat erityisesti Bolivian alkuperäisasukkaat ja vähävaraiset kansalaiset. Opposition kannatus keskittyy lähinnä varakkaammille alueille ja suuriin kaupunkeihin.

Tämä perustuslaki on oikeudenmukainen ja historiallinen.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Kansanmurhaajat oikeuden eteen!

Miksi NATON nopean toiminnan joukot eivät hyökkää auttamaan ja puolustamaan gazalaisia? Siellähän on kysymys kansanmurhasta.

Sitten kun kansa on murhattu, murhaajat tietenkin haastetaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen...?

Näillä retorisilla kysymyksillä haluan vain osoittaa, mikä kaksinaismoraali kansainvälisessä yhteisössä vallitsee.

Monet ovat myös sitä mieltä, että "W" (= palestiinalaisten lempinimi eräälle pian eroavalle pressalle) pitäisi haastaa oikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan Afganistanissa, Irakissa ja Guatanamossa.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Gazalaisten Guernica

Tämä vuodenvaihde on ollut surullinen, kammottava oikeastaan. Ihmisiä teurastetaan sadoittain Gazan alueella.

"Pahaa on olemassa vain siksi, että hyvä pysyy hiljaisena" kirjoittaa Mustafa Barghoutin, Palestiinan kansallinen aloitteen pääsihteeri. Tässä lyhennetty suomennos hänen artikkelistaan, jossa hän selvittää tragedian taustoja:

Israelin "kuolema ylhäältä" -kampanja alkoi noin klo: 11 27. joulukuuta, ja jatkui läpi yön osaksi tätä aamua. Verilöyly jatkuu sunnuntaina kun kirjoitan näitä sanoja.

Kyseessä on verisin päivä Palestiinassa sitten vuoden 1967 sodan. Israel on luvannut, että tämä on "vasta alkua" sen valtion terrori kampanjassa.

On tapahtunut sotarikos, mutta Israelin pr-kone on täydessä vauhdissa, syöttäen valheita joka minuutti. Siksi on aika paljastaa kerralla kaikki myytit, jotka he ovat luoneet.

1. Israelilaiset väittävät heidän lähteneen Gazasta vuonna 2005.

Vaikka israelilaiset siirtokunnat ovatkin poistuneet, eivät he ole lopettaneet miehitystä millään tavalla. He valvovat edelleen Gazan rajoja, ilma- ja vesitilaa, sekä tekevät usein ratsioita ja salamurhia. Lisäksi vuodesta 2006 alkaen Israel on saartanut Gazan taloudellisesti sulkien rajat. Yli kaksi vuotta gazalaiset ovat eläneet kuilun reunalla kärsien nälästä vailla kaikenlaisia ihmiselämän perusedellytyksiä, kuten lämmitystä, öljyä ja perusterveydenhuoltoa sekä lääkkeitä. Saarto on aiheuttanut humanitaarisen katastrofin, jota nykyinen hyökkäys vain pahentaa.

2. Israel väittää, että Hamas rikkoi tulitauon ja vetäytyi siitä yksipuolisesti.

Hamas kunnioitti tulitaukoa, lukuun ottamatta tapauksia joissa se reagoi Israelin väkivaltaan Länsirannalla. Kahden viimeisen kuukauden aikana israelilaiset ovat rikkoneet tulitaukoa lukuisia kertoja tappaen palestiinalaisia. Näihin iskuihin Hamas on vastannut. Toisin sanoen Hamas ei ole tehnyt provosoivia hyökkäyksiä.

Israel taasen ei ole tehnyt mitään päättääkseen Gazan piirityksen ja antaakseen humanitaarista apua Gazassa. Ennen piiritystä keskimäärin 450 kuorma-autoa meni rajan yli, viime aikoina parhaina päivinä vain 80:n auton on sallittu ylittää raja. Koska koko oletetun "tulitauon" ajan gazalaisten on ollut pakko elää kuin eläimet, on 262 palestiinalaista kuollut vailla asianmukaista sairaanhoitoa.

Jälleen satoja on kuollut ja luku kasvaa. Israel on kieltäytynyt tulitaukoneuvotteluista. Maan tarkoitus ei ole turvata rauha, kuten se väittää, vaan enemmänkin vaihtaa hallintoa - tuli se sitten maksamaan mitä tahansa.

3. Israel väittää rakentavansa rauhaa "rauhanomaisten palestiinalaisten" kanssa.

Ennen parhaillaan käynnissä olevaa joukkomurhaa Gazan alueella, ja koko Annapolisin rauhanprosessin ajan, Israel on jatkanut ja jopa lisännyt miehitystä Länsirannalla. Vuonna 2008 siirtokuntia laajennettiin 38 prosentilla, lisäksi 4950 palestiinalaista pidätettiin - enimmäkseen Länsirannalla, ja tarkastusasemien määrä nousi 521:sta 699:ään.

Rauhanneuvotteluista alkaen Israel on tappanut 546 palestiinalaista, joista 76 oli lapsia. Nämä kaameat tilastot tulevat kasvamaan dramaattisesti uusimman kriisin myötä, mutta Israelin aiempiakaan tekoja ei tulisi unohtaa.

Tänä aamuna, Israelin joukot tappoivat nuoren rauhanomaisen mielenosoittajan Nihlin kylässä Länsirannalla. Samalla kymmeniä haavoittui. On varmaa, että jatkossakin sotilaat hyökkäävät väkivaltaisesti rauhanomaisia mielenosoituksia vastaan. Uskomme uhrien määrän kasvavan Länsirannallakin. Jos Israel haluaa rakentaa rauhaa "rauhanomaisten palestiinalaisten" kanssa. Niin keiden kanssa he keskustelevat?

4. Israel puolustaa itseään.

On vaikea puhua itsepuolustuksessa konfliktissa, jonka he ovat itse käynnistäneet. Itsepuolustus on reagoivaa, kun taas Israelin toimet kahden viime päivän aikana ovat selvästi harkittuja. Israelin lehdistö kertoi laajasti kuinka Israel valmisteli hyökkäystään kansainvälisellä pr-kampanjalla. Israel yritti myös palestiinalaisille vakuuttaa ettei hyökkäystä olisi tulossa avaamalla hetkeksi rajan ja kertomalla tulevista neuvotteluista. He tekivät niin varmistaakseen, että uhreja tulisi mahdollisimman paljon ja etteivät gazalaiset olisi valmiina pommituksiin.

On myös harhaanjohtavaa puhua itsepuolustuksesta, samaan aikaan kun Israel on sotilaallisesti niin ylivoimainen. Israel on suurin sotilaallinen voima alueella, ja viidenneksi suurin koko maailmassa. Toisin sanoen Israelilla on aina ollut kattava aseelline monopoli käyttää voimakeinoja. Aivan kuten sen supervaltaliittolainen, on maa tavannut esitellä kuoleman instrumentteja näyttävästi.

5. Israel väittää, että se iskee vain sotilaallisiin kohteisiin.

Vaikka kuva kuva jälkeen kertoo kuolleista ihmisistä sekä loukkaantuneista lapsista ja naisista televisiossa kaikkialle maailmassa, väittää Israel ylpeillen, ettei se hyökkää kuin sotilaallisiin kohteisiin. Tiedämme, ettei tämä pidä paikkaansa. Ilmahyökkäyksiä on tehty mm. sairaaloihin ja moskeijoihin.

Yhdelle maailman tiiveimmin asutulle alueelle on pudotettu tonneittain räjähteitä. Ensimmäiset arviot loukkaantuneista puhuvat tuhansista. Israel väittää, että nämä ovat vain "kollateraalisia vahinkoja" tai yleisesti "vahinkoja". Tällaiseen epäinhimillisyyteen pitäisi maailman yhteisön reagoida.

6. Israel väittää, ettei se hyökkää Palestiinan kansaa, vaan Hamasia vastaan.

Ensinnäkin, ohjukset eivät tee eroa ihmisistä heidän poliittisen kannan mukaan, ne yksinkertaisesti tappavat kaikki eteen osuvat. Israel tietää tämän, ja niin palestiinalaisetkin. Kiinnostavaa on se kuinka paljon heidän viimeaikaiset toimet todella vahvistavavat Hamasia.

Iskun kohteet - poliisi ja muut kuin Hamaksen aktiivit, antavat meille joitakin viitteitä Israelin toimista. Tavoitteena on luoda kaaos Gazan kaistaleelle poistamalla laki ja järjestys.

7. Israel väittää palestiinalaisten olevan väkivallan lähde.

Meidän on oltava selkeitä. Palestiinan miehitys sitten vuoden 1967 sodan on ollut ja on edelleen väkivallan juuri israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Väkivalta voidaan lopettaa antamalla palestiinalaisille kansalliset ja ihmisoikeudet. Hamas ei kontrolloi Länsirantaa, muttta alue on silti miehitetty ja lapsiamme tapetaan. Kun ymmärrämme mistä on kyse, vaikuttavat Israelin iskut vieläkin vastenmielisemmiltä.

Israelin johtajat kommentoivat lehdisötilaisuudessa: "On aika taistella, mutta siitä ei tule helppoa".

Osoittakseen kampanjan vaikeuden Livnia, Olmertia ja Barakia ei meikattu lehdistötilaisuuteen, ja Barak keskeytti presidenttikampanjan keskittyäkseen Gazan kriisiin. Mitä sankareita... mitä johtajia...

Me kaikki tiedämme totuuden: kampanjoinnin keskeyttäminen on parasta vaalityötä.

Kuten John McCain väitti keskeyttävänsä presidenttikampanjansa palataakseen Washingtoniin hoitamaan talouskriisiä. Teko oli pelkkä julkisuustemppu.

Ehdokkaiden on pyrittävä olemaan "riittävän kovia johtajia", ja mikä olisi parempi kuin uiminen palestiinalaisten veressä.

"Katsokaa minua", Livni sanoo mustassa puvussaan ja hoitamattomissa hiuksissaan. "Olen soturi. Olen tarpeeksi vahva painamaan liipaisinta. Eikö sinusta tunnu varmemmalta äänestää minua nyt, kun tiedät minun olen yhtä häikäilemätön kuin Netanjahu?"

En tiedä, mikä on huolestuttavampaa, Livni ja Barak, vai äänestäjäkunta, jota he yrittävät miellyttää.

Loppujen lopuksi Gazan pommitus ei millään tavoin paranna Israelin turvallisuutta. Pikemminkin sen voidaan odottaa synnyttävän uuden itsemurhaiskujensukupolven vastauksena palestiinalaisten joukkomurhaan.

Pommitukset eivät heikennä Hamasia. Barak, Livni ja Olmert tulevat häviämään, aivan kuten he hävisivät Libanonissa vuonna 2006.

Lopuksi pitää vielä pohtia miksi hyökkäys on ollut mahdollinen kansainvälisesti.
Israel ei voi eikä tahdo toimia sen eurooppalaisten taloudellisten liittolaisten tai Yhdysvaltojen sotilaallisten liittolaisten tahtoa vastaan. Israel voi painaa liipaisinta päättäen satojen, tai jopa tuhansien, palestiinalaisten elämän. Mutta se apatia, mitä kansainvälinen yhteisö on osoittanut Gazan kriisiä kohtaan, on mahdollistanut Israelin toimet.