lauantai 16. helmikuuta 2019

Kysymyksiä kansanedustajaehdokkailleni


Eduskuntavaalit lähenevät. Vaalien teemoista on ollut keskustelua. Puolueiden puheenjohtajat ja media yrittävät tyrkyttää kansalle ajatusta: ”Nämä ovat ilmastonmuutosvaalit”.
Tämä ei ole ottanut tulta kansan parissa. Ilmastonmuutos on teema, josta kaikki puolueet ovat samaa mieltä. Ne voivat tällä teemalla valkopestä mainettaan: ”Me olemme tehneet kaiken oikein”. Kaikki puolueet ovat sulassa yhteisymmärryksessä hyväksyneet kaikki kansainväliset sopimukset ja lisäksi tehneet jo pitkälle yltäviä päätöksiä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi 2035.
Nyt näyttää siltä, että tulisi vanhustenhoitovaalit, mutta paljon voi vielä tapahtua. Tämä teema on siinä mielessä hyvä, että sen taustalla pilkottaa SOTE-sekoilu.
Kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa Natoa ja turvallisuuspolitiikkaa vaalien teemaksi. Siitä on vaiettu kahdella kielellä, kaikkien puolueiden ja median voimin. Seuraava eduskunta ja siitä valittava hallitus kuitenkin päättää muun muassa hävittäjähankinnoista vuonna 2021, Suomen sotilaiden osallistumisesta Naton sotiin ja ehkä Nato-jäsenyydestäkin.
Eduskuntaan on nyt saatava sotapolitiikan vastustajia, aktiivisia rauhan edistäjiä. Suomen ulkopolitiikka pitää kääntää puolueettomuuden suuntaan ja turvallisuuspolitiikka takaisin liittoutumattomuuden tielle.

Selvittääkseni, ketkä ehdokkaat ovat rauhan puolella, sotaa vastaan, laadin ehdokkaille 7 kysymystä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Aion niitä kysellä aina, kun ehdokkaita tapaan. Kysele sinäkin.

Tässä olen lisännyt kysymyksien alle oman pohdintani eli millaiset vastaukset mielestäni edistävät rauhantilaa Suomessa.

1. Kannatatko Nato-optiota?

Nato-optio pitää poistaa seuraavasta hallitusohjelmasta. Se on turha, koska Suomen ei pidä koskaan liittyä Natoon. Eikä se olisi mahdollistakaan. Pariisin rauhansopimus kieltää Suomen sotilaallisen liittoutumisen Saksan kanssa ja Saksa on Naton jäsen, joten emme voi Natoon liittyä. Laillisesti, eli rikkomatta kansainvälistä sopimusta.

2. Onko Pariisin rauhansopimus mielestäsi edelleen voimassa?

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen Eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään ainoaa pykälää. Se on siellä kokonaisena ja siis voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.
Suomi on kyllä rikkonut sopimusta pienin askelin moneen otteeseen, muun muassa hankkimalla pommituskapasiteettia ja JASSM-risteilyohjuksia Horneteihin. Venäjä ei ole protestoinut, koska haluaa säilyttää hyvät suhteet Suomeen. Jos protestoisi, pitäisi hankittu laiton sotakalusto luovuttaa sopijaosapuolille.

3. Kannatatko Suomen sotilaallista liittoutumista?

Suomen pitää pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen laittomasti solmimat sotilaalliset puolustussopimukset Nato-maiden kanssa pitää purkaa. Hyvät suhteet kaikkiin maihin on pienen maan paras turva.

4. Kannatatko isäntämaa- sopimusta?

Syyskuussa 2014 allekirjoitettu Isäntämaa -sopimus Naton kanssa on solmittu laittomasti, ohi eduskunnan. Se pitää tuoda eduskunnan käsittelyyn ja purkaa. Jos enemmistöä sen purkamiseen ei löydy, siihen on kirjattava ainakin ne kaksi ehtoa, jotka Ruotsin parlamentti on siihen liittänyt. Ensinnäkin Suomen alueen käyttämiseen Naton sotilasoperaatioiden isäntämaana pitää aina olla Suomen eduskunnan suostumus. Toiseksi ydinaseita ei saa kukaan tuoda Suomen maa-, meri- tai ilmatilaan.

5. Kannatatko uusia hävittäjähankintoja?

Suomen puolustus ei tarvitse hävittäjiä, koska Suomi ei aio (tiettävästi) minnekään hyökätä.
Kalliit hävittäjät tuhoavat Suomen puolustuksen. Ensinnäkin: Hävittäjät ovat puolustuksessa tehottomia ja hitaita. Rajavalvontaan niitä ei myöskään tarvita, koska siinä käytetään nykyään muun muassa lennokkeja tai muuta kevyempää kalustoa. Jos puolustusta halutaan vahvistaa, pitäisi hankkia ilmatorjuntaohjuksia.
Toiseksi: hankinnat ovat niin kalliita, että ne vievät kaikki rahat Puolustusvoimien muulta kehittämiseltä. Maavoimat, jotka ovat olleet Suomen puolustuksen selkäranka, jäävät rappiolle. Jos hankitaan 64 hävittäjää, kuten on ehdotettu, ne maksavat 7 – 10 miljardia euroa. Niihin tarvittavat risteily- tai muut ohjukset maksavat vähintään 1,5 miljardia (kuten edelliset ohjukset maksoivat). Hävittäjien huolto, päivitykset, ohjausjärjestelmät, lentäjien koulutus, harjoituslennot ja sotaharjoitukset maksavat arviolta 2 miljardia vuodessa. Hävittäjien elinkaaren aikana (noin 30 vuotta) ne tulevat varovaisen arvion mukaan maksamaan 70 – 80 miljardia euroa. Tämä tulee aiheuttamaan Suomelle todellisen kestävyysvajeen.
Kolmanneksi on muistettava, että Yhdysvallat on laajalla koulutustoiminnallaan lobannut Suomenkin kenraalikunnan ja huippuvirkamiehet Puolustusministeriössä omalle puolelleen. Yhdysvallat tyrkyttää Suomelle hävittäjiä omien etujensa ja omien sotiensa takia. Siellä niitä tarvitaan, ympäri maailmaa.

6. Kannatatko Nato-maiden sotaharjoituksia Suomessa?

Nato-maiden sotilaita, hävittäjiä, hyökkäysvaunuja, sotalaivoja ja vakoilukalustoa on tuotu Suomeen 2016 alkaen sotaharjoituksiin. Se on nyt uusi normaali. Sitä ennen Nato-kalusto sai käydä Suomessa vain rauhanomaisilla juhlavierailuilla. Puolustusministeriö perustelee sotaharjoituksia muun muassa isäntämaasopimuksella.
Ennen vuotta 2014 pärjättiin vuosikymmeniä vallan mainiosti pääasiassa kotimaisilla sotaharjoituksilla. Nato-maiden sotaharjoituksissa harjoitellaan Yhdysvaltojen ja Naton hyökkäyssotia eri puolille maailmaa. Niihin Suomen ei pidä osallistua, joten Nato-maiden sotaharjoitukset Suomessa voidaan lopettaa.

7. Millä tavalla mielestäsi Venäjä uhkaa Suomea?

Tämänpä haluaisin tietää! Median ja poliitikkojen rummuttama ”Venäjän uhka” on tyhjää puhetta vailla perusteita. Venäjä ei ole uhannut Suomea sodalla tai millään muullakaan tavalla. Venäjän johto haluaa hyviä suhteita Suomeen. Venäjä ei ole edes huomauttanut Suomelle Pariisin rauhansopimuksen rikkomuksista, jota koko lähentyminen Natoon on. Tästä huolimatta mielikuvituksellisella Venäjän uhkalla perustellaan asehankintoja, sotaharjoituksia ja kaikkea kasvavaa militarismia Suomessa.





sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Pois sodan raiteilta rauhan rakentamisen tielle!

Viime vuosina Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kulkenut yhä kiihtyvällä vauhdilla sodan raiteita pitkin, raiteita joiden pääteasema on sota. Valtamedian kiihkeä infosota Venäjää vastaan osoittaa, mihin suuntaan aiotaan hyökätä. Monien mielestä ilmapiiri Suomessa muistuttaa paljon 1930-luvun ilmapiiriä, jolloin valmistauduttiin sotaan Saksan rinnalla. Nyt valmistaudutaan sotaan Naton rinnalla, vaikka kansan suuri enemmistö ei sitä halua. Maamme nykyjohto on unohtanut, että ystävälliset suhteet kaikkiin maihin ovat pienen Suomen paras puolustus.

Median ja poliitikkojen rummuttama ”Venäjän uhka” on tyhjää puhetta vailla perusteita. Venäjä ei ole uhannut Suomea sodalla tai millään muullakaan tavalla. Venäjän johto haluaa hyviä suhteita Suomeen. Sen kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus ovat huippuluokkaa. Suomessa Venäjän rajan läheisyydessä kuitenkin USA ja muut Nato-maat melskaavat jatkuvissa suurissa sotaharjoituksissa, mutta Venäjän johto ei ilmaise edes paheksuntaansa Suomea kohtaan.

Sotilasliitto Naton kylkeen liimautuminen on ollut virhe. Suomen ulkopolitiikka pitää kääntää puolueettomuuden linjalle ja turvallisuuspolitiikka takaisin liittoutumattomuuden tielle. On pysyttävä kokonaan erillään maailman suurimmasta sotilasliitosta Natosta.
Suomi ei tarvitse Nato-optiota, koska Suomen ei pidä missään olosuhteissa liittyä Natoon. Optio pitää siis poistaa hallitusohjelmasta. Emme tarvitse edes kumppanuutta sotilasliiton kanssa. 1990-luvulla solmittu kumppanuussopimus voidaan purkaa. Se voidaan aloittaa vetämällä sotilaat ja ns. sotilaskouluttajat pois Afganistanista ja Irakista.
Suomen pitää irtisanoa myös tuoreet sotilaalliset puolustussopimukset Nato-maiden kanssa. Naton kanssa solmittu ns. isäntämaasopimus pitää purkaa kiireellisesti.

Sotaharjoitukset Nato-maiden kanssa pitää lopettaa Suomen maa-, meri- ja ilmatilassa. Isäntämaasopimuksen varjolla Suomeen on tuotu Yhdysvaltojen ja muiden Nato-maiden sotajoukkoja ja kalustoa moniin sotaharjoituksiin. Ennen isäntämaasopimusta vieraiden maiden armeijat ja sotakalusto eivät päässeet Suomeen. Isäntämaa-sopimuksen purkamisen jälkeen päästään normaaliin liittoutumattomuuden tilaan.

Nato ja EU ovat perustaneet Helsinkiin infosodan tukikohdan nimeltään Hybridiosaamiskeskus. Sen olemassaolo perustuu erilliseen lakiin, jota mikään eduskuntapuolue ei vastustanut. Se muistuttaa ulkomaisen armeijan (Naton) tukikohtaa siten, että sen toiminta ja henkilöstö ovat salaisia eivätkä ne ole Suomen demokraattisessa valvonnassa. Henkilöstö nauttii täydellistä syytesuojaa eli se on Suomen lain ulottumattomissa tekipä mitä rikoksia tahansa. Hybrisiosaamiskeskus on loukkaus Suomen itsenäisyyttä ja demokratiaa vastaan. 

Uusien hävittäjien hankinnasta pitää luopua. Ostettavaksi on kaavailtu 64 huippuhävittäjää, jotka tulevat maksamaan aluksi ainakin 10 miljardia euroa ja lisäksi elinkaarensa aikana ainakin 20 miljardia euroa lisää. Ne aiotaan varustella hyökkäyssotaan sopivilla ohjuksilla. Suomi ei tarvitse hävittäjiä, koska ne ovat maan puolustukseen sopimattomia nykyaikaisessa sodassa. Rajavalvontaan riittää vaatimattomampi lentokalusto ja maan puolustukseen sopivat esimerkiksi ilmatorjuntaohjukset.

Suomi uusii kiihtyvällä tahdilla aseistustaan myös muissa aselajeissa. Seuraavalle 10 vuodelle on jo nyt myönnetty normaaliin hankintabudjettiin 500 miljoonaa lisää rahaa asehankintoihin (hävittäjähankinnat ovat budjetin ulkopuolella). Merivoimat on tilannut neljän uuden monitoimikorvetin suunnittelun Rauman telakalta ja myös maavoimien kalustoa uudistetaan. Asevarustelussa pitää suuntautua vain maan puolustukseen eikä hyökkäyssotaan.


Suomen viimeisimmät hallitukset ovat aktiivisesti upottaneet Suomea syvälle sotapolitiikan suohon, jota hallitsee Yhdysvallat ja sen sotilaallinen käsikassara Nato. Suomen vetäminen sieltä ylös rauhanpolitiikan tielle on iso tehtävä. Nyt tarvitaan rauhanvoimia eduskuntaan!



perjantai 4. tammikuuta 2019

"Venäjä on syyllinen - highly likely"

Kirjoitettu marraskuun 2018 alussa
Tänä vuonna länsimaissa on kehitelty runsaasti provokaatioita ja infosotakampanjoita Venäjää vastaan. Yhteisenä piirteenä niille on, että Venäjä julistetaan heti syylliseksi ikävään tapahtumaan, tutkimatta tapausta lainkaan.
Venäjä kiistää ja pyytää todisteita. Kun sitten aletaan tutkia, todisteita Venäjän syyllisyydestä ei löydy. On vain ilmaan heitettyjä väitteitä. Ja kohut kuivuvat kasaan, ennemmin tai myöhemmin.
Nämä todistamattomat syytökset jättävät kuitenkin ihmisten mieliin epäilyksen varjon – ja se on tietysti tarkoituskin. Usein syytös muuttuukin mediassa ajan mittaan totuudeksi, joka vain ohimennen mainitaan – esimerkiksi tyyliin ”Venäjä sotii Ukrainassa”.
Tänä vuonna maaliskuun alussa, juuri ennen Venäjän presidentin vaaleja, Britannian pääministeri Theresa May julisti Venäjän syylliseksi Sergei ja Julia Skripalin myrkytysyritykseen. Mitään ei asiassa tietenkään oltu tutkittu, koska May lausahti syytöksensä länsimaiden tv-kanavilla heti Skripalien jouduttua sairaalaan. Hän varusti lausumansa kuuluisaksi tulleella peräkaneetilla ”highly likely” eli erittäin todennäköisesti.
Venäjä vaati tietysti todisteita. Kun juttua alettiin penkoa, se alkoi saada yhä surrealistisempia, satiiriin sopivia piirteitä. Epäloogisuudet alkoivat lopulta olla ylivoimaisia propagandan tuottajille itselleen ja provokaatio alkoi kuivua kasaan. Skripalitkin pääsivät terveinä sairaalasta. Ilmaan jää roikkumaan kysymys: miksi media ei saa haastatella heitä?

Kuka hyötyy?

Loppuviimeksi kaikki viittaa siihen, että ”highly likely” brittien tiedustelupalvelu MI5 tai MI6 kehitteli koko tarinan (poliittisen johdon pyynnöstä tietenkin) ja myrkkykin saatiin tekopaikan lähistöllä sijaitsevasta Porton Downin vaarallisten aineiden tutkimuslaitoksesta. Tarkoitus oli ”highly likely” saada murhaajan viitta presidentti Putinin harteille ja myös hybridivaikuttaa Venäjän presidentin vaaleihin. Lisäksi saattoi olla tarkoitus kääntää kansan huomio pois omista Brexit-vaikeuksista. Motiivit siis olivat briteillä. Venäjällä ei ollut mitään motiivia ryhtyä moiseen hulluuteen vaalien edellä. Eikä koskaan. Kannattaa kysyä: kuka hyötyi?
Keväämmällä käynnistyi USA:ssa ajojahti Venäjän valtion omistamaa englanninkielistä tv-kanavaa Russia Todaytä (RT) vastaan. Yhtään RT:n muka esittämää ”valeuutista” ei kerrottu, syyteltiin vain ja vaadittiin kanavan sulkemista. Twitter sulki RT:n tilejä ja Google ja Facebook muuttivat algoritmejään siihen malliin, että RT:n jutut eivät tule esille hauissa. RT:llä esiintyneistä länsimaiden tunnetuista asiantuntijoista, tutkijoista ja poliitikoista tehtiin ”hyödyllisten idioottien” lista.
RT teki viime kesänä mahtavan työn jalkapallon MM-kisojen raportoijana 24/7. Vakituisina toimittajina raportoinnissa oli kuuluisa saksalainen ex-maalivahti Peter Schmeichel, enlantilainen ex-jalkapallotähti Stan Collimore ja tunnettu portugalilainen valmentaja José Mourinho, joka toimii edelleen Manchester Uniteden valmentajana. Upeita tv-esiintyjiä ja jalkapalloasiantuntijoita kaikki kolme.
RT jatkaa journalistisesti korkeatasoisena uutiskanavana ja haastattelee yhä uusia mielenkiintoisia ”hyödyllisiä idiootteja”.

Suomen surkeat yritykset

Suomikin toi kortensa kekoon Venäjän mustamaalaamisessa. Suomen yritykset olivat aika kömpelöitä, mutta ilmaan heitetty epäily jättää ihmisten mieliin kyllä jälkensä. Monet uskovat myös todistamattomia väitteitä.
Syyskussa tehty rynnäkkö Airiston Helmi -matkailupalveluyrityksen tiloihin loppui nolosti, kun 400 konepistoolein aseistettua poliisia, sotilasta, rajavartijaa ja virkamiestä ei löytänyt mitään sukellusvenetukikohtaa tai vastaavaa turvallisuusuhkaa Airiston Helmestä. Löytyi vain yksi talkkari, yksi virolaismies ja käteistä rahaa. Lisäksi poliisi takavarikoi useiden teratavujen verran turvakameroiden kuva-aineistoa, jota se tutkii edelleen. Siellä saariston linnut lentelevät katsojan ilona.
Marraskuun alussa Suomen pääministeri kohautti väittämällä, että Venäjä olisi häirinnyt NATOn sotaharjoituksen aikana GPS-signaalia Suomen Lapissa. Siellä tapahtui osa tuosta massiivisesta sotaharjoituksesta. NATOn hävittäjät lensivät Rovaniemeltä pohjoiseen ja itään.
Juha Sipilän lausunto sai julkisuutta lännen valtavirtamediassa. Sitä tuki Norjan ulkoministeriön kertomus, että häirintä oli lähtöisin Kuolan niemimaalta. NATO on kuitenkin itse aiempien sotaharjoitusten aikana häirinnyt GPS-signaalia harjoitusalueella.
Suomi kohkasi asiasta aikansa ja kutsui Venäjän suurlähettilään ”puhutteluun”. Siitä ei kerrottu julkisuuteen juuri muuta kuin että Venäjä haluaa todisteita. Mitään todisteita ei ole sittemmin tuotu julki.Hyvä, että pääministerimme ei ole muutoin puuttunut ulkopolitiikkaan koko virkakautensa aikana.

Ukrainan provokaatio Kertšin salmessa

Marraskuun lopulla toimeen ryhtyi Ukrainan presidentti Petro Poroshenko järjestämällä kunnon provokaation Kertšhin salmessa. Venäjää syytettiin aggressiosta, ja myös NATOn pääsihteeri lausahti asiasta. Viron pääministeri vaati Venäjälle pakotteita.
Odessasta lähti 25.11.2018 kaksi sotalaivaa sekä hinaaja kohti Krimin ja Venäjän mantereen välistä kapeaa Kertšin salmea. Päästyään Krimin edustalle ne pyörivät tuntikausia Sevastopolin laivastotukikohdan edustalla ja loukkasivat Venäjän aluevesirajaa. Tulostaan alueelle ne olivat ilmoittaneet ainoastaan kolme tuntia aiemmin.
Ukrainalaiset sotalaivat rikkoivat röyhkeästi kaikkia Kertšin salmen ylittämisestä sovittuja sääntöjä. Venäjän rannikkovartiostolle oli annettu vastuu salmen turvallisuudesta Ukrainan ja Venäjän yhteisellä sopimuksella vuonna 2007. Siinä oli sovittu, että salmeen tulosta pitää ilmoittaa kaksi vuorokautta etukäteen ja että laivojen pitää ottaa mukaan luotsi ja kulkuohjeet. Laivat ohjataan salmeen jonomuodostelmassa, vuorotellen kumpaankin suuntaan. Venäjän viranomaisilla on myös oikeus tarkastaa laivat ja niiden lasti.
Ukrainalaiset laivat eivät totelleet merivartioston pysähtymis- ja kääntymiskäskyjä. Ne eivät ottaneet mukaansa luotsia eivätkä noudattaneet kulkuohjeita. Ne eivät myöskään reagoineet varoituslaukauksiin. Jo yleiset meriturvallisuussäännökset vaativat merivartiostolta toimia, jos alukset eivät noudata turvallisuussäädöksiä ja ohjeita.
Venäjän merivartiosto joutui pysäyttämään laivat saartamalla ja pakotti ne lopulta ajamaan Kertšin satamaan. Miehistö pidätettiin rikkomusten takia. Venäjän viranomaisten julkistamalla videolla toisen laivan kapteeni kertoo, että ohjeet olla noudattamatta määräyksiä tulivat korkeimmalta taholta Kiovasta.
Tutkimuksisssa kävi ilmi, että laivat olivat täynnä ampumavalmiita aseita ja ammuksia. Tämä sopii ukrainalaisten aiempiin uhkauksiin räjäyttää Kertšin silta. Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n mukaan aseilla olisi voitu saada huomattavaa tuhoa aikaan.
Poroshenkon sitkeistä yrityksistä huolimatta tämäkin Venäjän mustamaalaus kuivahti kasaan valheellisuutensa takia.

Eliitillä peiliin katsomisen paikka

Tätä kirjoitettaessa valtavirtamedia syöttää meille ajatusta, että Ranskan keltaliivien kapina olisi Venäjän lietsomaa, jollei peräti masinoimaa. Twitterissä on kuulemma havaittu venäläisten ”botteja”, joissa innostetaan mellakointiin.
Tämä väite loukkaa ensi sijaisesti Ranskan kansaa. Ei siis uskota, että kansa itse osaisi nousta kapinaan eliittiä vastaan. RT:n haastattelemat mielenosoittajat Pariisin kaduilla tyrmäsivätkin ajatuksen täysin absurdina.
Keltaliivien protesti on selvästi uusliberalistisen politiikan ja koko EU-eliitin vastainen. Yle yritti pitkään sopertaa, että syy olisi vain polttoaineveron korotus. Siten Yle väheksyi mielenosoitusten poliittista merkitystä.
Keltaliivien vaatimusten tultua julki nähdään selvästi, että kysymys on koko EU:n harjoittamasta, kansaa halveksivasta talouspolitiikasta. Keltaliivit vaativat myös eroa EU:sta ja NATOsta. Protesteja on näkynyt ulkomaillakin, ainakin Belgiassa ja Hollannissa.
Sen sjaan että osoitetaan syyttävä sormi jälleen kerran Venäjään päin, pitäisi EU-herrojen nyt vihdoinkin katsoa peiliin ja miettiä, miksi kansa kapinoi.

perjantai 30. marraskuuta 2018

War Machine: satoja miljoonia uhreja


Yhdysvaltojen toteuttama ”maailmanjärjestys” on aiheuttanut 20 – 30 miljoonan ihmisen kuoleman eri puolilla maailmaa vuoden 1945 jälkeen. Yksikään USA:n presidentti ei ole onnistunut hidastamaan tämän tappokoneen tahtia.

Viimeisimmässä strategisen puolustuksen asiakirjassa (2018) Pentagon (USA:n ulkoministeriö) määrittelee ”vapaan ja avoimen kansainvälisen järjestyksen” vihollisiksi Venäjän ja Kiinan, jotka Pentagonin mukaan rikkovat ”kansaivälisten suhteitten sääntöjä ja periaatteita”. Mutta kuka oikeastaan rikkoo sumeilematta kaikkia kansainvälisiä sääntöjä ja sopimuksia?

James A. Lucas on tehnyt professori Michel Chossudovskyn Global Research -keskukselle tutkimuksen, joka kertoo, että USA on vuoden 1945 jälkeen sotinut tai tehnyt vallankaappauksia yhteensä 30 Latinalaisen Amerikan, Aasian, Afrikan ja Euroopan maassa. Se kertoo, että USA:n armeija on suoraan vastuussa 10 – 15 miljoonasta kuolleesta, jotka ovat tulosta suurimmista sodista eli sodista Koreaa, Vietnamia ja Irakia vastaan.

USA on liittolaistensa kanssa yhdessä sotinut tai johtanut sotia/sijaissotia Afghanistanissa, Angolassa, Kongossa, Sudanissa, Guatemalassa ja monissa muissa maissa. Näissä sodissa arvioidaan kuolleen 10 – 14 miljoonaa ihmistä.

Kuolleitten lisäksi sodissa tulee haavoittuneita, jotka hyvin usein vammautuvat lopuksi elämäkseen. Haavoittuneita lasketaan olevan 10 jokaista sodassa kuollutta kohti. Tämä tarkoittaa, että USA:n sodissa haavoittuneita on satoja miljoonia.

Tämän lisäksi tulevat sotien epäsuorat vaikutukset ja niistä aiheutuvat kuoleman tuottamukset - nälkä, tautiepidemiat, pakkomuutot, orjuus, riisto ja ympäristövauriot. Vuodesta 1945 alkaen tähän päivään näistä USA:n sotien seurauksista ovat kärsineet sadat miljoonat ihmiset.

Verisin vallankaappaus maailmassa oli CIA:n 1965 organisoima Indonesian kaappaus. CIA antoi Indonesian murharyhmille listan 5000 ensimmäisestä kommunistista, jotka piti tappaa. Lopullista murhattujen määrää kaappauksessa ei osata sanoa, mutta arviot liikkuvat välillä 500 000 – 3 miljoonaa.

USA:n sotilaallinen imperialismi ilmenee jatkuvien sotien lisäksi myös ympäri maailmaa sijoitetuissa sotilastukikohdissa, joita on (laskutavasta riippuen) 800 – 1000. Näihin ei ole laskettu sotatoimialueilla olevia tukikohtia (Afganistan, Irak). Tukikohtien avulla USA hallitsee noin 150 maata maailmassa.

Vähäistä ei ole myöskään taloudellinen ja kulttuurinen imperialismi, jota USA on harjoittanut vuodesta 1945 alkaen. Esimerkkinä mainittakoon viihdekulttuuri, joka passivoi ihmisiä kaikkialla länsimaissa, ja lähes kaikissa maissa cocacola ja hampurilaiset saastuttavat ihmisten ruokavaliota.

Edellä kerrotun perusteella en usko, että usein kuultu lausahdus ”Venäjä on ihan yhtä imperialistinen maa kuin USA” pitää ollenkaan paikkaansa. Venäjä haluaa vain turvata omat rajansa ja elää niiden sisällä rauhassa.

Lähde:
From 1945 until today - 20 to 30 million people killed by the USA
by Manlio Dinucci, Voltairenet.org


tiistai 4. syyskuuta 2018

ASEVARUSTELU PYSÄYTETTÄVÄ POHJOLASSA


Norjan ja Ruotsin rauhanaktivistien aloitteesta laadittu yhteispohjoismainen kannanotto Pohjolan militarisointia ja Natoa vastaan on iso tietopaketti siitä, mitä täällä tapahtuu sotavarustelurintamalla. Vetoomus on pitkä ja perusteellinen. Alla otteita siitä.

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun 24.7.2018 esittämä huoli Suomen ja Ruotsin lähentymisestä Natoon oli täysin aiheellinen. Erityisesti hän korosti viime toukokuussa solmittua puolustussopimusta USA:n, Suomen ja Ruotsin välillä.
Nato uhkaa sotiaallisesti yhä enemmän Venäjää kylmän sodan hengessä. Se järjestää jatkuvasti massiivisia sotaharjoituksia Itämeren maissa ja sijoittaa pysyviä joukkoja Puolaan, Balttiaan ja nyt myös Norjaan. Shoigu kertoi vain, että Venäjän on pakko oman turvallisuutensa vuoksi vastata Nato-maiden (ja myös lähellä Natoa olevien Suomen ja Ruotsin) sotilaalliseen varusteluun Venäjän rajoilla.
Kannanoton militarisointia vastaan ovat allekirjoittaneet useat kymmenet järjestöt Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Suomesta muun muassa isot rauhanjärjestöt eivät ole allekirjoittaneet, mutta Rauhanpuolustajat on julkaissut vetoomuksen nettisivuillaan (osoite alla) ja jakaa huolen Pohjolan militarisoinnista. Allekirjoittajina Suomesta ovat Rauhanpuolustajien Lapin piirijärjestö, Naiset Rauhan puolesta ja nyt myös SKP ja Kommunistien liitto.

Tukikohtia ja asevarastoja Pohjolaan

Vetoomuksessa todetaan, että sodan vaara kasvaa Pohjolassa samalla kun asevarustelu kiihtyy Naton johdolla.
Norjaan perustetaan USA:n laivastotukikohtia. Ryggen lentokenttä Mossin lähellä varustetaan Naton lentotukikohdaksi. Islannissa Keflavikista tuli USA:n sotilastukikohta 2016.
Yhteistyössä EU:n kanssa liikenneväylät, energiaverkostot, tietoverkot ja lainsäädäntö mukautetaan sotatila huomioon ottaen. USA:n sotilaiden läsnäolo Arlandan lentokentällä Ruotsissa on esimerkki tästä kehityksestä.
Pysyvien tukikohtien perustamiseksi Norjaan on otettu ensi askeleet. 300 USA:n merisotilasta on sijoitettu Vaernesiin Trondheimin lähelle ja toinen tukikohta on perusteilla.
Norjaan varastoidaan suurta määrää sotilaskalustoa amerikkalaisia varten. Kalusto on varastoitu isoihin tunturiluoliin muun muassa Tröndelagissa.

F-35-hävittäjät ja ydinaseet

Ensimmäiset F-35-hävittäjät ovat saapuneet Norjaan ja ovat saaneet tukikohdan Tröndelagin Örlandetissa. Muutaman vuoden kuluttua samanlaisia hävittäjiä sijoitetaan Tanskaan Saksan rajan läheisyyteen. Suomi harkitsee F-35-hävittäjien hankintaa.
Näillä lentokoneilla Pohjola on saanut hyökkäysaseen, joka voi kuljettaa ydinaseita ja risteilyohjuksia. Koneiden lentosäde mahdollistaa sen, että ne yltävät kohteisiin syvälle Venäjälle. F-35-hävittäjät muodostavat osan USA-johtoista Nato-lennostoa.
Pohjoismaita ei enää voi pitää rauhan valtioina.

Pohjolasta tärkeä osa Naton ohjuspuolustusta

Yhdysvaltojen ja Naton ohjuspuolustusta integroidaan osaksi Pohjolan sotilasjärjestelmiä.
Norjan Vardöön todennäköisesti vuoteen 2020 mennessä valmistuva Globus 3 -tutka tekee Pohjolasta tärkeän osan Naton ohjuspuolustusjärjestelmää. Sen kautta Pohjola saa johtavan roolin. Pohjoismaiden sopimukset Naton kanssa marraskuussa 2017 merkitsevät, että myös Suomen ja Ruotsin tiedustelumateriaali on Naton käytettävissä.
Itämeren alueen militarisointi tapahtuu monin tavoin. Vuodesta 2009 lähtien USA/Nato sekä Suomi ja Ruotsi ovat järjestäneet lentosotaharjoituksia Viron, Liettuan ja Latvian yllä sekä laivastoharjoituksia Itämerellä. Ruotsi on perustanut sotilastukikohdan Gotlantiin. Tanska suunnittelee uutta tiedusteluasemaa Bornholmiin. Norjan Hönefossissa on merkittävä keskus, josta käsin valvotaan puheluita ja sosiaalista mediaa.
Tanskan sotilasbudjettia on tarkoitus kasvattaa 20 prosentilla seuraavan kuuden vuoden aikana. Osa tästä on F-35-hävittäjien hankintaa. Tanskalaiset sotalaivat varustetaan ohjuksilla ja tutkilla sekä pidemmän päälle mahdollisesti myös ydinkärjin varustetuilla ohjuksilla. Miehittämättömät lennokit kuuluvat myös suunnitelmiin.
Nato on perustamassa 4 000 sotilaan sotajoukot Baltian maihin. Tanska on nimetty paikaksi, johon Nato-joukot kokoontuvat, mikäli sota Venäjän kanssa syttyy. Tätä varten perustetaan 20 000 sotilaan vahvuinen osasto turvaamaan logistiikkaa.

Suomi ja Ruotsi isäntämaina

Suomen ja Ruotsin isäntämaasopimukset Naton kanssa tarkoittavat, että isäntämaan kutsun saatuaan Nato voi harjoitella sotaa näissä maissa sekä uhata sodalla tai käydä sotaa kolmatta maata vastaan näiden maiden alueelta käsin. Suomi on kutsunut Yhdysvallat osallistumaan vuonna 2021 järjestettävään sotaharjoitukseen, joka tulee olemaan suurin koskaan Suomessa järjestetty harjoitus.
Maat ovat vuodesta 2013 lähtien joka toinen vuosi osallistuneet Arctic Challenge Exercise -nimiseen Naton lentosotaharjoitukseen. Ruotsin ja Suomen isäntämaasopimusta käytetään sotaharjoituksiin Nato-maiden kanssa. Tähän asti suurimpaan sotaharjoitukseen Ruotsissa – Aurora 17 – osallistuivat myös USA, Suomi, Norja, Ranska, Tanska, Viro ja Liettua.
Suomi ja Nato ovat aloittaneet laajan turvallisuusyhteistyön. Lokakuussa 2017 Jens Stoltenberg avasi Suomessa keskuksen kyberuhkia vastaan (www.hybridcoe.fi).
Ruotsi tekee yhteistyötä Riiassa olevan StratComin kanssa (Nato Strategic Communication Centre of Excellence).

Militarisointi etenee

11.12.2017 EU:n neuvosto päätti perustaa hankkeen puolustusalan pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä (Permanent Structured Cooperation – PESCO). Tarkoitus on yhdessä kehittää puolustusvalmiutta ja rahoittaa yhteisiä projekteja. Maat sitoutuvat asevarusteluun. 25 EU:n jäsenvaltiota osallistuu, mukaan lukien Suomi ja Ruotsi. Tanskalla on poikkeuslupa olla osallistumatta EU:n sotilasyhteistyöhön.
Vidselin testausalue NEAT (North European Aerospace Test range) sijaitsee Norrbottenissa. Se on Euroopan suurin testausalue uusille asejärjestelmille, miehittämättömille lennokeille, hävittäjille ja satelliiteista ohjattaville raketeille. Tällä alueella Israel ja USA ovat kehittäneet avaruudesta käsin ohjattuja asejärjestelmiään, esimerkiksi miehittämättömiä lennokkeja, joita Israel on käyttänyt hyökätessään Gazaan. Alueella on käyty paljon sotaharjoituksia kymmenen viime vuoden aikana.
Maailman suurin sateliittien signaalien vastaanottoasema Esrange sijaitsee lähellä Kiirunaa. Se tuottaa kuvamateriaalia strategisista alueista länsiliittoutuman sotilasviranomaisille. Kiirunassa on toinen kahdesta satelliitteja varten perustetusta Galileo-asemasta, jotka kuuntelevat satelliittisignaaleja ja vastauksia maa-asemilta. Ruotsin Lerkilissä on Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen maailman kolmanneksi suurin tiedusteluasema.

Viholliskuvien muodostumista pitää ehkäistä

Tänä päivänä valtiot käyttävät uhkaa, pelottelua ja erilaisia väkivallan muotoja saavuttaakseen lyhytnäköisiä, kansallisia päämääriään. Lopputulema voi olla, että kaiken tuhoaa ydinsota.
Ristiriidat pitää analysoida kaikkien osapuolten näkökulmista, ei uhkina vaan yhteisinä ongelmina, jotka tulee ratkaista kaikkia kunnioittaen. On tärkeää, että vältetään turhaa vastakkainasettelua. Tulee ehkäistä viholliskuvien muodostumista.
Ihmisten pelot mahdollistavat asevarustelun. Me suosittelemme vuoropuhelua joka tasolla, taloudellista ja kulttuurivaihtoa sekä diplomatiaa.
YK:n peruskirjassa kannustetaan rauhanomaisten keinojen käyttöön konfliktiratkaisuissa. Voimavarat tarvitaan ihmisten hyvinvointiin, ei sotaan ja tuhoon. Sodat johtavat pakolaisvirtoihin, kärsimykseen ja uusiin konflikteihin.
Meidän tulee yhdessä vastustaa Naton sotavalmisteluja. Meidän täytyy yhdessä osoittaa mieltä sotaharjoituksia ja asevarustelua vastaan.

Vetoomus kokonaisuudessaan:



tiistai 7. elokuuta 2018

Kuka lietsoo sotilaallisia jännitteitä Itämerellä?


"Erilaisten uhka- ja viholliskuvien rakentaminen palvelee ainoastaan sotateollisuutta ja maailman ehtyviä luonnonvaroja tavoittelevia suuryrityksiä sekä epädemokraattista valtaa keskittävää maailmanjärjestystä tavoittelevia poliitikkoja."

Sitaatti on Naiset Rauhan Puolesta -verkoston tuottamasta mainiosta tietopaketista ”Itämeren militarisointi – uhka maailmanrauhalle”. Sen pääsanoma on, että Itämeren lisääntyneet jännitteet johtuvat länsimaiden ja NATO:n toimista sitä ympäröivissä maissa. Raportti on julkaistu vain netissä naisetrauhanpuolesta.org -sivustolla.

Lännen massiiviset, jatkuvat sotaharjoitukset Itämeren maissa ja sitä kautta lisääntynyt sotilaallinen liikehdintä Itämerellä eivät ole rauhaa, vaan jännitteitä lisääviä toimia. Raportissa todetaan, että ”lännen varustelu ja sotilastoiminta tähtää Venäjän motittamiseen”.

NATO tunkeutuu röyhkeästi itäänpäin

1997 allekirjoitettiin NATO:n ja Venäjän perussopimus keskinäisistä suhteista, yhteistyöstä ja turvallisuudesta. Silloin NATO vakuutti, että ”ei ole aikomusta sijoittaa merkittäviä sotilasjoukkoja Keski- ja Itä- Eurooppaan”. Suullisesti oli jo aiemmin, Varsovan liiton purkautuessa, annettu lupaus, että NATO ei lainkaan laajene itään päin.

Toisin kuitenkin kävi. NATO alkoi 1990-luvulla levittäytyä kohti Venäjän rajoja. Lähes kaikki Varsovan liiton entiset jäsenmaat ovat nyt NATO:n jäsenmaita. NATO:n huippukokous Varsovassa 2016 päätti vielä vahvistaa sotilaallista läsnäoloa uusissa itäisissä jäsenmaissa sijoittamalla myös pysyviä joukkoja Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. NATO on perustanut lisäksi ohjuspuolustusjärjestelmän Puolaan ja Romaniaan.

Helmikuussa 2017 vihittiin Zaganissa, Puolassa käyttöön ensimmäinen USA:n pysyvä sotilastukikohta Itä-Euroopassa kylmän sodan päättymisen jälkeen. ”Rautaprikaatissa” on 3500 sotilasta, 87 Abrams-taisteluvaunua sekä muita taisteluajoneuvoja ja varusteita.

Maailman sotilasmenojen vertailu

Siprin selvityksen mukaan maailman maat käyttivät vuonna 2017 sotilasmenoihin noin 1 436 miljardia euroa. Tästä noin kolmasosa on USAn sotilasmenoja ja 7 suurimman NATO-maan sotilasmenot ovat yhteensä lähes puolet, noin 48 prosenttia.

Siprin mukaan Venäjän sotilasmenot putosivat vuonna 2017 peräti 20 prosenttia vuoden 2016 tasosta. Venäjä käytti sotilastarkoituksiin vuonna 2017 noin 55 miljardia euroa, joka on kymmenesosa USA:n sotilasmenoista.

Vaikka Venäjä on pinta-alaltaan maailman ylivoimaisesti suurin maa, sen sotilasbudjetti oli vuonna 2017 vasta maailman neljänneksi suurin. USA:n ja Kiinan lisäksi myös Saudi-Arabia ohitti Venäjän. Samalla kun Venäjän sotilasmenot laskivat, maailman maiden yhteenlasketut sotilasmenot kääntyivät vuonna 2016 nousuun ja nousivat myös vuonna 2017. Kuka siis uhkaa ketä?

Massiivisia sotaharjoituksia

Mitä ovat Baltops, Saber Strike, Spring Storm, Iron Sword, Atlantic Resolve, Anakonda,
Black Eagle, Noble Jump, ACE? Nämä ovat USA:n ja NATO:n erityyppisiä sotaharjoituksia, joita on pidetty vuosittain Itämeren ympäristössä. Useimpiin näistä myös Suomi on osallistunut.

Harjoittelee tietysti Venäjäkin, mutta omien rajojensa sisällä eikä tuhansien kilometrien päässä rajoistaan kuten USA. Joka neljäs vuosi Venäjän läntisellä alueella järjestetään Zapad-harjoitus, ja mukana on myös Valkovenäjä. Tästähän media nosti viime vuonna hirveän metelin. ”Länsi” -harjoitus on siis vain joka neljäs vuosi, koska muut harjoitukset ovat kolmessa muussa ilmansuunnassa. Vuonna 2014 maaliskuussa Venäjän järjesti laivaston sotaharjoitukset Kaliningradin alueella ja 2017 oli Venäjän ja Kiinan yhteinen sotaharjoitus Itämerellä.

Mahtava on lännen ylivoima myös sotaharjoituksissa. Kuka siis uhkaa ketä?

Sotilastukikohtien saaristo

USA:lla on lähes 1000 sotilastukikohtaa vieraissa maissa. USA:n joukkoja tai muuta sotilaallista henkilöstöä löytyy noin 160 maasta tai alueelta. Saksa, Italia, Japani ja Korea ovat suurimmat isäntämaat. Iso-Britannia toimii mm. Etelä-Atlantilla ja Välimeren alueella. Ranska toimii Eteläisen Tyynenmeren alueella ja Afrikassa. Myös Natolla ja EUFORilla on tukikohtia yhteisten operaatioiden tueksi.

Venäjä on sotilaallisesti läsnä lähinnä sen rajoilla sijaitsevissa maissa: Abhasia, Armenia, Valkovenäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Etelä- Ossetia. Lisäksi Venäjällä on tukikohta Syyriassa ja Vietnamissa. Täydellinen sotilaallinen ylivoima on tässäkin mielessä länsiliittoumalla. Kuka siis uhkaa ketä?

Sota paitsi tappaa, myös saastuttaa ympäristön

Raportin loppuosa on omistettu sodan ja sotateollisuuden jälkiin saastuttajana ja myös ydinvoiman vaaroja käsitellään.

USA:n puolustusministeriö on maailman pahimpia saastuttajia. Siihen verrattuna minkä tahansa korporaation jalanjälki on kääpiömäinen. Vuonna 2014 Maureen Sullivan, entinen Pentagonin ympäristöohjelman johtaja, kertoi Newsweek -lehdelle, että hänen toimistonsa hoidettavana on 39.000 saastunutta aluetta (19 million acres) pelkästään USA:ssa.

“Maamme lähes jokainen sotilaskohde on vakavasti saastunut”, sanoo kohta eläkkeellä oleva kongressin jäsen John D. Dingell. ”Sotilaskohteet muodostavat eräänlaisen myrkyllisen saariston USA:n halki McClellan ilmavoimien tukikohdasta Kaliforniassa lähellä Sacramentoa, mistä löydettiin radioaktiivista jätettä, aina Massachusettsin sotilaalliseen reservaattiin Cape Codilla asti, joka on räjähdysaineiden ja rakettipolttoainekomponentin, perkloraatin, myrkyttämä.”
Tuorein kauhuesimerkki USA:n sotatoimien seurauksista on Irakin sota (2003), joka aiheutti laajan aavikoitumisen. Se lamautti merkittävän osan Irakin maataloudesta. USA:n käyttämä köyhdytettu uraani (Depleted Uranium = DU) aiheutti valtavan ympäristötaakan irakilaisille. Sekä irakilaisten että sodassa palvelleiden sotilaiden keskuudessa DU on aiheuttanut syöpää ja muita sairauksia. Irakin sota aiheutti myös valtavia hiilidioksidipäästöjä.
.
Karatšai-järvi on pieni järvi eteläisessä Ural-vuoristossa Venäjän Tšeljabinskin alueella. Järven lähellä sijaitsee Majakin atomiteollisuuslaitos, jossa on tuotettu radioaktiivista plutoniumia atomiaseisiin 1940-luvulta lähtien. Järveä on käytetty atomiteollisuuden radioaktiivisen jätteen kaatopaikkana. Sitä on lukuisissa artikkeleissa ja raporteissa kuvailtu maailman saastuneimmaksi paikaksi.

Itämeri Rauhan mereksi

Rapotti loppuu vaatimukseen: ”On aika kutsua koolle kaikkia Itämeren maita (ei USA) koskeva konferenssi Itämeren muuttamiseksi Rauhan mereksi – rauha ihmisten välillä ja rauha ympäristön kanssa. Itämeren alueesta on tehtävä esimerkki uudesta yhteistyökyvystä – askel kohti sellaista turvallista maailmanjärjestystä, joka kunnioittaa YK:n antamia päätöslauselmia ja tekemiä sopimuksia sekä kansalaisten perusoikeuksia”.

Erilaisten uhka- ja viholliskuvien rakentaminen palvelee ainoastaan sotateollisuutta ja maailman ehtyviä luonnonvaroja tavoittelevia suuryrityksiä sekä epädemokraattista valtaa keskittävää maailmanjärjestystä tavoittelevia poliitikkoja.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Erään pitkän rakkaussuhteen lyhyt historia


3.6.2018 taisi tulla lopullinen ero elämäni pitkäaikaisimmasta suhteesta. Lähes 50 vuotta se kesti.
Kiihkeimmillään suhde oli 1980-luvulla, jolloin annoin kaiken energiani ja aikani – sen mitä kokopäivätyöltä ja pieneltä perheeltä jäi - tälle suhteelle.

1990-luvun puolivälissä suhde sitten säröili ja alkoi viilentyä. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin laimeampaa suhdetta. Muutaman viime vuoden aikana olemme sitten – kulunutta sanontaa lainatakseni - ”kasvaneet erillemme”.

Liityin Suomen Rauhanpuolustajiin 1970. Sillä vuosikymmenellä vapaa-aika meni lukemattomissa järjestöissä ja poliittisessa työssä. Rauhantyön lisäksi eniten aikaani vei ay-toiminta, joka huipentui sitten 1980-luvulla ammattiyhdistykseni (se oli nimenomaan iso työpaikkayhdistys) puheenjohtajuuteen.

Kiihkeintä suhde rauhantyöhön oli 1980-luvulla, ydinaseitten vastaisessa liikkeessä. Kotimaisten mielenosoitusten lisäksi olin ulkomailla (omilla rahoillani) marssimassa rauhan puolesta, ydinaseita vastaan. Kesälomat meni näihin reissuihin. Olin rauhanjunassa Helsinki-Moskova-Budapest-Wien, naisten rauhanmarssilla New York-Washington, Maailman rauhanneuvoston kokouksessa Prahassa (2500 kokousedustajaa, ympäri maailman, Afganistania myöten), Brysselissä Natoa vastaan, Murmanskin rauhanleirillä, muun muassa, tärkeimmät mainitakseni. Olin näillä rauhanmatkoilla Rauhanpuolustajien edustaja ja kannoin ylpeänä pulupinssiä rinnassani. Samaan aikaan olin myös Rauhanpuolustajien johtoelimissä.

Rauhanliike sitten romahti samalla kun Neuvostoliitto romahti. Rauhanpuolustajista häipyivät ensin kokkarit, sitten kepulaiset, sitten valtaosa demareista ja kommareista. Jäsenmäärä romahti 30 000:sta muutamaan tuhanteen ja aktiivien määrä supistui muutamaan.1990-luvun alussa Pulujen toimistolla oli vain Markku Kangaspuro toiminnanjohtajana, lähes kokonaan vapaaehtoistyössä, ja apuna aika ajoin Koiviston Topi ja minä.

Kangaspuro pääsi Suomen Akatemian tutkijaksi 1994 ja tilalle Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajaksi tuli Teemu Matinpuro. Teemun kanssa elvytettiin suunnilleen kaksistaan Pulut-lehti. Rauhan puolesta -lehti oli lopettanut rahan puutteessa. Päätoimittaja Juha Rekola häipyi, koska rahaa ei ollut. Lehteä toimitimme aika monta numeroa. Ihan hyviä ne olivat, minulla on ne numerot tallessa.

Teemu osasi verkostoitua ja hänen ympärillään oli pian joukko vapaaehtoistyöntekijöitä. Hän otti uuden yhteistyökumppanin lehden toimitukseen. Välit alkoivat viilentyä. Minä jätin - tai jouduin jättämään - Uudenmaan piiritoimikunnan puheenjohtajuuden, Pulujen johtokunnan ja Pulut-lehden. Vielä 2000-luvun alussa olin jonkin aikaa Työpaikkkojen rauhantoimikunnassa, mutta jätin senkin.
Rauhantyötä en kuitenkaan jättänyt. Aloin toimia Naiset Rauhan Puolesta -verkostossa 1990-luvun lopulla. Siellä toimin edelleen.

Tämän minulle tärkeän, pitkän suhteen päättyminen ei ollut yllätys. Kaksi viime vuotta olin taas johtokunnassa. Pitkän suhteeni kunniaksi ja muistoksi halusin sen vielä tehdä. Lisäksi luulin, että johtokunnassa voisi vaikuttaa järjestön linjauksiin. Se osoittautui turhaksi luuloksi.

Johtokunnassa erilleen kasvaminen näkyi selvästi. Linjaerimielisyydet Venäjästä ja erityisesti imperialistien hyökkäyksestä Syyriaan ja Ukrainaan olivat ilmiselvät. Muista yleisistä linjauksista olin samaa mieltä johtoklikin kanssa, joten niistä ei tarvinnut mitään keskustelua herätellä.

Krimin liittymisestä Venäjään järjestö on sanonut virallisessa kannanotossaan: ”Tuomitsemme jyrkästi Krimin miehityksen”. Kahden vuoden työni ainoa tulos oli se, että viimeisimmässä johtoklikin laatimassa kannanotossa tämä Venäjää väkivaltaiseksi, julmaksi miehittäjäksi leimaava sanapari on lievennetty sanoiksi ”Krimin laiton haltuunotto”. Siitä on hyvä edetä totuutta kohti, pikku hiljaa.

Rauhanpuolustajien jäsenkokouksessa 3.6.2018 olin vielä ehdolla järjestön uuteen johtokuntaan. Äänestys oli tulossa, kun järjestön arvovaltainen puheenjohtaja Kangaspuro nousi ylös ja piti minua mustamaalaavan puheen sanoen, että tällaista järjestön linjauksista eri mieltä olevaa henkilöä ei pidä valita järjestön johtoon. Hän siis käytti vanhanaikaista poliittisten puolueitten junttausmeininkiä vaikuttamalla jäsenkokouksen osallitujien mielipiteisiin. Huomautin Kangaspurolle, että kansalaisjärjestössä erilaisia mielipiteitä tulisi sietää. Ja myös keskustelua.

Mutta oikeassahan Kangaspuro oli. On se perin kiusallista, että johtokunnassa on joku (itse asiassa meitä oli kaksi, Stig Lång oli toinen poispotkittava) piikkinä lihassa. Kivempi on pitää kokouksia vain ”omalla porukalla”, jossa mitään keskustelua ei synny.

Seuraavalla kokoustauolla ikivanhat pulukaverini käänsivät minulle selkänsä. Se oli sitten siinä. Tauon jälkeen ehdotin kokoukselle, että ei äänestetä, vaan hyväksytään Karim Maichen hihastaan vetämä ”johtokunnan lista”, jossa minua ja Stig Långia ei ollut. Se hyväksyttiin. Kangaspuron vaikuttavan junttapuheenvuoron jälkeen äänestys olisi ollut todella turha.

Se vähä mitä nyt enää jaksan toimia, keskitän työni oikeudenmukaisuuden ja rauhan edistämiseen ja tietysti mediakritiikkiin. Kanavia kyllä on.


Kysymyksiä kansanedustajaehdokkailleni

Eduskuntavaalit lähenevät. Vaalien teemoista on ollut keskustelua. Puolueiden puheenjohtajat ja media yrittävät tyrkyttää kansalle ajatu...