perjantai 23. elokuuta 2019

Onko USA:n hegemonia vain savijalkojen varassa?


Presidentti Vladimir Putin vieraili hiljattain Helsingissä työvierailulla. Suomen valtavirtamedia kohteli suurvallan presidenttiä ala-arvoisella tavalla, halveksien, pistellen ja tökkien. Journalismin pohjanoteeraus, eipä siitä sen enempää.

Mediaa diplomaattisemmin ei käyttäytynyt myöskään isäntä, presidentti Sauli Niinistö. Näin kuvasarjan presidenttien tiedotustilaisuudesta (jota myös katselin tvstä). Joka ikisessä kuvassa Niinistö mulkoili otsa rypyssä vihaisesti Putinia. Putinin kasvot olivat vakavat, ehkä vähän kyllästyneet välillä. Mutta ei hymyn häivettäkään kummankaan kasvoilla, missään vaiheessa koko vierailun aikana – ainakaan niissä kuvissa, joita näin.

Mitä oli tapahtunut siinä lyhyessä, vajaan tunnin kestäneessä kahdenkeskisessä neuvottelussa? Sitä emme tiedä. Työvierailuilla neuvottelut kestävät yleensä paljon pitempään. Arvailen Putinin keskeyttäneen Niinistön jorinat sanoen: ”Miksi jauhaisimme tässä taas samat asiat uudelleen, eiköhän mennä syömään?” Tarkoittaen, että kun umpiluuhun ei mikään mene läpi, niin antaa olla.

Ei siis hyvältä näyttäneet Putinin ja Niinistön välit. Tiedotustilaisuudessa Niinistö harjoitti (tapansa mukaan) neulanpistopolitiikkaa tökkien Putinia mm jätehuollosta. Näinhän sitä tehdään kutsutulle vieraalle?

Mutta sitten pääsi Niinistöltä iso valhe: ”Ei USA ole sijoittamassa Eurooppaan INF-sopimuksen kieltäviä ohjuksia.” Kohteliaasti Putin vastasi: ”Tätä en ole tiennytkään. Jos näin on, se on hyvä asia.” Näin ei asia kuitenkaan ole. Puolassa ja Romaniassa on valmiina USAn ns. ohjuspuolustusjärjestelmät, jotka on hetkessä muutettavissa ohjushyökkäysjärjestelmiksi. Sitä varten ne järjestelmät siellä ovat.

Ranskassa auringonpaistetta

Muutama päivä ennen Suomen vierailuaan Putin kävi presidentti Emmanuel Macronin vieraana Ranskassa, Macronin kesäasunnolla. Työvierailu siis sekin.

Kaikissa näkemissäni kuvissa molemmat presidentit ja myös rva Macron hymyilevät toisilleen aurinkoisesti. Jotain perin erilaista kuin Helsingissä oli siis tapahtunut Ranskassa. Noista keskusteluista Suomen mediassa tiedetään sen verran, että Macron oli moittinut kovia otteita Moskovan mielenosoituksissa. Siihen oli Putinin helppo vastata viitaamalla keltaliivien mielenosoituksiin, jotka ovat kestäneet jo 39 viikkoa ja joissa on kuollut 11 ihmistä ja loukaantunut noin 2500, ja myös putkaan vietyjä on tuhansia.

Tästäkin huolimatta Macron maalaili tapaamisen jälkeen tyytyväisenä uutta suurta talousaluetta, joka ”ulottuisi Lissabonista Vladivistokiin”. Eli EU:n ja Euraasian alueen talousyhteistyötä.

Hetkinen, mistä tämä on tuttu sanonta?

Vuonna 2010 Putin piti puheen, jossa ehdotti seuraavaa:
"Ehdotamme (EU:lle) yhtenäisen talousalueen perustamista, joka ulottuu Lissabonista Vladivostokiin. Tulevaisuudessa voisimme harkita jopa vapaakauppa-aluetta tai sitäkin syvempää taloudellista yhteistyötä. Lopputulos olisi koko mantereen kattava markkina-alue, jonka arvo olisi triljoonia euroja."

Saiko Putin siellä kesäasunnolla Macronin pään kääntymään puolelleen tässä asiassa? Ei se kyllä olisi ihme. Putinilla on aina hyvät perustelut. Tuohan olisi maailman suurin talousalue (ja sitä Putin haluaakin, vastapainoa USA:n hegemonialle). Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa.

Ongelma sijaitsee USA:ssa. Siellä syvä valtio ei hyväksy tällaista vahvaa kilpailijaa. Kaikkensa USA on tehnyt, että Eurooppakin jakaantuisi kahtia eikä siitä olisi vaaraa USA:n hegemonialle.
Venäjän eristäminen Euroopasta aloitettiin pian tuon Putinin 2010 puheen jälkeen. Synnytettiin Ukrainan kriisi ja hoidettiin vallanvaihto siellä. Sillä saatiin EU-maat hylkimään Venäjää ja vielä pakotettiin EU asettamaan talouspakotteita Venäjälle. USA:n hegemoniasta on kysymys myös Urainan kriisissä. Se kriisi oli täystuho Putinin haaveille suuresta euraasialaisesta talousalueesta. Toistaiseksi.

Mutta maailma on muuttumassa. Kiina on yhtä suuri talousmahti kuin USA ja Kiina kannattaa Euraasian liittoa. USA:n hegemonia vapisee savijaloillaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.


tiistai 2. heinäkuuta 2019

RAUHANOPPOSITIO-RYHMÄN AVOIN KIRJE ULKOMINISTERI PEKKA HAAVISTOLLE:


Ulkoministeri Pekka Haavisto,

Rauhanoppositio-ryhmä on seurannut hämmästyneenä ja huolestuneena ensimmäisiä kommenttejanne maailman politiikasta ministerinä ollessanne.

Julkisuudessa olleet kommenttinne Iranin ja Yhdysvaltojen välisestä kriisistä ovat mielestämme kohtuuttomia. Vaaditte malttia Iranilta, mutta ette kriisin aiheuttajalta. ”Olemme viestittäneet malttia tässä tilanteessa eri tavoin Iranin nykyhallinnolle”, sanotte mediatietojen mukaan. Miksi ette vaadi malttia myös Yhdysvaltojen hallinnolta?

Yhdysvallat on jo pitkään uhkaillut Irania. Milloin Iran on uhannut hyökätä Yhdysvaltoihin? ”Iranin uhka” on täysin vailla todellisuuspohjaa. Äskettäin Yhdysvallat lähetti Iranin ilmatilaan kaksi vakoilulennokkia, joista toisen Iran ampui alas kuten ilmavalvonalla kaikissa maissa on oikeus tehdä. Hyökkäyksen ilmatilaan teki siis Yhdysvallat, ei Iran. Lisäksi Yhdysvallat teki tiettävästi kyberhyökkäyksen Iranin ilmapuolustusta vastaan.

Yhdysvallat sanoi yksipuolisesti irti Iranin kanssa solmitun Iranin ydinasevarustelua rajoittavan sopimuksen. Korostatte, että Iranin pitäisi pysyä sopimuksessa. Mielestämme pitää vaatia, että Yhdysvallat palaa tuon kansainvälisen sopimuksen piiriin. Iranin hyväksyntä on sellaiselle sopimukselle, jonka toinen puoli oli pakotteiden purkaminen Irania vastaan. Nyt Yhdysvallat lisäsi rankkoja pakotteita Iranille, joten Iranin syy pysyä sopimuksessa raukesi. Malttia pitäisi toivoa Yhdysvalloilta.

Toivotte, että Iran voitaisiin sitoa kansainsainväliseen yhteistyöhön. Iran valinnee itse kansainväliset kumppaninsa, joita sillä onkin, lähinnä Aasian ja Lähi-idän alueilla. ”Kaikkein vaarallisimmillaan Iran on eristäytyvä Iran”, sanotte. Iran ei eristäydy, vaan Yhdysvallat eristää sitä lännestä ankarilla talouspakotteillaan.
Rauhanvälittäjänä Suomi on tosiaan menettänyt asemansa, kuten sanotte. ”Muut Pohjoismaat, kuten Norja ja Ruotsi, ovat tätä mahdollisuutta käyttäneetkin hyvin aktiivisesti. Kyllä Suomi voi olla tässä samassa joukossa,” sanotte, aivan oikein.

Toivomme, että ministerikautenanne edistätte aktiivisesti Suomen ystävällisiä suhteita kaikkiin maihin, erityisesti naapurimaihimme. Hyvät suhteet kaikkiin maihin on pienen maan turvallisuuden tärkein tae. Vaadimme, että Suomea ei koskaan käytetä minkään maan isäntämaana hyökkäyssodassa. Kehitys siihen suuntaan pitää katkaista.

Kannatamme neuvotteluja ja diplomatiaa. Ja rauhaa toivomme kaikille kansoille,

Helsinki 27.06.2019

terveisin

Rauhanoppositio-ryhmä
(yhteystiedot)



torstai 18. huhtikuuta 2019

Sota-ajan sensuuri hiipii Suomeen?

Vuonna 2014 Suomeen perustettiin Mediapooli Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) yhteyteen. Kaikki Suomen vaikutusvaltaisimmat päätoimittajat eli Ylen, MTV:n, Sanoma-konsernin ja suurimpien valtavirtamedian lehtien sekä suurimpien kustannustalojen päätoimittajat/toimitusjohtajat ovat ”klubin” jäseniä. Mukana on myös Puolustusvoimien ja poliisin edustus.
Mediapooli kokoontuu säännöllisesti ja sillä on alaryhmiä, muun muassa sisältöryhmä. Nykyinen puheenjohtaja on Otava-konsernin toimitusjohtaja Alexander Lindholm ja sihteerinä Tero Koskinen, joka työskentelee Medialiitossa Eteläranta 10:ssä.
Mediapoolia rahoittaa HVK eli valtio.

Mediapoolin sivulla kerrotaan poolin tavoite kapulakielellä:
”Mediapoolin tavoite on turvata median toiminta Suomessa. Suomalainen tapa turvata huoltovarmuus elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyönä on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Poolin toiminnan ydin on tukea tiedonvälityksen teknistä varautumista kriisitilanteisiin ja varmistaa siten sananvapauden toteutuminen. Yksi Mediapoolin tehtävistä on edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä. Mediapoolia kiinnostavat myös informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöt.”

Ruotuväki-lehden haastattelussa 2.12.18 Alexander Lindholm sanoi:
"Poolissa on muun muassa sisältöryhmä ja hallitus, ja kaikki tekevät omaa työtään tavoitteiden eteen. Tämän lisäksi tehdään vaikuttamistyötä, kuuntelemista, koulutusta ja seurataan ylipäätään, mitä maailmassa tapahtuu."

Lindholmin mukaan Mediapoolin hallituksen kokouksissa käsitellään muun muassa informaatiovaikuttamista ja sosiaalisen median ilmiöitä.

Informaatiovaikuttamista siellä toden teolla käsitellään. Näyttää siltä, että Mediapoolin päätoimittajat päättävät, mitä tietoa mediassa Suomen kansalle jaetaan ja mistä vaietaan.

Huoltovarmuuskeskus

Huoltovarmuuskeskuksen sivulla sen tehtävä kuvataan kapulakielellä näin:
”Huoltovarmuuden keskeisin tavoite on turvata kriittisten infrastruktuurien, tuotannon ja palveluiden toimivuus siten, että väestön, talouselämän ja maanpuolustuksen välttämättömimmät perustarpeet pystytään täyttämään kaikissa olosuhteissa. Huoltovarmuus on perinteisesti merkinnyt materiaalien saannin varmistamista. Huoltovarmuustoiminnan painopistettä suunnataan entistä vahvemmin kriittisen infrastruktuurin toimintakyvyn varmistamiseen materiaalisen varautumisen lisäksi. Kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan perusrakenteita, palveluja ja niihin liittyviä toimintoja, jotka ovat välttämättömiä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi.”

Otapa siitä selvä, mitä tuo tarkoittaa.
Tavallisen kansan mielissä huoltovarmuuskeskuksen toiminta kuuluu sota-aikaan.

Nato turvaamassa Suomen huoltovarmuutta

Mediapoolin kanssa samoihin aikoihin Nato-maat perustivat Helsinkiin hybridiosaamiskeskuksen. Sen toiminta ja henkilöstö on suurimmaksi osaksi salaista, mutta on kai selvää, että hybridikeskus käy hybridisotaa eli tuottaa propagandaa ”vihollista” vastaan. Ei ole epäselvää, kuka Naton hybrissodankäynnin vihollinen on. Se käy ilmi myös Mediapoolin ohjaamista valtamedian uutisista.
HVK:n sivulta löytyy mielenkiintoinen kappale, joka kytkee Suomen huoltovarmuuden Natoon. Kappaleessa Kansainvälinen toiminta/Naton rauhankumppanuus sanotaan:

”Rauhankumppanuuden keskeisiin tavoitteisiin kuuluu sotilaallisen ja poliittisen yhteistyön ohella yhteiskunnan siviilisektoreiden valmius ja infrastruktuurien toimivuus. Siviilivalmiuden yhteistyössä kiinnitetään huomiota elintärkeiden hyödykkeiden sekä palveluiden tuotantoon ja logistiikkaan, infrastruktuuriin sekä valmiussuunnittelun systematiikkaan ja menetelmiin.”

HVK on siis yhteistyössä Naton kanssa ja sillä on myös oma edustaja Naton pääkonttorissa.
Huoltovarmuuskeskuksen (ja sen Mediapoolin) yläpuolella on vielä Turvallisuuskomitea. Se kuulostaa sota-ajan organisaatiolta. Se muodostuu ministeriöiden ja tasavallan presidentin kansliapäälliköistä ja sillä on oma sihteeristönsä. Jokin aika sitten kansliapäälliköt ilmoittivat, mitä seuraavan hallituksen on tehtävä. Esim. Yle ja Hesari julkaisivat kansliapäälliköiden viestin näkyvästi. Näin se käskytysketju kulkee.

Viime vuosina valtavirtamediamme uutissisällöt ovat yksipuolistuneet ja yhdenmukaistuneet. Kriittiset äänet on pyritty vaientamaan ja leimaamaan eri mieltä olevat valemedioiksi, Venäjän agenteiksi tai vihapuhujiksi. On näyttänyt siltä, että vaikutusvaltainen Mediapooli muodostaa käytännössä sensuurin, jollaista harjoitetaan yleensä vain sota-aikana.


perjantai 22. maaliskuuta 2019

Hybridiosaamista ja mediasensuuria


"Suomen ylikansallista suurpääomaa ja militarismia palvelevat oikeistopuolueet ovat muiden puolueiden passiivisuuden johdosta kyenneet pystyttämään Suomeen Yhdysvaltoja ja EU:n NATO-maita palvelevan sensuurin, josta tällä hetkellä näyttää olevan mahdotonta päästä eroon. Media pystyy jälleen ratkaisemaan eduskuntavaalit kuten presidentinvaalit NATOa tyydyttävällä tavalla ellei kansa herää ja äänestä oikein”, psykiatri, ex-kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari sanoo.

Pirkko Turpeinen-Saari piti alustuksen ”Miten Nato on muuttanut ja muuttaa Suomea” Igor Panarinin kirjan Hybridisodat julkistamistilaisuudessa 9.3.2019.
Noin kaksi vuotta sitten Helsinkiin perustettiin NATO-maiden hybridiosaamiskeskus. Sen tarkoituksena on sanottu olevan Venäjän oletetun hybridisodan vastainen toiminta. Millaista keskuksen toiminta on, siitä ei julkisuuteen kerrota. Sen johtajalta ja asiantuntijoilta media pyytää usein lausuntoja erityisesti Venäjää koskevissa asioissa.
Vuoden 2014 keväällä valtioneuvoston kanslia järjesti kansanedustajille seminaarin Venäjän hybridivaikuttamisesta. Keskeisten medioiden päätoimittajat yhdessä valtioneuvoston tiedottajan Markku Mantilan kanssa vastasivat ohjelmasta. Valtioneuvosto lähetti myöhemmin Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin 100 toimihenkilöä, tiedottajia ja virkamiehiä, oppimaan hybridisodan käyntiä.
Suomen virkamiesten ja median johtoporras on siis hyvin valmennettu hybridisodan käymiseen.

Mediapooli ohjaa mediaa

”Suomen valtavirtamedia, kustannustalot, Yleisradio ja MTV mukaan luettuna ovat muodostaneet Mediapooliksi ristityn yhteenliittymän, joka sitoutui myönteiseen yhteistyöhön NATOn hybridikeskuksen kanssa”, Turpeinen-Saari kertoi.
Mediapoolin tehtävänä sanotaan olevan ”media-alan huoltovarmuudesta huolehtiminen”. Sen puheenjohtajana toimi aluksi YLEn toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Tänä vuonna puheenjohtajaksi tuli Otava-konsernin toimitusjohtaja Alexander Lindholm.
”Tuntemattomalla prosessilla valtioneuvosto on kytkenyt valtion turvallisuuskomitean alaisen huoltovarmuuskeskuksen tähän mediapoolin ja hybridikeskuksen yhteenliittymään rahoittamalla mediapoolia. Siten käytännössä kaikki Suomessa toteutettava informaatio noudattaa NATOn tavoitteita. Mikäli näin ei ole, poikkeavan informaation voidaan katsoa uhkaavan valtion turvallisuutta”, Turpeinen-Saari totesi. ”Tämä yhteenliittymä muodostaa maahamme ennen näkemättömän valtiollisen sensuurin. Tämän sensuurin ideologinen johtaja on NATO. ”

Miten tähän on tultu?

Yhdysvallat aloitti presidentti Ronald Reaganin aikana erilaisten ”demokratiaa” edistävien järjestöjen perustamisen CIA:n rinnalle. Tarkoituksena oli luoda Yhdysvaltojen johtama maailma antamalla vallanhalulle ja ryöstötoiminnalle demokratian naamio.
George H. W. Bushin aikana Yhdysvallat lähti propagandan, taloudellisen kiristyksen, lahjonnan ja sotilaallisen voiman erilaisin yhdistelmin hajottamaan sosialistisia maita lähtien Puolasta sekä Neuvostoliitosta ja päätyen Jugoslavian liittovaltion pommittamiseen.
Haltuunotto- ja ryöstöprojekteja naamioimaan tarvittiin tehokasta korruptiota sekä median ja markkinointitoimistojen propagandaa.
”Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamisella oli valtava merkitys Suomessa. Koko se osa yhteiskuntaa, joka sodan jälkeen oli joutunut alistumaan hyvään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja painamaan natsiliittolaisuuden ihannoinnin taka-alalle, pääsi heittämään alistumisen taakan harteiltaan. Suojeluskunnat ja Lotta-järjestöt nousivat maan alta. Puolustusministeriksi noussut Elisabeth Rehn palautti asekätkijöiden kunnian.”
Suomen media ei tiennyt tai tietoisesti valehteli hajotettavien ja haltuun otettavien maiden kohtalosta. Se on kuvannut tapahtumien kulun Yhdysvaltojen ja NATOn silmälasien läpi.

Esimerkkejä mediapimennosta

Suomalaiset eivät ole mediastaan kuulleet Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettujen jihadistien ja uudelta mantereelta saapuneiden natsien käytöstä Yhdysvaltojen ja Euroopan keskeisten NATO-maiden tavoitteiden aikaansaamiseksi. Serbien holokausti on täysin tuntematon. Samoin kroaattien suorittama serbien kansanmurha ja etninen puhdistus Kroatian Krajinassa elokuussa 1995. Tämän etnisen puhdistuksen salaamiseksi Yhdysvallat nosti esiin valheellisen version Srebrenican tapahtumista.
Suomalaisille ei ole kerrottu jihadistien tuomisesta Tsetseniaan taistelemaan Venäjän hallitusta vastaan. Ei myöskään sitä, että Kosovon albaanit ehdoin tahdoin kieltäytyivät yhteistyöstä Jugoslavian valtionhallinnon kanssa samoin kuin kieltäytyivät osallistumasta demokraattisiin vaaleihin. Sen sijaan Yhdysvallat sekä Iso-Britannia, Ranska ja Saksa kouluttivat ja aseistivat KLA:n albaanitaistelijoita tavoitteenaan vallata Kosovo Yhdysvaltojen sotilastukikohdaksi. KLA oli aiemmin luokiteltu terroristijärjestöksi.
”Suomalaiset diplomaatit, entiset YK:n virkamiehet, ovat esiintymisillään Suomen mediassa vahvistaneet NATOn propagandaa. Heistä keskeisimpiä ovat presidentti Martti Ahtisaari sekä entinen puolustusministeri, YK:n Balkanin ihmisoikeusraportoijanakin toiminut Elisabeth Rehn. Oikeushammaslääkäri Helena Ranta on toiminut Martti Ahtisaaren oikeana kätenä. Lisäksi kansanedustaja Pekka Haavisto on vähätellyt NATOn pommitusten merkitystä ja tuhoja”, Turpeinen-Saari kertoo.
Julkisuudessa on annettu kuva, että suomalaiset ovat olleet rauhanrakentajina Balkanilla. Tämä illuusio on tehnyt mahdottomaksi tarkastella, mitä Jugoslavian hajottamissodissa tapahtui.

Suomalaiset Jugoslavian pommitusten kätilönä

Kouriintuntuvimman panoksen NATOn hyväksi Suomi suoritti vuoden 1999 alussa, jolloin Jugoslavian hallitus oli pyytänyt Suomesta oikeuslääkäriryhmän tutkimaan Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrien ruumiita. Ruumiit oli koottu yhteen kaivantoon. ETYJ:n tarkkailijoiden yhdysvaltalainen puheenjohtaja William Walker väitti henkilöiden tulleen teloitetuiksi juuri siinä paikassa.
Ranskalainen TV-ryhmä oli kuvannut koko päivän tapahtumat ja toimittajat kirjoittivat selostuksensa muutaman päivän kuluttua. Mikään ei viitannut teloituksiin, vaan terroristien kylän takaisin valtaamiseen Jugoslavian hallituksen poliisien toimesta.
Oikeuslääkärit avasivat ruumiit yhdessä jugoslavialaisten ja valkovenäläisten kollegojen kanssa. Kun yksi avasi, toinen seurasi vieressä. Avausten jälkeen kaikki ryhmät olivat yksimielisiä, että henkilöitä ei ollut teloitettu.
Yhdysvallat oli odottanut tilaisuutta aloittaa Jugoslavian pommitukset. Presidentti Bill Clinton viittasi puheessaan hirviömäisiin tekoihin ja Rannan lausuntoon ja aloitti pommitukset.
Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto ikään kuin sementoi NATOn version todellisuudesta.

Toisenlainenkin totuus...

Elisabeth Rehn on lukuisissa TV-ohjelmissa vahvistanut NATOn propagandaa siitä, että muslimit ovat uhreja ja serbit syyllisiä Jugoslavian sotien tapahtumiin.
Presidentti Mauno Koivisto oli toista mieltä. Hän kirjoitti esipuheen teokseen Toisenlainen kuva Kosovosta. Hän toteaa: ”Minulle tuottaa edelleen vaikeuksia kuvata niitä tunteita, joiden vallassa jouduin seuraamaan NATOn toimesta suoritettua Jugoslavian ruhjomista vuonna 1999. Minä vihasin ja toisaalta ihailin sitä ammattitaitoa, jolla NATOn propagandistit orkestroivat Kosovon sodan tiedottamisen. Nyttemmin orkestrointia ei enää tarvita, se on jo tehnyt tehtävänsä. Serbien oletetusta syntilistasta on tullut mantra, jota automaattisesti luetaan. Olen halunnut vaikuttaa siihen, että toisenlainenkin totuus Kosovon sodasta saisi kirjan muodon.”
Euroopan unionin jäsenmaiden enemmistö kuuluu NATOon. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU:n kannat vain voimistavat tätä Suomeen iskostunutta NATOa myötäilevää todellisuutta. NATOn hybridiosaamiskeskus ja edellä mainittu sensuuri tekee tosiasiassa mahdottomaksi tuon sensuurin ulkopuolisen totuuden esilletuomisen ilman, että asianomainen menettää virkansa tai maineensa.


torstai 7. maaliskuuta 2019

Painajaisuni


Minua pelottavat tulevat eduskuntavaalit. Miten median manipuloima Suomen kansa nyt taas äänestää? Nämä vaalit voivat olla Suomelle kohtalokkaat.

Meillä on menossa raju vaaleihin vaikuttaminen, vaikka valtavirtamedia siitä tekopyhästi varoittelee. Kokoomusomisteinen ja -johtoinen media, siis myös YLE, vaikuttaa tehokkaalla, ovelalla manipuloinnilla sinunkin ajatuksiisi. Ulkopuolisista vaikuttajista näen vain EU:n/Naton hybridisotakeskuksen, joka johtaa valtavirtamedian uutisointia. Nato siis vaikuttaa tuleviin vaaleihin.

Olen nähnyt painajaisunta. Unessa kokoomus voittaa vaalit, koska nykyhallitusta vastustavien äänet hajaantuvat yli kymmeneen sirpalepuolueeseen. Kokoomuksesta tulee pääministeripuolue, joka ottaa apupuolueekseen aatteelleen myötämieliset Perussuomalaiset ja Siniset. Perussuomalaisethan ovat nyt nousussa keskustasta pakenevien äänillä ja painajaisessani he ovat kolmen suuren puolueen joukossa.

Painajaisessa eduskuntaan valitaan sahuri-Hakkaraisen kaltaisia tyyppejä, jotka käyvät eduskunnassa vain painamasssa käskettyä nappia ja muutoin keskittyvät nautiskelemaan suuresta palkasta ja muista eduista.

Herään painajaisesta kauhun tunteeseen. Nykyinen sotaministeri saa jatkaa ministerinä 1930-luvun tyylistä sodan lietsontaansa. Ja Hakkaraisesta tulee kulttuuriministeri.

Mitä olisi tehtävä? Mikäpä minä olen neuvomaan, jokainen tutkikoon tätä asiaa sydämessään. Mielestäni eduskuntaan on nyt saatava sotapolitiikan vastustajia, aktiivisia rauhan edistäjiä. Kannattaa muistaa äänestyskopissa, että läpi päässeistä kansanedustajista valitaan seuraava hallitus, ei kenestäkään ulkopuolelle jäävästä.


tiistai 5. maaliskuuta 2019

Onko Suomi miehitetty?


Viime vuoden lopulla ilmestyi tärkeä kirja. Tietokirjailija Pentti Sainion Minne Suomi pommittaa käsittelee niitä maanpetoksellisia ja perustuslain vastaisia toimia, joilla Suomi on hivutettu yhä lähemmäs Natoa ja Yhdysvaltoja 1990-luvun alusta alkaen. Mitään asiakirjoja tai sopimuksia ei ole käsitelty eduskunnassa, vaan asiakirjat ovat kenraalien, virkamiesten tai yksittäisten ministereiden laatimia ja allekirjoittamia, alkaen ”kumppanuussopimuksesta” vuodelta 1994 aina ”isäntämaasopimukseen” 2014 saakka ja Naton/USA:n sotaharjoituksiin sen jälkeen.
Suomen asevoimat on nyt valjastettu lännen etuvartioksi Venäjää vastaan”, Sainio sanoo.

Naton kylkeen liittyminen alkoi 1992, kun Naton eräs kenraali ilmoitti Suomelle, että Suomi on nyt kutsuttu NACC:n (Naton organisaaatio) tarkkailijajäseneksi. Sitä yksipuolista ilmoitusta ei käsitelty eduskunnasssa. Siitä alkaen sama tyyli on jatkunut, kun Nato-suhteita on kehitetty eteenpäin. Vuonna 1994 Suomi liitettiin rauhankumppanuusohjelmaan virkamiesten tekemien laittomien päätösten perusteella. Samana vuonna Suomi osti 64 amerikkalaista Hornet-hävittäjää, jotka kytkivät Suomen ilmavoimat amerikkalaisiin järjestelmiin. Hävittäjähankintaa valmisteltiin salassa 1980-luvun lopulta alkaen, mutta se oli sentään pakko tuoda eduskuntaan.

”Rauhankumppanuus on sumuverho, jonka tarkoitus oli johdattaa Nato-jäsenyyteen. Niin on sitten käynytkin Itä-Euroopan kumppanimaille. Kumppaneista vain Suomi, Ukraina ja Georgia eivät vielä ole jäseniä.”

Afganistanissa osallistumme itse asiassa sotarikokseen sotimalla siellä Yhdysvaltojen koalitiossa. Tässä rauhankumppanuus -prosessissa, joka on johtanut monenlaisiin seurauksiin, ei ole kunnioitettu perustuslakia eikä parlamentarismia. Eduskunta on pidetty kokonaan pimennossa, koska ei ole haluttu tuoda julkiseen keskusteluun näitä asioita.

Suomi on Yhdysvalloille tärkeä alue. Täältä pääsee käsiksi Venäjän tärkeisiin strategisiin kohteisiin, Murmanskiin ja Pietariin. Sotilasvakoilun kannalta Suomi on erityisen tärkeä. Sotaharjoituksiin kuuluu osana myös vakoilu. Ei kannata ihmetellä sitä, että Yhdysvaltojen hävittäjät ja muu sotakalusto miehistöineen ovat täällä alkaneet ahkerasti pyöriä.

Pariisin rauhansopimus on voimassa

Hallitusten ohjelmissa mainittu Nato-optio on pelkkää hämäystä. Pariisin rauhansopimuksen perusteella Suomi ei voi koskaan liittyä Natoon. Ainakaan laillisesti, jos kansainvälistä sopimusta kunnioitetaan.

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään pykälää, joten se on voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliiset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.

Isäntämaasopimus ei ole Suomen valtion ja Naton välinen sopimus. Se on allekirjoittajien eli puolustusministeriön ja kahden Nato-organisaation välinen. Allekirjoittajana oli puolustusministeriön puolesta puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, jonka virkatehtäviin ei kuuluu Suomen valtiosopimusten allekirjoittaminen. Isäntämaasopimus on kuitenkin liitetty Suomen valtiosopimusten kokoelmaan.

Vieraan maan armeija johtaa sotaharjoituksia

Nyt ollaan jo niin pitkällä, että Suomessa huhti-toukokuussa 2019 järjestettävä sotaharjoitus Bold Quest on Yhdysvaltain korkeimman sotilasjohdon johtama. Se on viimeisin osa lähentymiskuviota Yhdysvaltoihin. Jos vieraan valtion armeija johtaa Suomen sotaharjoituksia, voidaan kysyä, onko Suomi miehitetty.

Bold Questiin osallistuu noin 2200 sotilasta 20 maasta. Harjoitus ei ole suuri miesvoimaltaan, mutta alueellisesti se ulottuu koko Suomeen ja ulkomaille saakka. Puolustusvoimat kertoo sivullaan harjoituksesta näin:

Suomessa järjestettävä tapahtuma on osa Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan omistamaa ja johtamaa Bold Quest- testaus- ja todentamistapahtumien kokonaisuutta, jonka tavoitteena on teknisen yhteensopivuuden ja toimintatapamallien kehittäminen maalla, merellä ja ilmassa toimivien järjestelmien välillä.
Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle. Lisäksi käytetään muita tarvittavia maa-, meri- ja ilmavoimien harjoitusalueita sekä varuskunta-alueita Sodankylän, Rissalan, Riihimäen ja Pansion alueilla.”

Suomi maksaa maksaa kulut, 4,5 miljoonaa euroa. Tässä yhteydessä hankitaan tiedustelu-, komento- ja viestintävälineitä ja ne jäävät Suomeen. Ilmeisesti korkeatasoista tiedusteluinfraa rakennetaan nyt tänne.

”Sallan korkeudelta on vedetty valokuitukaapelia itärajalle, mutta liikenneministeriö tai puolustusministeriö eivät tiedä siitä mitään. Ehkä paljastuu joskus, mitä se tarkoittaa,” Sainio huomauttaa.

Hämähäkinverkko Suomen ympärillä

Esko Seppänen kirjoitti blogissaan vuonna 2016: ”Kun Yhdysvallat on kutonut poliittisen hämähäkinverkon Suomen ympärille, on mahdollista, että Suomen natottaminen on muuttumassa USA:n ja Suomen kahdenväliseksi yhteistyöksi: ollaan korvaamassa Suomen kansan torjuma Nato-jäsenyys kahdenvälisellä sotilasyhteistyöllä USA:n kanssa.”

Sainion kirjan mukaan tämä on jo tapahtunut. Eikä nyt enää olla vain rauhankumppaneita, vaan ollaan myös Yhdysvaltojen sotakumppaneita Afganistanissa ja Irakissa. Lisäksi on alettu tottua siihen, että Suomen valtion alueella on vieraan vallan sotajoukkoja. Se on uusi normaali.
”Yhdysvaltain sotaväki on Suomessa joka hetki, mutta missä ja miten paljon, se on pääosin sotasalaisuus,” Sainio sanoo.

Sainion mukaan Natoon lähentymisessä on koko ajan ollut maanpetoksellista toimintaa, josta joidenkin pitäisi joutua tiilenpäitä lukemaan. Minne Suomi pommittaa -kirja onkin toimitettu Perustuslakivaliokunnan sihteeristölle valiokunnan käsittelyä varten. Aika näyttää, kuuluuko siitä koskaan mitään.

Sainio on tutkinut muun muassa ulkoministeriön arkistoja kirjaansa varten. Tärkeimmät asiakirjat on salattu 25 vuodeksi, joten nyt ovat 1990-luvun alussa salatut asiakirjat tutkijoiden käytettävissä. Sainio lupasi jatkaa tutkimuksiaan. ”Asiakirjoja vapautuu salauksesta joka päivä”, hän toteaa.

Marjaliisa Siira
Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa
Into Kustannus 2018, 208 sivua

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kysymyksiä kansanedustajaehdokkailleni


Eduskuntavaalit lähenevät. Vaalien teemoista on ollut keskustelua. Puolueiden puheenjohtajat ja media yrittävät tyrkyttää kansalle ajatusta: ”Nämä ovat ilmastonmuutosvaalit”.
Tämä ei ole ottanut tulta kansan parissa. Ilmastonmuutos on teema, josta kaikki puolueet ovat samaa mieltä. Ne voivat tällä teemalla valkopestä mainettaan: ”Me olemme tehneet kaiken oikein”. Kaikki puolueet ovat sulassa yhteisymmärryksessä hyväksyneet kaikki kansainväliset sopimukset ja lisäksi tehneet jo pitkälle yltäviä päätöksiä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi 2035.
Nyt näyttää siltä, että tulisi vanhustenhoitovaalit, mutta paljon voi vielä tapahtua. Tämä teema on siinä mielessä hyvä, että sen taustalla pilkottaa SOTE-sekoilu.
Kukaan ei ole uskaltanut ehdottaa Natoa ja turvallisuuspolitiikkaa vaalien teemaksi. Siitä on vaiettu kahdella kielellä, kaikkien puolueiden ja median voimin. Seuraava eduskunta ja siitä valittava hallitus kuitenkin päättää muun muassa hävittäjähankinnoista vuonna 2021, Suomen sotilaiden osallistumisesta Naton sotiin ja ehkä Nato-jäsenyydestäkin.
Eduskuntaan on nyt saatava sotapolitiikan vastustajia, aktiivisia rauhan edistäjiä. Suomen ulkopolitiikka pitää kääntää puolueettomuuden suuntaan ja turvallisuuspolitiikka takaisin liittoutumattomuuden tielle.

Selvittääkseni, ketkä ehdokkaat ovat rauhan puolella, sotaa vastaan, laadin ehdokkaille 7 kysymystä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Aion niitä kysellä aina, kun ehdokkaita tapaan. Kysele sinäkin.

Tässä olen lisännyt kysymyksien alle oman pohdintani eli millaiset vastaukset mielestäni edistävät rauhantilaa Suomessa.

1. Kannatatko Nato-optiota?

Nato-optio pitää poistaa seuraavasta hallitusohjelmasta. Se on turha, koska Suomen ei pidä koskaan liittyä Natoon. Eikä se olisi mahdollistakaan. Pariisin rauhansopimus kieltää Suomen sotilaallisen liittoutumisen Saksan kanssa ja Saksa on Naton jäsen, joten emme voi Natoon liittyä. Laillisesti, eli rikkomatta kansainvälistä sopimusta.

2. Onko Pariisin rauhansopimus mielestäsi edelleen voimassa?

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 on edelleen Eduskunnan asetuskokoelmassa eikä siitä ole sopimusosapuolten yhteisellä sopimisella poistettu yhtään ainoaa pykälää. Se on siellä kokonaisena ja siis voimassa. Sopimusosapuolet ovat Venäjä (joka peri Neuvostoliiton kansainväliset sopimukset), Iso-Britannia ja YK:n turvallisuusneuvosto.
Suomi on kyllä rikkonut sopimusta pienin askelin moneen otteeseen, muun muassa hankkimalla pommituskapasiteettia ja JASSM-risteilyohjuksia Horneteihin. Venäjä ei ole protestoinut, koska haluaa säilyttää hyvät suhteet Suomeen. Jos protestoisi, pitäisi hankittu laiton sotakalusto luovuttaa sopijaosapuolille.

3. Kannatatko Suomen sotilaallista liittoutumista?

Suomen pitää pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Suomen laittomasti solmimat sotilaalliset puolustussopimukset Nato-maiden kanssa pitää purkaa. Hyvät suhteet kaikkiin maihin on pienen maan paras turva.

4. Kannatatko isäntämaa- sopimusta?

Syyskuussa 2014 allekirjoitettu Isäntämaa -sopimus Naton kanssa on solmittu laittomasti, ohi eduskunnan. Se pitää tuoda eduskunnan käsittelyyn ja purkaa. Jos enemmistöä sen purkamiseen ei löydy, siihen on kirjattava ainakin ne kaksi ehtoa, jotka Ruotsin parlamentti on siihen liittänyt. Ensinnäkin Suomen alueen käyttämiseen Naton sotilasoperaatioiden isäntämaana pitää aina olla Suomen eduskunnan suostumus. Toiseksi ydinaseita ei saa kukaan tuoda Suomen maa-, meri- tai ilmatilaan.

5. Kannatatko uusia hävittäjähankintoja?

Suomen puolustus ei tarvitse hävittäjiä, koska Suomi ei aio (tiettävästi) minnekään hyökätä.
Kalliit hävittäjät tuhoavat Suomen puolustuksen. Ensinnäkin: Hävittäjät ovat puolustuksessa tehottomia ja hitaita. Rajavalvontaan niitä ei myöskään tarvita, koska siinä käytetään nykyään muun muassa lennokkeja tai muuta kevyempää kalustoa. Jos puolustusta halutaan vahvistaa, pitäisi hankkia ilmatorjuntaohjuksia.
Toiseksi: hankinnat ovat niin kalliita, että ne vievät kaikki rahat Puolustusvoimien muulta kehittämiseltä. Maavoimat, jotka ovat olleet Suomen puolustuksen selkäranka, jäävät rappiolle. Jos hankitaan 64 hävittäjää, kuten on ehdotettu, ne maksavat 7 – 10 miljardia euroa. Niihin tarvittavat risteily- tai muut ohjukset maksavat vähintään 1,5 miljardia (kuten edelliset ohjukset maksoivat). Hävittäjien huolto, päivitykset, ohjausjärjestelmät, lentäjien koulutus, harjoituslennot ja sotaharjoitukset maksavat arviolta 2 miljardia vuodessa. Hävittäjien elinkaaren aikana (noin 30 vuotta) ne tulevat varovaisen arvion mukaan maksamaan 70 – 80 miljardia euroa. Tämä tulee aiheuttamaan Suomelle todellisen kestävyysvajeen.
Kolmanneksi on muistettava, että Yhdysvallat on laajalla koulutustoiminnallaan lobannut Suomenkin kenraalikunnan ja huippuvirkamiehet Puolustusministeriössä omalle puolelleen. Yhdysvallat tyrkyttää Suomelle hävittäjiä omien etujensa ja omien sotiensa takia. Siellä niitä tarvitaan, ympäri maailmaa.

6. Kannatatko Nato-maiden sotaharjoituksia Suomessa?

Nato-maiden sotilaita, hävittäjiä, hyökkäysvaunuja, sotalaivoja ja vakoilukalustoa on tuotu Suomeen 2016 alkaen sotaharjoituksiin. Se on nyt uusi normaali. Sitä ennen Nato-kalusto sai käydä Suomessa vain rauhanomaisilla juhlavierailuilla. Puolustusministeriö perustelee sotaharjoituksia muun muassa isäntämaasopimuksella.
Ennen vuotta 2014 pärjättiin vuosikymmeniä vallan mainiosti pääasiassa kotimaisilla sotaharjoituksilla. Nato-maiden sotaharjoituksissa harjoitellaan Yhdysvaltojen ja Naton hyökkäyssotia eri puolille maailmaa. Niihin Suomen ei pidä osallistua, joten Nato-maiden sotaharjoitukset Suomessa voidaan lopettaa.

7. Millä tavalla mielestäsi Venäjä uhkaa Suomea?

Tämänpä haluaisin tietää! Median ja poliitikkojen rummuttama ”Venäjän uhka” on tyhjää puhetta vailla perusteita. Venäjä ei ole uhannut Suomea sodalla tai millään muullakaan tavalla. Venäjän johto haluaa hyviä suhteita Suomeen. Venäjä ei ole edes huomauttanut Suomelle Pariisin rauhansopimuksen rikkomuksista, jota koko lähentyminen Natoon on. Tästä huolimatta mielikuvituksellisella Venäjän uhkalla perustellaan asehankintoja, sotaharjoituksia ja kaikkea kasvavaa militarismia Suomessa.

Taustatietoa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta:

Pentti Sainio: Minne Suomi pommittaa

Into Kustannus 2018, 208 sivua





Onko USA:n hegemonia vain savijalkojen varassa?

Presidentti Vladimir Putin vieraili hiljattain Helsingissä työvierailulla. Suomen valtavirtamedia kohteli suurvallan presidenttiä ala-arvo...