torstai 14. huhtikuuta 2016

Bonnierin Suuri Huuhaa-palkinto

Laaja-alainen ruotsalainen mediakonserni Bonnier jakaa vuosittain Suuren Journalistipalkinnon. Sen tarkoitus on tottakai edistää ja palkita hyvää journalismia.

Palkinnon saavat Vuoden Journalisti, Vuoden Journalistinen teko ja Vuoden Juttu. Vuoden 2015 journalistina palkittiin viime maaliskuussa Tom Kankkonen. Haaga-Helian annattikorkeakoulun toimittajakoulutus sai tunnustuksen journalistisesta teosta. Vuoden juttuna palkittiin Jessikka Aron Ylen Kioski-ohjelmalle tekemä kahden jutun sarja Venäjän trollit Suomessa.

Venäjän trollit Suomessa on juttu, joka perustui toimittaja Aron yleisölle tekemään kyselyyn kokemuksista Venäjä-trollauksesta. Tämä tapahtui syksyllä 2014, kun Venajän vastainen propaganda oli Suomessa kuumimmillaan. Se iski kasvoille joka päivä muun muassa iltapäivälehtien lööpeistä. Venäjä oli milloin milläkin tavalla uhka Suomelle ja presidentti Putin oli ”hullu”. Tällainen vyörytys vaikutti yleiseen ilmapiiriin merkittävästi. Yksi jos toinenkin alkoi kokea ”Venäjän uhkaa”. Tässä vainoharhaisessa ilmapiirissä Aron oli helppo saada vastauksia kyselyynsä. 
 
Aro palkattiin Ylelle melko lailla pystymetsästä syksyllä 2014 tekemään juuri tätä juttua. Hänellä ei ollut paljonkaan aikaisempaa toimittajakokemusta, vain joitain kesätoimittajan ynnä muita pätkätöitä. Kokemattomuus oli tietysti tässä projektissa etu. Kokematon uskoo kaiken mitä sanotaan. Tarvittiin vain oikea Venäjän vastainen asenne.

Lähdekritiikistä ei kokemattomalla toimittajalla näyttänyt olevan mitään tietoa. Hän on maininnut lähteekseen mm. facebookissa toimivan Verkkomeedio – vitsisivuston, joka on perustettiin mustamaalaamaan Janus Putkosen Verkkomedia -nettijulkaisua sekä myös Venäjää. Aro mainitsee lisäksi lähteekseen viihdesivuston Buzzfeed ja sen presidentti Putinia avuttomasti mustamaalaavan jutun.

Alun perin Aro nimitti trolleiksi verkkohäiriköitä, jotka nimittelivät toisia keskustelijoita ja hänen mukaansa ”vääristelivät tietoja”. Myöhemmin hän alkoi puhua ”Venäjä-mielisestä trollauksesta” eli keskustelusta, joka tukee ”Kremlin agendaa”. Jos jollakulla on sattunut olemaan samansuuntainen näkemys jostakin asiasta kuin ”Kremlillä”, hänestä tuli automaattisesti Venäjä-mielinen trolli. Aro ei osannut tehdä eroa verkkohäiriköinnin ja jostain asiasta eri mieltä olemisen välillä.

Yle ja Aro siirtyivät trolli-projektin myötä mielipiteen ja sananvapauden vastustajaksi. Aron artikkeli antaa ymmärtää, että jokainen Ylen ”virallisen linjan” kyseenalaistaja on Venäjä-trolli. Täällä ei saa olla eri mieltä.
Toimittaja Aron jutusta ja laajasta Venäjä-trolli -keskustelusta huolimatta ei ole selvinnyt, toimiiko Suomessa Venäjän palkkaamia trolleja. Sellaisesta ei ole mitään todisteita, on vain Aron luuloja ja väitteitä. Kun sotatieteiden tohtori Saara Jantuselta kysyttiin, onko Suomessa Venäjän valtion maksamia trolleja, hän sanoi, ettei kukaan tiedä kysymykseen vastausta. Jantunen totesi myös, että trolleiksi on saatettu leimata ihmisiä, jotka vain ottavat kantaa asioihin.

Toimittaja Aron tutkimuksissaan tekemä ”löytö”, että Suomessa olisi Venäjän valtion maksamia trolleja, on siis huuhaata. On hälyyttävää, että todistamattomille väitteille, Venäjän vastaiselle propagandalle ja mielipiteen vapauden rajoittamiselle perustuva juttu palkitaan vuoden juttuna. Se osoittaa selvästi suomalaisen journalismin nykytilan.

Skepsis ry jakaa vuosittain huuhaa-palkinnon ilmiölle, joka on täysin vailla totuuspohjaa. Se palkinto olisi kuulunut Venäjän trollit Suomessa -jutulle.

Venäjä-trolli -jahti ja sen palkitseminen on nostanut esiin huolen mielipiteen ja sananvapauden tilasta maassamme. Ihmisiä on leimattu ja heidän motiivejaan asetettu kyseenalaisiksi pelkästään eriävien mielipiteiden vuoksi.Tämä ei ole demokratiaa.

Hallituksen politiikka vie Suomea sodan isäntämaaksi

Suomeen tulee touko-kesäkuussa kymmenittäin Yhdysvaltojen hävittäjiä, tankkeja ja sotalaivoja sekä tuhansittain sotilaita eri maista sotaharjoituksiin. Tämä Yhdysvaltojen järjestämillä sotaharjoituksilla pullistelu ei ole Suomen edun mukaista eikä se lisää Suomen turvallisuutta.

Karjalan lennosto Rissalassa saa toukokuun alkupuolella vieraakseen Oregonin kansalliskaartin ilmavoimien (Oregon Air National Guard) F-15C Eagle -hävittäjäosaston, jossa on tämänhetkisen tiedon mukaan 6–8 hävittäjää ja 70 – 100 sotilasta. Lento-osasto on osa USAn ilmavoimia ja sitä on käytetty muun muassa Afganistanissa ja Irakissa. Se osallistuu median tietojen mukaan 9. - 20.5. Suomen ilmavoimien koulutus- ja harjoituslentotoimintaan Itä-Suomessa ja Lapissa.

Täysin uutta on se, että Suomi järjestää kahdenvälisiä sotaharjoituksia yhden suurvallan, USA:n kanssa, suomalaisesta tukikohdasta käsin kuten Rissalassa tapahtuu. Tämä on uusi askel Suomen ja Yhdysvaltojen kahden keskeisessä sotilasyhteistyössä.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Toukokuussa USA tuo Niinisaloon 20 Stryker -rynnäkköpanssarivaunua ja komppanian verran Yhdysvaltojen maajoukkojen sotilaita Arrow 16 -sotaharjoituksiin.

Kesäkuun alussa sitten saadaan varsinainen spektaakkeli Hankoniemelle. Yhdysvallat ja Nato järjestää massiivisen Baltops-harjoituksen Itämeren alueella, ja nyt ensi kertaa osa harjoituksesta on Suomen alueella. Myös tämä on uusi avaus Suomen sotaharjoitusyhteistyössä. Muun muassa Ruotsi, Yhdysvallat, Hollanti, Italia, Iso-Britannia ja Saksa harjoittelevat maihinnousua Hankoniemeen, Raaseporiin. Harjoituksessa on mukana 3000 sotilasta, 35 merialusta ja 70 lentokonetta tai helikopteria.

Erittäin huolestuttavaa on mediasta saatu tieto, että USA olisi kutsunut itse itsensä Suomeen harjoittelemaan. Ja meidän hallituksemme sanoi nöyrästi: tervetuloa.

Tällainen toiminta perustuu muun muassa onnettomaan isäntämaasopimukseen, joka mahdollistaa Suomen muuttumisen Naton/USAn hyökkäysalustaksi Venäjää vastaan. Voisi kuvitella, että Venäjä kokee tämän hyörinnän rajojensa tuntumassa epäystävälliseksi viestiksi. Suomen asema lännen äänettömänä yhtiömiehenä suurvaltojen nokittelun keskellä ei todellakaan ole kehuttava.

Tähän sotaa lietsovaan politiikkaan tarvitaan täyskäännös. Maamme on pidettävä erossa sodista ja Natosta. Suomen pitää pyrkiä rauhanomaiseen yhteistyöhön naapurimaiden kanssa. On edistettävä aseidenriisuntaa sotaharjoitusten sijaan.

Rauhanpolitiikka ei maksa mitään!