maanantai 9. huhtikuuta 2007

Pääsiäismietteitä

Pääsiäispyhien aikaan kaksi vuotta sitten olin matkalla Kuubassa, ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran elämässäni. Kuuba-Seuran kokoama ryhmämme kierteli maata pikkubussilla kahden viikon ajan viiden provinssin alueella.

Maata tuli nähtyä kohtuullisesti. Tosin Varaderon kuuluisa turistiranta, USA:n mafian muinainen lymypaikka, jäi näkemättä. Mitäpä näkemistä siinä olisikaan: espanjalaisten rakentamia hotelleja, hiekkarantaa ja kuppiloita, kaikki täynnä turisteja kuten muuallakin. Miksi lentää niin mielenkiintoiseen maahan kuin Kuubaan makaamaan rannalla?

Pääsiäisestä ei näkynyt Kuubassa jälkeäkään: ei tipuja, pupuja, kirjavia munia eikä pappien johtamia pääsiäiskulkueita, joita nykyään on myös luterilaisissa maissa. Ihmiset elivät pitkänäperjantaina normaalia arkea. Eikä köyhässä maassa ole varaa pistää rahaa sellaiseen turhuuksien turhuuteen kuin pääsiäiskoristeet.

Tähän joku ”Kuuban tuntija” tietysti huomauttaa, että uskontohan on siellä kielletty. Vaan eipä ole. Katolinen kirkko toimii siellä vapaasti, vaikka ei ole yhtä suosittu kuin muutamissa muissa latinalaisen Amerikan maissa. Kirkkoja ei ollut matkamme varrella tuhkatiheään, mutta oli kuitenkin.

Paavi teki virallisen vierailun Kuubaan vuonna 1998. Kun tämä edellinen paavi taannoin kuoli, Fidel Castro piti tv:ssä muistopuheen (jota meilläkin uutisissa ihmeenä siteerattiin) ja julisti Kuubaan viiden päivän suruajan.

Katolisuus on suurin uskontokunta, mutta kaikkein yleisin lienee afrikkalaisperäinen heimouskonto, santería. Sen rituaalit, taiat, esineistö ja kotialttarit kuuluvat kuubalaisten arkeen kiinteästi. Turistikin niihin törmää, jos on silmät auki.

lauantai 7. huhtikuuta 2007

Kulutusjuhlien kauhugalleria

Siivosin epämääräistä, isoa lehtipinoa roskiin. Käsiin osui Kämp Gallerian kuvasto. Se oli tipahtanut Hesarin välistä jokin aika sitten. Se oli siis jaettu enemmistöön helsinkiläistalouksista. Yleensä pistän mainokset suoraan roskiin, mutta tämä hätkähdytti. Jo kiiltävä, tyylikäs kansi haisi vahvasti rahalle. Siinä oli pari korkeakorkoista kenkää, helmet, hieno rannekello ja hajuvettä. Vieressä oli teksti: Elämä on ihanaa - Livet är härligt.

Sisäsivuilla oli ”shoppailun nautintoja”: avokkaat 590,- Chanel-laukku 1770,- ja yli 2000 euron rannekelloja. Huippunautinto tässä joka kodin kuvastossa olivat korvakorut, joissa oli yksi helmi ja timantteja, hinta 23.350,-.

Vielä 1980-luvulla Helsingissä ei ollut yhtään kauppaa eikä kapakkaa, johon en olisi voinut astua ja ehkä ostaakin jotain. Mutta nyt on. Päälläni oleva Anttilasta hankittu puvustus ei koskaan kävele sisään Kämp Gallerian ovesta saati että siellä olisi minulle mitään ostettavaa. En myöskään voi mennä siellä sijaitsevaan Zen Sushi -ravintolaan syömään sushilajitelmaa á 17 euroa. Siellä on varmaan ovella portsari, joka sanoisi: ”Rouva hyvä, meillä on nyt valitettavasti täyttä.”

Arvoitukseksi minulle jäi, miten härskin kalliit korkokengät, karmean näköinen rannekello, hintavat helmet ja hajuvesi takaavat elämän ihanuuden. Kertokaa se minulle.

Oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen kannalta Kämp Galleria on kulutusjuhlien kauhugalleria, hyvä näyteikkuna turhuuksien turhuuteen. Ja kansan kahtiajakoon. Mutta hyvät ihmiset - vastakkainasettelun aikahan on ohi!