maanantai 26. tammikuuta 2009

Kolonialismin loppu

Bolivialaiset hyväksyivät eilen Evo Moralesin hallituksen esittelemän uuden perustuslain selvällä äänten enemmistöllä (alustavien tietojen mukaan noin 60 prosentilla).

- Kolonialistinen valta päättyy nyt ja uusi Bolivia on perustettu, julisti presidentti Morales La Pazissa. Hän viittasi 500 vuotta kestäneeseen valkoisten valloittajien valtaan Boliviassa, jossa kansan enemmistö on aina ollut intiaaneja.

Mitä Morales tarkoittaa kolonialismin lopulla?

Uusi perustuslaki vahvistaa Bolivian alkuperäisasukkaiden asemaa maan kaikissa maakunnissa. Vähemmistökansallisuudet saavat lisää parlamenttipaikkoja ja lisää alueellista hallintovaltaa. Muun muassa maan oikeuslaitoksen tuomareista 50 prosenttia pitää edustaa alkuperäiskansoja. Valtaa hajautetaan paikalliselle tasolle ja taataan alkuperäiskansojen osuus paikallishallinnossa. Maan kaksikamarinen kongressi muutetaan yksikamariseksi kansalliskokoukseksi.

Armeijan ja kansallisen poliisiin tehtävät selkiytetään siten, että armeijan vastuulle tulee vain ulkoinen turvallisuus ja poliisi huolehtii maan sisäisistä asioista kuten rikollisuus, liikenne, turismi ja yleinen järjestys. Tämäkin on merkittävä, uusi asia. Latinalaisessa Amerikassa on ollut tapana, että armeija herkästi puuttuu sisäiseen järjestykseen ja käy omaa kansaansa vastaan.

Laki poistaa katolisen kirkon erityisaseman luonnonuskontoihin verrattuna. Katolinen kirkko on eurooppalaisten valloittajien tuomaa tuontitavaraa.

Valtio saa lisää päätösvaltaa Bolivian luonnonvaroista, joten uusi perustuslaki tukee käytännössä nykyisen hallituksen omaksumaa kansallistamispolitiikkaa ja kaventaa ylikansallisten yhtiöiden vaikutusvaltaa. Raaka-aineet kuuluvat kansalle!

Lisäksi perustuslaki määrittelee Bolivian pasifistiseksi valtioksi, joka hylkää hyökkäyssotien käyttämisen minkäänlaisten valtioitten välisten konfliktien tai kiistojen ratkaisemisessa.

Presidentti voidaan valita myös toiselle kaudelle. Seuraavat presidentin vaalit ovat joulukuussa 2009. Morales ei olisi muutoin voinut asettua silloin ehdolle.

Myönnytyksenä opposition vaatimuksille hallitus ja parlamentti siirtyvät La Pazista Sucreen ja Sucrelle myönnetään pääkaupungin asema.

Perustuslain yhteydessä äänestettiin myös maareformista. Ehdotuksessa oli kaksi vaihtoehtoa yksityisen maaomistuksen katoksi: joko 5000 tai 10 000 hehtaaria. 5000 hehtaaria sai 70 - 80 prosentin kannatuksen. Suurmaanomistus siis lopetetaan - mutta sen toteutus on jo toinen stori.

Uutta perustuslakia ja presidentti Moralesin politiikkaa kannattavat erityisesti Bolivian alkuperäisasukkaat ja vähävaraiset kansalaiset. Opposition kannatus keskittyy lähinnä varakkaammille alueille ja suuriin kaupunkeihin.

Tämä perustuslaki on oikeudenmukainen ja historiallinen.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Kansanmurhaajat oikeuden eteen!

Miksi NATON nopean toiminnan joukot eivät hyökkää auttamaan ja puolustamaan gazalaisia? Siellähän on kysymys kansanmurhasta.

Sitten kun kansa on murhattu, murhaajat tietenkin haastetaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen...?

Näillä retorisilla kysymyksillä haluan vain osoittaa, mikä kaksinaismoraali kansainvälisessä yhteisössä vallitsee.

Monet ovat myös sitä mieltä, että "W" (= palestiinalaisten lempinimi eräälle pian eroavalle pressalle) pitäisi haastaa oikeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan Afganistanissa, Irakissa ja Guatanamossa.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Gazalaisten Guernica

Tämä vuodenvaihde on ollut surullinen, kammottava oikeastaan. Ihmisiä teurastetaan sadoittain Gazan alueella.

"Pahaa on olemassa vain siksi, että hyvä pysyy hiljaisena" kirjoittaa Mustafa Barghoutin, Palestiinan kansallinen aloitteen pääsihteeri. Tässä lyhennetty suomennos hänen artikkelistaan, jossa hän selvittää tragedian taustoja:

Israelin "kuolema ylhäältä" -kampanja alkoi noin klo: 11 27. joulukuuta, ja jatkui läpi yön osaksi tätä aamua. Verilöyly jatkuu sunnuntaina kun kirjoitan näitä sanoja.

Kyseessä on verisin päivä Palestiinassa sitten vuoden 1967 sodan. Israel on luvannut, että tämä on "vasta alkua" sen valtion terrori kampanjassa.

On tapahtunut sotarikos, mutta Israelin pr-kone on täydessä vauhdissa, syöttäen valheita joka minuutti. Siksi on aika paljastaa kerralla kaikki myytit, jotka he ovat luoneet.

1. Israelilaiset väittävät heidän lähteneen Gazasta vuonna 2005.

Vaikka israelilaiset siirtokunnat ovatkin poistuneet, eivät he ole lopettaneet miehitystä millään tavalla. He valvovat edelleen Gazan rajoja, ilma- ja vesitilaa, sekä tekevät usein ratsioita ja salamurhia. Lisäksi vuodesta 2006 alkaen Israel on saartanut Gazan taloudellisesti sulkien rajat. Yli kaksi vuotta gazalaiset ovat eläneet kuilun reunalla kärsien nälästä vailla kaikenlaisia ihmiselämän perusedellytyksiä, kuten lämmitystä, öljyä ja perusterveydenhuoltoa sekä lääkkeitä. Saarto on aiheuttanut humanitaarisen katastrofin, jota nykyinen hyökkäys vain pahentaa.

2. Israel väittää, että Hamas rikkoi tulitauon ja vetäytyi siitä yksipuolisesti.

Hamas kunnioitti tulitaukoa, lukuun ottamatta tapauksia joissa se reagoi Israelin väkivaltaan Länsirannalla. Kahden viimeisen kuukauden aikana israelilaiset ovat rikkoneet tulitaukoa lukuisia kertoja tappaen palestiinalaisia. Näihin iskuihin Hamas on vastannut. Toisin sanoen Hamas ei ole tehnyt provosoivia hyökkäyksiä.

Israel taasen ei ole tehnyt mitään päättääkseen Gazan piirityksen ja antaakseen humanitaarista apua Gazassa. Ennen piiritystä keskimäärin 450 kuorma-autoa meni rajan yli, viime aikoina parhaina päivinä vain 80:n auton on sallittu ylittää raja. Koska koko oletetun "tulitauon" ajan gazalaisten on ollut pakko elää kuin eläimet, on 262 palestiinalaista kuollut vailla asianmukaista sairaanhoitoa.

Jälleen satoja on kuollut ja luku kasvaa. Israel on kieltäytynyt tulitaukoneuvotteluista. Maan tarkoitus ei ole turvata rauha, kuten se väittää, vaan enemmänkin vaihtaa hallintoa - tuli se sitten maksamaan mitä tahansa.

3. Israel väittää rakentavansa rauhaa "rauhanomaisten palestiinalaisten" kanssa.

Ennen parhaillaan käynnissä olevaa joukkomurhaa Gazan alueella, ja koko Annapolisin rauhanprosessin ajan, Israel on jatkanut ja jopa lisännyt miehitystä Länsirannalla. Vuonna 2008 siirtokuntia laajennettiin 38 prosentilla, lisäksi 4950 palestiinalaista pidätettiin - enimmäkseen Länsirannalla, ja tarkastusasemien määrä nousi 521:sta 699:ään.

Rauhanneuvotteluista alkaen Israel on tappanut 546 palestiinalaista, joista 76 oli lapsia. Nämä kaameat tilastot tulevat kasvamaan dramaattisesti uusimman kriisin myötä, mutta Israelin aiempiakaan tekoja ei tulisi unohtaa.

Tänä aamuna, Israelin joukot tappoivat nuoren rauhanomaisen mielenosoittajan Nihlin kylässä Länsirannalla. Samalla kymmeniä haavoittui. On varmaa, että jatkossakin sotilaat hyökkäävät väkivaltaisesti rauhanomaisia mielenosoituksia vastaan. Uskomme uhrien määrän kasvavan Länsirannallakin. Jos Israel haluaa rakentaa rauhaa "rauhanomaisten palestiinalaisten" kanssa. Niin keiden kanssa he keskustelevat?

4. Israel puolustaa itseään.

On vaikea puhua itsepuolustuksessa konfliktissa, jonka he ovat itse käynnistäneet. Itsepuolustus on reagoivaa, kun taas Israelin toimet kahden viime päivän aikana ovat selvästi harkittuja. Israelin lehdistö kertoi laajasti kuinka Israel valmisteli hyökkäystään kansainvälisellä pr-kampanjalla. Israel yritti myös palestiinalaisille vakuuttaa ettei hyökkäystä olisi tulossa avaamalla hetkeksi rajan ja kertomalla tulevista neuvotteluista. He tekivät niin varmistaakseen, että uhreja tulisi mahdollisimman paljon ja etteivät gazalaiset olisi valmiina pommituksiin.

On myös harhaanjohtavaa puhua itsepuolustuksesta, samaan aikaan kun Israel on sotilaallisesti niin ylivoimainen. Israel on suurin sotilaallinen voima alueella, ja viidenneksi suurin koko maailmassa. Toisin sanoen Israelilla on aina ollut kattava aseelline monopoli käyttää voimakeinoja. Aivan kuten sen supervaltaliittolainen, on maa tavannut esitellä kuoleman instrumentteja näyttävästi.

5. Israel väittää, että se iskee vain sotilaallisiin kohteisiin.

Vaikka kuva kuva jälkeen kertoo kuolleista ihmisistä sekä loukkaantuneista lapsista ja naisista televisiossa kaikkialle maailmassa, väittää Israel ylpeillen, ettei se hyökkää kuin sotilaallisiin kohteisiin. Tiedämme, ettei tämä pidä paikkaansa. Ilmahyökkäyksiä on tehty mm. sairaaloihin ja moskeijoihin.

Yhdelle maailman tiiveimmin asutulle alueelle on pudotettu tonneittain räjähteitä. Ensimmäiset arviot loukkaantuneista puhuvat tuhansista. Israel väittää, että nämä ovat vain "kollateraalisia vahinkoja" tai yleisesti "vahinkoja". Tällaiseen epäinhimillisyyteen pitäisi maailman yhteisön reagoida.

6. Israel väittää, ettei se hyökkää Palestiinan kansaa, vaan Hamasia vastaan.

Ensinnäkin, ohjukset eivät tee eroa ihmisistä heidän poliittisen kannan mukaan, ne yksinkertaisesti tappavat kaikki eteen osuvat. Israel tietää tämän, ja niin palestiinalaisetkin. Kiinnostavaa on se kuinka paljon heidän viimeaikaiset toimet todella vahvistavavat Hamasia.

Iskun kohteet - poliisi ja muut kuin Hamaksen aktiivit, antavat meille joitakin viitteitä Israelin toimista. Tavoitteena on luoda kaaos Gazan kaistaleelle poistamalla laki ja järjestys.

7. Israel väittää palestiinalaisten olevan väkivallan lähde.

Meidän on oltava selkeitä. Palestiinan miehitys sitten vuoden 1967 sodan on ollut ja on edelleen väkivallan juuri israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Väkivalta voidaan lopettaa antamalla palestiinalaisille kansalliset ja ihmisoikeudet. Hamas ei kontrolloi Länsirantaa, muttta alue on silti miehitetty ja lapsiamme tapetaan. Kun ymmärrämme mistä on kyse, vaikuttavat Israelin iskut vieläkin vastenmielisemmiltä.

Israelin johtajat kommentoivat lehdisötilaisuudessa: "On aika taistella, mutta siitä ei tule helppoa".

Osoittakseen kampanjan vaikeuden Livnia, Olmertia ja Barakia ei meikattu lehdistötilaisuuteen, ja Barak keskeytti presidenttikampanjan keskittyäkseen Gazan kriisiin. Mitä sankareita... mitä johtajia...

Me kaikki tiedämme totuuden: kampanjoinnin keskeyttäminen on parasta vaalityötä.

Kuten John McCain väitti keskeyttävänsä presidenttikampanjansa palataakseen Washingtoniin hoitamaan talouskriisiä. Teko oli pelkkä julkisuustemppu.

Ehdokkaiden on pyrittävä olemaan "riittävän kovia johtajia", ja mikä olisi parempi kuin uiminen palestiinalaisten veressä.

"Katsokaa minua", Livni sanoo mustassa puvussaan ja hoitamattomissa hiuksissaan. "Olen soturi. Olen tarpeeksi vahva painamaan liipaisinta. Eikö sinusta tunnu varmemmalta äänestää minua nyt, kun tiedät minun olen yhtä häikäilemätön kuin Netanjahu?"

En tiedä, mikä on huolestuttavampaa, Livni ja Barak, vai äänestäjäkunta, jota he yrittävät miellyttää.

Loppujen lopuksi Gazan pommitus ei millään tavoin paranna Israelin turvallisuutta. Pikemminkin sen voidaan odottaa synnyttävän uuden itsemurhaiskujensukupolven vastauksena palestiinalaisten joukkomurhaan.

Pommitukset eivät heikennä Hamasia. Barak, Livni ja Olmert tulevat häviämään, aivan kuten he hävisivät Libanonissa vuonna 2006.

Lopuksi pitää vielä pohtia miksi hyökkäys on ollut mahdollinen kansainvälisesti.
Israel ei voi eikä tahdo toimia sen eurooppalaisten taloudellisten liittolaisten tai Yhdysvaltojen sotilaallisten liittolaisten tahtoa vastaan. Israel voi painaa liipaisinta päättäen satojen, tai jopa tuhansien, palestiinalaisten elämän. Mutta se apatia, mitä kansainvälinen yhteisö on osoittanut Gazan kriisiä kohtaan, on mahdollistanut Israelin toimet.