Sotilaat kaappasivat Hondurasin vasemmistolaisen presidentin Manuel Zelayan sunnuntaiaamuna. Vangitsemista edelsi puoli tuntia kestänyt tulitaistelu turvamiesten ja sotilaiden välillä. Zelaya lähetettiin maanpakoon Costa Ricaan. Hän on anonut sieltä turvapaikkaa, mutta on Costa Ricassa julkaistussa televisiohaastattelussa korostanut, että hän on edelleen Hondurasin laillinen, demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti.
Hondurasissa piti olla sunnuntaina neuvoa antava kansanäänestys perustuslakia säätävän neuvoston perustamisesta. Kaappaus tapahtui juuri ennen vaalihuoneistojen aukeamista. Jo aikaisemmin Hondurasin korkein oikeus oli tuominnut neuvoa antavan kansanäänestyksen ”laittomaksi” ja kieltänyt armeijaa auttamasta äänestyksen valmisteluissa. Zelaya erotti puolustusvoimien päällikön viime viikolla, koska tämä ei suostunut avustamaan kansanäänestyksen järjestämisessä
Kaappaus on tuomittu laajasti. Venezuelan presidentti Hugo Chavez ja Bolivian presidentti Evo Morales ehtivät ensimmäisinä tuomita yhteistyökumppaninsa kaappaamisen. He kehottivat Hondurasin kansaa protestoimaan kaduilla presidenttinsä puolesta, kaappausta vastaan.
Hondurasin pääkaupungin Tegucigalpan kadut ovatkin täyttyneet presidentti Zelayaa kannattavista mielenosoittajista. Mielenosoittajat ovat rakentaneet katusulkuja presidentinpalatsiin vieville kaduille tarkoituksena eristää palatsissa majaansa pitävät kaappaajat. Paikalla on kuultu laukauksia, mutta kuolonuhreista ei ole vielä raportoitu.
Virkaa tekevän presidentin Roberto Michelettin määräämä öinen ulkonaliikkumiskielto on omiaan aiheuttamaan väkivaltaisuuksia. Mielenosoittajat tuskin pysyvät pois kaduilta ennen kuin presidentti Zelaya on palautettu virkaansa. Ulkonaliikkumiskielto antaa kaappareille ”laillisen” oikeuden käyttää väkivaltaa.
Miten tällaista vielä voi tapahtua? Demokratiaa puolustava USA ja EU nyt liikkeelle, kiireesti!
maanantai 29. kesäkuuta 2009
torstai 18. kesäkuuta 2009
TURHUUKSIEN TURHUUS
Globaali kapitalismi on kehkeytynyt hulluuden asteelle. Yksi järjettömistä ilmiöistä on tavaroiden rahtaus maasta ja maanosasta toiseen ja takaisin. Suomeen esimerkiksi tuodaan kakkupohjia Englannista ihan kuin tuota yksinkertaista ja halpaa tuotetta ei osattaisi Suomessa valmistaa. Osataan kyllä, ja niinpä Suomi myös vie kakkupohjia Englantiin. Kakkupohjia sinne, kakkupohjia tänne… ja kuljetusbisnes pyörii.
Olli Tammilehto julkaisi keväällä pamfletin nimeltä Rahdin rikokset, jossa hän selvittää globaalin tavaraliikenteen hulluutta ja sen haittavaikutuksia. Tammilehdon mukaan koko globaali markkinatalous perustuu edulliseen, nopeaan ja volyymiltaan valtavaan tavaraliikenteeseen.
Tammilehto käyttää esimerkkinä muun muassa erästä eksaktia tilastollista faktaa: "Vuonna 2006 Iso-Britannia sekä toi että vei 14 000 tonnia suklaakuorrutettuja vohveleita.” Eläköön tavaroiden vapaa liikkuvuus!
Tammilehto pitää globaalia rahtausbisnestä monella tavalla suorastaan rikollisena. Rahtauksen rikoksiin liittyy tietysti kasvavat liikenteen saasteet, mutta myös raaka-aineiden ryöstö kehitysmaista, halpa- ja lapsityövoiman käyttö sopivissa maissa, kehitysmaiden maataloustyöntekijöiden myrkyttäminen torjunta-aineilla ja monet muut asiat.
* * *
Eilen huomasin, että lähikaupassa oli tarjolla mandariineja Uruguaysta, melkein toiselta puolelta maapalloa. Eikö lähempänä ollut mandariinin mandariinia? Tammilehto huomauttaakin, että ruoan kuljetusmatkat ovat jatkuvasti pidentyneet. Nykyään ruokaa kuljetetaan kuluttajille tuhansien kilometrien päästä. Se edellyttää säilyvyyttä edistävien lisäaineiden runsasta käyttöä ja hedelmien kohdalla lisäksi sitä, että ne poimitaan raakana tuottajamaassa. Ruokamme on siis yhä epäterveellisempää, kiitos globaalin rahtausbisneksen.
Suurin osa rahdeista liikkuu valtamerillä, jotka on perinteisesti pidetty valtioiden valvonnan ulkopuolella. Merikuljetus on halpaa. Tiesitkö että rahtilaivojen polttoaineena käytetään likaisinta mahdollista polttoainetta? Siis bunkkeriöljyä, joka on oikeastaan jätettä. Maaliikenteessä sitä ei tietenkään saa käyttää. Bunkkeriöljyssä on rikkiä viisituhatta kertaa enemmän kuin tavallisessa dieselöljyssä. Niinpä laivat päästävät ilmaan merkittävän määrän rikkidioksidia, joka on melkoista myrkkyä. Se muun muassa happamoittaa vesistöjä ja maaperää, rapauttaa rakennuksia, lisää vakavia hengityselinsairauksia ja aiheuttaa metsäkuolemia.
Maailmanlaajuiset kuljetusketjut ovat edistäneet merkittävästi ilmastonmuutosta, tuhonneet ympäristöä erityisesti kehitysmaissa ja edesauttaneet epätasa-arvoisen talousjärjestelmän, siis kapitalismin toimintaa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että tavara- ja ruokatuotannon haitat on siirretty kehitysmaiden kestettäviksi. Meille täällä rikkaissa maissa jää sitten vastaavasti valtavat pakkausmateriaalien ja pois heitettyjen turhien tavaroiden jätevuoret.
* * *
Maailman johtajat istuvat ilmastokokousta joulukuussa Kööpenhaminassa. Siellä sovitaan, miten suuria päästövähennyksiä taas aiotaan tehdä siihen ja siihen vuoteen mennessä. Jo nyt joka kuukausi kokousta valmistelevat virkamiehet kokoontuvat ja miettivät pää punaisena, mitä voidaan tehdä.
Samaan aikaan maalla, merellä ja ilmassa rahdataan tolkuton määrä turhaa tavaraa edestakaisin, maasta toiseen, tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja pyhän globaalin markkinatalouden nimissä. Eikä kenellekään ilmastogurulle pälkähdä päähän ryhtyä rajoittamaan tätä saastuttavaa sirkusta.
Olli Tammilehto julkaisi keväällä pamfletin nimeltä Rahdin rikokset, jossa hän selvittää globaalin tavaraliikenteen hulluutta ja sen haittavaikutuksia. Tammilehdon mukaan koko globaali markkinatalous perustuu edulliseen, nopeaan ja volyymiltaan valtavaan tavaraliikenteeseen.
Tammilehto käyttää esimerkkinä muun muassa erästä eksaktia tilastollista faktaa: "Vuonna 2006 Iso-Britannia sekä toi että vei 14 000 tonnia suklaakuorrutettuja vohveleita.” Eläköön tavaroiden vapaa liikkuvuus!
Tammilehto pitää globaalia rahtausbisnestä monella tavalla suorastaan rikollisena. Rahtauksen rikoksiin liittyy tietysti kasvavat liikenteen saasteet, mutta myös raaka-aineiden ryöstö kehitysmaista, halpa- ja lapsityövoiman käyttö sopivissa maissa, kehitysmaiden maataloustyöntekijöiden myrkyttäminen torjunta-aineilla ja monet muut asiat.
* * *
Eilen huomasin, että lähikaupassa oli tarjolla mandariineja Uruguaysta, melkein toiselta puolelta maapalloa. Eikö lähempänä ollut mandariinin mandariinia? Tammilehto huomauttaakin, että ruoan kuljetusmatkat ovat jatkuvasti pidentyneet. Nykyään ruokaa kuljetetaan kuluttajille tuhansien kilometrien päästä. Se edellyttää säilyvyyttä edistävien lisäaineiden runsasta käyttöä ja hedelmien kohdalla lisäksi sitä, että ne poimitaan raakana tuottajamaassa. Ruokamme on siis yhä epäterveellisempää, kiitos globaalin rahtausbisneksen.
Suurin osa rahdeista liikkuu valtamerillä, jotka on perinteisesti pidetty valtioiden valvonnan ulkopuolella. Merikuljetus on halpaa. Tiesitkö että rahtilaivojen polttoaineena käytetään likaisinta mahdollista polttoainetta? Siis bunkkeriöljyä, joka on oikeastaan jätettä. Maaliikenteessä sitä ei tietenkään saa käyttää. Bunkkeriöljyssä on rikkiä viisituhatta kertaa enemmän kuin tavallisessa dieselöljyssä. Niinpä laivat päästävät ilmaan merkittävän määrän rikkidioksidia, joka on melkoista myrkkyä. Se muun muassa happamoittaa vesistöjä ja maaperää, rapauttaa rakennuksia, lisää vakavia hengityselinsairauksia ja aiheuttaa metsäkuolemia.
Maailmanlaajuiset kuljetusketjut ovat edistäneet merkittävästi ilmastonmuutosta, tuhonneet ympäristöä erityisesti kehitysmaissa ja edesauttaneet epätasa-arvoisen talousjärjestelmän, siis kapitalismin toimintaa. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että tavara- ja ruokatuotannon haitat on siirretty kehitysmaiden kestettäviksi. Meille täällä rikkaissa maissa jää sitten vastaavasti valtavat pakkausmateriaalien ja pois heitettyjen turhien tavaroiden jätevuoret.
* * *
Maailman johtajat istuvat ilmastokokousta joulukuussa Kööpenhaminassa. Siellä sovitaan, miten suuria päästövähennyksiä taas aiotaan tehdä siihen ja siihen vuoteen mennessä. Jo nyt joka kuukausi kokousta valmistelevat virkamiehet kokoontuvat ja miettivät pää punaisena, mitä voidaan tehdä.
Samaan aikaan maalla, merellä ja ilmassa rahdataan tolkuton määrä turhaa tavaraa edestakaisin, maasta toiseen, tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja pyhän globaalin markkinatalouden nimissä. Eikä kenellekään ilmastogurulle pälkähdä päähän ryhtyä rajoittamaan tätä saastuttavaa sirkusta.
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Vasemmiston vaikerrus
Pian viikon päivät on kuultu vaikerrusta vasemmistopuolueiden suunnalta. Tappio europarlamenttivaaleissa oli erityisen merkittävä Suomessa, vaikka muuallakaan Euroopassa ei järin hyvin mennyt. Europarlamenttiin pääsi Suomesta vain yksi meppi, jonka voi sanoa edes joskus olleen vasemmistolainen: Liisa Jaakonsaari. Isä Mitron harteille - kaikki kunnia hänelle - en mitenkään pysty asettelemaan vasemmistolaisen viittaa.
Juuri nyt jos koskaan olisi luullut kapitalismikriitikkojen, joita vasemmistossa pitäisi olla, voittavan vaalit. Mutta ei. Miksi, sitä nyt kysellään epätietoisena.
Demarit ja Vasemmistoliitto ovat poistaneet puolueohjelmistaan kaikki sosialismin rippeetkin. Ei edes kainoa viittausta siihen suuntaan ole eikä kunnollista kapitalisminkritiikkiä ole uskallettu esittää. Tai osattu.
Mikä vaihtoehto sellainen puolue on kokoomukselle tai vihreille? Ei kai samanlaisia, kapitalismia kannattavia puolueita kovin montaa mahdu tähän pieneen maahan?
Tietysti syitä ja syyllisiä etsitään ahkerasti. Kummallisin syyllinen, jonka olen kuullut, oli se että vasemmiston projekti, tämä hyvinvointivaltio, on nyt valmis, joten vasemmistoa ei enää tarvita. Sic!
Yksi syyllinenkin on löytynyt, Martti Korhonen. Huomasi, tosin vitkutellen, erota Vasemmistoliiton johdosta. Katkeran oloinen mies, joka vuodatti sappeaan Esko Seppäsen ja "änkyröiden" niskaan. Martti hyvä, etkö koskaan huomannut, että Esko Seppänen sai kaikissa mahdolllisissa vaaleissa äänivyöryn ja oli kerran ääniharavien kärjessä europarlamenttivaaleissa? Martilla pätkii muisti pahasti. Eikä Martti pyytänyt Seppäseltä neuvoja eikä apua vaalivankkureiden vetämiseen. Ei huomannut valjastaa Seppästä testamenttaamaan äänivyörynsä jollekin uudelle ehdokkaalle. Typeryyden huippua, sanoisin. Nyt ei enää auta itku näillä markkinoilla.
Messiashan se on Vasemmistoliitolle tämä Paavo Arhinmäki, kuten Seppänen osuvasti sanoi. Messias tarkoittaa myös pelastajaa. Jännityksellä odotamme, pääseekö Vasemmistoliitto seuraavissa eduskuntavaaleissa RKP:n ohi.
Juuri nyt jos koskaan olisi luullut kapitalismikriitikkojen, joita vasemmistossa pitäisi olla, voittavan vaalit. Mutta ei. Miksi, sitä nyt kysellään epätietoisena.
Demarit ja Vasemmistoliitto ovat poistaneet puolueohjelmistaan kaikki sosialismin rippeetkin. Ei edes kainoa viittausta siihen suuntaan ole eikä kunnollista kapitalisminkritiikkiä ole uskallettu esittää. Tai osattu.
Mikä vaihtoehto sellainen puolue on kokoomukselle tai vihreille? Ei kai samanlaisia, kapitalismia kannattavia puolueita kovin montaa mahdu tähän pieneen maahan?
Tietysti syitä ja syyllisiä etsitään ahkerasti. Kummallisin syyllinen, jonka olen kuullut, oli se että vasemmiston projekti, tämä hyvinvointivaltio, on nyt valmis, joten vasemmistoa ei enää tarvita. Sic!
Yksi syyllinenkin on löytynyt, Martti Korhonen. Huomasi, tosin vitkutellen, erota Vasemmistoliiton johdosta. Katkeran oloinen mies, joka vuodatti sappeaan Esko Seppäsen ja "änkyröiden" niskaan. Martti hyvä, etkö koskaan huomannut, että Esko Seppänen sai kaikissa mahdolllisissa vaaleissa äänivyöryn ja oli kerran ääniharavien kärjessä europarlamenttivaaleissa? Martilla pätkii muisti pahasti. Eikä Martti pyytänyt Seppäseltä neuvoja eikä apua vaalivankkureiden vetämiseen. Ei huomannut valjastaa Seppästä testamenttaamaan äänivyörynsä jollekin uudelle ehdokkaalle. Typeryyden huippua, sanoisin. Nyt ei enää auta itku näillä markkinoilla.
Messiashan se on Vasemmistoliitolle tämä Paavo Arhinmäki, kuten Seppänen osuvasti sanoi. Messias tarkoittaa myös pelastajaa. Jännityksellä odotamme, pääseekö Vasemmistoliitto seuraavissa eduskuntavaaleissa RKP:n ohi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)