torstai 30. lokakuuta 2008

Työtä Mustavuoren puolesta

Puurtaminen kansalaisaktivistina jatkui jo tänään. Laadin Pro Mustavuori -liikkeen kannanoton Jouko Malisen (sd) juuri ennen vaaleja tekemiin valtuustoaloitteisiin Mustavuoren linnoitepolusta ja tykkipatteri 61:n aitaamisesta. Kannanottoni on nyt Mustavuori-listalla "lausuntokierroksella" ja paljon hyvää palautetta on tullut. Malinen ei ole vielä kommentoinut aloitteeseensa tekemiäni varauksia.

Lähinnä pelkään Helsingin kaupungin rakennusvirastoa. Sitä ei voi päästää herkkään lehtoluontoon, ei sinne päinkään, saati raivaamaan sinne polkuja isoilla työkoneillaan!

tiistai 28. lokakuuta 2008

Dagen efter

Sataa yhtenään, on pimeää ja mieli on surullinen vaalituloksesta. Suomi ei voi olla kovin ylpeä siitä, että muukalaisvihamielisyys eteni vaaleissa eniten.

Kovin ylpeä ei voi SKP:kään olla vaalituloksesta. Kun Helsinki-listat sai 2000 ääntä lisää edellisiin kunnallisvaaleihin nähden, niin muu Suomi menetti yli 1000 ääntä. Eduskuntavaaleihin 2007 verrattuna tulos on vielä surullisempi. Helsingissäpystyimme nipin napin keräämään Steen1:n pois sulaneet yli 1000 ääntä takaisin, mutta muu Suomi menetti yli 4000 ääntä. Paitsi Nokia, joka piti entiset kolme SKP:n valtuutettua. Onnea Nokialle! Ja Oulussakin tulos oli plussalla, kun viimeksi ei ollut yhtään ehdokasta.

Nyt olisi kyllä pikaisesti ryhdyttävä keskustelemaan yhteistyön muodoista kaikkien vasemmistolaisten kanssa. SKDL:n tyyppistä yhteistyöjärjestöä eivät kaikki kannata ja ainakin Pekka Saarnion mukaan Vasemmistoliitto ei ole siihen valmis. On ne vanhat juoksuhaudat, Saarnion mukaan. Odottaako Vasemmistoliitto jäämistä perussuomalaisia pienemmäksi puolueeksi ennen kuin yhteistyötä kannattaa harkita?

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Äänestyspäivä

Sade piiskaa parvekelaseja, myrskytuuli taivuttaa vanhoja puita, litimärkä Suomen lippu oikenee myrskyssä ja lepattaa raskain liikkein.

Sissi Kiisseli ihmettelee elämänsä ensimmäistä kunnon myrskyä ja sen aiheuttamaa meteliä parvekeella. Se villiintyy siitä kiitämään myrskyn lailla parvekkeelta sisälle, pöydiltä tuoleille ja takaisin niin suurella voimalla, että kaikki tiellä oleva kaatuu tai putoilee. Se ei väistele. Jos Sissi olisi ihminen, se olisi kokonaan mustelmilla ja kuhmuilla. Tuleeko kissalle kuhmuja?

Illalla näemme, kenen äänestäjät ovat jääneet kotiin myrskyn vuoksi. Älä sinä jää!

torstai 23. lokakuuta 2008

Vanhojen viisaus

Ennen vanhaan oli itsestään selvää, että mummot äänestävät, ja vieläpä innokkaasti. Äänestysprosenttikin oli korkeampi kuin nykyään. Muun muassa kokoomuksen ehdokkaat kävivät kaikissa vanhainkodeissa kahvia tarjoamassa, se kannatti. Luulen, että enää eivät käy. Vanhukset on unohdettu "työn ja tekemisen meiningin" pyörteissä.

Kaduilla ihmisten kanssa jutellessa minua on järkyttänyt se, että ainakin joka toinen ohi kulkeva vanha ihminen sanoo, että hän ei ole enää pitkään aikaan äänestänyt, koska "ei siitä ole yhtään mitään hyötyä".

Kunnioitan vanhojen ihmisten kokemusta tästä yhteiskunnasta. He tuntevat nahoissaan, että edustuksellinen demokratia ei toimi. He ovat niin viisaita, että eivät enää usko vaalipuheisiin. He eivät koe voivansa vaikuttaa asioihin.

Olen saanut muutaman skeptisen ja vihaisen vanhuksen vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa äänestää valtuustoon ärhäkkä oppositio. Helsinki-listojen ehdokkaista he eivät olleet kuulleet, koska ehdokkaillamme ei ole tapetoitu kaupunkia emmekä me hymyile lehtienkään sivuilla. Eräs lupasi minulle masinoida koko vanhainkodin porukan äänestämään Helsinki-listoja.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Hymyilevä kaupunki

Koko kaupunki hymyilee nyt juuri sinulle. Kaikki paikat on tapetoitu toinen toistaan positiivisimmilla naamoilla, jotka katsovat sinuun ystävällisesti. Hei, olen juuri sinun puolellasi!

Metron liukuportaitten vieressä isoissa, kalliissa vitriineissä hymyilee hallituspuolueiden (kokoomus, keskusta, vihreät) naamoja. Mari Kiviniemen mannekiiniposeeraus on kaunein ja kaunis on Marikin. Osta minut! mainos viestii.

Oppositio on vallannut metrot: demareita demareiden perään, kaikki seinät täynnä ja välillä vähän Vasemmistoliittoa - mutta kyllä myös kokoomus ja vihreät matkustavat metrossa siellä täällä.

Lapsenlapseni kertoivat, että Vuosaaressa on jopa ison seinän kokoinen lakana Club Housen ulkoseinällä. Talon seinän kokoinen mainos, miksi niin iso? lapset ihmettelivät.

Pääväylien sillat on koristettu sillan mittasilla banderolleilla, joissa on vain nimi ja numero. Ja lehdille vaalit ovat kultakaivos.

Itse olen teipannut pari vanhanaikaista, mustavalkoista "seinälehteä" luvattomille paikoille. Niissä on asiaa - liian paljon, sanoi kaverini. Eihän vaaleissa asioilla kampanjoida, vaan rahalla ja mielikuvilla.

Toivoa, unelmia ja kauniita ihmisiä on kaupan vaalipäivään 26.10.saakka - sitten räjähtää kylmä arki naamalle. Muun muassa Helsingin ensi vuoden budjetti menee kaupunginhallituksen käsittelyyn vasta 27.10. (jostain syystä).

Kuin syksyinen rankkasade Helsingin budjetissa ropisevat alas "ihmisten yhteinen arki", "hyvät lähipalvelut", "vanhusten hyvä hoito" "koulujen riittävät resurssit" ja moni muu unelma.

Protestoi sinä äänestämällä kunnon oppositio valtuustoon!

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Vaalikentillä kuultua

Tänään törmäsin Vuosaaren pohjoisella ostarilla Sipoon kokoomuksen kahvipöytään. Menin ystävällisestä kutsusta kahville ja juttelemaan. Mitäs te täällä, ihmettelin. No, he olivat kaapatulta alueelta, joten he valitsevat nyt ehdokkaita Helsingin valtuustoon.

Sipoolaisilla oli kova huoli lähipalveluista ja se oli Sipoon kokoomuksen ykkösteema. Terveydenhuoltoa pitää Lounais-Sipoosta lähteä hakemaan Itäkeskuksesta ja muualta Helsingin itäisistä lähiöistä. Matka on tosi pitkä.

Olin sipoolaisten kanssa samaa mieltä kaikista asioista paitsi puoluekurista. Suosittelin heille puoluekarkuruutta Helsingin kokoomuksen ryhmästä. Siitä olivat hiukan epävarmoja, voiko niin tehdä politiikassa. Kyllä voi, sanoin.

Muun muassa Sipoon kaavoituksen suhteen olimme tietysti samaa mieltä: tiivistä ja korkeaakin rakentamista raideliikenteen asemien ympärille, väliin maaseutumaista maisemaa ja pientaloja tietty myös.

Muuten: sipoolaiset sanoivat pelastaneensa Mustavuoren - taas yksi kunnian kerääjä lisää tässä asiassa! Piakkoin kaikki muut tahot ovat ilmoittaneet pelastaneensa Mustavuoren paitsi Pro Mustavuori -liike... emme ole näin väittäneet, koska Mustavuori ei edes ole vielä pelastettu Helsingin herrojen ahneudelta. Se on pelastettu vasta sitten, kun alue on kaavoitettu luonto- ja virkistysalueeksi.

* * *
Eilen vaaliautomme oli Vuosaaressa Mosaiikkitorilla. Nuori pariskunta tuli innokkaana tutkimaan ehdokasständiämme.

"Minulle tulee vaalikoneissa aina kommunistinen puolue", tyttö selitti. Vilpittömänä ja ennakkoluulottomana ihmisenä hän etsi itselleen ehdokasta samoin ajattelevista. Ja kyllä meidän persooonallisesta ja monipuolisesta joukostamme varmasti sopiva naama löytyi. Ei tyttö ainakaan valittanut, että eihän täällä ole ketään sopivaa.

Nukkuvien puolue istuu valtuustossa

Olen seuraillut pari viime vuotta, mitä Helsingin valtuustossa tapahtuu. Tai siis ei tapahdu. Olen järkyttynyt siitä välinpitämättömyydestä, millä valtuutetut siunaavat kumileimasimen tavoin sosiaali- ja terveyspalvelujen alibudjetoinnin, lähikoulujen ym. lähipalvelujen karsimisen, joukkoliikennemaksujen korotukset ja paljon muuta tolkutonta. Nukkuvatko valtuutetut?

Valtuustoon tarvitaan kunnon unilukkareita herättelemään valtuutettuja. Sinne tarvitaan lisää opposition ääniä Yrjö Hakasen lisäksi. Demokratia mädäntyy, jos ei ole kunnon oppositiota ja aika mädäntynyt demokratia Helsingissä jo on.

Helsinki on tehnyt viime vuodet voittoa satoja miljoonia euroja joka vuosi ja samalla rakentanut kallista Vuosaaren suursatamaa. Taseessa on saatavia miljardi euroa, velkaa on vain noin 700 miljoonaa euroa. Viime vuonna voitto tuli 363 miljoonaa.

En ehdota kaikkea kaikkea voittoa käytettäväksi palvelujen parantamiseen, mutta jo yhden päivän voitolla saisi paljon aikaan. Sillä voisi palkata 30 lähihoitajaa vanhusten hoitolaitoksiin vuodeksi (sosiaalikuluineen). Toisen päivän voitolla voisi palkata 20 - 30 koulukuraattoria, -psykologia tai -terveydenhoitajaa. Satsaamalla lapsiin ja nuoriin rahat kasvavat mielestäni suurempaa korkoa kuin määräaikaistileillä "laiskana" rahana makaamassa.

Muutaman kymmenen päivän voitolla voitaisiin antaa lapsille, nuorille ja yli 65-vuotiaille ilmainen joukkoliikenne.

Miksi näin ei tehdä? Miksi alibudjetointi siunataan vuodesta toiseen? Mukavasti voittoja niellyt Vuosaaren suursatama on pian valmis - mihin hukkaputkeen seuraavaksi upotetaan tulot, joita tulee ovista ja ikkunoista?

tiistai 14. lokakuuta 2008

Maan hiljaisimmat

Katselin tv:stä jotain vaaliohjelmaa, jossa käsiteltiin erästä Suomen pahinta epäoikeudenmukaisuutta: omaishoitajien asemaa. Mieleeni palasi elävästi se järkytys, jonka koin haastatellessani omaishoitajia Stakesin Dialogi-lehteen.

Dialogi-lehdessä halutaan kertoa esimerkkien avulla hyvistä käytännöistä sosiaali- ja terveysalalla, joten minut lähetettiin peräti Seinäjoelle ja Nurmoon saakka raportoimaan, miten hyvin omaishoitajia siellä kohdellaan. Kohtelu täytti vierailuni hetkellä lain minimivaatimukset, mutta siitä huolimatta järkytykseni oli melkoinen.

Tässä ”esimerkillisessä” kunnassa omaishoitaja, joka oli itsekin vanhus, oli hoitanut liikuntakyvytöntä miestään kymmenisen vuotta ennen kuin hänet virallistettiin omaishoitajana. Toinen oli hoitanut täysin dementoitunutta 90-vuotiasta äitiään vuosikausia ilman yhtään ainutta vapaapäivää tai omaishoidon tukea. "Ajattelin, että tehtäväni on hoitaa äiti enkä tarvitse siitä palkkaa", sanoi toinen. Mutta kun oma jaksaminen alkoi olla hiuskarvan varassa, oli pakko pyytää apua.

* * *
Omaishoitajat ovat maan hiljaisimpia kaltoin kohdeltuja. Kunnat rikkovat lakia sumeilematta tässä asiassa. Laissa sanotaan, että omaistaan kokopäiväisesti tai osapäiväisesti hoitavat ovat oikeutettuja pieneen tai vielä pienempään tukeen sekä kolmeen vapaapäivään kuukaudessa.

Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa. Tästä luvusta puuttuvat vielä suvun vanhuksia oman työn ohella osapäiväisesti hoitavat ihmiset, jotka ovat kuitenkin koko ajan sidottuja vanhusten asioitten hoitamiseen. Omaishoidon tukea saa vain 30 000 omaishoitajaa - 270 000 on jätetty heitteille.

Kysymys ei ole vain siitä pikku rahasta, omaishoidon tuesta, joka on 100 - 400 euroa kuukaudessa kunnasta riippuen, vaan omaishoitajan aseman virallistamisesta. Silloin saa helpommin kotiapua, potilaan joskus päivähoitoon ja muiden palvelujen piiriin. Ennen kaikkea vasta sitten hoitaja katsotaan oikeutetuksi vapaapäiviin. Tosin vapaapäivät eivät läheskään aina toteudu. Kunta vain kylmästi ilmoittaa, että ei juuri nyt ole hoitopaikkaa.

Juttua tehdessäni huomasin kysymättäkin, miksi omaishoitajat eivät aja omia laillisia oikeuksiaan. He ovat niin uupuneita 24 tunnin työtaakkansa alla, että sellaiseen ei yksinkertaisesti jää voimia. Jos yli 70-vuotiaana nostelet halvaantunutta puolisoasi päivästä toiseen syömään, suihkuun ja vaipanvaihtoon, heräät yöllä hänen huutoihinsa ja kauppareissuissakin on paljon järjestelemistä, olet varmasti aika hiljainen ihminen. Etkä jaksa ryhtyä paperisotaan viranomaisten kanssa.

* * *
Hiljaiset omaishoitajat säästävät Suomen kunnille vähintään 15 miljardia euroa per vuosi, kun jokainen omaishoitaja säästää hoitotyöllään noin 50 000 euroa vuodessa (miinus ne pikku hilut, joita 10 prosenttia heistä saa).

Kuinka paljon mahtaa olla niitä sairasta puolisoaan hoitavia vanhuksia, jotka eivät edes tiedä, että he ovat omaishoitajia? Seinäjokelaiset kertoivat minulle juuri siitä - sana omaishoitaja oli heille tuntematon käsite ennen kuin he sattumalta, hakiessaan apua epätoivoiseen tilanteeseensa, törmäsivät asiaan. Miksi sosiaalitoimi ei kerro asiasta vanhuksille? Tai terveyskeskus?

Kaikki kunnat pitäisi haastaa oikeuteen omaishoitajien kohtelusta. Tätä oikeudenkäyntiä odotellessa voimme tehdä jotain. Jos tiedät jonkun hoitavan kroonisesti sairasta läheistään, kysy onko hän omaishoitaja. Jos ei, auta häntä paperisodassa.

torstai 2. lokakuuta 2008

Rahalla saa

Terveydenhuollon saatavuus on erilaista eri ihmisryhmillä. Rikkaat ja hyvätuloiset tietysti saavat rahalla palveluja välittömästi. Ne joille ei esimerkiksi 700 euron lasku magneettikuvauksesta tunnu missään, voivat käyttää pelkästään yksityisiä terveyspalveluja.

Työterveydenhuolto on ilmaista tai osittain ilmaista isommissa yrityksissä, jotka käyttävät yksityisten terveysasemien palveluja. Niistä ajan saa heti, koska jokainen potilas on varmaa rahaa lääkäriaseman kassaan.

Julkisen terveydenhuollon kurjistaminen on siis märkää rättiä suoraan päin eläkeläisten, työttömien, sairaiden, työkyvyttömien, itsenäisten ammatinharjoittajien kuten taiteilijoiden sekä opiskelijoiden naamaa. Opiskelijoille on järjestetty oma julkinen terveydenhuolto, mutta sitäkin on pikku hiljaa karsittu. Esimerkiksi Helsingissä ammatillisissa oppilaitoksissa yhdellä terveydenhoitajalla on vastuullaan keskimäärin 1000 opiskelijaa. Lääkäreitä on vain yksi 4300 opiskelijaa kohden Helsingin peruskouluissa ja jatko-opiskelupaikoissa.

Vanhat, sairaat, heikosti liikkuvat ihmiset tarvitsevat eniten terveyspalveluja - ja juuri heidät pakotetaan matkustamaan yhä kauemmas julkisen terveydenhuollon perässä. Mielenterveyspalveluita pitäisi olla helposti saatavilla, koska henkisesti pahoinvoiva ei jaksa jonottaa ja odottaa. Mutta esimerkiksi avohoitoon on Helsingissä jopa puolen vuoden jono. Hoitoa odotellessa kaikenlaista voi tapahtua.

Palvelut alas ajamalla Suomesta on tehty yhteiskunta, jossa ongelmien kohtaamat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua, mutta rahalla tietysti saa. Onko tämä tasa-arvoinen hyvinvointivaltio?