perjantai 26. elokuuta 2016

Syvä kumarrus länteen

Hallituksen uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko annettiin eduskunnalle 21.6.2016. Selonteossa oli uutta selkeä suuntautuminen länteen. Vanhan geopoliittisen sanonnan mukaan ”kun kumarrat länteen, pyllistät itään”. Näin Suomen hallitus nyt tekee.
Jo sisällysluettelo kertoo suunnan: EUta vahvistetaan turvallisuusyhteisönä, yhteistyötä syvennetään Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa ja kahdenvälistä yhteistyötä tiivistetään Yhdysvaltojen kanssa ja tietysti Naton kanssa. Länteen suuntautuva yhteistyö vie selonteosta monen sivun verran.
Uutta selonteossa on myös se, että se ei sulje pois sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan. Kuka Suomeen haluaisi hyökätä? Sitä ei selonteossa mainita. Mutta tässä kohtaa onkin se varsinainen pyllistys itään eli ”sotilaallisella voimankäytöllä” viitataan Venäjän suuntaan.
Naapurimme Venäjän kanssa ei mitään yhteistyötä haluta, vaan arvioidaan vain Venäjä-suhteiden merkitystä. Todetaan, että ”Venäjän eristäytyminen ei ole kenenkään etu”.
Mutta Venäjä ei pyri eristäytymään, päinvastoin. Sitä eristetään länsimaiden toimesta. Venäjä on viimeksi tehnyt liennytysaloitteen länteen päin ilmoittamalla kutsuvansa Itämerta ympäröiviä maita ja Naton neuvottelemaan Itämeren turvallisuustilanteen parantamisesta.

Krimin merkitys ja Itämeri

Selonteossa syytetään Venäjää Itämeren alueen turvallisuustilanteen kiristymisestä, koska ”Venäjä valtasi Krimin ja synnytti Itä-Ukrainassa konfliktin”. Tämä on täysin väärä johtopäätös, väärin perustein.
Asia on pikemminkin päinvastoin. Krimin laivastotukikohdan säilyminen Venäjällä vakauttaa tilannetta Euroopassa. Jos Krimille olisi tullut Naton tukikohta kuten Yhdysvallat suunnitteli, se olisi aiheuttanut kriisin. Se olisi merkinnyt sitä, että Venäjän laivojen pääsy Välimerelle olisi Naton kontrollissa – ja estettävissä milloin tahansa. Se tilanne olisi Venäjälle kriittinen.
USA on alkanut rakentaa Itämerelle hegemoniaansa johtamalla massiivisia sotaharjoituksia Puolassa, Baltiassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomen ja Ruotsin kanssa on solmittu isäntämaasopimus. Lisäksi Baltiaan ja Puolaan on siirretty Naton kalustoa ja sotilaita. USA/Nato on myös lisännyt sotalaivojensa liikehdintää sekä lentotoimintaa Itämerellä.
Venäjä ei mielellään suostu tähän hegemoniaan. Iso osa Venäjän kaupasta kulkee Pietarin kautta Itämerelle. Venäjä haluaa, että reitti on turvallinen.

Liennytys ei kelpaa lännelle

Venäjän ehdotus keskusteluista Itämeren turvallisuustilanteen parantamiseksi liittyy presidentti Sauli Niinistön aloitteeseen transpondereiden (tunnistusta helpottavien laitteiden) käytöstä Itämeren lentoliikenteessä.
Kovin oli nuivaa ja epäluuloista suhtautuminen siihen, että Venäjä tarttui nopeasti Niinistön aloitteeseen. Mediassa kohistiin: Mitä Venäjä aikoo? Miksi juuri nämä maat? Haluaako Venäjä hajottaa EU-rintamaa? Venäjä käyttää Sauli Niinistöä hyväkseen!
Hämmästyttävää oli, että aluksi Niinistön aloite oli mediassa oikein hyvä ja rohkea, mutta heti kun Venäjä siihen tarttui, se muuttui epäilyttäväksi. Helsingin Sanomat syytti Niinistöä Putinin myötäilystä. Niinistö joutui kirjoittamaan vastineen ko. lehdelle.
Näillä näkymin Baltian maat, Puola ja Ruotsi torppaavat tapaamisaloitteen. Surullista. Juuri näissä maissa kohkataan Venäjän uhkasta. Keskustelujen tarkoituksena olisi myös ollut hälventää perusteettomia, länsimedian rummuttamia uhkakuvia.
Presidentti Niinistöllä olisi ollut tuhannen taalan paikka ryhtyä toimiin ETYKin hengessä ja ilmoittaa kutsuvansa Itämeren maat (mukaan lukien Venäjä) ja Naton Helsinkiin keskustelemaan transpondereista ja muusta turvallisuudesta. Mutta rohkeus ei riittänyt.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa on kappale rauhanvälityksestä. Se sisältää silkkaa sanahelinää. Esimerkiksi lause ”Rauhanvälitys ja dialogit ovat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistuva painopiste” ei vastaa todellisuutta. Ulko- tai puolustusministeriemme toiminnassa ei ole mitään viitettä siihen suuntaan.

Ei kommentteja: