maanantai 19. marraskuuta 2007

The Second Coming of...

Eespäin -lehti rukoili kirjoittamaan juttua Kari Peitsamosta. No, ei kun selvittämään, mitä ihmettä se mies tarkoittaa viimeisimmän julkaisunsa otsikolla: The Second Coming of Jesus H. Christ - ja selvisihän se.

Mr. K. Peitsamo saapui kaupunkiin

Syyskuisena maanantai-iltana ravintolalaiva Wäiskin sali Hakaniemessä on tupaten täynnä, seisomapaikkoja myöten. Kari Peitsamo mahtuu vaivoin pujottelemaan yleisön läpi lavaa kohti. Artistin 50 v. juhlakeikka on alkamassa.

Aluksi toimittaja Seppo Bruun haastattelee juhlan keskipistettä, mutta yleisö vaikuttaa kärsimättömältä. Se haluaa kuulla biisejä ja artisti vaistoaa yleisön toiveen. Hän tarttuu kitaraansa sanoen ”tästä mulla on itse asiassa yksi laulu” ja alkaa soittaa.

Asiantunteva yleisö, joukossa nuoria ja vanhempia faneja, alkaa huudella kysymyksiä ja biisitoiveitaan. Peitsamo sanailee leppoisasti suoraan yleisön kanssa ja soittaa välillä toivekappaleita koko 30 vuoden uransa ajalta.

Tällä juhlakeikalla ei yllättäen kuulla kauppaopiston naisista yhtään mitään. Sitä kestohittiä, joka toi Peitsamon kaiken kansan tietoisuuteen 30 vuotta sitten, yleisö ei edes toivo, yhtä kainoa ääntä lukuun ottamatta.

Vielä paljon jälkeenpäin tavatessamme Peitsamo muistelee Wäiskin keikan ”ylitsepursuavan lämmintä tunnelmaa, se liikutti mua”. Hän haluaa kiittää lämpimästi tämän lehden välityksellä kaikkia paikalla olleita.

Jesus gave me a gold record

Peitsamon sanoitukset ovat pieniä, hauskoja kommentteja elämän sattumuksiin tai maailman kummalliseen menoon. Hänen tarinoinnissaan ja minimalistisissa lauluissaan on punaisena lankana huumori, ironia ja itseironia.

Wäiskin keikalla kysyttiin, miksi hänellä ei ole enää bändiä, vaikka niitä on aikaisemmin ollut. Nykyisin keikoilla on liikkeellä vain mies ja akustinen kitara.

”Minimalistinen tyyli on ominta aluettani, ja haluan läheisen kontaktin yleisöön”, Peitsamo selittää.

”No, tuommoiset 70 rekkalastillista lavarekvisiittaa ei oikein sovi mun tyyliin”, hän heittää viitaten Rolling Stonesin massiiviseen Helsingin keikkaan viime kesänä..

Yleisö utelee, miksi yhteistyö froikkareitten (Freud, Marx, Engels & Jung-bändi) kanssa kariutui alkuunsa.

”Yhteityö takkusi koko ajan, en saanut ideoitani läpi. Suurmenestykseksi suunnitellun yhteisen albumin myynti jäi vain 14 500 kappaletta kultalevyrajasta, joka on 15 000.” Ja Peitsamo kommentoi epäonnistumista biisillä Jesus Gave Me a Gold Record.

Back in the DDR

50-vuotisjuhlalevy oli Peitsamon 50. albumi. 30-vuotisen taiteilijauran tuotantotahti on ollut hirmuinen, se on Suomen ennätys. ”Luultavasti se on myös maailman ennätys omassa lajissaan eli siinä, että yksi ja sama mies on sanoittanut, säveltänyt ja esittänyt kaikki ne kappaleet,” Peitsamo arvelee. Miksi ihmeessä tuollainen julkaisutahti?

”Biisien tekeminen on mun tapani olla olemassa, se on kommunikointitapa. On sen taustalla myös aika paljon tuskaa, jota kaikilla taiteilijoilla on.”

Biisien äänityskin sujuu rivakasti, kertaotolla. ”Olen perfektionisti, kaikki on hyvin suunniteltu. Kun menin studioon äänittämään levyä Pölypilleri (1979), äänittäjä pisti laitteet päälle ja meni äänittämisen ajaksi parturiin. Se kesti vähemmän aikaa kuin itse levy kestää, koska siihen lisätään masteroinnissa välikkeet, Peitsamo naureskelee.

Juhlalevyllä on muun muassa ironinen kommentti viime aikojen STASI -kohuun ja DDR:n demonisointiin: Back in the DDR, where everybody is a star and a Trabant is my car… back in the DDR where girls are pretty and the weather is fine…

“Tällä haluan sanoa, että kaiken pahan alku ja juuri on ihan jossain muualla kuin entisessä DDR:ssä.”

That’s my boy, he is so good

Juhlaalbumi on nimeltään The Second Coming of Jesus H. Crist. Se on tehty yhteistyössä Risto Ylihärsilän Risto-yhtyeen kanssa. Nimikappale pistää hiukan ihmettelemään.

”Anna mä selitän. Jeesus-myytti on aina kiinnostanut mua. Jeesuksestahan on tehty ikoni ja idoli, mutta hänen sanomansa ei toteudu. Aloin kerran kuvitella, että Jeesus tulisi tämän nykyisen maailman keskelle. Mielestäni hän olisi silloin rokkari eikä puuseppä. Ei hänellä varmaan olisi 70 rekkalastillista rekvisiittaa mukana, vaan hän olisi pikemminkin vaatimaton mies kitaroineen jossain rähjäisen kapakan nurkassa laulamassa hyvää sanomaansa.”

Varmuuden vuoksi Peitsamo huomauttaa, että ”minä en missään tapauksessa kuvittele olevani mikään jeesus. Minä olen kommunisti enkä usko, että jeesuksen puoleen kääntyminen pelastaisi tämän maailman. Kyllä meidän pitää siinä asiassa kääntyä toistemme puoleen”.

Pakko päästä Helsinkiin

Peitsamo on tähänastisen elämänsä aikana asunut vain Nokia-Tampere akselilla. Pakko päästä Helsinkiin -kappale syntyi jo 1980-luvulla, mutta se toteutui vasta elokuussa 2007, kun uusi rakkaus toi miehen Helsinkiin asumaan. Miltä pääkaupunki vaikuttaa?

”Päällimmäisenä nyt on se, että tämä kaupunki on kiehtova ja monimuotoinen. Joka päivä tapaa uusia ihmisiä, ihmiset ottavat kontaktia ja ovat ystävällisiä. Mutta suuret luokkaerot pistävät silmään jo katukuvassa. Täällä selvästi asuu Suomen rikkaimmat ja köyhimmät ihmiset.”

Juhlalevyllä on useita Helsinkiin muuton syylle omistettuja kappaleita. Be my megababy, Kiss my Cadillac ja I’m in love at last, at last ovat rakkauslauluja, mutta sekaan ripoteltu huumori poistaa imelyyden. Siihen Peitsamo ei sorru.

Mä liityn SKP:hen

Paljon julkisuutta sai vuonna 2001 Peitsamon biisi Mä liityn SKP:hen. ”Se sanoitus oli johtopäätös kaikesta kokemastani ja näkemästäni.”

Peitsamo on ollut sitoutumattomana ehdokkaana SKP:n listalla Tampereella vuoden 2003 eduskuntavaaleista alkaen kaikissa vaaleissa. Europarlamenttivaaleissa hän keräsi SKP:lle eniten ääniä valtakunnallisesti.

”Haluan esimerkilläni kannustaa muita taiteilijoita tulemaan mukaan SKP:n toimintaan. Kynnys liittyä puolueeseen voi olla korkea, mutta muutoinkin voi olla mukana ja toimia.”

I’am rocking across this land Peitsamo laulaa ja se pitää paikkansa. Keikkakalenterissa on paikkakuntia Joensuusta Poriin, Vantaalta Sodankylään. Helsingissäkin on muutama keikka, muun muassa Tavastian Semifinaalissa joulukuun lopulla.

”Keikkakalenteri kyllä täydentyy Helsingin osalta koko ajan, ainakin itäisten kaupunginosien baareissa tulee olemaan useita keikkoja.”

Ei kommentteja: