sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Arvon mekin ansaitsemme

Kuuma pakolais- ja rasismikeskustelu kiehuu nyt Suomessa. Sen kuplissa voi haistaa kovien asenteiden lisääntymisen. Eräs rasismin alalaji, ikärasismi, ei sekään osoita vähenemisen merkkejä. Vanhat ihmiset ovat Suomessa halveksittu ja monella tapaa syrjitty ihmisryhmä. Toisenlaisia asenteita on monissa muissa kulttuureissa, erityisesti alkuperäiskansojen keskuudessa.

Turvapaikanhakijat herkästi yleistetään raiskaajiksi ja terroristeiksi. Yleistyksiä käytetään myös silloin, kun halutaan leimata eläkeläiset ”alempaan rotuun” kuuluviksi. Kaikki ovat dementoituneita, vaipoissa makaavia hoidettavia. Puhuvat päät tv-studioissa kauhistelevat ”huoltosuhdetta” ja eläkeläisten määrän kasvua. Asenteita on muokattu siihen suuntaan, että on ollut mahdollista - ja hyväksyttävääkin - leikata eläkeläisten toimeentuloa vuosi vuodelta, jo vuosikymmeniä. Samaan aikaan on sairaiden vanhusten hoitoresurssit leikattu henkitoreisiin.

Todellinen tilanne on se, että 87 prosenttia eläkeikäisistä ei käytä säännöllisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Ei sen enempää kuin muukaan väestö, jopa vielä vähemmän, ja sosiaalipalveluja aivan minimaalisesti verrattuna esimerkiksi lapsiperheisiin Vielä 75 vuotta täytettyään eläkeläisistä lähes 80 prosenttia tulee toimeen omillaan, tosin kituuttaen ja säästäen. Siihen nämä pula-ajan lapset ovat tottuneet.

Eläkepommi olikin suutari

Minne hävisi se paljon mainostettu eläkepommi? Sillä uhkailtiin 1990-luvulta alkaen. Poliitikot vakuuttivat, että emme selviä suurten ikäluokkien eläkkeiden maksusta, koska seuraavat ikäpolvet ovat niin paljon pienempiä. ”Eläkepommin” varjolla aloitettin sitten eläkkeiden ostovoiman leikkaaminen.

Nyt suuret ikäluokat ovat eläkkeellä, mutta mikäänlaista räjähdysta en ole kuullut. Se pommi olikin suutari.

On käynyt päinvastoin kuin poliitikot pelottelivat. Työnantajilta ja työntekijöiltä vuosittain kerätyt eläkevakuutusmaksut ovat ylittäneet ulos maksettujen eläkkeiden määrät vuoteen 2013 saakka. Ylijäämistä on kerätty mahtava summa eläkerahastoihin, 176 miljardia euroa (syyskuun lopussa 2015).. Eläkerahastojen sijoitusten pelkkä tuotto oli 12 miljardia vuonna 2014. Rahastoja ei ole tarvinnut vieläkään käyttää eläkkeiden maksuun, vaan pieni vaje kerättyjen maksujen ja maksettujen eläkkeiden välilläon voitu kattaa pienellä osalla sijoitusten tuotoista. Vuonna 2013 tuotoista otettiin 600 miljoonaa euroa.

Samaan aikaan osa eläkeläisistä on pikku hiljaa päätynyt köyhyysrajan alapuolelle. EU:n määrittelemän köyhyysraja yhden hengen taloudessa on 1166 euroa. Sen alapuolella elää yli 75-vuotiaista 20 %, yli 85-vuotiaista 30 % ja 100-vuotiaista lähes puolet. Missään muualla Länsi-Euroopassa köyhyys ei kasaudu ikäihmisiin kuten Suomessa.

Hölmöläisten hommaa

Vanhusväestön halveksuntaa ja syrjintää edustaa vuonna 1995 eläkkeiden taitetun indeksin käyttöönotto. Sillä eläkkeiden ostovoimaa on leikattu joka vuosi 20 vuoden ajan vähintään yhdellä prosentilla per vuosi. Taitettu indeksi tarkoittaa, että eläkkeet tarkistetaan vuosittain tammikuun alussa työeläkeindeksillä, jota laskettaessa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,2 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,8. Vuonna 1995 eläkkeet olivat keskimäärin 60 palkoista, nyt enää 47 prosenttia. Vuosina 1995 - 2014 palkkatason nousu oli 88 % ja työeläkkeiden 46 % (1)

Suomen nykyinen työeläkeindeksi on ollut EU-maiden seitsemänneksi heikoin painottaessaan palkkatason muutoksen sijasta hintatasoa. Puhdas palkkatasoindeksi on yhä käytössä maailman parhaiksi arvioiduissa eläkejärjestelmissä Alankomaissa ja Tanskassa.

Vuosina 1995 - 2014 eläkerahastoihin kartutetut varat ovat yli nelinkertaistuneet ja ne ovat seitsemän kertaa enemmän kuin yhden vuoden maksetut eläkkeet

Eläkkeistä säästäminen on ollut typeryyden huippu. Säästetyt rahat eivät ole menneet valtion kassaan, vaan työeläkeyhtiöille. Valtio ja kunnat sen sijaan ovat menettäneet verotuloja ja työpaikkoja. Eläkeläisten tulot menevät pääosin kotimaiseen kulutukseen ja palvelujen ostamiseen ja siten osa palautuu valtiolle arvonlisaveron kautta. Lisäksi asumistuki- ja toimeentulotukimenot kasvavat eläkkeiden pudotessa köyhyysrajan alle. Yhteiskunta on siis pelkästään menettänyt rahaa taitetulla indeksillä. Ja eläkerahastot ovat turvonneet.
.
Ambulanssitoimintaa ja omaishoitoa

Aktiiviset eläkeläiset, siis 87 prosenttia eläkkeensaajista, ovat valtava voimavara yhteiskunnalle. Suuri enemmistö tekee jotain auttamistyötä ja lisäksi monenlaisia vapaaehtoistöitä.

Lapsiperheissä isovanhemmat ovat usein kuin ambulansseja, jotka hälytetään paikalle lapsen tai vanhemman sairastuessa. Kuinka monta työpäivää vuosittain pelastetaan kansantaloudelle isovanhempien hoitotyön avulla? Joku voisi tutkia asiaa. Myös lyhytaikaista keikkatyötä tekevät joutuvat järjestämään lastenhoidon usein ilman päiväkotipaikkaa. Jotkut isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan kokopäiväisesti säästäen sillä tavoin yhteiskunnan päivähoitomenoja..

Suuri kansantaloudellinen merkitys on myös omaishoidolla. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitotilannetta (2), joista 60 000 on vaativia eli ne sitovat hoitajan hoitotyöhön 24/7. Vain pieni osa kaikista omaishoitajista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Laissa omaishoitajaksi määritellään henkilö, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2014 vain 43 000.

Yli puolet omaishoitajista on itsekin eläkeiässä ja neljännes heistä on yli 75-vuotiaita. On laskettu, että omaishoidon varassa olevien vanhusten hoitaminen laitoksissa tulisi maksamaan yhteiskunnalle noin 3,5 miljardia euroa vuodessa. Kunnat maksavat omaishoidon tukea ja kustantavat palveluja noin puolen miljardin euron verran, joten nettohyöty on 3 miljardia. Tästä yli puolet yhteiskunnalle tuottavat eläkeikäiset. Tavallinen tapaus on, että vanhus hoitaa huonokuntoista ja/tai dementoitunutta puolisoaan tietämättä, että on omaishoitaja eikä sen vuoksi ole edes hakenut mitään tukea.

Vanhustenhoito, leikkaajien lempilapsi 

Järkyttävintä ikäihmisten halveksuntaa osoittaa se, että sairaiden vanhusten hoito on monissa hoitopaikoissa epäinhimillistä, säästösyistä.. He kärsivät aliravitsemuksesta. He kärsivät janosta. Ulkoiluttamiseen ei riitä hoitajia. Vaipoissa makaavien vaippoja ei vaihdeta riittävän usein, ja siitä seuraa kärsimyksen lisäksi ihottumia. Media on raportoinut näistä epäkohdista ainakin 15 vuotta. Ja mitä on tapahtunut? Leikkaaminen jatkuu aina vaan.

Hoitoresursseja on leikattu 1990-luvulta alkaen Ensin lopetettiin pääosa hoitopaikoista. Niin sanottuja vanhainkoteja, joita ennen 1990-lukua oli jokaisessa kunnassa, ei enää ole. Jäljellä olevista hoitopaikoista leikataan resursseja vuosittain. Tämäkin hallitus aikoo pienentää hoitohenkilökunnan mitoitusta 0,5 hoitajasta per hoidokki 0,4:ään.

Vanhukset, nuo hyvinvointivaltion veteraanit, ansaitsisivat ”subjektiivisen päivähoito-oikeuden”. Kaikilla pitää olla oikeus päästä säädylliseen hoitopaikkaan sitten, kun ei enää kykene selviytymään arkielämästä.

Saksasta mallia

Suomessa voitaisiin ottaa oppia vaikka Saksasta. Taloussanomien (3) mukaan Saksassa osataan jo arvostaa ikäihmisten panosta yhteiskuntaan. He kelpaavat myös työelämään ja tietysti monenlaisiin vapaaehtoistöihin..

Saksassa eläkeläisiä arvostetaan kuluttajina ja jopa talouden vetureina. Kauppa alkoi määrätietoisesti vedota heihin 2000-luvun puolessa välissä. Markkinoiden nuorisokultti tai aikuisiin lasten kautta vetoaminen on Saksassa korvautumassa vanhempia polvia puhuttelevalla ”nuorekkuuskultilla”. Teollisuuden ja kaupan parhaimmat asiakkaat ovat siirtymässä yhä kypsempään ikään, ja varsinkin 65-75-vuotiaiden kotitalouksissa kuluttajilla on eniten aikaa ja halua hemmotella itseään. Ja myös rahaa, siis Saksassa.

Suomen hallitus etsii nyt hiki hatussa talouden vetureita. Hallituksemme seuraa yleensä mielellään Saksan mallia - mikä ettei tässäkin asiassa. Se voisi nimetä 1,4 miljoonaa eläkeläistä talouden vetureiksi.

Mutta pahasti jälkeenjääneillä eläkkeillä ei veturi kovin paljon taloutta vedä. Jos eläisimme inhimillisessa yhteiskunnassa, voitaisiin eläkkkeiden jälkeenjääneisyyttä korjata eläkerahastojen tuotoilla. Yhden vuoden tuotto, esimerkiksi 12 miljardia, riittäisi hulppeaan korotukseen niille pieneläkeläisille, jotka elävät kädestä suuhun. Sillä saataisiin jälkeenjääneisyys paikattua. Korotuksesta eläkeläiset maksaisivat valtion kassaan veroina ja arvonlisäveroina ainakin 50 prosenttia ja lopulla nostaisivat palvelualojen ja muita yrittäjiä uuteen nousuun.

Ikäihmiset ovat yhteiskunnan voimavara, jota tarvitaan yhä enemmän paikkaamaan hyvinvointivaltion pahasti repeileviä turvaverkkoja. Yhteiskunnan muuttumista inhimillisemmäksi ei näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa vielä näy.


Ei kommentteja: