tiistai 29. huhtikuuta 2014

Luolasto ottaa kantaa ihmiskunnan kohtalokkaaseen virheeseen

Kävin eilen katsomassa Laura Ruohosen näytelmän Luolasto. Se oli vaikuttava. Se ei paljonkaan vedonnut tunteisiin, vaan järkeen.

Näyttämö oli ikiaikainen luola. Sen mystinen tunnelma jatkui katsomoon saakka. Lavastus kaivoshisseineen oli yksinkertainen, mutta toimiva. Luolassa asuvien maahisten akrobatia loi huimia näkymiä. Toisesssa näytöksessä siirryttiin ydinjäteluolan (tulevan) alapuolelta löytyvään kristallimereen, joka oli upea näky kuten kaikki arvostelijat ovat todenneet. Se on. Valaistus sädehti tuhansissa muovipulloissa, jotka valuivat alas katosta. Sekin oli kannanotto, joka pisti ajattelemaan.Mitä kaikkea maan alle onkaan jo haudattu?

Äänimaisema oli loistava, tippuvine pisaroineen ym. Välillä se unohtui  - ei siis tosiaankaan häirinnyt, vaan täydensi tunnelmaa.

Teksti oli tiivistä, vaativaa, runollista, sarkastista. Lukuunottamatta kontrastiksi tuotuja Positivan (!) insinöörejä ja erilaisten asiantuntijoiden haastatteluja tv:ssä. Nämä jaksot olivat hiukan sketsityylisiä, naurattivat, mutta tiukkaa asiaa niissäkin, kaiken aikaa. Ja kannanottoa: esim. STUKin pääjohtajan asiantuntijalausunto oli käsittämätöntä, mitäänsanomatonta  muminaa. Niinkuin aina, STUK ei näe ydinjätteessä mitään vaaraa. Toimittaja Fukushiman tv:stä toivotteli ironisesti onnea suomalaisille. Heheh. Kaivosinsinööri lupasi ottaa kaiken vastuun ja lupasi että 420 metriä syvyyttä riittää ydinjätteen hautaamiseen. hahah Miten voi kantaa vastuun 200 000 vuoden päähän? Totta oli sekin, että ruotsalaiset asiantuntijat ovat sanoneet, että 420 metriä ei riitä. Pitää olla kilometrien syvyydessä.

Teksti otti kantaa kaiken aikaa ydinenergian käytön hulluuteen ydinjätteen mahdottoman hävittämisen kautta. Kun hesarin kriitikko ei löytänyt näytelmästä kantaaottavuutta, hän ei ymmärtänyt vaativaa tekstiä. Hiukan ajattelemista se vaatikin ja tiukkaa tarkkaavaisuutta. Esimerkiksi: insinööri naureskeli luolasta löytyneille 10 000 vuotta vanhoille luolamaalauksille sanoen: "Mitä järkeä on jättää tuommoinen verinen kädenjälki tuonne seinämään?" (luolamaalauksissahan on näitä punaisia kädenkuvia). Ei sanota suoraan, mutta minä ainakin ajatttelin: mitä järkeä on jättää tappava annos myrkkyä sinne luolaan kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi?

Luolaston portilla oli haamumainen vartija (Martti Suosalo) kuin Manalan porttien vartija. Siitä tuli mieleen, että onko siellä Onkalon ovella varmasti vartija myös 10 000 vuoden kuluttua? Ettei vain joku utelias luolastotutkija löydä sitä, mene alas tutkimaan ja kärvenny kuoliaaksi? Sitten lähtee sen kaverit sinne tutkimaan, minne se hävisi.- ja kärventyvät kuoliaaksi. Sitten lähtee poliisi tutkimaan asiaa....jne. Ellei sitten jäte ole jo valunut pohjavesiin ja tappanut kaikki. Luolasta sanottiin "se vuotaa kuin seula".

Näytelmän aikajana oli miljoonista vuosista taaksepäin ("kivi on ikuinen") 200 000 vuotta eteenpäin.
Näytelmä ei ollut helppo, mutta se oli jälkikäteen ajatuksia herättävä. Niinkuin teatterin pitäisi ollakin. Ja tärkeän aiheen valinnasta 10+ pistettä.

Ei kommentteja: