perjantai 8. tammikuuta 2010

Kivikasoja ja kirjanpitoa

Löysin kellastuneen muistilapun, jossa Yoko Ono kehottaa tekemään Puhdistusteoksen tähän tapaan: ”Luetteloi elämäsi surut ja numeroi ne. Kasaa vastaava määrä kiviä. Lisää kivi aina, kun on surua. Polta lista ja arvosta kivikasan kauneutta.
Luetteloi elämäsi ilot ja numeroi ne. Kasaa vastaava määrä kiviä. Lisää kivi aina kun on iloa. Vertaa kivikasaa surujen vastaavaan.”

Jäin pohtimaan Yokon kivikasoja. Ovatko kaikki kivet saman kokoisia? Vai onko John Lennonin kuolema iso musta möykky, joka hallitsee surukivien kasaa?

Ihmisluonnossa on hiukkasen kirjanpitäjää. Elämä tapahtumat, asiat ja ihmiset kirjataan omassa mielessä debetiin tai kreditiin, plussan tai miinuksen puolelle. Pientä tilinpäätöstä tehdään useimmiten vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa.

* * *
Kansainvälisellä tasolla viime vuosikymmenen tilinpäätös jää mielessäni pahasti miinukselle. Suurimpia tragedioita olivat Afganistanin ja Irakin sodat, jotka edelleen vaativat uhreja lähes päivittäin. USAn kansa sai kaksi uutta vietnamia.

Yksi suurista tragedioista on palestiinalaisten tilanne. Ilman sen suurempaa kansainvälistä tuomiota Israel eristi heidät betonimuurilla. Berliinin muuri oli aikoinaan häpeäpilkku ja tuomittavaa vapauden riistoa, Palestiinan muuri checkpointeineen sen sijaan on Israelin turvallisuutta. Gazan kaistale on muutettu keskitysleiriksi, josta Israel voi katkaista sähkön, veden ja kaikki huoltoyhteydet milloin huvittaa. Vuosi sitten Gaza pommitettiin hajalle kansainvälisen yhteisön katsellessa kylmästi sivusta. Jäljelle jäi isoja surukivikasoja. Mutta Palestiinan kansa on ihme, joka nousee tuhkasta ja raunioista kuin feniks-lintu, kerta toisensa jälkeen.

Viime vuosikymmenellä syttyi kaikesta huolimatta uusia toivon tähtiä. Latinalainen Amerikka kääntyi vasemmalle, kansa toisensa jälkeen, enemmän tai vähemmän. Köyhät kansat saivat toivoa paremmasta, kansan lukutaitoa kohennettiin, terveydenhoitoa parannettiin ja sosiaaliturvaa alettiin rakentaa. Maiden rikkaat eliitit kärvistelevät vähemmistössä, kun maanosan politiikan valtavirta Venezuelan Hugo Chavezin johdolla on kääntynyt imperialismin ja uusliberismin vastaiseksi. Kova tappio koko maailman vasemmistolle olisi Latinalaisen Amerikan vallankumouksen murskaaminen ulkopuolisten sekaantumisella. Hondurasin sotilasvallankaappaus viime vuonna oli pelottava taka-askel.

* * *
Elämä ei tietysti ole pelkkää plussaa ja miinusta. On myös arvoituksellisia ja ratkaisemattomia asioita ja asioita, jotka pitää kirjata sekä plussaksi että miinukseksi. Yksi arvoitus on, onko kansalaisaktivismi jo siirtymässä kaduilta internettiin. Nyt näyttäisi siltä, että kansa ei hevin lähde kaduille tietokoneensa ääreltä. Nettiadresseja perustetaan joka asiasta ja ihmiset ”osallistuvat” klikkaamalla itsensä siihen ja tuohon hyvää asiaa ajavaan ryhmään facebookissa.

Tämän toiminnan vaikuttavuus on toistaiseksi ollut vähäistä, mutta ei ihan olematonta. Media on huomioinut muun muassa Helsingin kirjastojen lopettamista vastaan facebookissa nousseet 20 000 kansalaista. Sillä oli myös vaikutusta poliitikkojen päätöksiin. Toivon, että mielenosoitukset eivät kokonaan siirry nettiin. Mielenosoittaminen kadulla on hauskaa!

Ei kommentteja: